Miksi Saksa hyökkäsi Venäjälle?

Täydennetty 13.2.2007, 3.8.2007, 15.11.2007, 30.12.2007, 13.12.2010 Juhani Putkinen

On hyvin yleisesti tiedossa, että Saksa hyökkäsi Venäjälle 22.6.1941 - operaatio Barbarossa.

Jotkut tarjoavat vastaukseksi otsikon kysymykseen, että Saksa halusi elintilaa idästä ja hyökkäsi siitä syystä Venäjälle. Tämän vastauksen perusteluna käytetään yleisesti Hitlerin vankilassa kirjoittamaa kirjaa Mein Kampf - Taisteluni, ja mitä yleisimmin ilman, että perustelun esittäjä olisi lukenut kyseistä kirjaa.

Todellisuudessa tällainen vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen ei kestä kriittistä tarkastelua. Tarkastelkaamme otsikon mukaista asiaa ennakkoluulottomasti:

1. Venäjä ja Saksa olivat liittoutuneet keskenään elokuussa 1939 sekä hyökkäsivät yhdessä Puolaan - jakaen Puolan keskenään ja pitäen yhteisen voitonparaatin sekä voitonjuhlan Puolan kukistumisen kunniaksi. Tässä Puolan jakamisessa Saksa sai kuitenkin varoituksen Venäjän petollisuudesta, sillä Venäjä viivytteli oman hyökkäyksensä aloittamisessa Puolaan;

2. Venäjä miehitti Saksan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti Viron, Latvian, Liettuan ja Bessarabian ja yritti valloittaa koko Suomen;

3. Edellä esitetyssä ei ollut vielä mitään mikä voisi olla vastaus otsikon kysymykseen - mutta ne ovat erittäin oleellisia taustatietoja, jotta olisi mahdollista vastata kysymykseen. On erittäin oleellista huomata, että Venäjä miehitti myös Pohjois-Bukovinan, josta Venäjä EI ollut sopinut Saksan kanssa. Nyt hälytyskellot soivat Berliinissä;

4. Kuitenkin liittolaiset Venäjä ja Saksa jatkoivat molemmille osapuolille hyödyllistä erittäin syvällistä yhteistyötä keskenään:

-   Venäjä toimitti Saksalle strategisia raaka-aineita, jotta Saksa voi käydä Venäjän haluamaa sotaa Englantia ja Ranskaa vastaan - ilman näitä Venäjän toimituksia Saksalla ei olisi ollut sodankäyntikykyä johtuen Englannin järjestämästä laivastosaarrosta;

-   Saksa antoi Venäjälle tiedot uusista aseistaan (jopa mallikappaleet uusimmista sotilaslentokoneistaan);

-   Saksa tuki liittolaistaan Venäjää Venäjän sodassa Suomea vastaan (Talvisota) mm. estämällä avustuskuljetukset Suomeen alueidensa kautta ja huoltamalla Venäjän sukellusveneitä Pohjanlahdella;[i]

-   Saksa toimitti Venäjälle koneita ja laitteita Venäjän sotateollisuutta varten.

5. Saksa oli jo vallannut enemmän alueita (Esimerkiksi Tanskan ja Norjan) kuin se olisi kyennyt sulattelemaan satoihin vuosiin - elintilan puutetta ei taatusti ollut.

6. Venäjä valmistautui hyökkäämään länteen maailmanhistorian suurimmin voimin heinäkuussa 1941. Tässä on vastaus otsikon mukaiseen kysymykseen - mutta tarkastellaanpa asiaa suorien lainauksien ja tarkkojen lähdeviitteiden avulla.

Miksi Venäjä valmistautui hyökkäämään länteen?

