Venäjän lentokoneista II MS

Absoluuttista totuutta Venäjän lentokoneiden määristä Talvisodan, Jatkosodan tai vaikkapa päivämäärän 22.6.1941 ajalta ei tulla koskaan saamaan selville, sillä Venäjä on ”aina” valehdellut ”kaiken”.

Eri lähteistä saatuja numeroarvoja voidaan kuitenkin kirjata ylös eri päivämääriltä ja vertailla lukuja keskenään pyrkien muodostamaan edes lähellä totuutta olevia oletuksia. Kun vielä huomioidaan valmistusmääriä, eri joukkojen kirjanpidossa olevia määriä, tappioita, jne. niin eiköhän ainakin suuruusluokista päästä keskustelemaan.

1.10.1939

1.10.1939 Venäjän ilmavoimilla oli kaikkiaan 12 677 lentokonetta.[i]

1.6.1941

Viidellä läntisellä sotilaspiirillä oli 1.6.1941 aamulla yhteensä ilmavoimien taistelukoneita 6750, joista lentokunnossa 5900 - ei sisällä tiedustelukoneita.[ii] Huomatkaa kyseessä on 1.6. lukumäärä - koneita vaihdettiin parhaillaan intensiivisesti uudempiin malleihin. Lisättäessä kaukotoimintailmavoimien koneet (ilman vanhentuneita TB-3) ja merivoimien koneet (ilman vesikoneita) saadaan yhteensä 9000 konetta, eli nelinkertainen ylivoima saksalaisiin nähden.[iii]

22.6.1941

22.6.1941 mennessä oli valmistettu 1289 MiG-3, 335 JAK-1. Niistä läntisten rintamien ilmavoimien käyttöön oli annettu 903 ja 102. Lisäksi oli 322 LaGG-3:sta.[iv]

22.6.1941 läntisillä rintamilla oli 1650-1750 kpl I-16.[v]

22.6.1941 mennessä valmistettiin  458 Pe-2.[vi]

22.6.1941 Ilmavoimissa oli olemassa 20 000 taistelukonetta, joista 11 500 hävittäjiä kaikkein konservatiivisimman lähteen Grif sekretnosti snjat vuodelta 1993 mukaan.[vii]

Kuten sanottu erilaisia numeroarvoja löytyy lukematon määrä. Esimerkiksi eversti Erkki Nordberg antaa kirjassaan tiedon, että Venäjällä oli 22.6.1941 lännessä 13 300 toimintavalmista lentokonetta.[viii]

Tohtori Tapio Tiihosen mukaan Saksan tiedustelu näki Venäjän ensimmäisessä portaassa olevat 5770 lentokonetta, mutta todellisuudessa Venäjällä oli 15 000 konetta enemmän.[ix]

Viktor Suvorovin mukaan Venäjällä oli sodan alussa(22.6.1941) 21 130 taistelukonetta ja Saksalla 2510.[x]

Venäjän merivoimien ilmavoimilla oli 22.6.1941 Pohjoisessa-. Baltian- ja Mustanmerenlaivastoissa noin 1445 lentokonetta, joista noin 763 hävittäjää ja 340 pommikonetta. Hävittäjät jakautuivat: Baltia 368, Pohjoinen 49, Musta 346.[xi]

Venäjä/Saksa

Vertaillaanpa miten paljon Saksalla oli koneita idässä 22.6.1941:

-         pommikoneita yhteensä 930;

-         syöksypommittajia Ju-87 (Stuka) 306;

-         hävittäjiä Me-109 923;

-         ”hävittäjäpommittaja” Me-110 185. Yhteensä 2344.[xii]

 

Pommikoneita vastakkain tyypeittäin:

Venäjällä 1300 DB-3f, 1750 SB, 195 Su-2 ja 50 JAK-2/4.

Saksalla 520 Ju-88, 300 He-111 ja 130 Do-17.[xiii]

Rynnäkkökoneita vastakkain tyypeittäin:

Venäjällä syöksypommittajia 205 Pe-2 ja 140 Ar-2.

