Absoluuttista
totuutta Venäjän lentokoneiden määristä Talvisodan, Jatkosodan tai vaikkapa
päivämäärän 22.6.1941 ajalta ei tulla koskaan saamaan selville, sillä Venäjä
on ”aina” valehdellut ”kaiken”.
Eri
lähteistä saatuja numeroarvoja voidaan kuitenkin kirjata ylös eri päivämääriltä
ja vertailla lukuja keskenään pyrkien muodostamaan edes lähellä totuutta
olevia oletuksia. Kun vielä huomioidaan valmistusmääriä, eri joukkojen
kirjanpidossa olevia määriä, tappioita, jne. niin eiköhän ainakin
suuruusluokista päästä keskustelemaan.
1.10.1939
Venäjän ilmavoimilla oli kaikkiaan 12 677 lentokonetta.[i]
Viidellä
läntisellä sotilaspiirillä oli 1.6.1941 aamulla yhteensä ilmavoimien
taistelukoneita 6750, joista lentokunnossa 5900 - ei sisällä
tiedustelukoneita.[ii]
Huomatkaa kyseessä on 1.6. lukumäärä - koneita vaihdettiin parhaillaan
intensiivisesti uudempiin malleihin. Lisättäessä kaukotoimintailmavoimien
koneet (ilman vanhentuneita TB-3) ja merivoimien koneet (ilman vesikoneita)
saadaan yhteensä 9000 konetta, eli nelinkertainen ylivoima saksalaisiin nähden.[iii]
22.6.1941
mennessä oli valmistettu 1289 MiG-3, 335 JAK-1. Niistä läntisten rintamien
ilmavoimien käyttöön oli annettu 903 ja 102. Lisäksi oli 322 LaGG-3:sta.[iv]
22.6.1941
läntisillä rintamilla oli 1650-1750 kpl I-16.[v]
22.6.1941
mennessä valmistettiin 458 Pe-2.[vi]
22.6.1941
Ilmavoimissa oli olemassa 20 000 taistelukonetta, joista 11 500 hävittäjiä
kaikkein konservatiivisimman lähteen Grif sekretnosti snjat vuodelta 1993
mukaan.[vii]
Kuten
sanottu erilaisia numeroarvoja löytyy lukematon määrä. Esimerkiksi eversti Erkki
Nordberg antaa kirjassaan tiedon, että Venäjällä oli 22.6.1941 lännessä
13 300 toimintavalmista lentokonetta.[viii]
Tohtori
Tapio Tiihosen mukaan Saksan tiedustelu näki Venäjän ensimmäisessä
portaassa olevat 5770 lentokonetta, mutta todellisuudessa Venäjällä oli 15
000 konetta enemmän.[ix]
Viktor
Suvorovin
mukaan Venäjällä oli sodan alussa(22.6.1941) 21 130 taistelukonetta ja
Saksalla 2510.[x]
Venäjän
merivoimien ilmavoimilla oli 22.6.1941 Pohjoisessa-. Baltian- ja
Mustanmerenlaivastoissa noin 1445 lentokonetta, joista noin 763 hävittäjää
ja 340 pommikonetta. Hävittäjät jakautuivat: Baltia 368, Pohjoinen 49, Musta
346.[xi]
Vertaillaanpa
miten paljon Saksalla oli koneita idässä 22.6.1941:
-
pommikoneita
yhteensä 930;
-
syöksypommittajia
Ju-87 (Stuka) 306;
-
hävittäjiä
Me-109 923;
-
”hävittäjäpommittaja”
Me-110 185. Yhteensä 2344.[xii]
Pommikoneita
vastakkain tyypeittäin:
Venäjällä 1300 DB-3f, 1750 SB, 195 Su-2 ja 50 JAK-2/4.
Saksalla 520 Ju-88, 300 He-111 ja 130 Do-17.[xiii]
Rynnäkkökoneita
vastakkain tyypeittäin:
Venäjällä
syöksypommittajia 205
Pe-2 ja 140 Ar-2.