Venäjä on ollut imperialistinen valtio Iivana Julmasta lähtien. ”Ainakin Iivana III:sta lähtien [noin vuodesta 1472 – jp] Venäjän, ja sittemmin myös Neuvostoliiton, ideologia oli hyökkäyksellinen.”[ii] ”Kun Iivana III oli kasvattanut valtakuntaansa toisten venäläisten ruhtinaskuntien kustannuksella ja luonut kansallisuudeltaan verraten yhtenäisen isovenäläisen kansallisvaltion, Iivana IV [1533-84 – jp)] kohdisti Venäjän vallan laajentamisen vierasheimoisten kansojen asuma-alueisiin ja kävi sen mukaisesti valloitussotia ei-venäläisiä valtioita vastaan. Juuri hän pani siten alulle varsinaisen venäläisen imperialismin, joka sen jälkeen on näytellyt niin huomattavaa osaa Venäjän monivaiheisessa historiassa.”[iii]Professori Viktor M. Holodkovski Neuvostoliiton tiedeakatemiasta torjui tällaiset käsitykset jyrkästi Petroskoissa 1981 pidetyssä symposiumissa: talvisodan syynä oli yksinomaan Stalinin ja Molotovin imperialistinen politiikka.”[iv] ”Leningradin turvallisuus ei olisi suinkaan edellyttänyt Sortavalan eikä edes Viipurin anastamista, mutta Kremlin imperialistien piti välttämättä saada suomalaisten rakentamat selluloosatehtaat ja voimalaitokset. Neuvostoliiton selluloosan ja samalla ruudin tuotanto kasvoi olennaisesti, ei työtä tehden vaan varastaen.”[v]

Eli vastaus tähän väliotsikon kysymykseen on yksiselitteisesti: Venäjän imperialismi - Venäjä halusi valloittaa koko Maapallon ja tehdä Maapallosta Moskovasta johdettu kommunistinen diktatuuri. Siksi Venäjä halusi saada aikaan Toisen Maailmansodan, että voisi valloittaa koko Euroopan - aluksi.

Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan ”hälytyskello”

Pitkä lainaus (suomennokseni): ”Vuoden 1940 touko- kesäkuussa Hitler murskasi Englannin, Belgian, Hollannin ja Ranskan armeijoita. Käytännöllisesti katsoen koko Saksan sotaväki taisteli lännessä. Siellä olivat myös Saksan parhaat kenraalit, jokainen saksalainen panssarivaunu, käytännöllisesti katsoen koko ilmavoimat ja tykistö. Venäjän rajalle oli jätetty vain kymmenen äärimmilleen heikennettyä jalkaväkidivisioonaa, joilla ei ollut yhtään panssarivaunua ja käytännössä puuttui myös ilmavoimien tuki.

Samaan aikaan Zhukov toimeenpani Stalinin käskystä uutta ”vapautusretkeä” vallaten Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan. Lvovin uloketta laajennettiin Pohjois-Bukovinan kustannuksella. Sitä nimitetään yleensä Lvovin ulokkeeksi, vaikkakin Pohjois-Bukovinan liittämisen jälkeen sitä ”parveketta” pitäisi oikeammin nimittää Lvov-Tshernovitsk ulokkeeksi.

Täsmälleen tämä Stalinin askel pani Hitlerin pelkäämään. Juuri tästä hetkestä aloitettiin hahmottelemaan Venäjän murskaamista. Historiatiede on sen vahvistanut, eikä sitä vastaan väitä kukaan: ennen Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan ”vapauttamista” Venäjän toimesta Hitlerillä ei ollut minkäänlaisia Venäjän vastaisia suunnitelmia.

Mihin Stalin ja Zhukov tarvitsivat Bessarabiaa ja Pohjois-Bukovinaa? Jos me emme voineet mitenkään tulla toimeen ilman niitä, niin eikö sitten ollut mahdollista valita parempaa ajankohtaa niiden ”vapauttamiseksi”? Hitler sotii Iso-Britanniaa ja Ranskaa vastaan, Saksan selusta on puolustuskyvytön, mutta Stalin ja Zhukov nostavat sillä hetkellä miekan Hitlerin sen aikaisen ainoan raakaöljylähteen, Saksa öljysydämen kohdalle. Hitlerillä olikin aihetta tuntea pelkoa.

Tuokaamme esiin Venäjän virallinen vastaus kysymykseen miksi meidän oli valloitettava Bessarabia ja Pohjois-Bukovina. »Bessarabian alueelta Venäjän ilmavoimat voivat uhata Romanian öljyteollisuutta, joka oli Saksan päälähde öljyn saamiseksi. Pohjois-Bukovinaa tarvittiin siksi, että sen alueen lävitse kulki strategisesti tärkeä rautatie Odessasta Chisinaun ja Tshernovsin kautta Lvoviin, se rautatie oli kapeampi kuin omamme ja mahdollisti käyttää Euroopan rautateiden liikkuvaa kalustoa.» Tämän kirjoitti yksi meidän johtavista historioitsijoistamme, loistava sodan alun asiantuntija, eversti A. Orlov ”VIZissä”. (1991, nro 10, sivu 17)

