Imperialistinen Venäjä

Päivitetty 17.10.2019 Juhani Putkinen

Imperialistinen Venäjä on noin 500 vuotta vanha - eikä Venäjä ole oikeastaan sen vanhempi. On mielenkiintoista tutustua eri kansojen historiaan. Esimerkiksi Georgia, jonka kimppuun Venäjä hyökkäsi jälleen elokuussa 2008, on ikivanha sivistysvaltio. Georgialla oli oma kirjainmerkistönsä ja kirjallisuutensa jo 5. vuosisadalla.

Venäjä on tietenkin tavalleen uskollisena valehdellut oman historiansa pitkäksi ja loistokkaaksi, mutta kannattaa katsoa faktoja ja tehdä itse johtopäätöksiä. Venäjä on hyvin myöhäsyntyinen, eikä venäläisiäkään ole ollut kauan olemassa.

Keskiajalla ja kauan sen jälkeenkin suurvaltoja olivat mm. Liettua ja Puola - Venäjästä ei ollut hajuakaan. Mm. Kiova ja Riika olivat osa Liettuaa myöhäiskeskiajalla[i] - raja oli lähellä mitätöntä kyläpahasta Moskovaa. Vuonna 1263 Liettuan kuningas oli sotaretkellä Brjanskissa. Vilna on perustettu 1323, silloin Liettuan alaisuudessa olivat myös Minsk ja Kiova.[ii]

Mongolit, eli tataarit valloittivat ”venäläisten” alueet vuoteen 1240 mennessä[iii] - venäläiset ovat viikinkien ja tataarien sekarotuinen tulema.

Liettua löi mongolit Mustalla merellä vuonna 1368 ja piiritti Moskovaa.[iv] Venäjän oikeastaan pitäisi kiittää Liettuaa, siitä, että Liettua vapautti Venäjän tataarimiehityksestä.

Ennen Iivana Julmaa ei ollut mitään Venäjää olemassakaan, vaan vain keskenään sotivia ruhtinaskuntia. Moskova (Iivana III) alisti Novgorodin vuonna 1477.[v] Novgorod oli hyvin länsimainen alue,[vi] sitä tataarit eivät miehittäneet.

Venäjän historiankirjoissa ylpeillään ns. Rusista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Rus kuului kiinteänä, valloitettuna ja ei-itsenäisenä osana mongolivaltioon.[vii] Mongolivallan loppuna pidetään vuotta 1480.[viii]

Slaavit (orjat) muuttivat kaupunkeihin vasta 1800-luvulla.[ix] Sitä ennen (Venäjän alueen) kaupungeissa asui lähinnä ulkomaisia kauppiaita virkamiehiä ja papistoa. Esimerkiksi Hansan kauppareitit toivat Venäjän alueelle hollantilaisia ylimyksiä.

Moskovan historian katsotaan alkavan vuodesta 1147.[x] Moskovan ruhtinaskunta oli vuonna 1261 yksi monista ja vallaltaan vähäinen (kylä).[xi]

Suuriruhtinaskunnat tappelivat keskenään. Noin vuonna 1327 Moskova tukeutui mongoleihin, Tveriläiset liettualaisiin.[xii]

Varsinainen Bysanttilaisuus saapui Rusiin vasta 1300-luvulla. Silloin Kreikan valtakunta alkoi kukoistamaan uudelleen.[xiii]

Venäjän slaavinkielinen kirjallisuus alkoi 1100-luvun kronikoista. Vanhin säilynyt teos on vuodelta 1056/1057. 1300-luvulta aletaan puhumaan vanhavenäjästä. Venäläiset kutsuvat kaikkea ennen Pietari Suurta tuotettua tekstiä kirkkoslaaviksi.[xiv] Kannattaa huomata, että se kirkkoslaavi ja kyrilliset kirjaimet ovat bulgarialaista tekoa, eikä suinkaan venäläistä. Bulgaria oli aikoinaan mahtava valtakunta.

Vuonna 1488 nimitettiin Rjazanin Jonan Moskovan metropoliitaksi ilman Konstantinopolin osallistumista. Tämä merkitsi irtaantumista Kreikasta. Jona tuki Moskovan hallitsijoita näiden Rusin yhdistämiseen tähtäävässä politiikassa.[xv]

Ajatus maailman valtiudesta yhdistyi vanhaan ajatukseen Rusin yhtenäisyydestä (vuonna 1492 suuriruhtinas Iivana Suuri). ”Moskova ei ollut enää Rusin puolustaja pakanoita vastaan vaan kaikkien maailman oikeauskoisten turva”.[xvi]

