Juhani
Putkinen 11.10.2026
Kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen
22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan,
joka oli erillissota, niin Suomen
Eduskunta päätti yksimielisesti Suomen olevan jälleen sodassa.
Sodan aloitus meni esimerkillisesti. Eduskunta
päätti Suomen olevan sodassa 25.6.1941, joka valtuutti Suomen
Puolustusvoimat tekemään parhaaksi katsomiaan sotatoimia hyökkääjää Venäjää
vastaan:
- Eduskunnan päätöksen jälkeen puolustuksellinen
ryhmitys muutettiin hyökkäykselliseksi, sillä tässä tapauksessa hyökkäys
oli paras puolustus;
- Myöhästyneet oikeat Mainilan
laukaukset ammuttiin vasta 31.8.1941, niiden Venäjän
petollisesti 26.11.1939 ampumien kuittaukseksi.
Kun USA joutuu sotaan, yleensä vastauksena
vihollisen hyökkäyksiin, niin jenkkipoliitikot eivät valitettavasti anna
USA:n asevoimien sotia vapaasti, vaan pistävät sormensa asioihin, joista pitäisi
pysyä erossa. Ei poliitikot voi mennä määräämään kirurgille, miten sydänleikkaus
pitää tehdä. Ihan sama asia sodassa. Kun kerran valtio on joutunut sotaan,
niin sotilaiden pitää saada päättää miten soditaan.
Ohessa esimerkkejä siitä, kun poliitikot
puuttuvat sodankäyntiin – runsaasti omia tappioita, eikä voittoa, joka olisi
ollut saavutettavissa.
Toisen Maailmansodan jäljiltä pohjoisosa
Korean niemimaasta oli Venäjän miehittämänä ja eteläosa USA:n miehittämänä.
Venäjä tietysti rakensi omasta miehitysvyöhykkeestään kommunistista
diktatuuria. USA yritti auttaa omasta miehitysvyöhykkeestään tulemaan
demokraattinen valtio, kuten oli tehnyt menestyksellisesti Japanista.
Imperialistiselle
roistovaltiolle Venäjälle ei tietenkään riittänyt, että miehitti Korean
pohjoista osaa, vaan halusi valtansa alle myös Korean eteläisen osan. Venäläiset
kenraalit tekivät suunnitelman, miten koko Korea valloitetaan ja nimellisesti
P-Korea hyökkäsi E-Koreaan, vaikka käytännössä kommunistidiktatuuri Venäjä
oli hyökkäävä osapuoli.
15.8.1948 perustettiin Etelä-Koreassa
virallisesti Korean tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Syngman Rhee.
Amerikkalaiset joukot poistuivat maasta ja sinne jäi vain noin 500
sotilasneuvonantajaa, siten E-Korean valloittaminen tuntui olevan helppoa.
Pohjois-Korea pyrki yhdistämään Korean
kommunistiseksi valtioksi aloittamalla valloitussodan Venäjän ja Kiinan
tukemana 25.6.1950. On arvioitu, että voimasuhteet olivat Pohjois-Korean hyväksi
seuraavat: joukkojen määrä 2: 1, konekiväärit 7:1, konepistoolit 13:1,
tykistö 2:1, panssarivaunut 6,5:1 ja lentokoneet 6:1. Pohjois-Korean
ilmavoimilla oli noin 150 sotakonetta, kaikki verrattain vanhoja tyyppejä
(Jak-3, Jak7, Jak-ll, Il-2, Il-10). Etelä-Korealla ei käytännöllisesti
katsoen ollut ilmavoimia, vain muutama tähystys- ja koulukone.
Operaatiosuunnitelmat laadittiin venäläisten upseerien avustamana, joten
periaatteetkin olivat samoja kuin puna-armeijassa. Pääneuvonantajana
Pohjois-Koreassa oli kenraalimajuri Nikolai Vasiljev.
Hyökkäys sujui menestyksellisesti, elokuun
alkuun mennessä lähes koko Etelä-Korea oli vallattu.
Hyökkäyksen kohteeksi joutunutta on
autettava
USA:n presidentti Truman teki 26.6. päätöksen
sotilasavun antamisesta Etelä-Korealle. 27.6. myös YK hyväksyi päätöslauselman,
jossa Pohjois-Korea tuomittiin hyökkääjäksi ja Etelä-Koreaa päätettiin
auttaa kansainvälisin voimin. Tämä onnistui, koska Venäjä boikotoi
turvallisuusneuvoston kokouksia eikä osallistunut äänestykseen.
Pohjois-Korean hyökkäyksen alkaessa Etelä-Koreassa
oli vain 485 amerikkalaista sotilasta ja lähimmät reservit olivat Japanissa
(vajaa 100 000 sotilasta).
