Gorodetsky: Grand Delusion

Tuula Hölttä ja Juhani Putkinen

Johdanto

Historioitsija Gabriel Gorodetsky  (jatkossa myös GG) on Venäjän tutkimukseen perehtynyt  Tel Avivin yliopiston historian  professori,  joka julkaisi pääteoksensa Grand Delusion, Stalin and the German Invasion of Russia, v. 1999. Kirjan lähteinä on väitetty käytetyn  mm. Venäjän ulkoministeriön, yleisesikunnan, Venäjän armeijan tiedustelupäähallinnon ja sisäasiainkansankomissariaatin arkistoja.

Kirjassa Gorodetsky torjuu jyrkästi Viktor Suvorovin (Vladimir Rezun) teorian, jonka mukaan Stalin suunnitteli hyökkäystä länteen heinäkuussa 1941, ja että Saksan Barbarossa-hyökkäys oli ennaltaehkäisevä isku, jonka tarkoitus oli estää Stalinin suunnitelmien toteutuminen.  Kannattaa huomata, ettei kyseessä suinkaan ole pelkästään Suvorovin ”teoria”, vaan huomattava joukko ansioituneita henkilöitä on vakuuttunut tästä Venäjän hyökkäysaikomuksesta.

Tässä artikkelissa Gorodetskyn kirjaa käydään läpi sivu sivulta. Numeroidut väliotsikot ovat kirjan sivunumeroita, ja otsikon alla on sivulla käsiteltyjä asioita koskevia huomautuksia. Kun jotkut ”opponenttimme” vannovat Gorodetskyn nimiin keskusteltaessa sotahistoriasta, ja väittävät Gorodetskyn mm. todistavan, ettei Venäjä aikonut hyökätä länteen heinäkuussa 1941, ja vieläpä väitteiden perustuvan arkistodokumentteihin, niin emme ole voineet välttyä tämän artikkelin kirjoittamiselta.

XV...

Tässä GG kiittää monisanaisesti Volkogonovia, Ericksonia, jne., jotka ovat yrittäneet kiistää Venäjän hyökkäysaikomuksen länteen heinäkuussa 1941.

Kenraali Dimitri Volkogonov on auttanut GG:ä löytämään sopivia dokumentteja - vahvistamaan Volkogonovin aiemmin kirjoittamia valheita. Mitä ilmeisimmin GG ei ole itse saanut etsiä arkistoista yhtään mitään. Kuinka ollakaan Volkogonovin kirjassa olevat vakavat virheet on kopsattu yksi yhteen GG:n kirjaan - ja GG:n kirjan toisessa kohtaa ne virheet vahingossa paljastuvat.

Professori John Ericksonia - vanhaa ystäväänsä - GG kiittää silmiä avaavista keskusteluista. Niinpä niin. Venäjän hännystelijä (Ericksonilla on venäläinen vaimo). Erickson tuntuu toisaalta avanneen GG:n silmiä ja toisaalta sulkeneen niitä näkemästä epämiellyttäviä totuuksia.

GG oli myös kiitollinen David M. Glantzin avusta.

Suvorovin esittämä teoria Stalinin hyökkäyssuunnitelmasta on jakanut historioitsijoita ja tutkijoita kahteen koulukuntaan, joista Gorodetsky kuuluu teorian vastustajiin mm. John Ericksonin ja David M. Glantzin kanssa.  David M. Glantzin   tutkimuksista löytyy oma artikkeli otsikolla Stumbling Colossus. 

Gorodetsky kiittää kirjassaan  näitä Suvorov-teorian kannattajien kritisoimia tutkijoita, jotka ovat pääasiassa rajanneet tutkimuksensa vain sellaisiin todisteisiin, jotka luovat mielikuvan siitä, että Venäjällä ei ollut hyökkäysaikomusta länteen heinäkuussa 1941. Gorodetsky kiistää jopa Neuvostoliiton vastahyökkäyssuunnitelman olemassaolon (Groza).

Dimitri Volkogonov on saanut kritiikkiä kolleegoiltaan. Yksi brittiläisistä historioitsijoista kertoo Stalinin sotilaallista roolia toisessa maailmansodassa koskevassa arvostelussaan, kuinka joukko sotahistorian laitoksen itärintamalla taistelleita upseereita suhtautui kriittisesti Volkogonovin kirjoituksiin, koska tämä ei ollut koskaan jalallaankaan astunut taistelukentälle. Upseerien mukaan Volkogonov oli ”nojatuolikenraali”.[i]

11 (Talvisota)

Gorodetsky kertoo kirjassa, että Ranska oli aloitteellinen Englannin ja Ranskan aikomuksessa pommittaa Venäjän öljykenttiä Kaukasiassa, jos Suomi pyytää virallisesti apua Englannilta ja Ranskalta puolustautuessaan imperialistisen Venäjän hyökkäystä vastaan Talvisodassa.

17 (Öljy)

Kaukasian öljykentät olivat Venäjälle erittäin tärkeitä: 80% aviation oil, 90% kerosene ja 96% Venäjän petroolista oli peräisin Bakun öljykentiltä.

23 (Onnittelut)

Maiden välisestä ystävyydestä todistaa sekin, että Natsi-Saksan suurlähettiläs Moskovassa, kreivi von der Schulenburg, onnitteli Venäjän ulkoministeri Vjatseslav Molotovia Saksan liittolaisen Venäjän voitosta Talvisodassa, ja Marsalkka Göring lupasi toimittaa nopeasti sotamateriaalia Venäjälle korostaen Venäjän ja Saksan keskinäistä poikkeuksellista ystävyyttä.

Mitkään merkit eivät todista, että kysymyksessä olisi ollut pakollinen tai tarkoituksenmukainen liittoutuminen. Kyseessä oli ystävyys näiden kahden sosialistisen, totalitaristisen, maan välillä.

