Stalin oli varma ettei Saksa hyökkää
Venäjä
varustautui kaikin voimin, oikeastaan yli voimavarojensakin orjuuttaen kansaa, hyökätäkseen
länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941. Tämän hyökkäysaikomuksensa
vuoksi Venäjä keskitti läntisille raja-alueille suunnattomat määrät
joukkoja, panssarivaunuja, tykistöä, lentokoneita, laskuvarjojääkäreitä,
sekä perusti komentopaikkoja ja valtavia materiaalivarastoja rajan lähelle.
Joukkojen keskityksiä ja hyökkäyssuunnitelmaa on käsitelty tässä artikkelissa.
Jotkut venäjänmieliset kirjoittajat joutuvat tietenkin myöntämään Venäjän joukkojenkeskityksiä, mutta yrittävät epätoivoisesti väittää niiden joukkojenkeskitysten syynä olleen se, että Stalin pelkäsi Saksan hyökkäävän Venäjälle - vaikka on selvää, etteivät länsirajoille keskitetyt joukot suinkaan valmistautuneet puolustukseen (eivät kaivaneet juoksuhautoja, eivät rakentaneet korsuja, miinakentistä ja piikkilankaesteistä puhumattakaan).
Tämän
väitteen Venäjän joukkojenkeskityksen puolustuksellisesta luonteesta kumoaa
helposti jo pelkästään se tosiasia, että Venäjän diktaattori Stalin oli
täysin varma siitä, että Saksa EI hyökkää Venäjälle - eikä Venäjällä
tehty taatusti joukkojenkeskityksiä ilman Stalinin käskyä. Kun sotatieteessä
tunnetaan vain kaksi pääoperaatiomuotoa: hyökkäys ja puolustus, eikä
puolustus nyt tullut kysymykseen, niin nousee kalvava epäilys, että miksi Venäjä
sitten suoritti valtavat joukkojenkeskitykset läntisille raja-alueilleen?
Otetaanpa
tähän joitakin suoria lainauksia todistamaan se, että Stalin oli varma
siitä, ettei Saksa hyökkää - ja annetaan lainauksille tarkat lähdeviitteet:
”Tiedustelutietoja
saapui tulvimalla. Aiemmin niiden sisältö oli ollut tulkinnanvarainen, mutta
nyt oli aivan selvää, että länsirajalla oli tekeillä jotain pahaenteistä.
Merkulov raportoi päivittäin Stalinille, joka oli nyt hukkumaisillaan
kaikenlaisista lähteistä tulvivan informaation alle. Kun Timosenko ja Zukov
mainitsivat hänelle kesäkuun 9. päivänä runsaista tiedustelutiedoista,
Stalin työnsi paperit takaisin heidän syliinsä ja murahti: »Minulla on
hiukan toisenlaisia asiakirjoja.» Hän pilkkasi Tokiossa olevaa
mestarivakoojaa Richard Sorgea, joka onnistui naamioimaan vertaansa vailla
olleen tiedustelutoimintansa rakkausseikkailuihin ja nautiskeluun: »Tuo
paskiainen on perustanut tehtaita ja porttoloita Japaniin ja alentuu
tiedottamaan, että Saksa muka hyökkää 22. kesäkuuta. Vihjaatteko, että
minun muka pitäisi uskoa häntä?»”[i]
Kesäkuun 13. päivänä Stalin kysyi Zhukovilta: ”kuinka
monta divisioonaa rajaseuduilla on. Zukov kertoi niitä olevan 149. »Eikö
se muka riitä? Saksalaisillakaan ei ole niin monta...» Mutta kun
saksalaisetkin ovat sotajalalla, Zukov vastasi. »Ei kannata uskoa
kaikkea, mitä tiedusteluraporteissa sanotaan», Stalin sanoi.”[ii]
Tätä keskustelua jotkut ovat pyrkineet tulkitsemaan siten, että Zhukov olisi
halunnut rajalle lisää joukkoja puolustusta varten. Kehotan kuitenkin kiinnittämään
huomiota Zhukovin sanontaan ”saksalaisetkin
ovat sotajalalla” (venäläisten lisäksi), ja siihen, ettei Stalin tässäkään
yhteydessä uskonut saksalaisten hyökkäävän.