Lännen käsitys idästä irrallisena, Euroopasta erillisenä kokonaisuutena ja tämän pohjalta muodostunut Keski- ja Pohjois-Euroopan alkava "ryssän­viha" syntyivät vähitellen 1300-luvulta lähtien. Moskovan uusi asema siirsi jännitteen lopullisesti Rooman ja Moskovan välille. Näiden väliin ja rajalle jääneiden maiden uusi identiteetti muodostui tästä asetelmasta 1400- ja 1500-lukujen kuluessa. Sitä ilmentävät muun muassa juuri venä­läisiin kohdistunut viha sekä puolalaisten, ukrainalaisten, unkarilaisten, balttien ja suomalaisten käsitys omasta lähetystehtävästään lännen etu­vartiona idän barbaareja vastaan. On kuitenkin syytä huomata, ettei 1400-luvun Moskova ollut edes Novgorodin liittämisen jälkeen suuri valta­kunta. Esimerkiksi Puola-Liettua oli koko ajan sitä suurempi.”[xvii]

Moskovaan liitettiin aluksi Jaroslavl (1463), Perm (1472), Rjazan (1521), Rostov (1474), Tver (1488), Udmurtia (1489), Vjatka (1489), Verhovin (Kalugan ja Tulan alue) ruhtinaskunnat (1494), Jugori (1499), Severskin maa (Cernigov) (1503), Pihkova (1510), Smolensk (1514) ja Kostroman ja Vologdan alueet (1517). Lopputulos oli se, että suveree­neista ruhtinaista tuli Moskovan valtion palveluaatelisia eli virkamiehiä. Suuri osa suvuista menetti prosessissa henkensä.”[xviii]

Iivana III tuhosi Novgorodin vuonna 1477.[xix]

Nykyaikaisen Moskovan ja Venäjän syntyjakso sijoittuu kiistatta Iivana Julman aikaan (1533-1584).[xx]

Kannattaa huomata, että Venäjän laajeneminen (imperialismi) muiden kansojen asuinalueille alkoi juuri Iivana Julman aikana - joten alussa esittämäni johtopäätös, että Venäjä ja imperialistinen Venäjä ovat molemmat sen saman noin 500 vuotta vanhoja.

Iivana Julman noustessa valtaan Moskova EI ollut alueellisesti mahtava. Puola ja Kaanikunnat olivat sitä suurempia.[xxi] Vuonna 1571 Krimin tataarit valtasivat ja hävittivät Moskovan.[xxii]

Imperialistinen Venäjä hyökkäsi Siperiaan Jermakin johdolla, saavuttaen Siperian herruuden 1580-luvulla.[xxiii]

Jesuiitat (Puola) valtasivat Moskovan vuonna 1605.[xxiv]

Puola löi jälleen Moskovan noin vuonna 1633 kasakoiden ja tataarien avulla - Moskova menetti Smolenskin.[xxv]

Venäjän vääristelty historiankirjoitus yrittää väittää venäläisillä ja ukrainalaisilla olevan yhteiset juuret Kiovassa - mutta todellisuudessa: Moskova EI edustanut kaikkien 1600-luvun itäslaavien identiteettiä - ukrainalaiset rakensivat omaa itsenäistä identiteettiään.[xxvi] Liitoksen jälkeen kyseessä oli venäläistäminen sekä ukrainalaisen identiteetin ja kulttuurin hävittäminen[xxvii] - eli jälleen Venäjän imperialismi ja suurvenäläinen sovinismi, josta kaikki Venäjän naapurit ovat joutuneet kärsimään noin 500 vuotta ja sama jatkuu edelleen.

Iivana Julmasta alkaen Venäjä on koko ajan kaikin voimin valloittanut muiden kansojen asuinalueita niin paljon kuin se on suinkin kyennyt. Kannattaa muistaa myös Tshetshenian sodat ja vaikkapa Afganistanin sota.  

Venäjä on hyvä naapuri?

Katso täältä artikkeli Venäjästä naapurina.

Venäjä ja venäläiset

Etusivulle


[i] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 60-

[ii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 63

[iii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 80-

[iv] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 65

[v] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 64

[vi] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 126

[vii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 82

[viii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 86

[ix] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 92

[x] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 100

[xi] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 100

[xii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 101

[xiii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 107

[xiv] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 108

[xv] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivut 111-112

[xvi] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 113

[xvii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivut 113-114

[xviii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 125

[xix] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 126

[xx] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 145

[xxi] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 147

[xxii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 147

[xxiii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 150

[xxiv] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 174

[xxv] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 191

[xxvi] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 192

[xxvii] Jukka Korpela, Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700 luvulle, 1999, sivu 194

Venäjä ja venäläiset

Etusivulle