Täydennetty 20.3.2007 Juhani Putkinen, Lisätty viite VII 14.7.2007 Juhani Putkinen
Venäjä
halusi saada aikaan Toisen Maailmansodan, jossa Saksa ja demokraattiset länsimaat
kuluttavat voimiaan, että Venäjän on sitten helpompi valloittaa koko Eurooppa
- aluksi.
Lainaan
ensin pätkän kenraalimajuri Jaakko Aatolaisen itsenäisyyspäivän puhetta
Maanpuolustusjärjestöjen itsenäisyysjuhlassa: "Stalin halusi sotaa, "pitkää ja veristä
sotaa", kuten hän itse sanoi.
-- Stalin
tajusi, että jos Neuvostoliitto liittoutuu lännen kanssa, Hitler ei uskalla hyökätä,
koska Saksa joutuisi heti kahden rintaman sotaan. Tällä tavoin Stalin ei siis
saa aikaan haluamaansa sotaa aluksi Saksan ja lännen välille. Oli siis
viisainta liittoutua ensin Saksan kanssa. Niin hän solmi lännen suunnattomaksi
hämmästykseksi hyökkäämättömyyssopimuksen Hitlerin Saksan kanssa. Nämä
kaksi maata jakoivat etupiireihinsä Koillis- ja Itä - Euroopan, Suomi ja
Baltia mukaan luettuina. Puola jaettiin Saksan ja Neuvostoliiton kesken.
Hitler järkyttyi, mutta
Stalin oli puolestaan enemmän kuin tyytyväinen Englannin ja Ranskan
julistaessa sodan Saksalle. "Hitler yritti puijata minua Ribbentrop -
sopimuksella, mutta todellisuudessa minä vedin häntä nenästä", Stalin
totesi lähipiirilleen.
Lainaus
(suomennokseni): ”Ranskan
ja Englannin delegaatiot, jotka halusivat todistaa omien aikeidensa vakavuutta,
antoivat Neuvostopuolelle äärimmäisen oleellista tietoa, jota Stalinille ei
olisi saanut missään tapauksessa antaa: ne sanoivat, että jos Saksa hyökkää
Puolaan, julistavat Ranska ja Englanti sodan Saksalle.
Se
olikin tieto, jota Stalin oli kovasti odottanut.
Hitler
arveli, että hyökkäys Puolaan jää rankaisematta, kuten oli jäänyt
tunkeutuminen Tshekkoslovakiaan. Stalin tiesi nyt, että Hitleriä rankaistaan
siitä.
Siten
Toisen maailmansodan valloilleen päästämisen avain joutui Stalinin pöydälle.
Stalinin
tarvitsi nyt vain näyttää Hitlerille vihreää valoa: hyökkää Puolaan, minä
Sinua en häiritse (mutta Ranska ja Englanti julistavat Sinulle sodan). 19.8.1939
Stalin kertoi Hitlerille, että kun Saksa hyökkää Puolaan, niin
Neuvostoliitto ei ainoastaan jää puolueettomaksi, vaan myös auttaa Saksaa.”[i]
”Vuoden
1939 elokuussa Stalinilla oli myös toinen mahdollisuus: pitkittää
neuvotteluja Englannin ja Ranskan kanssa. Se olisi ollut varoitus Saksalle: jos
sinä hyökkäät Puolaan, niin ota huomioon, että Sinua vastassa on koko
Eurooppa, me olemme yhdessä täällä Moskovassa ja neuvottelemme jostakin, me
voimme myös asettaa Saksan saartoon…
Mutta
Stalin valitsi kolmannen tien: Hitler hyökkää vaan Puolaan, minä autan
Sinua! Hitler hyökkäsikin Puolaan, mutta ei saanutkaan apua vaan sen sijaan
sodan Ranskaa ja Englantia vastaan…
Jota
Stalin halusikin.”[ii]
”7.5.1939
puolustusministeri antoi päiväkäskyllään vastuun korkeimpien
puoluejohtajien uudelleenopetuksesta RKKA:n Sotilaallis-poliittiselle
Akatemialle. Pienemmän kaliiberin puoluetovereille oli kurssit
maanpuolustusalueiden, armeijoiden, armeijakuntien ja divisioonien esikunnissa.
29.8.1939
Politbyroo päätti lähettää 4000 kommunistia poliittiseen työhön RKKA:n.
