Täydennetty 13.12.2010 Juhani Putkinen
Venäjän
tavoitteena oli valloittaa koko Suomi Talvisodan
avulla. Kun Suomi saavutti torjuntavoiton ja näytti siltä, että Venäjä
jatkaessaan Talvisotaa voisi joutua sotaan länsivaltojen kanssa, niin Venäjä
suostui rauhaan Suomen kanssa. Venäjän tavoitteenahan
oli, että Saksa ja muut länsimaat heikentäisivät toisiaan keskinäisessä
sodassa, jotta Venäjän olisi sitten helpompi valloittaa koko Eurooppa
(aluksi) hyökkäämällä
länteen maailmanhistorian suurimmin voimin heinäkuussa 1941.
”Neuvostoliiton
asema oli kuitenkin arka. Kevään kelirikot olivat alkamassa ja uhkasivat
eristää suuren osan puna-armeijaa kohvaisten järvien ja Suomenlahden
taakse. Länsivaltojen suunnitelmat olivat myös edenneet siihen vaiheeseen
että riski britti- ja ranskalaisjoukkojen saapumisesta rintamalle alkoi olla
vakavasti otettava mahdollisuus. Puna-armeijan tappiot olivat niinikään
kauhistuttavat ja se menetti arvovaltaansa viikko viikolta. Maaliskuuhun
mennessä suunnilleen puolet puna-armeijasta – 45 divisioonaa 110:stä. 3 000
ajanmukaista panssarivaunua noin 6 000:sta – oli keskitetty Suomea
vastaan. Tähän mennessä kokonaistappiot olivat noin 1 000 000
miestä kaatuneina ja haavoittuneina, ja pelkästään kaatuneiden määrä
vastasi noin 11 divisioonan vahvuutta (s.o. 200 000). Suomalaiset olivat
tämän lisäksi myös tuhonneet tai ottaneet sotasaaliiksi suunnilleen 1 600
uudenaikaista panssarivaunua – yli puolet Suomea vastaan lähetetyistä
vaunuista ja neljännes koko Neuvostoliiton panssarivoimista. Kun muistetaan
että Neuvostoliiton oli myös pidettävä divisioonia Kaukoidässä Japanin
varalta ja lännessä Saksaa ja länsivaltoja vastassa, nämä tappiot
vaaransivat Neuvostoliiton turvallisuutta raskaasti. Kaikesta tästä oli
tuloksena se, että Stalin alkoi innokkaasti haluta sovintoa
neuvotteluteitse.”[i]
”Meillä
oli kuitenkin puolustuslaitoksen, raja- ja merivartiolaitoksen rinnalla
jotakin, joka pelasti elämämme. Suojeluskunta ja Lottajärjestöt olivat
vapaaehtoisin voimin ja kansan vapauden tahtoon nojautuen ylläpitäneet
maanpuolustustahtoa sekä hankkineet monin tavoin taisteluvälineitä ja
materiaalia, joita ilman puolustuksemme olisi sortunut.”[ii]
”Viimeaikainen
historiantutkimus on selvittänyt jo Talvisodan päättymisen arvoituksenkin.
