Hyökkäys Englantiin?

Täydennetty 3.3.2013 Juhani Putkinen

Saksa oli mennyt Venäjän virittämään ansaan - liittoutunut Venäjän kanssa ja hyökännyt yhdessä liittolaisensa Venäjän  kanssa Puolaan. Niinpä tapahtui juuri se, mitä Venäjä halusi - Englanti ja Ranska julistivat Hitlerin suunnattomaksi yllätykseksi ja järkytykseksi sodan Saksalle. No, Puola jaettiin liittolaisten Saksan ja Venäjän kesken - nyt Saksa sitten ihmetteli, että miten suu pannaan kun ollaankin suursodassa, johon ei olisi saanut missään nimessä joutua ainakaan vielä noin viiteen vuoteen.

Kun Englanti ei suostunut tekemään rauhaa Saksan kanssa, niin Saksalle jäi vain yksi vaihtoehto - hyökätä länteen (kuten kuvataan edellä sanan ihmetteli takaa löytyvässä artikkelissa). Kiitos Saksan parhaan strategin Erich von Mansteinin tekemän loistavan hyökkäyssuunnitelman se hyökkäys länteen johti nopeasti Ranskan luhistumiseen - mutta Saksalta puuttui jälleen visio, että miten pitäisi jatkaa. Ainoa oikea ratkaisu olisi ollut tehdä mahdollisimman nopeasti maihinnousu Englantiin - ennen kuin Englanti ennättää lujittaa puolustustaan. Vaan Saksalla EI ollut hyökkäyssuunnitelmaa Englantiin, eikä oltu tehty mitään valmisteluja sitä varten. Kun Ranska kukistui, niin Saksalla oli taas ”sormi suussa”.

Liittoutuminen

Saksa oli sekä ennen Ensimmäistä Maailmansotaa, että ennen Toista Maailmansotaa puristuksissa Ranskan ja Venäjän välissä, eikä olisi saanut joutua kahden rintaman sotaan - sekä lännessä, että idässä yhtä aikaa.

Siksi Hitler jo kirjassaan Mein Kampf kirjoitti, että Saksan tulee liittoutua Englannin kanssa, mutta ellei se ole mitenkään mahdollista, niin sitten Saksan tulee liittoutua Venäjän kanssa - kuten toteutuneessa historiassa sitten tapahtui. Hitlerin mielestähän nimenomaan Ranska oli Saksan verivihollinen.

Ehkä juuri tämä, että Hitler olisi halunnut liittoutua Englannin kanssa, eikä suinkaan sotia Englantia vastaan olikin syynä siihen, ettei maihinnousua Englantiin edes yritetty.

Tarjosi rauhaa

Hitler tarjosi Englannille rauhaa jo ennen hyökkäystään 5.10.1939[i] Ranskaan ja taas Ranskan kukistumisen jälkeen[ii] - tuloksetta.

On mielenkiintoista, että Hitler olisi tosiaan halunnut tukea Ison-Britannian imperiumin säilymistä - Hitler ihaili sitä imperiumia. Hitler näki aivan oikein Englannin heikkoudeksi, että Englannilla oli vain pieni ammattiarmeija - eli heikot maavoimat. Niinpä Hitler jopa tarjosi Englannille saksalaisia maavoimien divisioonia tukemaan Ison-Britannian imperiumia.

Ei halunnut sotaa Englantia vastaan

Saksa EI halunnut sotaa Englantia vastaan: ”Ei liene mitään epäilystä siitä, että Hitler toivoi aina, että hän voisi välttää taistelun Isoa-Britanniaa ja sen imperiumia vastaan. Hän on riittävän usein todennut, että ei voinut olla Saksan edun mukaista tuhota Ison-Britannian imperiumia. Hitler ihaili sitä poliittisena saavutuksena. -- Hän ei ollut halunnut, eikä odottanut sotaa Englannin kanssa.”[iii]

Ei tuhottu Dunkerquessa

Saksan joukot olisivat kyenneet tuhoamaan Englannin siirtoarmeijan Dunkerquessa, mutta Hitler pysäytti joukot ja päästi englantilaiset pakenemaan saarelle.