Katsokaamme mitä Hitler sanoi samasta asiasta puoli vuosisataa ennen Orlovia: »Oli täysin ilmeistä, että Venäjä halusi suunnata tapahtumien kulkua Balkanilla sille sopivaan suuntaan ja muuttaa se ponnahduslaudaksi, joka on erittäin sopiva hyökkäykseen meitä ja muita Euroopan valtioita vastaan. Siten Venäjä teki kaikkensa sen päämäärän saavuttamiseksi, näyttäen samalla haluaan solmia, kuten olisi voinut tuntua, meille erittäin hyödyllisiä kauppasopimuksia siksi, että niin pian kun valmistelut ratkaisevan iskun antamiseksi ovat päättymässä, leikata meidät öljylähteistä. Vuoden 1941 kesällä Venäjä aikoi iskeä tuhoisasti Romaniaan sillä se oli ainoa valtio, Venäjän lisäksi, joka toimitti meille raakaöljyä.»(”Pöytäpuheita”, 27.7.1942)

Vertaillaan Orlovin ja Hitlerin sanomisia - ne ovat samankaltaisia. Muistellaan ajankohtaa: Hitler sotii lännessä, hänen suunnitelmissaan ei ole hyökätä Venäjälle. Sitten puna-armeija valtaa Bessarabian ”uhatakseen Romanian öljyteollisuutta”. Se ei ole Hitlerin mieleen. Hän käskee aloittaa Venäjän murskaamiseen tarvittavien suunnitelmien hahmottelun, välttääkseen Venäjän iskun. --

Eversti Orlov menee Hitleriä kauemmas. Hän puhuu reaalisen uhkan Saksan öljylähteelle lisäksi myös Euroopan rautateille sopivasta liikkuvasta kalustosta. Venäjällä on leveäraiteinen rautatie, mutta Keski- ja Länsi-Euroopassa kapearaiteinen. Vuoden 1939 syyskuussa puna-armeija valloitti Puolan jaon yhteydessä puolet Puolassa olleista vetureista ja vaunuista. Venäjän alueella ne olivat tarpeettomia, sillä juuri ”vapautetuilla” alueille rautatie muutettiin pikaisesti meidän standardimme mukaiseksi. Vaan Stalin valmistautui ”vapauttamaan” myös Saksan ja loputkin Euroopasta. Ensimmäisten operaatioiden kuluessa, niin kauan kun Saksan rautatietä ei vielä ollut muutettu Venäjän raideleveydelle, tarvittiin runsaasti kapearaiteiselle rautatielle sopivia vetureita ja vaunuja, nopeasti länteen liikkuvien joukkojen huoltoa varten. Puolassa valloitetut veturit ja vaunut eivät mitenkään riittäneet miljoonien tonnien aseistuksen, ammusten, polttoaineiden, varaosien, jne. kuljettamiseen. Katsohan miksi myös Stalin valloitti Bessarabian ja Bukovinan - lisätäkseen kapearaiteiselle rautatielle sopivaa kalustoa.

Puolustussodassa se kalusto olisi ollut täysin tarpeeton.

Siten Stalin tarvitsi Bessarabiaa ja Pohjois-Bukovinaa - ei suinkaan puolustukseen, vaan Stalinin aikomus oli laajempi ja syvempi: puristaa Adolfin kurkku (öljyputki) kiinni ja tehdä koko Eurooppa onnelliseksi.”[vi]

Tohtori Heikki Jalanti: "Myös Neuvostoliiton ja Saksan etupiirirajan eteläosassa ensiksi mainittu yhtäkkiä eteni sovitulle linjalle ja jopa kauemmaksikin. Romania sai kesäkuun 26. päivänä vuorostaan uhkavaatimuksen Moskovasta. Saksan ja Italian hallitusten torjuttua esitetyn avunpyynnön se luovutti 16. heinäkuuta Neuvostoliitolle Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan, jotka kaksi viikkoa myöhemmin muutettiin Moldavian sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. Vasta tämän jälkeen Saksa heräsi, sillä Romanian öljy oli sille välttämätön".[vii]

Bessarabiasta ja Pohjois-Bukovinasta lisää täällä.