Talvisodan taustoja

Gorodetskyn mukaan mukaan Stalin oli sitoutunut reaalipolitiikkaan ja halukas kohottamaan Venäjän kansallista statusta, jonka se oli kadottanut ensimmäisessä maailmansodassa ja Venäjän vallankumouksessa. Molotov-Ribbentrop –sopimuksen avulla Stalin uskoi voivansa muuttaa Euroopan voimatasapainoa.[ii]

Stalinille Molotov-Ribbentrop –sopimus oli Gorodetskyn tulkinnan mukaan ainoastaan puolustuksellinen ja maailmanvallanmouksen sijasta hän toivoi sopimuksen avulla voivansa pitää Venäjän sodan ulkopuolella. Venäjän suorittamat pienten itsenäisten valtioiden miehitykset eivät olleet osa Venäjän laajentumisen tähtäävää ennakkosuunnitelmaa, vaan sen sijaan vastaus Saksan valloituksille ja välttämättömät turvaamaan Neuvostoliiton asema Euroopassa.

Tämän mukaisesti Itä-Puolan miehitys oli seurausta Saksan suorittamasta Länsi-Puolan miehityksestä ja Baltian maiden ja Romanialle kuuluneiden maa-alueiden miehitykset Ranskan ja Alankomaiden sortumisesta.[iii]

Venäjän pieniin valtioihin kohdistaman selkeästi hyökkäyksellisen sotapolitiikan seurauksena monet historioitsijat kyseenalaistavat Gorodetskyn näkemykset Stalinin ainoastaan puolustuksellisista motiiveista. Venäläistutkija Mihail Semirjagan mukaan: ”Kommunistinen puolue ei ollutkaan virallisesti luopunut maailmanvallankumouksen ideasta ja pyrkimyksistään lisätä neuvostotasavaltojen lukumäärää. Välineenä oli puna-armeija, joka vain täyttäisi kansainvälisen velvollisuutensa viedessään kommunismin naapurimaihin.”[iv]

Puolustuksellista se ei ollut Kansainliiton mielestäkään, joka erotti Venäjän liitosta sen hyökättyä Suomeen 30.11.1939.

25 (Taas onnitellaan)

Venäjä onnitteli liittolaistaan Saksaa Molotovin suulla Saksan voitettua Ranskan.

Gorodetsky ”erehtyy” tällä sivulla puhumaan myös totta Baltian maiden miehityksestäoccupation of the Baltic States”, vaikka ”opponenttimme” kiistävät kiihkeästi miehityksen - kuten Venäjä tänäkin päivänä. En tiedä yhtään länsimaata joka kiistäisi miehityksen. Jopa sosialistipresidentti Tarja Halonen on reippaasti todennut tosiasian - Viro oli Venäjän miehittämänä.

Venäjä tuki Hitleriä

”Samalla oli käynyt myös selväksi, että Komintern ja kommunistiset puolueet – siis SKP:kin – oli valjastettu ajamaan ei vain Neuvostoliiton imperialistisia pyyteitä, vaan jopa siunaamaan Natsi-Saksan hyökkäykset; Kominternin johtajathan puolustelivat Hitlerin Puolaan tekemää hyökkäystä, samoin kuin myöhemmin Tanskan, Norjan, Hollannin, Belgian, Luxemburgin ja Ranskan miehitystä.”[v]

38 (Harkitsivat?)

Tällä sivulla GG kertoo vallan kummallisia asioita Venäjän sotilastiedustelun saavutuksista – ”Elokuun loppuun mennessä saatiin kuulla, että saksalaiset harkitsivat 120 divisioonan siirtoa itään”.  

Tuolloin Saksalla ei kuitenkaan ollut suunnitelmia tai edes aikomusta hyökätä itään, vaan päämääränä oli hyökkäys Englantiin, mihin Hitler antoi alustavan käskyn 16.7.1940 (operaatio Merileijona).

Kesän 1940 tapahtumat

Venäjä oli miehittänyt Molotov-Ribbentrop –sopimukseen kuulumattoman Pohjois-Bukovinan kesäkuussa 1940 ja  ”Tämän jälkeen alkoi Hitlerin vastatoimenpidesarja.” Hitler aloitti Barbarossa-operaation suunnittelun neuvonantajiltaan saamiensa tietojen mukaan 21. ja 31.7.40 käytyjen neuvottelujen jälkeen.”[vi]

50 (taistelu öljyvaroista)

Gorodetsky toteaa aivan oikein, että Hitler oli huolissaan Romanian öljykentistä, joita Venäjä nyt uhkasi. Ne öljykentät olivat todella elintärkeitä Saksalle.

Hitlerin reaktio

”Mitä Hitleriin tulee, niin oljenkorsi, joka lopulta karkaisi kamelin selän, oli Danube-joen suiston valvonnasta käytyjen Danuben konferenssin neuvottelujen kariutuminen.

Venäjä ehdotti, että se ja romanialaiset vastaisivat yhdessä alueen valvonnasta, mikä saattoi tosiasiassa sulkea saksalaisten pääsyn Mustallemerelle. Tämä tapahtui 17.12.1940. Seuraavana päivänä Hitler vahvisti käskyn Barbarossa-hyökkäyksestä.”[vii]

58 (Bulgaria)

Sivulla Gorodetsky todistaa jälleen Venäjän imperialismista. Stalin halusi saada joukkonsa Bulgariaan (tiellä Turkin salmiin ja Välimerelle - jp) jo marraskuussa 1940.

61 (Schulenburg)

Myös tällä sivulla Gorodetsky on oikeassa, kun kertoo, että Werner von der Schulenburg oli natsivastainen ja halusi Saksan ja Venäjän yhteistyötä.

69 (Lyhyellä tähtäimellä)

Venäjä laiminlöi 1941 pitkän tähtäimen projektit ja keskittyi saamaan lyhyellä tähtäimellä aseita. Lukekaapa edellinen lause uudelleen - ajatuksella.

Todellisuudessa Venäjä oli toiminut jo viimeistään 19.8.1939 alkaen pitkän tähtäimen suunnitelman mukaisesti - valloittaa koko Eurooppa (aluksi), päämääränä koko Maapallon kattava Moskovasta johdettu kommunistinen diktatuuri. No, kaikeksi onneksi Saksa ennätti iskeä ensin itään 22.6.1941, joten Venäjä onnistui miehittämään vain puoli Eurooppaa ja vain puoleksi vuosisadaksi.

71 (Pakkomielle)

”Stalinin pakkomielle” oli hallita Tonavan suistoa ja Bulgariaa (Bosporin ja Dardanellien salmet). Hitler pyrki aidosti yhteisymmärrykseen Venäjän kanssa (marraskuussa 1940), kun ei päässyt sopimukseen Englannin kanssa.