”Menestys Pohjois-Belgiassa ei ollut niin täydellinen kuin se olisi voinut olla. Vastustajan onnistui, Churchillin tiedon mukaan, evakuoida Dunkerquesta 338 226 miestä (joista 26 176 ranskalaista). Tämä on luettava Hitlerin syyksi, sillä hän pysäytti kaksi kertaa hyökkäävät panssariryhmät - ensin niiden ollessa etenemässä rannikolle ja toisen kerran ennen Dunkerqueta. -- Kolmanneksi perusteeksi on esitetty se, että Hitler - kuten hänen ja kenraalieversti von Rundstedtin välisestä keskustelusta käy ilmi - päästi britit tahallaan pakoon, koska hän uskoi siten pääsevänsä helpommin Ison-Britannian kanssa sopuun.”[iv]

Saksan panssariaseen luoja ja panssarikomentajana kohti Dunkerqueta edennyt Heinz Guderian kirjoittaa: ”Toukokuun 24. päivänä puuttui ylijohto sotatoimien kulkuun tavalla, joka tuli vaikuttamaan sodan kulkuun mitä epäedullisimmin. Hitler pysäytti maavoimien vasemman siiven Aa-joen varteen. Joki­pahasen ylittäminen kiellettiin.”[v]

”Toukokuun 26. päivänä valtasi 10. panssaridivisioona Calais'n. -- Calais'ssa tapasin ensimmäisen kerran toukokuun 17. päivän jälkeen kenraali von Kleistin. Hän esitti tunnustuksensa joukkojeni suorituksista. Tuona päivänä yritimme uudestaan saada luvan hyökkäykseen Dunkerqueta vastaan ja tämän merilinnoituksen saartamiseen. Mutta silloin tuli tulvimalla pysähtymistä koskevia käskyjä. Dunkerque oli näkyvissämme, ja meidät pysäytettiin!”[vi]

”Muistelmissaan lausuu Winston Churchill sen otaksuman, että Hitler pysäyttämällä panssarijoukot Dunkerquen edustalle olisi tahtonut antaa englantilaisille parempia rauhantoiveita tai parantaa saksalaisten mahdollisuuksia edullisen rauhan tekemiseen Englannin kanssa.”[vii]

Sinänsä Englanti kärsi myös tappioita evakuointioperaatiossaan: 56sta operaatioon osallistuneesta hävittäjästä 9 upposi ja 19 vaurioitui; 38sta miinanraivaajasta viisi upposi ja seitsemän vaurioitui; 230stä troolarista 23 upposi ja 2 vaurioitui; 47stä lautasta 9 upposi ja 8 vaurioitui; 8sta sairaalalaivasta 1 upposi ja 5 vaurioitui.[viii]

Englannin siirtoarmeija joutui hylkäämään maihin 65 000 ajoneuvoa, 20 000 moottoripyörää, 416 000 tonnia tarvikkeita, 2 472 tykkiä, 75 000 tonnia ampumatarvikkeita ja 162 000 tonnia polttoainetta.[ix]

Eri evakuoinneissa Manner-Euroopasta Englantiin saapui toukokuun puolivälin ja kesäkuun 18. päivän vuonna 1940 välisenä aikana kaikkiaan 558 032 miestä, joista brittejä 368 491 miestä.[x]

Ei ollut sotasuunnitelmaa

Saksalla EI ollut sotasuunnitelmaa maihinnoususta Englantiin - ja jotkut esittävät pokkana väitteen, että kaikilla esikunnilla on kassakaapeissaan hyökkäyssuunnitelmia.