Venäjä aikoi hyökätä länteen heinäkuussa 1941

Jotkut yrittävät edelleen väittää, ettei Venäjä aikonut hyökätä länteen heinäkuussa 1941, vaan vasta vuonna 1942. Minusta se on täysin kestämätön väite, joten teen muutamia lainauksia (suomennoksia):

”Kysymys: mitä ajatteli nerokas Zhukov [Venäjän yleisesikunnan päällikkö - jp] ennen hyökkäystä? Miksi Venäjän vahvimmaksi sotilaspiiriksi oli ja jäi Kiovan, eikä Läntinen sotilaspiiri, joka kuitenkin sijaitsi kaikkein vaarallisimmalla suunnalla?

Katsohan mistä oikein oli kysymys. Jos Zhukov olisi ajatellut puolustusta, niin hän olisi luonnollisesti sijoittanut joukkojen voimakkaimman ryhmittymän kaikkein vaarallisimmalle suunnalle - Polesjesta pohjoiseen. Vaan Zhukov ei ajatellut puolustusta, eikä sitä myöskään suunnitellut: »Venäjän johto ei suinkaan valinnut pääjoukkojensa keskityssuuntaa strategista puolustusoperaatiota varten (sellaista operaatiota ei tarkoitettu, eikä edes suunniteltu), vaan aivan muista toimintasuunnitelmista lähtien.» Näin väitti Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikön varamies armeijankenraali M. Garejev Venäjän puolustusministeriön lehdessä. (Krasnaja Zvezda, 27.6.1991)

Venäjän sotatieteessä ja kaikkien aikojen ja kansojen sotatieteissä tunnetaan vain kaksi taistelutapaa: hyökkäys ja puolustus. (”Kratkii slovar operativno-taktitsheskih i obshtshevoennoh slov”, Moskova, Vojenizdat, 1958, sivu 61) Kaikki muut taistelutavat seuraavat näistä kahdesta. Omalta tavoitteeltaan operaatiot ovat ainoastaan hyökkäys tai puolustus. (”Sovetskaja vojennaja etsiklopedija”. osa 6, sivu 64) Operaatioille saa keksiä paljon muita nimityksiä, mutta ne jäävät kuitenkin vain hyökkäys- tai puolustustoiminnan versioiksi. Siten Venäjän johto valmisteli ennen Saksan hyökkäystä jonkinlaisia operaatioita. On runsaasti viitteitä siihen, että Zhukov, Vatutin, Vasilevski ja kaikki yleisesikunnan kenraalit upseereineen työskentelivät ilman lepopäiviä 16-17 tuntia vuorokaudessa. Jotakin he suunnittelivat. Vaan se jotakin ei ollut armeijankenraali Garejevin mukaan puolustustoimintaa. Zhukov ei nähnyt tarpeelliseksi puolustusoperaatiota eikä sitä myöskään suunnitellut.

Tässä teille testi. Jotakin oli tekeillä. Se saattoi olla joko puolustus tai hyökkäys. Puolustus putosi pois. Mitä sitten jäi jäljelle.”[viii]

Stalin ymmärsi vuonna 1941, samoin kuin 21 vuotta aiemmin, Polesjen eteläpuolelta Saksaan suuntautuvan hyökkäyksen edut. Siksi Venäjän kaikkein voimakkain sotilaspiiri  ei ollut Läntinen vaan Kiovan sotilaspiiri, jonka alueelta oli kaikkein mukavinta antaa Saksalle kuolinisku. Sen operaatiosuunnitelman löysi ja julkisti ensimmäistä kertaa painettuna Venäjän yleisesikunnan urhoollinen eversti Valeri Danilov. Sellaisen operaation toteuttaminen mahdollisti antaa samanaikaisesti isku Belostokin ulokkeelta, samoin kahden Venäjän vuoristoarmeijan iskun Transilvanian alppien kautta ja  mahtavan voimakkaan 9.Armeijan iskun Ploestin suuntaan Galatin solan kautta. Saksalle  jopa yksi näistä iskuista voisi olla tappava.

Meidän yleisesikunta ja johtavat sotahistorioitsijat olivat täysin samaa mieltä: »Pääiskun antaminen Krakovan suuntaan vihollisen pääjoukon sivustaan mahdollisti heti sodan alussa leikata Saksa Balkanin maista, jättää se ilman Romanian öljyä ja erottaa liittolaiset toisistaan.

Vastaavasti pääisku Länsi- tai Luoteisrintamilla olisi tarkoittanut rintamahyökkäystä hankalassa maastossa vahvasti linnoitettuja puolustusasemia vastaan Itä-Preussissa, jossa Saksan armeija voisi osoittaa oleellisesti raivokkaampaa vastarintaa.