”Kesäkuun
16. päivänä Merkulov vahvisti lopullisesta hyökkäyssuunnitelmasta saadun
tiedon, jonka oli lähettänyt Luftwaffen päämajassa oleva agentti Starsina
(Vanhin). »Käskekää Saksan ilmavoimien esikunnassa olevan 'lähteen' painua
helvettiin!» Stalin karjui Merkuloville. »Hän ei ole mikään lähde vaan
harhauttaja. J. St.»”[iii]
18.6.1941
Stalin sanoi politbyroolle: ”teidänkin on käsitettävä, että Saksa ei koskaan pysty lyömään
Venäjää yksinään. Tämä teidän olisi syytä tajuta.»”[iv]
19.6.1941:
”»Mutta minulla on paha aavistus, että saksalaiset hyökkäävät», Zdanov
sanoi Stalinille. »Saksalaiset ovat jo menettäneet parhaan tilaisuuden»,
Stalin vastasi. »Ilmeisesti he hyökkäävät vuonna 1942. Lähde vain lomalle.»”[v]
”Kesäkuun
20. päivänä Berliiniin palannut Dekanozov varoitti Berijaa tiukasti siitä,
että hyökkäys oli väistämättä edessä. Berija uhkaili suojattiaan ja
Stalin mutisi, »ettei hidas kartvelilainen ollut tarpeeksi älykäs ymmärtämään
asioita». Välittäessään »disinformaation» Stalinille Berija huomautti --:
»Minä ja väkeni, Josif Vissarionovits, muistamme tarkkaan viisaan ennustuksenne:
Hitler ei hyökkää kimppuumme vuonna 1941!»”[vi]
21.6.1941:
”Kenraali Golikov toi Stalinille uusia todisteita: "Tämä tieto»,
Stalin kirjoitti siihen, »on englantilaisten provokaatio. Ottakaa selvää
tekijästä ja rankaiskaa häntä.»”[vii]
21.6.1941: ”Yhdeltätoista illalla johtajat siirtyivät yläkertaan
Stalinin asuntoon, jossa he istuivat ruokasalissa. Mikojan väittää Stalinin
vakuuttaneen yhä, että Hitler ei aloita sotaa. »Luulen, että Hitler yrittää
provosoida meitä», Stalin oli sanonut. »Tuskinpa hän on päättänyt
aloittaa sotaa?»”[viii]
22.6.1941:
”Zukov soitti uudestaan puoli yhdeltä yöllä ja kertoi, että kolmaskin
loikkari, berliiniläinen kommunistityöläinen Alfred Liskov oli uinut Prutin
yli ilmoittamaan, että hänen yksikölleen oli luettu hyökkäyskäsky. Stalin
tarkisti, että hälytysvalmiuskäsky oli välitetty, ja käski sitten ampua
Liskovin disinformaation levittämisestä.”[ix]
Huomattakoon, että Montefioren mukaan: ”(Zukovin, Molotovin ja Mikojanin muistelmat antavat hämmentävän
erilaista tietoa tuon yön tapahtumista)”[x]
Saksan
jo hyökättyä Venäjän kimppuun Stalinin toimistossa alkoi kokous kello 5.45
(noin tunti hyökkäyksen alkamisesta): ”Stalin intti yhä, että sota saattoi olla
saksalaisten upseerien provokaatio, ja oli varma että Hitlerillä oli
Wehrmachtinsa korkeimmassa johdossa joku oma Tuhatsevski. »Hitler itse ei tiedä
siitä mitään.» Stalin ei halunnut määrätä vastatoimista ennen kuin oli
ollut yhteydessä Berliiniin.”[xi]
Saksan
suurlähettiläs Moskovassa kreivi von der Schulenburg luki Molotoville kello 3
Berliinin aikaa (4 Moskovan aikaa) saapuneen sähkeen: ”Neuvostoliiton
joukkojenkeskitykset olivat pakottaneet valtakunnan ryhtymään sotilaallisiin
vastatoimiin.” -- ”Molotov ryntäsi Stalinin toimistoon ja ilmoitti: »Saksa
on julistanut meille
sodan.» Stalin laskeutui tuoliinsa syvissä mietteissä. Hiljaisuus oli pitkä
ja käsinkosketeltava.”[xii]
Edellä
on esitetty kronologisesti todisteita siitä, ettei Stalin uskonut Saksan hyökkäävän
- ainakaan vielä vuonna 1941. Ne kaikki lainaukset ovat kuitenkin vain yhdestä
lähteestä. Emme tietenkään voi luottaa vain yhden lähteen antamaan
informaatioon, joten jatketaan harjoituksia.
"Koko
tuon puolen vuoden ajan Churchill ja vapaaehtoisesti Saksaan jääneet
Kominternin vakoojat varoittivat Stalinia siitä, että Hitler aikoi hyökätä.