Saksalla
syöksypommittajia Ju-87 300 ja hävittäjäpommittajia Me-110 100 (SKG).[xiv]
Hävittäjiä
vastakkain tyypeittäin:
Venäjällä:
-
903 MiG-3
-
102 JAK-1
-
n. 2000
I-16
-
vähintään
1500 I-153
Saksalla:
-
500
Me-109F
-
420
Me-109E
-
90 Me-110
(ZG).[xv]
Halderin
päiväkirjan mukaan saksalaiset tuhosivat ensimmäisenä sotapäivänä
(22.6.1941) 850 venäläistä lentokonetta. Niistä 800 kello 13.30 merkinnän
mukaan, eli aamupäivällä. Muutaman päivän kuluttua saksalaiset arvioivat
22.6.1941 tuhotun kaikkiaan 1811 venäläiskonetta, joista 1489 maassa.[xvi]
Hyvin
laajasti levinneen kommunistipropagandan mukaan Venäjä menetti ensimmäisenä
päivänä kaikkiaan 1200 konetta joista 800 maassa.
Venäjän
aiemmin salaisen ilmavoimistaan kertovan kirjan mukaan Venäjän ilmavoimien
tappiot ensimmäisenä kolmena päivänä olivat 3870 lentokonetta.[xvii]
Kannattaa
huomata, että ne tappiot prosentteina Venäjän valtavasta lentokonemäärästä
olivat hyvin vähäisiä, vaikka absoluuttiset arvot tuntuvatkin suurilta.
Todettakoon
vielä, että Hitlerin mukaan saksalaiset ampuivat venäläisiä koneita alas
tai tuhosivat maassa kolmessa kuukaudessa yhteensä 14 000 kpl.[xviii]
1.6.1941
oli 266 lentorykmenttiä.[xix]
Venäjän
läntisillä rintamilla oli 1.1.1941 käytössään noin 477 lentokenttää,
joista 95 päätukikohtia ja 382 työkenttää. Kenttiä rakennettiin lisää
vimmatusti. Työn alla eri valmiusasteissa oli 278 lentokenttää.[xx]
Ensimmäisen
iskun Saksa antoi niistä 31 lentokentälle 22.6.1941.
Sodan
alkuun mennessä Venäjän lentokoneteollisuusministeriön alaisuudessa oli yli
130 lentokonetehdasta. Stalinin määräyksestä päivätuotannon piti olla
70-80.[xxi]
Kommunistipropaganda
väittää, että Venäjän lentokoneet olivat vanhentuneita, paitsi pieni määrä
nykyaikaisia. Väittää voidaan tietenkin mitä hyvänsä, mutta kannattaa
vertailla niiden ”vanhentuneiden” koneiden suoritusarvoja muiden sen
aikaisten koneiden suoritusarvoihin.
Kun
Venäjällä oli lännessä noin 2000 kpl I-16 hävittäjäkonetta, niin
verrataanpa sen suoritusarvoja: [xxii]
Eli
I-16 hävittäjän nousunopeus (viimeinen sarake) on paras vertailluista, nopeus
matalalla (6. sarake ) on suunnilleen sama, huippunopeudessa korkealla häviää,
siipikuormitus (3. sarake) suunnilleen sama. Siipikuormitus vaikuttaa
ketteryyteen.
Entäpä
aseistus? I-16 hävittäjää valmistettiin useita eri tyyppejä useilla eri
aseistusvaihtoehdoilla. Esimerkiksi tyypeissä 17, 27 ja 28 oli kaksi 20 mm
tykkiä ja kaksi 7,62 mm konekivääriä. Se oli mahtavan hyvä aseistus -
vastasi Me-109E3:a. I-16 tyypissä 29 taas oli yksi 12,7 mm ja kaksi 7,62 mm
konekivääriä. Sekin on ihan kelvollinen aseistus verrattuna lukuisiin muihin
sen ajan koneisiin, joissa oli vain pienikaliiberisia konekiväärejä.