Saksa suututti Venäjän antamalla takuut Romanialle [kun Saksa välttämättä tarvitsi Romanian öljyä - jp] - Saksan tarvitsi sitten lepyttää Venäjää jotenkin.

72 (Uhka)

GG toteaa aivan oikein, että Saksan mielenkiinto Balkanin alueeseen johtui Englannin uhkasta Romanian öljykentille [esim. Kreikan alueelta - jp]. Siksi Saksa ei voinut sallia Englannin lentotukikohtia Kreikkaan.

74 (Bulgaria)

GG kuvaa Hitlerin ja Molotovin neuvotteluja marraskuussa 1940 ja siinä yhteydessä Venäjän halua saada joukkonsa Bulgariaan.

77 (Venäjä on imperialistinen)

Hitlerin mielestä (marraskuu 1940) Venäjä on imperialistinen maa, joka ”täyttää tyhjiön aina kun mahdollista”.

82 (Tukikohtia)

Venäjä halusi laivastotukikohtia ja maajoukkojen tukikohtia Bosporin ja Dardanellien salmien väliin.

85 (Kohti Barbarossaa)

Hitlerin päätös hyökätä itään vahvistui Venäjän ja Saksan neuvottelujen epäonnistuttua marraskuussa 1940. (Venäjän pyrkimykset Balkanilla ja Suomessa). Ensimmäinen intressien yhteensovittamattomuus.

86 (Eliminoimaan uhkaa)

Saksa tarvitsi Barbarossan eliminoimaan Venäjän uhkaa - ”eliminating the potential Russian threat”.

87 (Valhe)

Gorodetsky kertoo saksalaisen marsalkka Erich von Mansteinin väittäneen, ettei Venäjä aikonut iskeä länteen (kirjassaan Menetetyt voitot).

Todellisuudessa Manstein vain toteaa, että sodan syttyessä 22.6.1941 Venäjän joukot eivät olleet valmiina hyökkäämään, mutta niiden ryhmitys olisi mahdollistanut nopean siirtymisen hyökkäykseen. Tämähän on aivan totta - Venäjä olisi hyökännyt maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen vasta heinäkuussa 1941, ellei Saksa olisi ennättänyt ensin.

Mansteinin mukaan: ”Neuvostoliiton länsiosiin koottujen joukkojen lukumäärän ja vahvojen panssarivoimien keskittämisen perusteella, mikä tapahtui sekä Bialystokin että Lvovin alueille, voitiin varsin hyvin - niin kuin joka tapauksessa Hitler perusteli kimppuun käymistään - varautua ennemmin tai myöhemmin Venäjän hyökkäykseen. Toisaalta Neuvostoliiton kesäkuun 22. päivän ryhmitys ei kertonut välittömistä hyökkäysaikeista.”[viii] --

”Vielä 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton voimat oli kiistatta porrastettu niin paljon syvyyteen, että ne kykenivät silloisista asemistaan vain puolustukseen. Mutta riippuen Saksan poliittisen tai sotilaallisen tilanteen kehityksestä, kuva olisi voinut muuttua lyhyen ajan sisällä. Puna-armeija - jonka armeijaryhmät olivat kutakin vastassa olevaa saksalaista armeijaryhmää lukumääräisesti, joskaan ei taisteluarvoltaan vahvempia - olisi voinut hyvin rajoitetun ajan sisällä kehittää voimiaan niin, että ne olisivat kyenneet aloittamaan hyökkäyksen. Todellisuudessa Neuvostoliiton keskitysmarssi - vaikka se kesäkuun 22. päivään asti olikin säilytetty puolustusryhmityksessä - muodosti piilevän uhkan. Niin pian kuin Neuvostoliitolle tarjoutui poliittinen tai sotilaallinen tilaisuus, se voisi muuttua Saksalle välittömäksi vaaraksi.”[ix]

90 (Rauhanehdotus)

Hitler oli lähettänyt Englantiin sanansaattajan rauhanehdotuksen kera (ennen 22.6.1941).

98 (Ei Baltian kohtaloa)

Bulgaria: ”ei halua jakaa Baltian maiden kohtaloa”. (1/1941) Siksi se lähti Saksan leiriin.

102 (Strateginen tavoite)

Englannin Venäjän suurlähettiläs Maisky antaa lausunnon, jonka mukaan Bospori ja Dardanellit ovat Venäjän strateginen tavoite.

115 (Vähäisiä taisteluja)

Gorodetsky mitätöi Venäjän sodan päämääriä väittämällä,  että Molotov-Ribbentrop-sopimuksen (lisäpöytäkirja) jälkeiset taistelut Puolassa ja Suomessa olisivat olleet vähäisiä.

Kun Venäjä ja Saksa hyökkäsivät liittolaisina Puolaan, niin kyseessä oli ihan oikea sota, eikä vain vähäisiä taisteluita - myös Venäjän tappiot olivat merkittäviä, vaikka se pettääkseen liittolaistaan Saksaa viivästyttikin omaa hyökkäystään Puolan kimppuun.

Eikä ne käsittämättömät väitteet tällä sivulla suinkaan lopu tähän.

Saksan hyökkäyksen aikaan muka ”75% Venäjän upseereista oli ollut aktiivipalveluksessa vähemmän kuin yhden vuoden” (Stalinin puhdistuksien vuoksi). Tämä ”tieto” oli peräisin Volkogonovilta.

Tässä yritettiin pönkittää myyttiä, että Stalin olisi puhdistuksissaan ”likvidoinut” lähes kaikki puna-armeijan pätevimmät komentajat ja strategit. Kirjassa Imperialistinen Roistovaltio on käsitelty tätä myyttiä noin 20 sivun verran.[x]

Puolan kohtalo 

Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan 28.9.1939. Neuvostoliiton alueelle jäi 201 000 neliökilometriä eli 51,5 % entisistä Puolan valtion alueista. Alueella asui n. 13,2 miljoonaa ihmistä, jotka 29.11.39 siirtyivät Neuvostoliiton kansalaisiksi.


Tuskin 21 kuukautta kestäneen neuvostovallan jälkeen Itä-Puolasta oli karkotettu n. 330 000 – 400 000 ihmistä ja vangittu n. 120.000, samoin tuhansia oli kidutettu ja murhattu. Lisäksi tulivat pakkolunastukset ja neuvostokommunismille tyypilliset yhteiskuntajärjestelmän ja talouselämän muutokset.”[xi]

Suomen kohtalo

Ainakaan me suomalaiset emme mukisematta niele, että taistelut Suomessa (Talvisota) olisivat olleet vähäisiä. Venäjän tappiot niissä ”vähäisissä taisteluissa” Talvisodassa olivat noin miljoona miestä.