Samanlaisen viestin hänelle välitti myös Richard Sorge. Tämä Saksan
kommunistisen puolueen salainen jäsen ja Karl Marxin työtoverin lapsenlapsi työskenteli
näihin aikoihin Japanissa esiintyen natsitoimittajana. Hän lähetti Moskovaan
säännöllisesti tiedustelutietoja ja onnistui kaiken muun ohella välittämään
myös saksalaisten hyökkäyksen täsmällisen päivämäärän.
Stalin
ei kuitenkaan uskonut Sorgea eikä ketään muutakaan. Odottamaton hyökkäys
tuli hänelle täytenä yllätyksenä. --
Jo
maaliskuussa 1941 hänen tiedustelupalvelunsa oli hankkinut yksityiskohtaiset
tiedot Barbarossasta. Saksalaisten suunnittelema hyökkäyspäivä oli joskus
toukokuun 15. ja kesäkuun 15. päivän välillä. Pragmaatikkona Isäntä
kuitenkin odotti, että ihmiset käyttäytyivät rationaalisesti, ja uskoi ettei
Hitlerillä yksinkertaisesti ollut varaa ryhtyä niin vaaralliseen seikkailuun.
Marxilaisena Stalin kunnioitti taloustiedettä ja tiesi, ettei Hitler pystyisi
taistelemaan samanaikaisesti useita maita vastaan, sillä niiden yhteenlasketut
voimavarat olivat mittaamattomasti suuremmat kuin Saksan."[xiii]
”Kesäkuun
18. päivänä Stalinille välitettiin Saksassa olevien tiedustelijoiden
raportti, joka koski saksalaishävittäjien sijoitusta ja tulevien venäläisten
miehitysalueiden päälliköiden nimittämistä. Hän vastasi näin:
"voitte sanoa lähteillenne, että painuvat..."
Tämä
alkoi kuitenkin olla liikaa puolustusasiainkomissaarille. Tsadajev kertoo
Timosenkon sanoneen seuraavassa istunnossa: "Saksan valmistelut osoittavat
selvästi, että sota alkaa tänä vuonna ja pian." Hän sai tylyn
vastauksen: "Älkää yrittäkö pelotella meitä. Hitlerin Saksa yrittää
vain provosoida."”[xiv]
Gabriel
Gorodetsky kertoo kuinka Stalinille tuotiin yksityiskohtaisia tiedustelutietoja
todistamaan Saksan hyökkäysaikomuksista mm. Kolobulovilta 9.6.1941 eikä
Stalin uskonut. Samoin 16.6. Stalin käski lähettää tällaiset
disinformaation lähettäjät ”äitinsä *****”.[xv]
Myös
David M. Glantz on tuonut julki, ettei Stalin uskonut Saksan hyökkäävän vielä
hyökkäyksen aattonakaan.[xvi]
”kenraalieversti
D. Volkogonov, professori Gorodetski ja muut – tuovat esille omissa
artikkeleissaan ja nyt jo myös kirjoissaan yhtenä miehenä kiinnostavan
dokumentin: Neuvostoliiton valtiollisen turvallisuuden ministeri toveri V.
Merkulov esitti 16.6.1941 Stalinille vakoilutiedon Luftwaffen esikunnasta:
Hitlerin aggressio Neuvostoliittoa vastaan on valmisteltu ja voi alkaa lähipäivinä.
Siihen tiedotukseen toveri Stalin kirjoitti päättäväisesti oman
yksiselitteisen resoluutionsa, selvittäen, millaisen äidin luokse sellainen
informaatiolähde pitää lähettää.
--
Vakoilutiedote ja siinä ikuistettu Stalinin selkeä resoluutio näyttävät,
että kyseessä on äärimmäisen tärkeä dokumentti. Se
vahvistaa (Stalinin allekirjoituksella), että Stalin ei uskonut viime hetkelläkään
Saksan aggression mahdollisuuteen. Siitä seuraa, ettei Stalinin ja hänen
alaistensa toimia saa rajata ainoastaan valmisteluiksi aggression torjumiseksi.
Rajan suuntaan suuntautui salaa kolossaalinen joukkojen massa – sehän ei ole
aggression torjumiseksi! Soturit heittivät jalastaan puolisaappaat ja säärisuojat
tai virttoset, vetäen jalkaansa uudet vasikannahkaiset saappaat – sehän ei
ole aggression torjumiseksi! Puna-armeijan toinen strateginen hyökkäysaalto
hivuttautui salaa valtion lännenpuoleisiin maanpuolustusalueisiin – sitä ei
tehty aggression torjumiseksi! Lähellä rajaa olevat lentokentät oli tupaten täynnä
lentokoneita – sehän ei ole aggression torjumiseksi! Vangeille annettiin
aseet käsiin – sehän ei ole aggression torjumiseksi!”[xvii]
Tehdäänpä
pieni yhteenveto:
1.
