Latvia
itsenäistyi samalla kun esimerkiksi molemmat naapurinsa Viro
ja Liettua.
Latvia
ei ollut maailmansotien välissä täysimittainen läntinen demokratia, mutta ei
myöskään varsinainen diktatuuri.
Venäjällä
oli yhtenäinen suunnitelma kaikkien kolmen Baltian maan valloittamiseksi. Jos
maat olisivat ryhtyneet sotilaalliseen vastarintaan, niin ne olisivat joutuneet
täysimittaisen sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Kannattaa huomata, että
Venäjä oli liittoutunut
Saksan kanssa ja Venäjä oli jo hyökännyt
Saksan liittolaisena Puolaan.
Latvian
pääpuolustussuunnitelma
oli luonnollisesti laadittu Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi. Rajalle
ryhmitettyjen suojajoukkojen oli viivytettävä hyökkääjämaan itäosien
edullisissa metsä- ja ylänkömaastoissa liikekannallepanon mahdollistamiseksi.
Pääpuolustuslinja nojautui Pedezejokeen, Lubansjärveen ja Aiviekstejokeen.
Vetäytymistä olisi jatkettu ylivoimaisen vihollisen edessä Väinäjoki-linjalle.
Puolustussuunnitelmaa ei ollut kuitenkaan sovitettu saumakohdassa yhteen Viron
kanssa.[i]
Venäjä
alkoi keskittämään Baltian maiden itärajoille puna-armeijan joukkoja
24.9.1939.[ii]
Pihkovasta lähtenyt
56. Divisioona sai 28.9. käskyn marssia rajalle ja ennakkotiedon, että raja
ylitettäisiin 30.9. Kalinin piirissä perustettu 7. Armeija, jonka esikunta
sijaitsi Idritsassa lähellä Valko-Venäjän rajaa, valmistautui taisteluun
Latvian rajalla.[iii]
Venäjän
Itämeren laivaston oli oltava valmiina 29.9. Sen tehtävänä oli estää
Latvian ja Suomen merivoimia kaappaamasta haltuunsa Viron laivastoa sekä estää
sen siirtyminen Suomen ja Ruotsin puolueettomille vesille.[iv]
Viro,
Latvia ja Liettua tekivät Venäjän kanssa perä perää tukikohtasopimukset
lokakuussa 1939, eli päästivät alueelleen venäläisiä joukkoja - sen sijaan
että olisivat suorittaneet liikekannallepanon, kuten Suomi teki
vastaavassa tilanteessa.
No,
siinä tilanteessa alkoi jo olla paskat housuissa, joten koko Latvian miehitys
oli enää vain ajan kysymys.
KGB-kenraali
Ivan Serovin ohje latvialaisten kyydityksistä Siperiaan on päivätty
11.10.1939.[v]
Venäjällä
oli hyökkäyssuunnitelma Baltian maiden valtaamiseksi kesällä 1940, jos nämä
kaikesta huolimatta nousisivat vastarintaan. Kartta.[vi]
Venäjä
oli luvannut Baltian maille tukikohtasopimusta tehtäessä, etteivät tukikohdat
rajoita valtioiden suvereenisuutta mitenkään. No, Venäjän lupaukset sopimususkollisuus
tiedetään. Viron miehityksestä voi lukea täältä.
Liettuan miehityksestä täältä.
Niistä molemmista artikkeleista löytyy tietoja myös Latvian miehityksestä.
Venäjä käytti täysin samaa sapluunaa kaikkien kolmen Baltian maan
miehitykseen - ja olisi mielihyvin käyttänyt myös Suomen miehitykseen, mutta
Suomi pani hanttiin.
Venäjä
esitti Latvialle uhkavaatimuksen 16.6.1940 venäläisten joukkojen
rajoittamattomasta päästämisestä Latviaan ja hallituksen vaihtamisesta.[vii]
Latvian hallitus myöntyi. Huomattakoon, että 15.6.1940 Latvian armeijalla oli
kapasiteetti panna liikekannalle 7 divisioonaa eli 130 000 - 135 000 miestä.[viii]
Baltian maat olisivat yhteensä saaneet 72 tunnissa liikekannalle 360 000 miestä
ja kaikkiaan aseisiin noin 500 000 miestä.[ix]
17.6.1940
Venäjän hyökkäysvaunut vyöryivät Latvian pääkaupungin Riikan kaduilla.[x]
Latviaan
saapui Venäjän 2. Armeijakunta, johon kuului 67. Divisioona ja hyökkäysvaunuprikaati.[xi]
Tietenkin Latviassa ennestään olleiden venäläisjoukkojen lisäksi.
8.7.1940
alkaen Latvian armeija oli Venäjän puna-armeijan politrukkien kontrollin alla.[xii]
11.7.1940 Latvian armeija nimettiin puna-armeijan Aluepuolustusarmeijakunnaksi käskyllä
numero 0141.[xiii]
Latvialaiset
upseerit korvattiin puna-armeijan upseereilla. Latvialaiset upseerit
komennettiin Liteneen ”jatkokoulutukseen”. Venäjä järjesti pienimuotoisen
”Katynin”. Korkeimmat upseerit ammuttiin, loput pidätettiin ja vietiin
Gulagiin Napapiirille[xiv] - aivan kuten Venäjä
toimi virolaistenkin upseerien kanssa.
Venäjä
kyyditti 14.6.1941 kyydityksissä yli 15 000 latvialaista Siperiaan kuolemaan -
näistä yli 1200 oli lapsia.[xv]
22.-24.6.1941
Venäjä otti latvialaiset poliittiset vangit kyyditettäväksi, kidutettavaksi
ja murhattavaksi. Yli 6000 vietiin, vähemmän kuin 1% heistä palasi elossa.[xvi]
Museossa
on nähtävänä Semjon Shustinin allekirjoittama teloitusmääräys 78 nimeltä
mainitusta poliittisesta vangista.[xvii]
Saksa
teki ennalta ehkäisevän iskun
itään 22.6.1941.
Siinä
yhteydessä saksalaiset vapauttivat Latvian Venäjän verisestä miehityksestä.
Riika vapautui 1.7.1941 ja koko Latvian alue 7.7.1941. Latvialaiset ottivat
saksalaiset vapauttajina vastaan ja kaikkialla liehuivat Latvian liput.[xviii]
Saksa
alkoi kuitenkin kohta puolestaan miehittämään Latviaa. Jo heinäkuussa 1941
kiellettiin latvialaisten asepukujen käyttö.[xix]
Pian latvialaiset joukot muutettiin poliisiyksiköiksi, eikä Latvian itsenäisyyttä
sallittu palauttaa.[xx]
[i] Erkki Nordberg, Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 167
[ii] Erkki Nordberg, Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 147
[iii] Erkki Nordberg, Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 147
[iv] Erkki Nordberg, Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 147
[v] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[vi] Erkki Nordberg, Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 168
[vii] Mark Solonin, 25. juuni 1941 Rumalus või agressioon, 2010, sivu 116
[viii] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[ix] Erkki Nordberg, Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 146
[x] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[xi] Erkki Nordberg, Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 149
[xii] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[xiii] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[xiv] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[xv] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[xvi] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[xvii] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[xviii] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[xix] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010
[xx] Latvijas okupäcijas muzejs, syyskuussa 2010