Saksalla syöksypommittajia Ju-87 300 ja hävittäjäpommittajia Me-110 100 (SKG).[xiv]

 

Hävittäjiä vastakkain tyypeittäin:

Venäjällä:

-         903 MiG-3

-         102 JAK-1

-         n. 2000 I-16

-         vähintään 1500 I-153

Saksalla:

-         500 Me-109F

-         420 Me-109E

-         90 Me-110 (ZG).[xv]

Ammuttiin alas

Halderin päiväkirjan mukaan saksalaiset tuhosivat ensimmäisenä sotapäivänä (22.6.1941) 850 venäläistä lentokonetta. Niistä 800 kello 13.30 merkinnän mukaan, eli aamupäivällä. Muutaman päivän kuluttua saksalaiset arvioivat 22.6.1941 tuhotun kaikkiaan 1811 venäläiskonetta, joista 1489 maassa.[xvi]

Hyvin laajasti levinneen kommunistipropagandan mukaan Venäjä menetti ensimmäisenä päivänä kaikkiaan 1200 konetta joista 800 maassa.

Venäjän aiemmin salaisen ilmavoimistaan kertovan kirjan mukaan Venäjän ilmavoimien tappiot ensimmäisenä kolmena päivänä olivat 3870 lentokonetta.[xvii]

Kannattaa huomata, että ne tappiot prosentteina Venäjän valtavasta lentokonemäärästä olivat hyvin vähäisiä, vaikka absoluuttiset arvot tuntuvatkin suurilta.

Todettakoon vielä, että Hitlerin mukaan saksalaiset ampuivat venäläisiä koneita alas tai tuhosivat maassa kolmessa kuukaudessa yhteensä 14 000 kpl.[xviii]

Lentorykmenttejä

1.6.1941 oli 266 lentorykmenttiä.[xix]

Lentokenttiä

Venäjän läntisillä rintamilla oli 1.1.1941 käytössään noin 477 lentokenttää, joista 95 päätukikohtia ja 382 työkenttää. Kenttiä rakennettiin lisää vimmatusti. Työn alla eri valmiusasteissa oli 278 lentokenttää.[xx]

Ensimmäisen iskun Saksa antoi niistä 31 lentokentälle 22.6.1941.

Lentokonetehtaita

Sodan alkuun mennessä Venäjän lentokoneteollisuusministeriön alaisuudessa oli yli 130 lentokonetehdasta. Stalinin määräyksestä päivätuotannon piti olla 70-80.[xxi]

Vanhentuneet koneet?

Kommunistipropaganda väittää, että Venäjän lentokoneet olivat vanhentuneita, paitsi pieni määrä nykyaikaisia. Väittää voidaan tietenkin mitä hyvänsä, mutta kannattaa vertailla niiden ”vanhentuneiden” koneiden suoritusarvoja muiden sen aikaisten koneiden suoritusarvoihin.

Kun Venäjällä oli lännessä noin 2000 kpl I-16 hävittäjäkonetta, niin verrataanpa sen suoritusarvoja: [xxii]

 

 

Eli I-16 hävittäjän nousunopeus (viimeinen sarake) on paras vertailluista, nopeus matalalla (6. sarake ) on suunnilleen sama, huippunopeudessa korkealla häviää, siipikuormitus (3. sarake) suunnilleen sama. Siipikuormitus vaikuttaa ketteryyteen.

Entäpä aseistus? I-16 hävittäjää valmistettiin useita eri tyyppejä useilla eri aseistusvaihtoehdoilla. Esimerkiksi tyypeissä 17, 27 ja 28 oli kaksi 20 mm tykkiä ja kaksi 7,62 mm konekivääriä. Se oli mahtavan hyvä aseistus - vastasi Me-109E3:a. I-16 tyypissä 29 taas oli yksi 12,7 mm ja kaksi 7,62 mm konekivääriä. Sekin on ihan kelvollinen aseistus verrattuna lukuisiin muihin sen ajan koneisiin, joissa oli vain pienikaliiberisia konekiväärejä. Vanhemmissa I-16 oli vain neljä 7,62 mm konekivääriä, mutta ne olivat tehokkaampia kuin läntiset vastaavat oleellisesti suuremman tulinopeuden vuoksi.[xxiii]

Voinemme siten jättää väitteen ”vanhentuneesta” omaan arvoonsa. Kesäkuussa 1941 se oli täysin käyttökelpoinen kone. Suomalaiset joutuivat lentämään silloin huonommilla koneilla - no Brewster oli sentään ”taivaan helmi”.