Suomi menetti Talvisodassa kaatuneina 23 157 sotilasta, 45 000 palasi haavoittuneena, heistä 10 000 pysyvästi vammautuneina.  Moskovan rauhansopimuksessa Venäjälle pakkoluovutetulla alueella sijaitsi 12% maan peltopinta-alasta ja metsävaroista, lähes 20% rautateistä ja teollisuuden kapasiteetista, mm. Enson ja Värtsilän tehdasyhdyskunnat, ja 30% rakennetusta vesivoimasta. Noin 400 000 ihmistä pakeni alueelta Suomeen.

Kun rauhansopimuksen ehdot tulivat julkisuuteen surureunaisissa sanomalehtien erikoispainoksissa, liput laskeutuivat puolitankoon koko maassa siitä huolimatta, että enää ei tarvinnut odottaa pommittajia yläpuolelle – ja että oli saavutettu torjuntavoitto, edetty pitkälle joulukuun 4. päivästä [1939], jolloin Pravda oli kirjoittanut: ”Puna-armeija menee Suomeen Suomen kansan avuksi. Vain Neuvostoliitto, joka hylkää periaatteessa väkivaltaiset alueanastukset ja kansojen orjuuttamisen, voi suostua asettamaan sotilaallisen mahtinsa käytettäväksi Suomen itsenäisyyden varmistamiseen ja Suomen alueen laajentamiseen Neuvostoliiton kustannuksella…”[xii]

Neuvostonäkökulma

”Olemme tulleet voimakkaiksi ja voimme ryhtyä aktiivisempaan tehtävien suorittamiseen. Sodat Puolassa ja Suomessa eivät olleet puolustussotia. Olemme jo lähteneet hyökkäyksellisen politiikan tielle.”[xiii]

118 (Puna-armeijaa kasvatettiin)

Venäjän puna-armeijaa kasvatettiin liikekannallepanolla Puolan sodan ja Talvisodan kuluessa 1 736 164 sotilaalla.

Erinomaista, ihan yhden ukon tarkkuudella annettu luku. No, annan mahdollisuuden verrata lukua toiseen lähteeseen (annettu lähdeviitteet):

Puna-armeijan miesmäärän kehitys (ei sisällä mm. NKVD-joukkoja):

1923

550 000 miestä

1927

586 000 miestä

1933

885 000 miestä

1937

1 100 000 miestä

1938

1 513 000 miestä

19.8.1939

2 000 000 miestä

1.1.1941

4 207 000 miestä

21.6.1941

5 500 000 miestä

Seitsemän ensimmäisen sotapäivän kuluessa Neuvostoliitossa perustettiin 96 uutta divisioonaa. (20., 5. osa, sivu 343.) Sen ajan kuluessa kutsuttiin armeijaan 5 300 000 sotilasta ja upseeria niiden miljoonien lisäksi, jotka 22.6.1941 olivat jo tiellä rajalle.” (On selvää, että mobilisaatiokäskyt on pitänyt antaa ennen sotaa - varsinaista M-päiväähän ei kuulutettu – jp).

Pysähtykääpäs miettimään hetkeksi. Tiedämme faktana, että Stalin oli varma siitä, että Saksa ei hyökkää. Mistähän kumman syystä Venäjä kasvatti puna-armeijaa näin valtavan suureksi - nimenomaan heinäkuuksi 1941?

119 (Annexation)

Gorodetsky käyttää toistuvasti sanaa annexation oikean sanan occupation (miehitys) sijasta puhuessaan Baltian maiden miehityksestä. [Huom. annexation = annektointi, vieraan alueen väkivaltainen liittäminen valtion alueeseen - th] Tämä on selvästi venäjän hännystelyä - Venäjähän ei myönnä vieläkään miehittäneensä Baltian maita.

Hän myös väittää  D. Glantzia lainaten, että Stalin teki intensiivisiä ponnisteluja laajentaakseen linnoitettuja asemia sekä uusilla, että vanhoilla rajoilla ”soviet borders”.

Todellisuudessa Venäjä purki linnoituksiaan, miinakenttiään, piikkilankaesteitään, jne. kun Stalin oli varma siitä, että Saksa EI hyökkää Venäjälle - ja toisaalta Venäjä itse valmistautui hyökkäämään länteen heinäkuussa 1941.

120 (Puhdistettuja vapautettiin)

Sivulla kerrotaan, että noin 4 000 Stalinin ”puhdistuksissa” vangittua upseeria vapautettiin ja palautettiin komentajiksi.

Niinpä - likvidoituja herätettiin henkiin.

121-123 (Vatutinin suunnitelma)

Venäläisen kenraali Vatutinin suunnitelma 13.6.1941 sisälsi voimakkaan iskun, jolla Saksa eristetään Romaniasta [eli estetään Saksan öljynsaanti täydellisesti - jp].

Näillä sivuilla Gorodetsky myöntää hyökkäyksellisen suunnitelman olemassaolon, ja kumoaa tältä osin oman teoriansa Venäjän ainoastaan puolustuksellisista suunnitelmista.  Tietoa Venäjän hyökkäyssuunnitelmista löytyy tästä artikkelista.

127-129 (Sotapelit)

Tehtyjen hyökkäyssuunnitelmien perusteella Venäjällä järjestettiin sotapelejä tammikuussa 1941.  Gorodetsky mainitsee myös, että Saksan hyökättyä Venäjä näytti noudattavan samoja suunnitelmia kuin sotapeleissä.

Tässä nyt ei tarvita mitään korkeampaa matematiikkaa, vaan ihan tavallista maalaisjärkeä - jota tosin joskus nimitetään loogiseksi päättelykyvyksi.