Vanhemmissa I-16 oli vain neljä 7,62 mm konekivääriä, mutta ne olivat
tehokkaampia kuin läntiset vastaavat oleellisesti suuremman tulinopeuden
vuoksi.[xxiii]
Voinemme
siten jättää väitteen ”vanhentuneesta” omaan arvoonsa. Kesäkuussa 1941
se oli täysin käyttökelpoinen kone. Suomalaiset joutuivat lentämään
silloin huonommilla koneilla - no Brewster oli sentään ”taivaan helmi”.
Mark
Solonin
esittää kirjassaan valtavan määrän eri koneiden teknisten arvojen
vertailuja todistaen vääjäämättömästi venäläiskoneiden olleen
suoritusarvoiltaan ihan hyviä - olipa kyseessä hävittäjät tai pommittajat.
Venäläiskoneiden moottorit olivat läntistä suunnittelua, valmistettiin
lisenssillä Venäjällä. Esimerkiksi I-16 moottori oli alkujaan Wright-Cyclone
R 1820-97.[xxiv]
Vastaavasti SB, JAK, LaG, Pe-2 moottori oli alkuperältään ranskalainen
Hispano Suiza 12Y-31.[xxv]
Muistettakoon,
että suomalaisetkin lentäjät lensivät venäläisillä sotasaaliskoneilla
runsaasti sotalentoja. Tietenkin vuosien mittaan ne jäivät jälkeen uusille
tyypeille, mutta nyt puhutaankin kesäkuusta 1941. Ei ne saksalaiset,
englantilaiset, ranskalaiset, eikä amerikkalaisetkaan silloin
rintamapalveluksessa olleet koneet olleet kovin kaksisia verrattuna muutamaa
vuotta myöhemmin käyttöön tulleisiin. Tekniikka kehittyi sodan aikana
nopeasti - lähinnä yhä voimakkaampien moottoreiden ansiosta.
Erityisen
mielenkiintoista on, että virallinen Venäjä kommunisti”historioitsijoineen”
yritti kaikin tavoin valehdella lentokoneidensa määrän 22.6.1941 vähäisemmäksi
kuin se todellisuudessa oli - sekä koneensa huonommiksi kuin oli totuus. Aivan
samaa Venäjä ja Venäjän hännystelijät tekivät hyökkäysvaunujen
suhteen.
Imperialistinen
Venäjä pyrki kaikin keinoin peittämään totuuden, että Venäjällä oli suurhyökkäyssuunnitelma
länteen ja että Venäjä aikoi
hyökätä länteen maailmanhistorian suurimmin voimin heinäkuussa 1941.
Lännessäkin
laajalti tunnetut marsalkka Zhukovin ”muistelmat” ovat täynnä valheita ja
emävalheita.
Jollakin
konstilla Venäjä sai muutamia läntisiäkin kirjoittajia mukaan
valhepropagandaansa. Näitä olivat mm. Erickson,
Glantz
ja Gorodetsky.
Läntinen sotahistoriankirjoitus on siten Venäjän osalta täynnä virheellistä tietoa kun on kopioitu valheita edelleen.
[i] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 17
[ii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 155
[iii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 155
[iv] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 74
[v] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 92
[vi] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 115
[vii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 147
[viii] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 174
[ix] Tapio Tiihonen, Ratkaisu Kannaksella, 2000, sivu 121
[x] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivu 43
[xi] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 149
[xii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 152
[xiii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 155
[xiv] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 156
[xv] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 156
[xvi] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 208
[xvii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 208
[xviii] Heinrich Haape ja Dennis Henshaw, Operaatio Barbarossa, 1958, sivu 137
[xix] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 147
[xx] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 161
[xxi] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 134
[xxii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 82
[xxiii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivut 58-59
[xxiv] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 20
[xxv] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 71