Mark Solonin esittää kirjassaan valtavan määrän eri koneiden teknisten arvojen vertailuja todistaen vääjäämättömästi venäläiskoneiden olleen suoritusarvoiltaan ihan hyviä - olipa kyseessä hävittäjät tai pommittajat. Venäläiskoneiden moottorit olivat läntistä suunnittelua, valmistettiin lisenssillä Venäjällä. Esimerkiksi I-16 moottori oli alkujaan Wright-Cyclone R 1820-97.[xxiv] Vastaavasti SB, JAK, LaG, Pe-2 moottori oli alkuperältään ranskalainen Hispano Suiza 12Y-31.[xxv]

Muistettakoon, että suomalaisetkin lentäjät lensivät venäläisillä sotasaaliskoneilla runsaasti sotalentoja. Tietenkin vuosien mittaan ne jäivät jälkeen uusille tyypeille, mutta nyt puhutaankin kesäkuusta 1941. Ei ne saksalaiset, englantilaiset, ranskalaiset, eikä amerikkalaisetkaan silloin rintamapalveluksessa olleet koneet olleet kovin kaksisia verrattuna muutamaa vuotta myöhemmin käyttöön tulleisiin. Tekniikka kehittyi sodan aikana nopeasti - lähinnä yhä voimakkaampien moottoreiden ansiosta.  

Mielenkiintoista

Erityisen mielenkiintoista on, että virallinen Venäjä kommunisti”historioitsijoineen” yritti kaikin tavoin valehdella lentokoneidensa määrän 22.6.1941 vähäisemmäksi kuin se todellisuudessa oli - sekä koneensa huonommiksi kuin oli totuus. Aivan samaa Venäjä ja Venäjän hännystelijät tekivät hyökkäysvaunujen suhteen.

Imperialistinen Venäjä pyrki kaikin keinoin peittämään totuuden, että Venäjällä oli suurhyökkäyssuunnitelma länteen ja että Venäjä aikoi hyökätä länteen maailmanhistorian suurimmin voimin heinäkuussa 1941.

Lännessäkin laajalti tunnetut marsalkka Zhukovin ”muistelmat” ovat täynnä valheita ja emävalheita.

Jollakin konstilla Venäjä sai muutamia läntisiäkin kirjoittajia mukaan valhepropagandaansa. Näitä olivat mm. Erickson, Glantz ja Gorodetsky.

Läntinen sotahistoriankirjoitus on siten Venäjän osalta täynnä virheellistä tietoa kun on kopioitu valheita edelleen.

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle


[i] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 17

[ii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 155

[iii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 155

[iv] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 74

[v] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 92

[vi] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 115

[vii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 147

[viii] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 174

[ix] Tapio Tiihonen, Ratkaisu Kannaksella, 2000, sivu 121

[x] Viktor Suvorov, Enesetapp, 2001, sivu 43

[xi] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 149

[xii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 152

[xiii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 155

[xiv] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 156

[xv] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 156

[xvi] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 208

[xvii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 208

[xviii] Heinrich Haape ja Dennis Henshaw, Operaatio Barbarossa, 1958, sivu 137

[xix] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 147

[xx] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 161

[xxi] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 134

[xxii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 82

[xxiii] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivut 58-59

[xxiv] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 20

[xxv] Mark Solonin, Rahulikult magavatel lennuväljatel (НА МИРНО СПЯЩИX АЭРОДРОМАX), 2008, sivu 71

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle

free counter