1.     Venäjällä oli nimenomaan hyökkäyssuunnitelmat länteen - ei puolustussuunnitelmia;

2.     On normaalia, että suunnitelmia testataan sotapeleissä (sotaharjoitus ilman joukkoja, vain esikunnat työskentelevät);

3.     Sotapelin tulokset aiheuttavat joskus muutoksia (pienempiä tai suurempia) suunnitelmiin;

4.     Voimassa oleva suunnitelma on jaettuna esikuntien kassakaappeihin sinetöityihin kirjekuoriin (mappeihin);

5.     Suunnitelman täytäntöönpano käsketään yleensä yhdellä koodisanalla (kuten Saksa käynnisti Barbarossa-suunnitelman koodisanalla Dordmund).

Näin tässäkin Venäjän tapauksessa. Venäjä valmistautui hyökkäämään länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin yllätyshyökkäyksellä heinäkuussa 1941.

Vaikka Stalin oli varma siitä, ettei Saksa hyökkää Venäjän kimppuun - eikä Venäjä siten valmistautunut Saksan hyökkäykseen - niin Saksa hyökkäsi kuitenkin, yllättäen Venäjän ”housut kintuissa”.

Esikuntien kassakaapeissa EI ollut puolustussuunnitelmia, jotka olisi automaattisesti tai käskystä otettu käyttöön kun Saksa hyökkäsi. Niinpä hyökkäystä seurasi kaaos - esikunnat ja rintamajoukot yrittivät kysellä, että mitä tehdään, vaan aluksi Stalin ei uskonut Saksan hyökänneen sittenkään kun Saksa oli jo hyökännyt, niinpä käskyjä ei aluksi annettu.

Sitten yritettiin soveltaa olemassa olevia suunnitelmia - eli hyökätä länteen (kuten sotapeleissä). Valmistelemattomat (hyökätä piti vasta heinäkuussa, eikä 22.6.1941) hyökkäykset johtivat tietenkin vain suuriin tappioihin - vaan puolustussuunnitelmia ei ollut olemassa. Joukoilla, eikä esikunnilla, ei ollut edes karttoja omalta alueelta kun ei ollut tarkoituskaan puolustautua - siten johtaminen oli todella vaikeaa. Sen sijaan Venäjän ulkopuoliselta alueelta lännessä oli karttoja toimitettu länsirajalle satoja miljoonia karttalehtiä omaa hyökkäystä varten.  Ne karttalehdet  olivat nyt tietysti hyödyttömiä.

Kerrottakoon sellainenkin ”hauska” yksityiskohta, että esikuntien kassakaapeissa oli sinetöityjä kirjekuoria - jotka sai avata vain tietyn koodisanan saavuttua jonkin viestijärjestelmän kautta. Kun koodisanaa ei tullut ja sota oli jo käynnissä, niin komentajat joutuivat ajattelemaan toimintavaihtoehtoja:

a)     avaan sinetöidyn kuoren saadakseni toimintaohjeen - ja joudun teloitetuksi siitä hyvästä;

b)    en avaa kuorta, vaan yritän itse keksiä mitä pitäisi tehdä - ja joudun teloitetuksi siitä hyvästä;

c)     en tee mitään, vaan odotan käskyä, ja joukkoni tuhoutuu vihollisen jalkoihin.

Useissa tapauksissa kävi tämän vaihtoehdon c) mukaisesti.

131 (Tiedustelutieto)

Gorodetsky antaa esimerkin tiedusteluraportista, joka oli saatu vakoojalta: nimetön saksalaissotilas, joka kantoi rautaristiä, kertoi nimettömälle tohtorille Bukarestissa, että 10 miljoonainen ikävystynyt Saksan armeija haikailee taistelua.

Mitähän johtopäätöksiä tällaisesta viestistä olisi pitänyt tehdä? Olisiko pitänyt uskoa, että 10 miljoonaa saksalaista sotilasta odottaa Venäjän rajalla käskyä hyökätä? Jos, niin mitä sitten olisi pitänyt tehdä?

Todettakoon, että saksalaisia, jotka hyökkäsivät Venäjälle 22.6.1941 oli noin kolme ja puoli miljoonaa. Venäläisiä oli silloin aseissa yli 10 miljoonaa.

132-133 (Golikov)

Sivuilla esitelty Venäjän sotilastiedustelun GRU:n päällikön kenraali Golikovin raportti 11.3.1941 Stalinille liioitteli suuresti Saksan sotateollisuuden valmistuskapasiteettia ja uusia aseita.

Todettakoon tähän, että Saksa ei asettanut teollisuuttaan sotamoodiin edes hyökätessään Venäjälle. Vasta tammikuussa 1942 Saksan teollisuutta alettiin siirtämään siviilituotannosta sota-ajan moodiin, eikä silloinkaan läheskään täydellisesti. Saksan teollisuus asetettiin tekemään ”stahanovilaisesti” sotatuotantoa vasta vuonna 1944 (jolloin se oli jo myöhäistä). Esimerkiksi Saksan laivaston olisi pitänyt tulla sotavalmiiksi vuonna 1945, mutta valitettavasti Englanti ja Ranska olivat julistaneet Saksalle sodan jo 3.9.1939 - Hitlerin valtavaksi yllätykseksi ja järkytykseksi.

Venäjä sen sijaan oli asettanut teollisuutensa sotamoodiin - todella tiukkaan - jo alkaen 19.8.1939, eli ennen kuin oli olemassa sotaa edes Saksan ja Puolan välillä. Siitä yksikertaisesta syystä, että Venäjä halusi saada aikaan Toisen Maailmansodan ja valloittaa sen avulla koko Euroopan - aluksi.

135 (Päätelmä)

Golikovin päätelmä Stalinille 20.3.1941 on, ettei Saksa voi hyökätä itään ennen kuin Englanti kukistuu.

150 (Jugoslavia)

Jugoslavian ja Venäjän välinen sopimus allekirjoitettiin 6.4.1941, mutta Stalin halusi, että se päivätään 5.4.1941 (Saksan hyökkäyksen vuoksi).  

164 (Kaaos)

Saksan hyökkäys Venäjälle voi aiheuttaa siellä sellaisen kaaoksen, että se haittaa pitkäksi aikaa Venäjän raaka-ainetoimituksia (supply of oil).

Tässä kannattaa huomioida, että Romania ei kyennyt täyttämään Saksan öljyntarpeesta kuin pienen osan. Että Saksa olisi kyennyt käymään ollenkaan sotaa Englantia, Ranskaa, jne. vastaan, niin Saksan liittolainen Venäjä toimitti Saksalle valtavat määrät strategisia raaka-aineita, mukaan luettuna öljytuotteita. Eihän Saksa olisi muuten kyennyt kuluttamaan länsimaiden potentiaalia, jota Venäjä nimenomaan halusi.