Venäjän
hyvin toimiva sotilastiedustelu toimitti Stalinille koko ajan yksityiskohtaista
tietoa siitä, miten Saksa keskitti joukkojaan Venäjää vastaan ja
valmistautui hyökkäykseen. Ennen hyökkäystä Stalin sai myös tarkan hyökkäyspäivämäärän
useammasta eri lähteestä;
2.
Toisaalta
Stalinin tiedustelupalvelut toimittivat Stalinille tietoja siitä, ettei Saksan
teollisuutta oltu asetettu sota-ajan moodiin, Saksan armeijalle ei toimitettu
talvisodassa tarvittavaa varustusta, jne.;
3.
Hitler ja
yleensäkin Saksan sodanjohto olivat vakuuttuneet siitä, ettei Saksan pidä lähteä
kahden rintaman sotaan sillä voitonmahdollisuus on olemattoman pieni - Stalin
tiesi heidän asenteensa mm. luettuaan Hitlerin kirjan Mein Kampf;
4.
Samoin
Stalin tiesi, että Hitlerin mielestä Saksan piti jos mahdollista liittoutua
Englannin kanssa (mutta Stalin oli jo onnistunut pettämään
Hitleriä ja saamaan aikaan sodan Englannin ja Saksan välille) - ellei tämä
liittoutuminen Englannin kanssa onnistu, niin sitten Saksan piti liittoutua Venäjän
kanssa (kuten
tapahtuikin);
5.
Sekin on
otettava huomioon, että Englanti oli hyvin pahassa jamassa sodassaan Saksaa
vastaan ja englantilaiset suorastaan rukoilivat Venäjää liittymään sotaan
Saksaa vastaan (eli oli pelättävissä myös Englannin toimivan sen puolesta,
että Venäjä joutuisi sotaan Saksaa vastaan);
6.
Siten
Stalinilla oli ristiriitaista informaatiota Saksan aikomuksista. Stalin
kuitenkin todistettavasti oli vakuuttunut siitä, ettei Saksa hyökkää Venäjälle
ainakaan vielä vuonna 1941 - eikä Stalin suinkaan ollut ainoa Venäjän
johdossa jolla oli tällainen mielipide. Aivan samaa sanoi Venäjän kakkosmies
Molotov[xviii]
7.
Venäjä
oli aloittanut erittäin nopean varustautumisen samaan aikaan kun solmi Saksan
kanssa Molotov-Ribbentropsopimuksen
(23.8.1939). Sen sopimuksen salaisessa
lisäpöytäkirjassa nämä liittolaiset jakoivat Eurooppaa
sulle-mulle-periaatteella;
8.
Venäjän
rauhanajan puna-armeijan miesmäärä kehittyi päivämäärän 19.8.1939
tilanteesta 2 000 000 miestä päivämäärän 21.6.1941 5 500 000 mieheen
(ilman NKVD-joukkoja), lisäksi palvelukseen oli jo kutsuttu 5 300 000 miestä
lisää ennen Saksan hyökkäystä 22.6.1941;
9.
Venäjä
keskitti (ja oli keskittämässä lisää) ennen Saksan hyökkäystä läntisille
raja-alueilleen Saksaan nähden täysin ylivoimaiset hyökkäysjoukot, vaikka
Stalin oli vakuuttunut siitä, että Saksa EI hyökkää Venäjälle. Venäjä
yksinkertaisesti valmistautui hyökkäämään länteen maailmanhistorian
suurimmin voimin heinäkuussa 1941, mutta Saksa ennätti hyökätä itään
pari viikkoa aiemmin.
[i] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 359
[ii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 360
[iii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 360
[iv] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 361
[v] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 361
[vi] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivut 361-362
[vii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 362
[viii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 364
[ix] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 364
[x] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 364
[xi] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 371
[xii] Simon Sebag Montefiore; Stalin; 2004; sivu 372
[xiii] Edvard Radzinski, Stalin, sivut 507-508
[xiv] Edvard Radzinski, Stalin, sivu 516
[xv] Gabriel Gorodetsky, Grand Delusion, 1999, sivut 296-296
[xvi] David M. Glantz, Stumbling Colossus, 1998, sivu 96