Bessarabia ja Bukovina

Yleisesti tunnetaan historiasta, että Venäjä miehitti Bessarabian liittolaisensa Saksan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti samalla kun Venäjä miehitti Baltian maat. Samoin tiedetään, että Venäjä miehitti samalla Pohjois-Bukovinan, vaikka asiasta ei oltu sovittu Saksan kanssa Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa ja sen salaisessa lisäpöytäkirjassa - se soitti hälytyskelloja Berliinissä.

Katsotaanpa kuitenkin hieman lähemmin mistä oli kyse. Miehitettyään Baltian maat Venäjä suuntasi katseensa Romaniaan.

”Romanialta vaadittiin Venäjälle ei ainoastaan Bessarabiaa, vaan myös Bukovinaa (joka ei milloinkaan kuulunut Venäjän imperiumiin ja mitä - joka on vieläkin tärkeämpää - ei ollut mitenkään kirjattu 23. elokuuta 1939 Venäjän ja Saksan välillä solmittuun Molotov-Ribbentrop-sopimukseen). Venäjän hallituksen julkilausumassa käytettiin argumenttina seuraavaa triviaalia ajatusta: »Romania käytti vuonna 1918 hyväkseen Venäjän sotilaallista heikkoutta kaapaten itselleen suuren osan Venäjän alueesta - Bessarabian - rikkoen siten pääasiassa ukrainalaisilla asutetun Bessarabian satoja vuosia kestäneen yhteyden Ukrainan Neuvostotasavallan kanssa.»

Todellisuudessa Bessarabian alueella perustettiin 2. joulukuuta 1917 Moldavian Demokraattinen Tasavalta, jonka parlamentti päätti vuoden 1918 maaliskuussa Moldavian liittymisestä Romaniaan. Venäjän virallinen historiankirjoitus käsitteli aina sitä päätöstä »Bessarabian miehityksenä Romanian toimesta». Kiinnostava on toinen asia - vuoden 1940 kesäluussa tiedotettiin aluksi Bessarabian »ukrainankielisen väestön (???) vuosisatoja kestäneestä halusta liittyä jälleen Ukrainaan» ja vasta myöhemmin keksittiin uusi »vuosisatoja kestänyt halu», jonka toteuttamiseksi perustettiinkin »itsenäinen Moldavian Neuvostotasavalta».”[i]

Uusi pitkä lainaus (suomennokseni): ”Moskova tiedotti vuoden 1940 lopussa vaatimuksistaan Bukovinan alueeseen (Ukrainaan rajautuva Romanian maakunta Prut joen yläjuoksulla). Ensimmäiseen Maailmansotaan saakka se alue kuului Habsburgien imperiumiin (Itävalta-Unkari). Molotov-Ribbentop-sopimuksessa ei oltu sanottu siitä sanaakaan. Lyhyen keskustelun, tällä kertaa ei suinkaan ystävällisen, jälkeen osapuolet sopivat, että Venäjä rajoittaa vaatimuksensa vain Bukovinan pohjoisosaan (Tshernivtsin maakuntaan nykyisessä Ukrainassa). Vastauksena siihen »periksi antamiseen» Saksa vaati Bukarestin suurlähettiläänsä kautta Romanian hallitusta »antamaan periksi Venäjän vaatimuksille, Romanian ja Venäjän välisen sodan välttämiseksi». Omasta puolestaan Moskova lupasi ottaa huomioon saksalaisten huolen yli 100 000 etnisen saksalaisen puolesta, jotka elivät Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan alueilla.  

