"Panovirheen" korjaus 29.3.2006 Juhani Putkinen.
Ensimmäisestä maailmansodasta, sen syistä ja aloittajasta on valitettavasti vallalla virheellisiä käsityksiä, jotka ilmenevät mm. internetfoorumeilla. Tässä artikkelissa ei puututa varsinaisiin Ensimmäisen Maailmansodan taisteluihin ja lopputulokseen, vaan nimenomaan sodan syihin ja aloittajaan.
Yleisiä
väitteitä ovat esimerkiksi, että Saksa pyrki valloittamaan maailman (eli
olisi ollut imperialistinen valtio), oli hirveän militaristinen ja rakensi
valtavia asevoimia käyttäen suunnattomia summia asevarusteluun ennen Ensimmäistä
Maailmansotaa. Tarkastellaanpa asiaa lähemmin.
Lainaus
koskien imperialismia: ”Jos
imperialismin olisi pitänyt aiheuttaa jokin sota, se olisi ollut Britannian ja
Venäjän välinen sota, joka jäi syttymättä 1870- ja 1880-luvulla. Tai sota
Britannian ja Ranskan välillä, joka jäi syttymättä 1880- tai 1890-luvulla.
Loppujen lopuksi juuri nämä kolme suurvaltaa olivat todelliset imperialistiset
kilpailijat, jotka yhä uudelleen joutuivat toistensa kanssa riitoihin Istanbulista
Kabuliin (Britannian ja Venäjän tapauksessa) ja Sudanista Siamiin
(Britannian ja Ranskan tapauksessa).”[i]
Lainaus
koskien Saksan militarismia: ”missään
ei antimilitaristinen vasemmisto ollut vahvempi kuin Saksassa, jossa äänioikeus
oli Euroopan demokraattisimpia. Silti väitteet Saksan sotaa edeltäneestä
militarismista ovat osoittautuneet niin sitkeiksi, että niitä voi yhä lukea
historian oppikirjoista.”[ii]
Saksa
ei suinkaan halunnut olla silloinkaan (kuten ei Toisessakaan Maailmansodassa)
Englannin vihollinen, vaan olisi halunnut olla Englannin liittolainen ja ystävä.
Lainaus: ”Nyt [Saksan suurlähetystön
ensimmäinen sihteeri paroni Hermann von] Eckardstein ehdotti keisarin nimissä
"mahdollista liittoa Englannin ja Saksan kesken... pohjana olisi
molempien suurvaltojen antama takuu toistensa omistuksista". Paketin
osana hän tarjosi Britannialle "vapaat kädet Egyptissä ja Transvaalissa"
ja vihjasi, että "suora puolustusliitto... voisi tulla myöhemmin".”[iii]
Saksan
ylivaltapyrkimys on sepitettä: ”Miksi
sitten Grey ja useimmat ulkoministeriön ja pääesikunnan korkeat virkamiehet
silti loihtivat esiin saksalaisten juonittelut napoleonmaisesta vallasta, joka
suoraan uhkasi Britanniaa? On mahdollista, että he liioittelivat elleivät
suorastaan sepittäneet perustellakseen sotilaallisen avun suosikilleen
Ranskalle. Toisin sanoen, juuri koska he toivoivat Britannian
liittoutuvan Ranskan ja Venäjän kanssa, oli välttämätöntä uskoa
saksalaisilla olevan suurisuuntaisia suunnitelmia hankkia Euroopan
ylivalta.”[iv]
Entäpä
sitten ne väitetyt Saksan valtavat asevoimat miehinä verrattuina muihin
asevoimiin vuonna 1914: [v]
Saksa
761 000 + 7 000
Itävalta-Unkari 478 000
Venäjä
1 445 000
Ranska
827 000 + 157 000
Britannia
248 000 + 190 000
Saksa
2 147 000
Itävalta-Unkari 478 000
Venäjä
3 400 000
Ranska
1 800 000
Britannia
248 000 + 190 000
Ja
sitten näiden maiden sotilasmenot miljoonia puntia vuonna 1913: [vi]
Saksa
93,4
Itävalta-Unkari
25
Venäjä
101,7
Ranska
72
Britannia
72,5
Katsotaan
vielä sotilasmenoja % bruttokansantuotteesta vuonna 1913: [vii]
Saksa
3,6
Itävalta-Unkari
2,0
Venäjä
4,6
Ranska
3,7
Britannia
3,1
No
näyttääkö ne Saksan sotilasmenot ja varustautuminen suurelta verrattuna Venäjään,
Ranskaan ja Britanniaan? Eikös pidäkin tunnustaa, että Saksa oli suorastaan
maltillinen? Kannattaa vertailla numeroja, eikä uskoa kommunistipropagandaa.
Saksaa
syytetään Ensimmäisen Maailmansodan aloittajaksi, mutta aloittiko Saksa
todella Ensimmäisen Maailmansodan?