170- (Varoitus)

Maisky varoittaa brittien näkevän saksalaisia jopa ”vuoteen alla” ja yrittävän saada Venäjän sotkettua sotaan.

172 (Ei vaihtoehtoa)

Briteillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin yrittää saada Venäjä mukaan sotaan.

Tämä on totta, sillä Saksa upotti koko ajan valtavat määrät laivoja, jotka yrittivät tuoda Englantiin raaka-aineita, aseita, elintarvikkeita, jne.  

Se on sitten taas ihan eri asia, ettei Venäjää suinkaan tarvinnut houkutella hyökkäämään länteen - sehän oli ollut jo vuosia Venäjän aikomus.

180 (Sudoplatov)

Gorodetsky lainaa Venäjän tiedustelujohtajan kenraali Sudoplatovin kirjoituksia.

Trotskin Meksikossa murhauttaneen ja Yhdysvaltoihin atomivakoiluverkon luoneen Sudoplatovin lausuntoihin suhtaudutaan yleensä epäillen.

185 (Ribbentrop)

Venäjän tiedusteluraportti 4-11.5.1941 kertoi Stalinille, että Saksan ulkoministeri Ribbentropin mielestä Saksa saa Venäjältä neuvottelutietä kaiken tarvitsemansa.

203 (Schulenburg)

Moskovan Saksan suurlähettiläänä toimineen von der Schulenburgin mielestä Saksan miehitys Venäjällä voisi tuoda kontrolloimattoman kaaoksen.

205- (Weizsäcker)

Schulenburg ja ulkoministeriön valtiosihteeri Weizsäcker varoittivat Hitleriä 21.4.1941, että sota Venäjää vastaan voi päättyä katastrofiin.

206 (Hitler)

Hitler sanoi huhtikuun lopussa 1941: ”Oi, yksi asia vielä: En aio sotia Venäjää vastaan.”

208 (Stalinin puhe)

Stalinin puhe 5.5.1941 Sota-akatemiassa löytyy tästä artikkelista. Kyseisessä puheessa Stalin vaati puna-armeijalta kykyä aggressiiviseen hyökkäyssotaan, mutta Gorodetsky yrittää selitellä puheesta aivan muuta.

”Gorodetsky yksinkertaisesti esittää arvionsa kuvailematta ollenkaan tekstin todellista sisältöä. Asiantuntijoille tämä ei ilmeisesti ole ongelma, mutta tavallisemmille lukijoille, ja toivottavasti heitä on monta, tämä kontekstin puuttuminen saattaa aiheuttaa vaikeuksia ymmärtää, mitä tekstissä itse asiassa sanotaan ja mitä se merkitsee.”[xiv]

210 (Hyökkäysarmeija)

Tältä sivulla löytyy lyhyt lainaus kyseisestä Stalinin puheesta: ”The Red Army is a modern army, and a modern army is an army of attack” (puna-armeija on moderni armeija, ja moderni armeija on hyökkäysarmeija). Tästä huolimatta Gorodetsky yrittää kuitenkin edelleen kieltää Stalinin puhuneen mitään hyökkäyksestä.

Varsinainen selittäjä tämä Gorodetsky.

212 (Maanpetos)

Suurlähettiläs von der Schulenburg oli niin suuri Venäjän ystävä, että hän varoitti 7.5.1941 ryssiä siitä, että Hitler aikoo hyökätä Venäjälle 22.6.1941.

Stalin piti sitäkin disinformaationa - nyt jopa suurlähettilästasolta.

213 (Perustelu)

Hitler: Saksan joukkojen keskitykselle itään on perusteluna vastatoimenpide Venäjän toimille. Schulenburg hämmästytti Venäjän Berliinin-suurlähettilästä Dekanozovia kertomalla tämän (Venäjän joukkojen mobilisoinnin ja keskitykset) hänelle.

227 (Viittaus omaan)

Gorodetsky antaa viitetiedoksi oman kirjoituksensa kun mainitsee, että Venäjän liikekannallepano ja joukkojen keskitys länteen on vastaus Saksan uhkaan.

Kätevää, kun ei tarvitse antaa niitä väitettyjä arkistoviitteitä.

227- (Ajoittain)

Tässä hän esittää, että marsalkat Zhukov ja Timoshenko olivat vain ajoittain läsnä Stalinin toimistolla ja datshalla - antaen ymmärtää, ettei siellä tehty mitään hyökkäyssuunnitelmia.

Kuitenkin jo pelkästään Stalinin sihteerin pitämä pöytäkirja ketä vieraita Stalinilla milloinkin oli, todistaa että nämä sotapäälliköt, ja muitakin kenraaleja, olivat erittäin usein Stalinin luona tekemässä sotasuunnitelmia.

Otetaanpa esimerkiksi Venäjän yleisesikunnan päällikön marsalkka Zhukovin vierailuja Stalinin työhuoneessa 1941:

-         29.1. 2 h 30 min

-         30.1. 1 h 30 min

-         1.2. 1 h 55 min

-         12.2. 2 h 45 min

-         22.2. 3 h 45 min

-         25.2. 1 h 55 min

-         1.3. 3 h 15 min

-         8.3. 1 h

-         17.3. 5 h 55 min

-         18.3. 1 h 5 min

-         (yhteensä helmi- ja maaliskuussa 22 h 25 min)

-         9.4. 1 h 35 min

-         10.4. 2 h 20 min

-         14.4. 2h 25 min

-         20.4. 2 h 25 min

-         23.4. 1 h

-         29.4. 1 h 50 min

-         10.5. 1 h 50 min

-         12.5. 1 h 35 min

-         14.5. 1 h 30 min

-         19.5. 1 h 15 min

-         23.5. 2 h 55 min

-         24.5. 4 h 55 min (Molotov, Timoshenko, Zhukov, Vatutin,...)