Karpaattien saksalaisperäisten talonpoikien asiaa Venäjän hallituksen päämies Molotov »otti huomioon» seuraavalla tavalla. Kirjoitettiin pitkä monisivuinen dokumentti, jossa määrättiin yksityiskohtaisesti (luettelossa olivat tasku- ja rannekellot, hatut, nahkatakit, uudet erikseen, käytetyt erikseen, jne.), mitä saksalaisperhe sai ottaa mukaansa, kun heidän jalomielisesti sallittiin luopua sukupolvien kuluessa luoduista maataloistaan ja poistua Venäjän alueelta. Ei unohdettu myöskään tupakkaa, jota Bukovinassa kasvatettiin myytäväksi. Yhden perheen luvattiin ottaa mukaansa korkeintaan 20 kg tupakkaa. On vaikeaa ymmärtää, miksi talonpojilta piti ottaa tupakkasäkki. Toveri Stalin poltti Hertsegovinan Floria, eikä siten tarvinnut talonpojan tupakkaa. Vaan ei ole ollenkaan vaikeaa ymmärtää, miten sellainen moukkamaisuus vaikutti Hitleriin, jonka puheissa (ja ehkä myös ajatuksissa) Itä-Euroopassa elävien »Volksdeutschien» kohtalo jatkuvasti esiintyi.”[ii]

Molotov kääntyi uudelleen Bukovinan kysymyksessä Hitlerin puoleen Berliinissä 13.11.1940: ”»Mitä Bukovinaan tulee, niin vaikka sitä ei ollutkaan mainittu lisäpöytäkirjassa, Venäjä teki Saksalle myönnytyksen ja luopui väliaikaisesti Etelä-Bukovinasta, rajoittuen Pohjois-Bukovinaan, mutta tehden omasta puolestaan varauksen, että Saksa aikanaan hyväksyy Venäjän kiinnostuksen Etelä-Bukovinaan. Venäjä ei ole tähän mennessä saanut Saksalta kieltävää vastausta esittämälleen toiveelle, vaan Saksa takasi sellaisen vastauksen sijaan koko Romanian alueen koskemattomuuden, unohtaen meidän puolisen kiinnostuksen sekä yleensäkin antoi ne takuut konsultoimatta Venäjää ja rikkoi Venäjän etuja.»

Uudesta Venäjä-Romania rajasta oli Ploestin öljykenttiin vain 200 km.

Päinvastoin kuin vanheneva [Saksan suurlähettiläs Moskovassa von der] Schulenburg arvioi Hitler tilannetta täysin adekvaattisesti:

»Führer vastasi, että jos osakaan Bukovinasta jää Venäjälle, niin se on jo suuri myönnytys Saksan taholta. Suullisen sopimuksen mukaisesti piti entisen Itävallan alueen jäädä Saksan etupiiriin. Sen lisäksi Venäjän etupiiriin menevät alueet oli nimettyinä luettelossa, kuten esimerkiksi Bessarabia. Bukovinasta ei ollut sopimuksessa sanaakaan - -. Jotta Saksa-Venäjä yhteistyö antaisi tulevaisuudessa positiivisia tuloksia, täytyy Venäjän hallituksen ymmärtää, että Saksa on vedetty taisteluun elämästä ja kuolemasta, sekä se taistelu on vietävä joka tapauksessa voitokkaaseen loppuun. Siihen tarvittavat taloudelliset ja sotilaalliset tekijät Saksa varmistaa itselleen kaikin keinoin.»”[iii]

Imperialistinen Venäjä kiirehti valtaamaan itselleen niin suuria alueita kuin suinkin kulloinkin kykeni. Bessarabian Venäjä sai sopimalla Saksan kanssa, mutta Bukovinan suhteen Venäjä löi kirveensä kiveen - sillä oli suullinen sopimus, jonka mukaisesti kaikki aiemmin Itävaltaan kuuluneet alueet kuuluivat Saksan etupiiriin. Venäjän ahneus sai Venäjän uskollisen liittolaisen Saksan johdon heräämään ”Ruususen unestaan” ja huomaamaan mistä oikein on kysymys - puhtaasti Venäjän imperialismista.


[i] Mark Solonin, 25.juuni 1941: Rumalus või agressioon, 2010, sivu 117

[ii] Mark Solonin, 25.juuni 1941: Rumalus või agressioon, 2010, sivu 142

[iii] Mark Solonin, 25.juuni 1941: Rumalus või agressioon, 2010, sivut 144-145

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle

free counter