Siihen vaikutti ratkaisevasti Stalinin Englannista saamat tiedustelutiedot,
että liittoutuneet ryhtyisivät sotaan etelässä, nimittäin pommittamaan
Bakun öljyalueita. Sellaiseen uhkapeliin ei Stalin halunnut antautua.”[iii]
Mahdollinen
skenaario, joka ei sopinut Venäjän suunnitelmiin: "Suomi maaliskuussa 1940 piti käsissään
maailman kohtaloa. Jos se kaikesta huolimatta olisi ottanut vastaan länsivaltojen
avuntarjouksen, Ranska ja Englanti olisivat samalla joutuneet sotaan
Neuvostoliittoa vastaan, mistä olisi voinut olla seurauksena
Neuvostoliiton ja Saksan siteiden lujittuminen."[iv]
"Ranskan yleisesikunnan asiakirjojen perusteella interventiota valmisteltiin myös Kaukasiassa, missä liittoutuneet olisivat ottaneet haltuunsa Saksaan öljyä toimittavan Bakun alueen."[v] "Nelipäiväisessä politbyroon ja rintamakomentajien tilityskokouksessa kuukausi sodan jälkeen hän [Stalin - jp] syytti tiedustelu-upseereitaan -- Stalin moitti etenkin sitä, että ilmahyökkäys Bakuun oli esitetty hänelle varmana tietona."[vi]
Venäjä suhtautui Ranskan
ja Englannin väliintuloon vakavasti.[vii]
Berija
ilmoitti Stalinille 5.3.1940, että Ranskasta on lähdössä kolme divisioonaa
Suomeen.[viii]
13.3.1940 aamulla Englannin ulkoministeri Halifax lupasi lähettää Suomeen 50 pommikonetta, jos Suomi jatkaa sotaa.[ix]
"Stalinin saamien tietojen mukaan länsiliittoutuneet aikoivat tosissaan puuttua sotaan. On syytä arvioida, että juuri siksi Neuvostoliiton hallitus katsoi parhaaksi tehdä poliittisen täyskäännöksen."[x]
Berijalta
Voroshiloville, Halifaxin kiertokirje suurlähettiläille Talvisodan yhteydessä:
"Saksan heikko kohta on Venäjä ... Bakun öljylähteiden menetys
haittaisi Venäjän sotaponnistuksia ja sen kykyä auttaa Saksaa enemmän kuin
mikään muu isku, jonka sille voi antaa ulkoapäin."[xi]
”Liittoutuneet
olivat selvästi pettyneitä, että Suomi oli tehnyt Neuvostoliiton kanssa
rauhan 13.3.1940 raskailla ehdoilla. Laajan hyökkäyksen suunnittelu
Neuvostoliittoon ei ollut kuitenkaan sidoksissa talvisodan seurauksiin,
vaan suunnitelmien tekeminen jatkui ja suorastaan kiihtyi, myös Bakun osalta.”[xii]
Bakun
öljykentillä tuotettiin lähes 100% Venäjällä käytetystä bensiinistä,
lentokoneiden tarvitsemasta öljystä 80% ja 90% kerosiinista. Venäjä
toimitti myös huomattavan määrän polttoaineita sieltä Saksaan Italian
satamien kautta. Venäjä toimitti Saksalle sen tärkeimmät raaka-aineet.[xiii]
Oli täysin reaalinen uhka, että Englanti ja Ranska pommittaisivat Bakua Lähi-Idästä.
”Stalin oli tiedusteltuaan amerikkalaisilta öljyasiantuntijoilta saanut kuulla, että koska maa oli tuotantomenetelmien vuoksi öljyn kyllästämä, tulisi pommitusten aikaansaamien tulipalojen sammuttaminen kestämään kuukausia ja tuotanto olisi käynnistettävissä uudelleen vasta usean vuoden kuluttua.”[xiv][i] Tomas Ries, Luja tahto, 1990, sivu 98
[ii] Matti Aarnio, Talvisodan ihme, 1966, sivu 86
[iii] Anne Kuorsalo, Ilmari Susiluoto, Martti Valkonen – Salaisen poliisin valtakunta; 2004; sivu 79
[iv] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 23
[v] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 21
[vii] Heikki Jalanti, Suomi puristuksessa 1940-1941, 1966, sivu 22
[viii] Timo Vihavainen et al, Tuntematon Talvisota, 2009, sivu 393
[ix] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 248
[x] Timo Vihavainen et al, Tuntematon Talvisota, 2009, sivu 31
[xi] Timo Vihavainen et al, Tuntematon Talvisota, 2009, sivu 81
[xii] Jukka Seppinen, Hitler, Stalin ja Suomi, 2009, sivu 104
[xiii] Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002, sivu 217
[xiv] Bror Laurla, Tie Talvisodan rauhaan, 1982, sivu 231