”Koska ketään ei oltu valtuutettu laatimaan »sotasuunnitelmaa». OKW:tä [Saksan asevoimien pääesikunta, jonka olisi pitänyt johtaa kolmen eri puolustushaaran yhteistä hyökkäystä Englantiin - jp] ilmeisesti kaikkein vähiten, kävi niin, että kaikki odottivat Führerin intuitiota.”[xi]

Ei valmistauduttu hyökkäämään

”Sillä tosiasialla, että edellä pohdituista syistä johtuen Saksan puolella ei ollut mitään sotasuunnitelmaa, joka olisi ulottunut pidemmälle kuin mannermaan lännen sotaretkeen, tulisi olemaan vakavia seurauksia. Kun Hitler nyt laati suunnitelman (mutta ei tehnyt päätöstä) käydä Englannin kimppuun invaasion avulla, tämän ratkaisun hyväksi ei ollut tehty mitään käytännön valmisteluja. Seurauksena oli se, että täytyi luopua tilaisuudesta käyttää Iso-Britannian heikkoutta heti hyväksi. Nyt aloitetut hyökkäysvalmistelut vaativat niin paljon aikaa, että maihinnousun onnistuminen tuli epävarmaksi jo pelkästään säätilan takia.”[xii]

Englanti oli puolustuskyvytön

Englanti oli kesällä 1940 maavoimien osalta käytännössä puolustuskyvytön, joten juuri silloin olisi pitänyt suorittaa maihinnousu Englantiin - mahdollisista tappioista välittämättä.

”Todellisuudessa Englanti oli kesällä 1940 hyökkäystä vastaan, maavoimien osalta, suurin piirtein puolustuskyvytön.”[xiii]

Olisi pitänyt tehdä maihinnousu

”Sotilaalliselta kannalta katsoen kesällä 1940 invaasio Englantiin olisi siis epäilemättä ollut oikea ratkaisu, jos hyökkäyksellä olisi ollut menestymisen mahdollisuuksia.”[xiv]

Ei varaa pitkittyneeseen sotaan

Saksalla ei ollut varaa pitkittyneeseen sotaan. Venäjä valmistautui lyömään Saksalle ”kirveen selkään” ja USA:n mukaantulo olisi kohtalokasta.

”Kukaan ei voinut tietää, kuinka kauan Venäjä pysyisi vielä rauhallisena. -- Lisävaarana oli Yhdysvaltain aikainen asiaan sekaantuminen.”[xv]

”Mitä kauemmin sota Isoa-Britanniaa vastaan kestäisi, sitä suuremmaksi kasvaisi Saksaa idästä uhkaava vaara.”[xvi]

Maihinnousu olisi voinut onnistua

Saksan maihinnousussa Englantiin olisi tietenkin ollut omat riskinsä ja siinä olisi voinut tulla merkittäviä tappioita. Kahden rintaman sota oli kuitenkin Saksalle tuhoisa - jonka myös Hitler oli tuonut useaan otteeseen julki ennen sitä.

Maihinnousu olisi hyvinkin voinut onnistua - sitä mieltä oli ainakin Saksan paras strategi marsalkka Erich von Manstein, joka oli valmistautumassa siihen maihinnousuun ensimmäisessä aallossa armeijakunnan komentajana.

”Yksi asia on varma. Ne, joiden ensi sijassa olisi pitänyt ”merileijonan” [maihinnousuoperaation koodinimi - jp] aikana vaarantaa nahkansa, maavoimien invaasioon varatut osat, olivat samalla niitä, jotka valmistautuivat intensiivisimmin ja olivat vakuuttuneita asian onnistumisesta. Uskon voivani sanoa tämän, koska komentamani 38. armeijakunta oli määrätty ylimenon ensimmäiseen aaltoon lähtösatamana Boulogne-Etables ja maihinnousupaikkana  Bexhill-Beachy Head. Olimme vakuuttuneita onnistumisen mahdollisuudesta, vaaroja aliarvioimatta.”[xvii]

Mutta kun

Mutta kun Hitler ei syystä tai toisesta antanut käskyä maihinnoususta Englantiin, niin Saksan oli pakko lähteä tekemään ennalta ehkäisevä isku itään ennen kuin  Venäjä olisi iskenyt länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941.

”Kun Hitler ei kesällä 1940 uskaltanut ryhtyä ratkaisevaan iskuun Englantia vastaan ja sen jälkeen kun hän päästi käsistään ainutkertaisen tilaisuuden, hän ei voinut enää odottaa kauemmin. Hitlerin oli nyt pakko uskaltautua Venäjän kukistamisyritykseen ehkäisysodan avulla niin kauan kun lännessä ei vielä ollut vihollista, joka olisi voinut muodostua hänelle vaaraksi mannermaalla.”[xviii]