Koko artikkelini Korean
sodasta on luettavissa täältä, varsin vähän mielihyvää antavaa kovaa
faktaa. Poliitikkojen pitäisi pitää näppinsä erossa siitä, miten soditaan.
Lopputuloksena siitä, että poliitikot
puuttuivat sotatoimiin, on että P-Korea on edelleen suuri sotilaallinen uhka
paitsi demokraattiselle E-Korealle, niin myös esimerkiksi demokraattiselle
Japanille. P-Korea on luonnollisesti imperialistisen roistovaltion Venäjän
liittolainen Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaa vastaa nytkin lokakuussa 2026.
Kuinka ollakaan kommunistit Venäjän
johdolla olivat oikeat syylliset Vietnamin sotaan. Taas poliitikot asettivat
tiukkoja rajoja sille mitä ja miten USA:n asevoimat saavat tehdä kyseisessä
sodassa. Yksityiskohtia tarkoin lähdeviittein voi lukea kotisivultani kahdesta
artikkelista:
- https://jput.fi/Vietnamin_sota.htm
- https://jput.fi/USA_ei_halunnut_voittaa_vs.htm
Aivan lohdutonta luettavaa. USA:n
poliittinen johto esti USA:n asevoimia voittamasta sotaa – toki taisteluita
sai voittaa, mutta sotaa ei.
USA ei ollut sen sodan osapuoli, mutta
toimitti afgaaneille aseita, joten lopulta hyökkääjä, imperialistinen
roistovaltio Venäjä veti joukkonsa Afganistanista. Siitäkin sodasta löytyy
artikkeleita kotisivultani:
- https://jput.fi/Afganistanin_sota_1979.htm
- https://jput.fi/Spetsnaz_Afganistanin_sodassa_1979.htm
Afganistanin sodastakin olisi opittavaa.
Nousee kysymys, että olisiko USA:n pitänyt Venäjän vetäydyttyä auttaa
Afganistania – ainakin aseavun jäljiltä USA:lla oli positiivinen imago.
Saddamin Irak aloitti sodan hyökkäämällä
Kuwaitiin. Kuinka ollakaan Venäjä oli aseistanut Saddamin Irakin enemmän kuin
hampaisiin saakka. Taas oli venäläisiä ”neuvonantajia” Irakissa.
Venäläismallinen Irakin armeija lyötiin
varsin nopeasti. USA:n poliittinen johto ei kuitenkaan luvannut jenkkikenraali Norman
Schwarzkopfin kaivaa Venäjän liittolaista, sotarikollista, Saddam
Husseinia samoilla lämpimillä mutakuopastaan. Niinpä Irakiin piti mennä
uudelleen, eikä taaskaan asiaa viety onnelliseen lopputulokseen saakka.
Venäjä hyökkäsi Ukrainaan jo vuonna
2014, mutta USA ei auttanut Ukrainaa puolustautumaan. Kun Venäjä aloitti täysimittaisen
sodan Ukrainaa vastaan 24.2.2022, niin USA:sta ei saanut selvää auttaisiko USA
Ukrainaa millään tavoin, vai eikö auttaisi. Tätä artikkelia kirjoittaessani
10.10.2026 USA ei juurikaan auta Ukrainaa, päinvastoin neuvottelee ja tekee
diilejä hyökkääjän, imperialistisen roistovaltion Venäjän kanssa.
Ainakin näyttää siltä, että viimeisin
menestyksellinen sota USA:lla oli Japania vastaan käyty sota. Japani hyökkäsi
USA:n kimppuun 7.12.1941 (Pearl Harbor). USA julisti Japanille sodan 8.12.1941.
Japani antautui 14.8.1945. Mitä ilmeisimmin se, että Japanista tehtiin
menestyvä demokraattinen valtio, oli jenkkikenraalin Douglas MacArthurin
ansiota, eikä jenkkipoliitikkojen. USA voitti sodan ja sodan lopputuloskin oli
hyvä. Venäjä
tosin lähti ryöstöretkelle Japania vastaan samoihin aikoihin, kun Japani
antautui. Kuinka ollakaan Japanin ja Venäjän välillä oli voimassa hyökkäämättömyyssopimus,
kun Venäjä hyökkäsi. Japanin ja Venäjän välille ei ole vieläkään
solmittu rauhansopimusta, joten Japani ja Venäjä ovat edelleen sodassa keskenään.
Onneksi kenraali MacArthur esti Venäjää miehittämästä Hokkaidoa, joka oli
jo USA:n joukkojen miehittämänä.