-         3.6. 2 h 45 min (Timoshenko, Zhukov, Vatutin - tietysti aina Stalin)

-         6.6. 2 h 5 min (sama nelikkö)

-         7.6. vain 25 min

-         9.9. 1 h + 5 h 25 min

-         11.6. yhteensä 2 h 20 min

-         18.6. 4 h 5 min

-         21.6. 1 h 30 min

-         (yhteensä 13.1.1941-21.6.1941 Zhukov oli Stalinin toimistossa 70 h 35 min. Lisäksi tietenkin Stalinin datshalla. Muista sotilasjohtajista puhumattakaan.[xv]

Stalinin toimistossa kävivät pitkiä neuvotteluja lisäksi erilaiset asesuunnittelijat (lentokone, hyökkäysvaunu, ...).

Eihän Venäjällä suinkaan ollut mitään sotasuunnitelmia - eihän.

Älkää vaan yrittäkö väittää, että tekivät siellä puolustussuunnitelmia - jo yksinomaan siitä syystä, ettei Venäjän topografikunta tuottanut topografisia karttoja omalta alueelta puolustussuunnitelmien tekoon - kartat tehtiin Venäjän alueen ulkopuolelta, esimerkiksi Saksan alueelta, hyökkäyssuunnitelmia ja hyökkäystä varten.

229 (Muistelmat)

Gorodetsky kertoo Venäjän toukokuun 1941 hyökkäyssuunnitelmista lähteenään Zhukovin muistelmat, eikä mitkään arkistolähteet.

234 (Vislan ylimenopaikat)

Venäjän suunnitelma vallata Vislan ylimenopaikat. Vasilevskin käsin kirjoittama ja annettu 30.4.1941 kenraali Pavloville (Länsirintama) yleisesikunnan päällikön marsalkka Zhukovin ja puolustusministeri marsalkka Timoshenkon allekirjoittamina.

Eihän nyt Venäjällä hyökkäyssuunnitelmia, eihän.

237 (Rintamalle)

13.5.1941 määrättiin 16., 19., 21., ja 22. Armeijat yhteensä 800 000 miestä siirtymään selustasta rintamalle. Jälleen viitteenä Zhukovin muistelmat, eikä suinkaan mitkään Venäjän arkistot.

240 (Keskitykset valmiiksi)

Zhukov olisi saanut valmiiksi Venäjän joukkojen keskitykset Saksaa vastaan kesäkuun lopussa, ellei Saksa olisi hyökännyt.

242 (Purettiin)

Stalinin päätöksellä purettiin puolustuslinja (tykkejä ei suinkaan olisi tarvittu uudelle puolustuslinjalle, sillä uusia tykkejä oli riittävästi).

242 (Uusia mekanisoituja armeijakuntia)

Stalin hyväksyi aikaisin toukokuussa 1941 käskyn perustaa 20 uutta mekanisoitua armeijakuntaa (panssariarmeijakuntaa).

Eihän se Venäjä suinkaan aikonut hyökätä minnekään niiden noin 24 000 olemassa olevan hyökkäysvaununsa kanssa - moninkertaisesti se määrä mitä kaikilla muilla valtioilla oli yhteensä.

251 (Hess)

Hitlerin sijainen Hess hyppäsi Englantiin rauhaa tekemään. Hän kertoi Duke of Hamiltonille, että Führer ei halunnut tuhota Englantia ja toivoi taistelun päättyvän.

275 (Sensuroimaton)

Gorodetsky väittää sensuroimattomissa Zhukovin muistelmissa: ”After mobilization of Mid-May, Stalin ...”  eli kertoo Venäjän liikekannallepanon tapahtuneen  toukokuun puolivälissä, ...

Todellisuudessa Venäjä oli tehnyt salaista liikekannallepanoa jo pitkään aikaisemminkin - nyt oli sen salaisen liikekannallepanon loppurutistus - juuri ennen hyökkäystä heinäkuussa 1941 Venäjällä piti olla aseissa ja keskitettynä länteen noin 10 miljoonaa miestä. Julkinen liikekannallepano olisi toteutettu sitten hyökkäyshetkellä kutsuen palvelukseen vielä lisää joukkoja.

Siitä sensuroimattomuudesta sen verran, että todellisuudessa niitä ns. Zhukovin muistelmia tehtiin aina vaan uusia painoksia ja niitä muokattiin joka kerta vallassa olijoiden mielen mukaisiksi - sensuroimattomia muistelmia ei ole olemassakaan, vaan ne kaikki versiot on tehty kommunistisen puolueen propagandistien toimesta, kollektiivisena työnä.

276 (Raskaat hyökäysvaunut)

”On 5 June alone, 100 Heavy Tanks ... moving east from Warsaw” (pelkästään 5. kesäkuuta, 100 raskasta [saksalaista - jp] hyökkäysvaunua vyöryi Varsovasta itään).

Saksalla EI ollut ensimmäistäkään raskasta panssarivaunua vuonna 1941, mutta Venäjällä oli sitäkin enemmän erinomaisia raskaita ja järeiksikin luokiteltavia hyökkäysvaunuja suuria määriä. Panssarivaunuista (hyökkäysvaunuista) on artikkeli täällä.

278- (Mobilisoidut ja keskitetyt)

13.6.1941 mennessä liikekannalle pannut ja keskitetyt joukot (Vatutin).

Jos joku kuvittelee, että tässä olisi lueteltu totuudenmukaisesti kaikki Venäjän siihen mennessä mobilisoimat ja keskittämät joukot, niin pitäköön luulonsa. EI OLE.

No, sekin on tietysti eteenpäin, että Gorodetsky kertoo tässä vaiheessa liikekannallepannun 303 divisioonaa - siis reilusti ennen Saksan hyökkäystä itään, vaikka Stalin oli varma siitä, ettei Saksa hyökkää Venäjälle.

279 (Stalin oli varma)

Stalin oli varma, ettei Saksa hyökkää Venäjälle.

Tämä tieto on lukuisilta muiltakin tahoilta - mutta mielenkiintoista on, että myös Gorodetsky tunnustaa tämän tosiasian, myöntää Venäjän erittäin suurisuuntaisen liikekannallepanon, jopa joukkojen keskityksen länteen - eikä kykene tekemään johtopäätöstä, miksi Venäjä teki tämän, vaikka Stalin oli varma siitä, ettei Saksa hyökkää Venäjän kimppuun.

280 (Zhukov salli)

11.6.1941 Zhukov ”salli” siirtää 51. jalkaväkiarmeijakunnan ja 63. AK:n länsirintamalle. Siirron piti olla valmis 2.7. salattuna. Arkistodokumentin mukaan (Pavloville). Samalla Zhukov lähetti 16. Armeijan Kievin alueelle, sen salaisen siirron piti olla valmis 10.7. (Kirponosille 12.6.1941). Sotavalmius käskettiin rintamalle 1.7.1941.