Miksi
Suomessa ei yleisesti puhuta imperialistisen Venäjän imperialistisesta
liittolaisesta Serbiasta syyllisenä Ensimmäiseen Maailmansotaan? On selvää,
että Saksa teki Toisen Maailmansodan yhteydessä suuria rikoksia ihmisyyttä
vastaan mm. murhaamalla juutalaisia - mutta ei se oikeuta väärentämään
historiaa niin, että Saksa olisi syyllinen kaikkeen maan ja taivaan välillä.
Lainaus
siitä Serbian imperialismista: ”[Serbian hallituksen] politiikka
oli aggressiivisen nationalistista ja laajentumishaluista. Serbit halusivat
tehdä 1900-luvun Balkanilla täsmälleen saman, minkä Kreikka oli tehnyt
Peloponnesoksella 1820-Iuvulla, Belgia Flanderissa 1850-luvulla, Piemonte
Italiassa 1850-luvulla ja Preussi Saksassa 1860-luvulla: laajentaa aluettaan
"eteläslaavien" nationalismin nimissä.”[viii]
Lähdetäänpä
tarkastelemaan kronologisesti mitä tapahtui:
1.
Serbinationalisti, jolla oli yhteyksiä Serbian sotilastiedusteluun[ix], murhasi Itävalta-Unkarin
kruununperillisen ja hänen puolisonsa Sarajevossa 28.6.1914.[x]
2.
Itävalta-Unkari halusi, että murhaa tutkittaisiin kansainvälisessä yhteistyössä,
mutta Serbia kieltäytyi siitä. Itävalta-Unkari esitti Serbialle
uhkavaatimuksen 23.7.1914.[xi]
3.
Serbia kieltäytyi suostumasta ja suoritti liikekannallepanon 25.7.1914.[xii]
Lainaus: ”Sellaista oli
Serbian ulkopolitiikka: eräänlainen nationalistinen muunnelma Leninin
dictumista "mitä pahempi sen parempi". Serbian ulkoministeri sanoi,
että "totta kai ratkaisu olisi paljon yksinkertaisempi, jos Itävalta-Unkarin
hajoaminen sattuisi samaan aikaan kuin Turkin hävittäminen".”[xiii]
4. Venäjän tsaari Nikolai II ja hänen joukkojensa ylipäällikkö, suuriruhtinas Nikolai, sopivat armeijan osittaisesta mobilisoinnista 25.7.1914. ”Saksa uhkaa aloittaa joukkojensa mobilisoinnin, jos Venäjän liittolaiset Britannia ja Ranska eivät onnistu pysäyttämään Venäjän sotavalmisteluja.”[xiv]
”Moltke vakuutti Conradille:
"Samalla hetkellä kun Venäjä mobilisoi, myös Saksa mobilisoi ja
mobilisoi ehdottomasti koko armeijansa." Mutta Saksan väliintulo tähtäsi
vähentämään eikä lisäämään sodan riskiä”[xv]
Saksa pelkäsi hävityssotaa
Saksaa vastaan. Saksan keisarin mielipide 30.7: "Englanti, Venäjä ja
Ranska ovat sopineet keskenään... ottavansa Itävallan ja Serbian konfliktin
verukkeeksi käydä hävityssotaan meitä vastaan... Saksan kuuluisa piiritys
on viimein tullut täydeksi tosiasiaksi... Me pyristelemme eristettyinä
verkossa."[xvi]
”Poincare
teki selväksi, että "jos Venäjä ryhtyy sotaan, niin tekee
Ranskakin".”[xvii]
Venäjä
oli korottanut varustelukilvan panosta pitämällä palveluksessa
asevelvolliset, jotka normaalisti olisi kotiutettu vuoden lopussa.[xviii]
5.
Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle 28.7.1914 kello 12.[xix] Britannian hallitus määrää
sotalaivansa ryhmittymään siten, että Kotilaivasto ”pystyy hallitsemaan
Pohjanmerta ja estämään Saksan laivaston pääsyn maailman valtamerille.”[xx]
6.
Ensimmäisen Maailmansodan ensimmäinen taistelu. Itävalta-Unkarin sotalaivat
tulittavat Tonavalta Serbian pääkaupunkia Belgradia 29.7.1914. Serbian tykistö
vastaa tulitukseen.[xxi]
7.
Venäjän tsaari allekirjoitti osittaista liikekannallepanoa koskevan määräyksen
29.7.1914.[xxii]
8.
Saksa ilmoitti Venäjälle, että sen osittainenkin mobilisaatio tulee
laukaisemaan laajemman sodan 29.7.1914.[xxiii]
9.
Saksan merivoimat määrättiin liikekannalle 29.7.1914.[xxiv]
10.