Aivan toisenlainen tilanne, mutta tietysti myös  harkinta olisi voinut syntyä, jos strateginen suunnitelma olisi sodan alkuvaiheessa edellyttänyt puolustusoperaatioita aggression torjumiseksi. Siinä tapauksessa olisi ollut hyödyllistä suunnata oleellisimmat voimainponnistukset Länsirintamalle. Valitettavasti sellaista strategista toimintaa siihen aikaan ei aiottu.» (Armeijankenraali Garejev. Kokoomateos ”Muzhestvo”, 1991, sivu 253)

Kuulivatko kaikki? Sodan alkuvaiheessa ei edellytetty puolustusoperaatioita aggression torjumiseksi. Suunniteltiin operaatio Saksan eristämiseksi sen tärkeimmistä öljylähteistä.”[ix]  Huom, ei pelkästään suunniteltu, vaan joukot myös keskitettiin sen suunnitelman mukaisesti.

”Stalin suunnitteli hyökkäystä Saksaan, jonka toivoi sitä ennen heikentyvän sodassa Ranskan ja Ison-Britannian kanssa. Näistä syistä hän teki Suomen hallitukselle tarjouksen [tehdä Talvisodan rauha - jp].”[x]

Venäjä valmistautui hyökkäämään länteen heinäkuussa 1941

Lainaus (suomennokseni): ”Yleisesikunnan päällikön tehtävänä on sijoittaa joukkonsa siten, että niistä saadaan maksimaalinen hyöty. Siitä seuraa kysymys: eikö suurelle Zhukoville tosiaankaan ollut ennen sotaa selvä, että valtavaa määrää joukkoja ei saa sulloa ulokkeille hiirenloukkuihin? Miksi nerokas Zhukov paikoitti niin paljon joukkoja, vieläpä valiojoukkoja, iskun alle ja hävitti ne?

Vastauksen niihin kysymyksiin antoi yksi Venäjän loistavimpia joukkojen komentajia Volhovin rintaman komentajan varamies kenraaliluutnantti Andrei Vlasov. 22.6.1941 hän oli kenraalimajuri, 4.Mekanisoidun armeijakunnan komentaja Lvovin ulokkeella. Vuonna 1942 hän joutui Leningradin ja Volhovin rintaman johdon petoksellisuuden uhriksi ja vangiksi. Hänen kuulustelupöytäkirjassaan 8.8.1942 sanotaan: »Kysymykseen Stalinin suunnitelmasta hyökätä Saksaan Vlasov vastasi, että sellainen aikomus oli epäilemättä olemassa. Joukkojen keskittäminen Lvovin rajoniin viittaa siihen, että Romaniaa vastaan suunnattu isku suunniteltiin öljylähteille... Saksan hyökkäykseen puna-armeija ei ollut valmis. Katsomatta kaikenlaisiin huhuihin Saksan vastaavista valmisteluista siihen ei uskonut Venäjällä kukaan. Venäläiset valmistautuivat vain omaan hyökkäykseensä.» (”Krasnaja Zvezda”, 27.10.1992) --

Karjukaamme kyyneliin saakka! Karjuttuamme kylliksemme ja rauhoituttuamme, miettikäämme olisiko joku muu syy keskittää Venäjän joukot Lvovin ja Belostokin ulokkeille. Muuta perustelua ei tähän mennessä ole kukaan kyennyt keksimään. Ja sitä, mitä Vlasov kertoi kuulusteluissa, kertasivat 50 vuotta myöhemmin niin eversti Orlov kuin armeijankenraali Garejev. Eivätkä suinkaan yksin.”[xi]

Saksan sotaa edeltävä ja sodanaikainen ulkoministeri Ribbentrop teki vankisellissään muistiinpanoja, jotka on nyt julkaistu: ”Venäjän joukkojen valtava keskittäminen Bessarabiaan pakotti Adolf Hitlerin epäilemään vahvasti sodan jatkamista Englantia vastaan, sillä me emme saaneet missään tapauksessa luopua meille elintärkeästä Romanian raakaöljystä. Jos Venäjä olisi siinä siirtynyt eteenpäin, olisimme jääneet jatkuvassa sodassa Venäjän mielivallan alle. Sellaiset tulevaisuudennäkymät luonnollisesti herättivät Hitlerissä epäuskoa Venäjän politiikan suhteen. Hän sanoi minulle, että harkitsee mielessään sotilaallisia menettelyjä, sillä ei halua, että hänet yllätettäisiin idässä. -- Orlov ja Garejev väittivät samaa, mitä Hitler puhui sisäpiirissä ja mitä Ribbentrop prosessissa.”[xii]