Niinpä - sotavalmius käskettiin vaikka Stalin oli varma siitä, ettei Saksa hyökkää. Miksiköhän?

296 (Räjähdys)

Stalin räjähti ja lähetti vakoojansa [sensuroitu]. ”Se ei ole lähde, vaan disinformaattori”.

Tämä siis, kun vakooja lähetti Stalinille tarkan tiedon Saksan hyökkäyksestä Venäjälle jo etukäteen.

297 (Siirtää sotaa)

Zhukov ”todistaa”, että Stalin halusi siirtää sotaa.

Totta kai Stalin halusi välttää sodan ennen kuin Venäjä itse oli valmis hyökkäämään länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941.

Se tässä harmittaa, että jotkut yrittävät väittää Venäjän aikoneen hyökätä vasta vuonna 1942. No, väittäähän voi mitä hyvänsä (varsinkin nimimerkin takaa), todistaminen onkin sitten ihan eri asia.

308 (Ei uskonut)

Maisky ei uskonut (13.6.) Saksan hyökkäävän.

311 (Rintamat)

21.6.1941 Zhukoville alistettiin Lounais- ja Etelärintamat, marsalkka Meretshkoville Pohjoisrintama.

Kiitos Gorodetsky, hyvästä todistuksesta:

1.     Venäjällä rintama (armeijaryhmä) oli sotatoimiyhtymä, joka oli olemassa vain sodan aikana, ei rauhan aikana;

2.     ja nyt rintamat perustettiin jo ENNEN Saksan hyökkäystä, vaikka Stalin oli varma siitä, ettei Saksa hyökkää;

3.     Eli Venäjä valmistautui hyökkäämään itse.

312 (Sodanjulistus)

Suurlähettiläs von der Schulenburg kertoi Molotoville 22.6.1941 kello 5, että Saksan piti vastata sotilaallisin toimin Venäjän suorittamaan joukkojen keskityksiin rajalle.

Tässä Gorodetsky myöntää Saksan julistaneen sodan Venäjälle, vaikka Venäjä valehteli Nürnbergin oikeudenkäynnissä, ettei Saksa olisi julistanut sotaa.

317 (Stalinin katse)

Stalinin katse oli kohdistettu Balkanille, Bosporin salmeen, Okhotskan merelle [Kamtshatkan ja Sahalinin välissä - jp], Kuriilien saariin ja Kaukoitään.

318 (Ponnahduslauta)

Venäjän suorittaman Bessarabian miehityksen piti olla ponnahduslauta Bosporin salmen miehittämiseksi.

Mitä muuta se oli kuin Venäjän imperialismia?

Loppulause

Gorodetsky jättää täydellisesti huomioimatta Venäjän kasvavan sotilaallisen varustautumisen 1930-luvulta alkaen vuoteen 1941 asti, jolloin vihamielisyydet puhkesivat. Kymmenet tuhannet modernit tankit ja lentokoneet, satojentuhansien laskuvarjojääkärien kouluttaminen, yhä uusien lentokenttien rakentaminen, varikot ja hyökkäysjoukkojen määrä kesäkuussa 1941 ovat kaikki kovia todisteita Stalinin todellisista aikomuksista.

Israelilainen tutkija on rajannut itsensä tutkimaan miltei kokonaan vain virallisten neuvostolähteiden antamia lausuntoja. Hän hylkää suurimman osan sotilasasiantuntijoista olivatpa nämä venäläisiä, saksalaisia tai amerikkalaisia, jotka kuitenkin ovat häntä paremmin varustautuneita arvioimaan sotilaskapasiteettia ja suunnitelmia. Nämä tutkijat ovat kasvavassa määrin olleet taipuvaisia olemaan samaa mieltä Suvorovin kanssa.[xvi]

Gorodetsky, Glantz, Erickson, Volkogonov - tässäpä oiva kopla, jotka lainaavat toistensa kirjoituksia ja itseään yrittäen pestä imperialistista Venäjää puhtaaksi hyökkäysaikeistaan. Ja Venäjän tärkeimmät arkistot koskien Toisen Maailmansodan alkua ovat edelleen suljettuja riippumattomilta tutkijoilta yli 65 vuotta tapahtumien jälkeen - samoin Venäjän hallussa olevat saksalaiset arkistot.

Mutta ei tämä kopla hännystelijöineen kykene estämään totuuden julkituloa.

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle


[i] http://en.wikipedia.org/wiki/Dmitri_Volkogonov#_ref-0, viite Albert Axell, Russia's Heroes, 1941-45; 2001:248

[ii] http://en.wikipedia.org/wiki/Gabriel_Gorodetsky

[iii] H-Net Reviews, Kenneth Slepyan, Transylvania University, June 2003

[iv] Suomen Sotahistorian Komissio ry: Talvisodasta jatkosotaan; Mihail Semirjaga, s. 98; Jyväskylä 1991

[v] Arvo Tuominen: Kremlin kellot, s. 389, Helsinki 1957

[vi] Suomen Sotahistorian Komissio ry: Talvisodasta jatkosotaan; Aleksander Orlov, Jyväskylä 1991

[vii] H-Net Reviews: Kenneth Slepyan, Transylvania University, June 2003

[viii] Erich von Manstein, Menetetyt voitot, 2001, sivu 136

[ix] Erich von Manstein, Menetetyt voitot, 2001, sivu 137

[x] Juhani Putkinen, Imperialistinen Roistovaltio, 2005, sivut 229-249

[xi] Nachrichtendienst für Historiker/ http://www.nfhdata.de/premium/index.shtml: Dr. Bogdan Musial

[xii] Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s.222,223; Helsinki 1970

[xiii] Andrei  Ždanov Venäjän Korkeimmassa sotaneuvostossa kesäkuussa 1941

[xiv] H-Net Reviews: Kenneth Slepyan, Transylvania University, June 2003

[xv] Viktor Suvorov, Võtan oma sõnad tagasi, 2006, sivut 57-60

[xvi] Institute for Historical Review, Daniel Michaels: Revising the Twentieth Century’s Perfect Storm; http://www.ihr.org/jhr/v20/v20n6p59_Michaels.html

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle

free counter