Venäjän tsaari päätti suorittaa täyden liikekannallepanon 30.7.1914 kello 2
yöllä ja mobilisaatio alkoi seuraavana päivänä.[xxv]
Tämä liikekannallepano johti Ensimmäisen Maailmansodan syttymiseen.
”Mannermainen sota oli nyt
taatusti väistämätön.”[xxvi]
Lainaus:
”Venäjän pääesikunnan päällikkö kenraali Nikolai Januskevits oli päättänyt
(kuten hän kertoi Sazonoville) "pistää puhelimeni säpäleiksi ja
kaiken kaikkiaan ryhtyä toimiin, jotka estävät ketään [eli tsaaria] löytämästä
minua antaakseen vastakkaisia käskyjä, jotka voisivat jälleen pysäyttää
mobilisaatiomme". Ja jos Venäjä mobilisoi, saksalaiset pitivät tiukasti
kiinni siitä, että heillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä samoin.
Se merkitsi hyökkäystä Belgiaan ja Ranskaan. Lyhyesti, "aikataulun
mukainen sota" alkoi samalla hetkellä, kun Venäjä päätti julistaa täyden
liikekannallepanon”[xxvii]
11.
”Venäjälle on annettu uhkavaatimus, että sen täytyy lopettaa kaikki
sotavalmistelunsa elokuun 1. päivän kello 12:een mennessä” 31.7.1914.[xxviii]
12.
Ranskan presidentti Poincaré julisti yleisen liikekannallepanon 1.8.1914.[xxix]
13.
Saksa aloitti liikekannallepanon Venäjää vastaan 1.8.1914 kello 17.00 ja
julisti sodan kello 19.10.[xxx]
14.
Saksa antoi Belgialle uhkavaatimuksen, jossa vaadittiin ”saksalaisille
joukoille esteetön kulku Belgian alueen läpi Ranskan hyökkäyksen estämiseksi”
2.8.1914 kello 19.00. Uhkavaatimus umpeutuu 12 tunnin kuluttua.[xxxi]
15.
Turkin sotaministeri solmi ”Saksan kanssa salaisen sotilasliiton suojellakseen
maataan mahdolliselta Venäjän hyökkäykseltä 2.8.1914.”[xxxii]
16.
Britanniassa julistettiin yleinen liikekannallepano 3.8.1914.[xxxiii]
17.
Saksa julisti sodan Ranskalle 3.8.1914.[xxxiv]
18.
Britannia julisti sodan Saksalle 4.8.1914 kello 23.00.[xxxv]
19.
Saksa julisti sodan Belgialle ja aloitti hyökkäyksen 4.8.1914 (valitettavasti
lähde ei anna kelloaikaa).[xxxvi]
20.
Itävalta-Unkari julisti sodan Venäjälle 5.8.1914 kello 12.[xxxvii]
21.
Montenegro julisti sodan Itävalta-Unkarille 5.8.1914.
22.
Saksalaiset joukot aloittavat hyökkäyksen Belgian Liegen rajalinnoitusta
vastaan 5.8.1914 yöllä, muttei onnistu valtaamaan yhtään uloimmista
linnoituksista.[xxxviii]
23.
Serbia julisti sodan Saksalle 6.8.1914.
24.
Ranska julisti sodan Itävalta-Unkarille 10.8.1914.[xxxix]
25.
Britannia julisti sodan Itävalta-Unkarille 12.8.1914.[xl]
26.
Ranska hyökkäsi Saksan Lothringeniin 14.8.1914.[xli]
27.
Itävaltalaissyntyinen Adolf Hitler liittyi vapaaehtoisena Saksan armeijaan
16.8.1914.[xlii]
28.
Venäjän kaksi armeijaa hyökkäävät idästä ja kaakosta Saksan Itä-Preussiin
17.8.1914.[xliii]
Niall Ferguson - Oxfordin yliopiston Historian laitoksen tutkija.
[i] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 86
[ii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 77
[iii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 96
[iv] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 123
[v] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 139
[vi] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 153
[vii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 157
[viii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 190
[ix] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 192
[x] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 10
[xi] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 10
[xii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 10
[xiii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 193
[xiv] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11
[xv] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 193
[xvi] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 198
[xvii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 193
[xviii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 193
[xix] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11
[xx] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11
[xxi] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11
[xxii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11
[xxiii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11
[xxiv] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11
[xxv] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 203
[xxvi] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 203
[xxvii] Niall Ferguson, Julma sota, 2003, sivu 203
[xxviii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 11
[xxix] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12
[xxx] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12
[xxxi] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12
[xxxii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12
[xxxiii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12
[xxxiv] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 12
[xxxv] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 13
[xxxvi] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 13
[xxxvii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 15
[xxxviii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 15
[xxxix] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 16
[xl] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 17
[xli] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 17
[xlii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 17
[xliii] Ian Westwell, Ensimmäinen Maailmansota, 2004, sivu 18