”Samaa kertoi esitutkinnassa myös kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitel. Hän piti kantansa loppuun saakka: »Venäjälle hyökättiin tavoitteena välttää se, että Venäjä hyökkää Saksaan. » Ja edelleen: »Minä vahvistan, että koko valmistelutyö, mitä teimme ennen kevättä 1941, jäi puolustussuunnitteluun puna-armeijan mahdollisen hyökkäyksen varalta. Siten voi koko idässä pidettyä sotaa nimittää tietyssä määrin ennakoivaksi. Selvä se, että niiden menettelyjen valmistelussa otimme huomioon kaikkien tehokkaimman keinon - ennakoida Venäjän hyökkäystä ja murskata yllätyshyökkäyksellä sen asevoimat. Vuoden 1941 kesään mennessä minulle kehittyi varma vakaumus, että Venäjän joukkojen voimakas keskittäminen ja sitä seuraava hyökkäys Saksaan voi asettaa meidät strategisesti ja taloudellisesti äärimmäisen kriittiseen tilanteeseen. Erityisesti olivat uhattuina kaksi idässä olevaa sivustaa Itä-Preussi ja Ylä-Sleesia. Jo ensimmäisinä Venäjän hyökkäystä seuraavina viikkoina Saksa olisi joutunut äärimmäisen epäsuotuisaan tilanteeseen. Meidän hyökkäyksemme oli välitön seuraus siitä uhkasta. » (Kuulustelupöytäkirja 17.6.1945, VIZ, 1961, nro 9, sivut 77-87) Siitä puhui myös kenraalieversti A. Jodl: »Vallitsi poliittinen käsitys, että tilanne menee monimutkaiseksi, jos Venäjä hyökkää kimppuumme ensin.» (Kuulustelupöytäkirja 18.7.1945, VIZ, 1961, nro 4, sivut 84-91)”[xiii]

”22.6.1941 Hitler kääntyi kansansa puoleen ja tiedotti, että Sota Venäjää vastaan oli väistämätön, ennakoiva, jotta Saksa pelastuu väistämättömästä Venäjän aggressiosta Saksaa vastaan.”[xiv]

Sekä Saksa, että Venäjä suunnittelivat hyökkäävänsä toistensa kimppuun. Seuraavana kesänä venäjän ”piti hyökätä ensin 12.6.1941 ja sitten heinäkuussa, mutta Saksa ehti edelle, niin kuin se oli onnistunut tekemään kaikkialla ennen kohtalokasta Venäjän sotaretkeään.”[xv]

Lisää tietoa Venäjän aikomuksesta hyökätä länteen maailmanhistorian suurimmin voimin heinäkuussa 1941 löytyy täältä.

Venäjä petti Nürnbergissä

Nürnbergissä Venäjä valehteli, että Saksa ei julistanut Venäjälle sotaa, vaan hyökkäsi sotaa julistamatta. Sillä perusteella tuomittiin useita saksalaisia hirteen - juuri heitä, jotka toivat esiin Venäjän hyökkäysaikomuksen ja kertoivat Saksan julistaneen sodan Venäjälle juuri Venäjän hyökkäysaikomuksen vuoksi.

Lainaus (suomennokseni): ”Ulkoministeri Ribbentrop tiedotti prosessissa, että Venäjälle julistettiin sota. Venäjän syyttäjät kielsivät sen kategorisesti. He käyttivät tavallista todistusmateriaalia: missä se dokumentti on?

Ribbentrop: meidän Moskovan suurlähettiläs von Schulenburg antoi varhain aamulla 22.6.1941Molotoville vastaavat dokumentit!

Meidän syyttäjämme: sitä ei tehty!

Ribbentrop: lisäksi minä henkilökohtaisesti annoin Berliinissä samansisältöiset dokumentit teidän suurlähettiläälle Dekanozoville.

Meidän syyttäjämme jatkavat samaa juonta: sitä ei tehty! Me emme kykene löytämään sellaista dokumenttia ja kun Venäjän puoli ei löydä sodan julistamisen dokumenttia, niin Saksa ei niitä sitten esittänyt... Ja oikeuden päätökseen kirjoitettiin: »22.6.1941 Saksa aloitti sodan sitä julistamatta...» (”Nürnbergin prosessi Saksan pääsotarikollisia vastaan”, 5. osa, sivu 569) Se oli Ribbentropin loppu.