Politbyroossa
olivat kaukonäköiset toverit! He alkoivat mobilisoimaan kommunisteja jopa
ennemmin kuin Neuvostoliiton Korkein neuvosto kuulutti liikekannallepanon. Se
tapahtui hienosti: 23.8 allekirjoitettiin hyökkäämättömyyssopimus Saksan
kanssa. Loogista olisi ollut sen jälkeen ei suinkaan kommunisteja mobilisoida
lisää, vaan päinvastoin riisua aseista; ei suinkaan kutsua tuhansia ihmisiä
armeijaan vaan heidät vapauttaa armeijasta.”[iii]
”On
ymmärrettävää, että armeijaan kutsuttua nomenklatuuria ei käytetty ei
pataljoonan, eikä rykmentin tasalla. Kaikkea sitä tehtiin olemassa olevien
luotavien divisioonien ja armeijoiden vahvistamiseksi. Mutta se ei ollut
armeijaan otettujen nomenklatuurityöntekijöiden ainoa käyttötapa. Eihän
puolue ollut niin typerä, että olisi yrittänyt tehdä heistä joukkojen
johtajia. Heille oli toinen tehtävä: armeijoiden ja rintamien yhteyteen
perustettiin erikoisosastot (NKVD:n Osnaz). Me tiedämme jo, että NKVD:n
Osnaz-divisioonat perustettiin uusien alueiden sovjetisoimiseksi.
Yksi
NKVD:n (KGB) Osnaz-divisioona kykeni panemaan järjestykseen kokonaisen rajoonin,
mutta sitä rajoonia (alue, kaupunki) kykenivät jatkossa johtamaan vain
ammattitaitoiset hallintovirkamiehet. Juuri siksi ne erikoisosastot luotiin.
Politbyroon
päätös tuhansien johtavien kommunistien liikekannallepanosta tehtiin
29.8.1939, ja 19 päivää myöhemmin Puna-armeija tunkeutui Puolaan.
”Vapautetulla” Puolan alueella alkoi kommunistinen hallinto työhön kuin
hyvin rasvattu mekanismi, jonka oli luonut lahjakas mestari.”[iv]
”Toinen
Maailmansota alkoi Puolan jakamisella. Stalin kirjoitti jakokartalle oman
allekirjoituksensa. Stalinin allekirjoitus on 58 cm pitkä. Suuri Johtaja oli
erittäin riemuissaan siitä että hän viritti Hitlerille ansan.”[v]
"Stalin suuntasi Kuntsevoon, jossa metsästäjät odottivat. Vorosilov, Hrustsov, Malenkov ja Bulganin olivat jo vieneet sorsansa Stalinin keittiöön valmistettavaksi siellä. Kun Stalin ja Molotov saapuivat juhlallisen näköisinä mukanaan sopimuksen jäljennös, Hrustsov ehti kerskailla ampuneensa paremmin kuin Vorosilov, kehuttu tarkkaampuja, ennen kuin Johtaja kertoi heille nauraen, kuinka he olivat allekirjoittaneet maailmaa kohauttaneen Molotovin-Ribbentropin sopimuksen. »Stalin vaikutti hyvin tyytyväiseltä itseensä», mutta hän ei antanut tämän uuden ystävyyden johtaa harhaan. Heidän nauttiessaan sorsapaistia Stalin kehui: »Totta kai tämä on pelkkää peliä, jossa katsotaan kuka huiputtaa ketä. Tiedän, mikä Hitler on miehiään. Hän kuvittelee olleensa minua ovelampi, mutta todellisuudessa minä huiputin häntä.»"[vii]
Kuten
tiedämme, niin Hitler meni tähän Stalinin ansaan. Saksa sopi Venäjän
kanssa siitä, että molemmat Venäjä ja Saksa hyökkäävät yhdessä -
samanaikaisesti - Puolaan. Venäjä kuitenkin petti liittolaisensa Saksan, hyökäten
Puolaan vasta sen jälkeen kun Englanti ja Ranska jo olivat julistaneet sodan
Saksalle. Venäjä saavutti tavoitteensa - Saksa ja demokraattiset länsimaat
olivat nyt sodassa keskenään kuluttaen voimavarojaan. Samanaikaisesti Venäjä
jatkoi kiivasta varustautumistaan hyökätäkseen länteen maailmanhistorian
suurimmin voimin heinäkuussa 1941.
Hitler
oli erittäin yllättynyt ja järkyttynyt siitä, että Englanti ja Ranska
julistivat Saksalle sodan 3.9.1939.
[i] Viktor Suvorov, M-Päev, sivu 67
[ii] Viktor Suvorov, M-Päev, sivu 69
[iii] Viktor Suvorov, M-Päev, sivu 89
[iv] Viktor Suvorov, M-Päev, sivu 92
[v] Viktor Suvorov, Enesetapp, sivu 255
[vi] http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=875&author=75
[vii] Simon Sebag Montefiore, Stalin, 2004, sivu 321