Meille taottiin vuosikymmeniä päähän: sotaa julistamatta!

Mutta sitten ilmestyivät marsalkka Zhukovin muistelmat: »V. Molotov astui nopeasti sisään huoneeseen sanoen: ”Saksan hallitus julisti meille sodan.” J. Stalin istuutui tuolille ja jäi syviin mietteisiin.» (G. Zhukov, sivu 248) --

Ribbentrop ja Zhukov ovat oikeassa, sota julistettiin. Sen tunnustaa jo Venäjän virallinen historiatiede: »Samassa hengessä oli kirjoitettu myös muistio, jonka J. Ribbentrop antoi Venäjän lähettiläälle Berliinissä. Siinä vahvistettiin, että Venäjän hallitus yritti murskata Saksaa sisältä ja oli joka hetki valmiina suorittamaan aggression Saksaa vastaan. Niin ”uhkaava tilanne” olikin pakottanut natsien hallituksen aloittamaan sota.» (”Toisen Maailmansodan historia”, 4. osa, sivu 31) --

Molotoville annettiin Moskovassa ja Dekanozoville Berliinissä sen ”Saksan ulkoministeriön nootin Venäjän hallitukselle” lisäksi myös kolme liitettä:

- ”Saksan sisäministerin, SS-reichsführerin ja Saksan poliisijohtajan raportti hallitukselle Venäjän sabotaasista, joka on suunnattu Saksan kansallissosialismia vastaan”;

- ”Saksan ulkoministeriön raportti Venäjän hallituksen propagandasta ja poliittisesta kiihotuksesta”;

- ”Saksan armeijan ylijohdon raportti Saksan hallitukselle Venäjän joukkojen keskittämisestä Saksaa vastaan”.

Samana päivänä 22.6.1941, Venäjän ulkoministeri V. Molotov esiintyi radiossa, muutama tunti sen jälkeen kun oli saanut kyseiset dokumentit, kääntyen Venäjän kansan puoleen. Molotov kuulutti yli koko maailman, että Saksan hallitus esitti vastalauseet ja että ne vastalauseet annettiin Molotoville. Vielä enemmän. Molotov tiedotti, millaiset ne vastalauseet olivat: »Saksan hallitus päätti astua sotaan Venäjää vastaan, koska puna-armeijan joukkoja keskitettiin Saksan itärajalle.» (”Izvestija”, 24.6.1941) --

Heille, jotka haluavat syventyä yksityiskohtiin suosittelen päällekäyvästi V. Nevezhinin kirjaa ”Hyökkäyssodan syndrooma. Neuvostopropaganda ”pyhien taistelujen” aattona 1939-1941”.”[xvi]

Hitlerin testamentti

Adolf Hitler oli Saksan todellinen diktaattori, jonka ei tarvinnut selitellä tekemisiään kenellekään. Kun hän jotakin käski niin sitä sitten toteltiin - tai sai potkut, jos ei sitten likvidoitukin. Korkea-arvoisetkin saksalaiset sotilaat katsoivat valansa velvoittavan heitä tottelemaan vaikka olivat täysin eri mieltä Hitlerin kanssa ja näkivät Hitlerin käskyjen mielettömyyden. Hyvä esimerkki tästä on marsalkka Erich von Manstein. Hitlerkin piti Mansteinia parhaana strateginaan ja Saksan Yleisesikunnan parhaana luomuksena - mutta kuitenkin erotti Mansteinin, joka vastusti Hitlerin idioottimaisia käskyjä itärintamalla.

Edellämainittuun kannattaa peilata Hitlerin toteamusta Saksan suurlähettiläälle Moskovassa kreivi von der Sculenburgille, joka tiedusteli Hitleriltä miksi Saksa hyökkäsi itään, "rakas kreivi, minulla ei ollut muuta mahdollisuutta". Tällä Hitler viittasi Venäjän hyökkäysaikomukseen länteen.

Juuri ennen itsemurhaansa Saksan puolustuksen luhistuessa Hitler antoi viimeisen käskynsä Bormanille - jolle Hitlerin ei sinänsä tarvinnut selitellä mitään. Vielä siinäkin vaiheessa Hitler oli varma siitä, että Venäjä oli aikonut hyökätä länteen ja Saksan oli ollut pakko tehdä ennakoiva isku itään. Lainaus:

"Kysymys ei siten kuulu: ”Miksi jo 22.6.?” vaan ”Miksi ei aiemmin?”.  Ilman italialaisten idioottimaisine kreikkalaisine sotaretkineen aiheuttamia vaikeuksia olisin itse asiassa hyökännyt Venäjälle jo muutamia viikkoja aiemmin, Stalin olisi voinut ehtiä edelleni."[xvii]

Tämä ei suinkaan ollut vain Hitlerin "kuolinkouristuksia". Hitler vieraili Suomessa 4.6.1942 ja kertoi kahdenkeskisessä keskustelussa presidentti Risto Rytille: "Ellei sotaa Saksan kanssa silloin olisi tullut, olisivat venäläiset syksymmällä ryhtyneet hyökkäykseen ja kuka tietää, miten silloin olisi käynyt, kun yllätysmomentti olisi ollut venäläisten puolella eikä saksalaisten."[xviii]

Hitler Suomen ulkoministeri Wittingille ja suurlähettiläs Kivimäelle, Kivimäen muistiinpanojen mukaan 27.11.1941: "Neuvostoliitto oli koko olemassaolonsa ajan valmistellut maailman tai ainakin Euroopan valloittamista ja alistamista bolsevismin ikeeseen. Mitä se olisi tietänyt Euroopan kansoille, sen olivat vasta nyt saksalaiset sotilaat Venäjän oloihin tutustuttuaan omin silmin nähneet. -- Mikä järjestelmä Venäjällä syntyisikin, oli se sitten monarkistinen tai muu, se oli aina pyrkivä Länsi-Euroopan valloittamiseen."[xix]

Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop oli Hitlerin uskollinen palvelija. Hän kertoi Suomen ulkoministeri Ramsaylle Ramsayn vierailulla Berliiniin: "Saksa oli pelastanut Suomen 1940, jolloin Molotov oli käynyt Berliinissä ja vaatinut Suomen jättämistä Neuvostoliiton armoille. Samassa tilaisuudessa Molotov oli myös sanonut, että Venäjän täytyi päästä Kattegatiin ja Skagerrakiin. Se osoitti selvästi, että Venäjällä oli Atlanttia kohti suuntautuvia ekspansiivisia pyrkimyksiä ja että sen hyökkäys länteen oli odotettavissa. Saksa olisi toistaiseksi välttänyt sodan suostumalla Venäjän vaatimuksiin, mikäli ne koskivat sen pääsyä Narvikiin ja Bosporille, mutta Saksa ei sitäkään tahtonut, ei omien etujensa, mutta ei myöskään Suomen vuoksi, jonka urhoollista kansaa se oli oppinut kunnioittamaan. Näistä syistä ei Saksa hyväksynyt Molotovin esityksiä, vaikka Molotov vastapalvelukseksi tarjosi jopa liittymistä kolmenvallansopimukseen."[xx]

Yhteenveto

Saksa joutui tekemään ennalta ehkäisevän iskun itään, sillä Venäjä olisi muuten hyökännyt heinäkuussa 1941 länteen aikomuksenaan valloittaa koko Eurooppa - aluksi.

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle


[i] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 881

[ii] Mauno Koivisto; Venäjän idea; 2001; sivu 51

[iii] Tuure Junnila; Viimeinen Imperiumi; 1980; sivu 30

[iv] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 870

[v] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 891

[vi] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivut 262-265

[vii] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 80

[viii] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivut 259-260

[ix] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivut 261-262

[x] Jukka Seppinen, Hitler, Stalin ja Suomi, 2009, sivu 108

[xi] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivut 266-267

[xii] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivut 275-276

[xiii] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivu 276

[xiv] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivu 283

[xv] Jukka Seppinen, Hitler, Stalin ja Suomi, 2009, sivu 107

[xvi] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivut 270-272

[xvii] Trevor-Roper; Hitlers politisches Testament, Hamburg 1981, sivu 79 Tuula Hölttä saksalaiselta historiapalstalta http://www.nfhdata.de/premium/index.shtml 10.2.2007)

[xviii] Ohto Manninen et al, Risto Rytin päiväkirjat, 2006, sivu 192

[xix] T. M. Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivu 220

[xx] T. M. Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivu 252

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle

free counter