Jatkosodan alku

Täydennetty 14.2.2007; 9.3.2007; 28.7.2007; 6.9.2007; 7.9.2007; 2.10.2007; 11.10.2007; 21.7.2009 ; 16.12.2010 Juhani Putkinen

Vaikka Jatkosodan alusta on kulunut tätä kirjoitettaessa jo noin 65 vuotta, niin edelleen siitä kiistellään mm. internetfoorumeilla.

Yleisesti sentään myönnetään, että Venäjä aloitti sekä Talvisodan, että Jatkosodan Suomea vastaan, mutta jostakin käsittämättömästä syystä jotkut yrittävät edelleen kiistää Venäjän aloittaneen Jatkosodan Suomea vastaan. Niinpä olen joutunut keräämään tähän artikkeliin joidenkin mielestä tuskastuttavan pitkälti ja runsaasti suoria lainauksia, joille annan tarkat lähdeviitteet.

Kun jotkut vielä erikseen yrittävät väittää, että Suomi olisi joka tapauksessa lähtenyt hyökkäämään itään, vaikka Venäjä ei olisi hyökännytkään ensin Suomen kimppuun, niin viittaan tähän ehtoon. Useat tosin toteavat, että Talvisodan vuoksi Suomella oli oikeus hyökätä Jatkosodassa, mutta minusta emme saa antautua näin helpolla, vaan on tarkasteltava miten se Jatkosota oikein alkoi.

Suomi aikoi pysyä puolueettomana ellei Venäjä hyökkää

Lainaus: " Kesäkuun 10. päivän tienoissa 1941 saapui eversti Buschenhagen toistamiseen Helsinkiin. Hänen lausunnoistaan yleisesikunnassa ilmeni, että hänen tehtävänään tällä kertaa oli toisaalta käydä neuvotteluja mahdollisen yhteistoiminnan käytännöllisistä yksityisseikoista, siltä varalta että Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen, toisaalta saada takeita siitä, että Suomi tulisi sotaan mukaan Saksan liittolaisena. Kun olin esitellyt asian tasavallan presidentille ja hän oli vakuuttanut pysyvänsä entisellä kannallaan, ilmoitutin eversti Buschenhagenille, että ei voitu antaa mitään takeita mukaantulostamme sotaan. Suomi oli päättänyt pysyä puolueettomana, mikäli sitä vastaan ei hyökätty."[i]

Että Sinun kunnioitettu lukijani olisi helpompi orientoitua Jatkosotaan, niin suosittelen lämpimästi, että luet ensin artikkelit: Stalinin puhe 19.8.1939, Stalinin puhe 5.5.1941, Venäjä aikoi hyökätä länteen heinäkuussa 1941 ja Välirauhan aikaa käsittelevän Tasavallan presidentin puheen. Venäjän hyökkäyssuunnitelmia Suomeen Välirauhan aikana käsitellään täällä.

Ennen kuin pääsemme varsinaiseen teemaan teen vielä kaksi arvovaltaista lainausta koskien välirauhan aikaa: ”Uusi raja vedettiin Kannaksella Neuvostoliiton painostuksesta seuduille, joille Puna-armeija ei kyennyt sodassa etenemään. Sen määrittämisessä otettiin taloudellisten seikkojen ohella huomioon kolme muuta näkökohtaa. Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin 31.3.1940 valloitusten kaunistelemiseksi. Valloitussota ja uuden tasavallan perustaminen olisivat olleet vaikeita selittää, ellei Suomelta olisi saatu riistettyä riittävästi aluetta. Siitä luovutettiin huomattava osa uudelle tasavallalle. Tasavallan synnyttämisellä oli myös kauemmas tähtääviä päämääriä. Se oli Stalinin ja Otto Wille Kuusisen instrumentti, jolla olisi ollut välinearvoa, mikäli Suomi olisi myöhemmin saatu vallatuksi (Rentola 1994,222-223; Kilin 1997c, 60; Aalto, 328; Susiluoto 1999, 35).

Neuvostotasavaltojen uusi tulokas sai pienuudestaan huolimatta heti täysivaltaisen tasavallan aseman. Suomalaisuus rehabilitoitiin, karjalan kielestä luovuttiin, suomi palautettiin toiseksi viralliseksi kieleksi venäjän rinnalle ja Terijoen hallituksen jäsenet lähetettiin Petroskoihin johtamaan uutta tasavaltaa. Karjalaiset, suomalaiset ja vepsäläiset olivat siitä huolimatta tasavallassa aina selvästi vähemmistönä (HS 29.12.1999, C9). Ei ollutkaan ihme, että tasavallan perustaminen nähtiin Suomessa Suomen syömisen ensimmäisenä suupalana. Pelättiin, että rajan takana aiottiin palata Edvard Gyllingin aikaiseen puolikansalliseen valtioon, joka muodostuisi houkutukseksi suomalaisille kommunisteille. (Rentola 1994, 222-223.)

Neuvostojohdon ajatukset menivät sitäkin pitemmälle. Ideana oli antaa Karjala Suomelle, joka samalla liitettäisiin Suur-Suomena Neuvostoliittoon. Karjala olisi silloin noussut 16. neuvostotasavallaksi. (Susiluoto 1999,35.) Se oli myös selvästi tavoitteena neuvostojohdolla, joka aikoi "ratkaista lopullisesti Suomen kysymyksen" uuden tasavallan avulla. Ensisijainen tehtävä oli kouluttaa Karjalassa kaadereita, jotka hallitsivat suomen kielen. Heitä tarvittiin Suomen valtionhallinnon, talouden ja kulttuurin eri aloille. Utopistisesta tavoitteesta luovuttiin ilmeisesti lopullisesti vasta Porkkalan palauttamisen jälkeen heinäkuussa vuonna 1956. (HS 29.12.1999, C9.)

Viivoittimella piirretty uusi raja oli kolmanneksi erittäin sovelias hyökkäyksellisille sotatoimille riippumatta siitä, kummalta puolen rajaa asiaa tarkastellaan. Neljänneksi on vielä otettava huomioon Josif Stalinin omat sanat: "Me suostuimme näihin [Moskovan rauhan] ehtoihin, koska saimme melkoisia myönnytyksiä, jotka turvaavat pohjoisessa, etelässä ja lännessä Leningradin ja asettavat uhanalaiseksi Suomen elintärkeät keskukset. Nyt Helsingin uhka toteutuu kahdelta suunnalta, Viipuri ja Hanko." (Nummela 1997,9.)

Johtopäätöksinä ja havaintoina voidaan todeta, että valloitussota oli ensin päätynyt ryöstöretkeksi ja sitten ajautunut uuden valloitus sodan lähtökohdaksi. Puna-armeijan tähän lähtökohtaan viittaa sekin, että neuvostojohto ajoi vielä vuosina 1940-1941 salaisesti ja poliittisesti Suomen liittämistä Neuvostoliittoon. Siihen on viitattu muun muassa Otto Wille Kuusisen ohjeissa, jotka hän antoi tyttärelleen Hertta Kuusiselle. (Rentola 1994, 280, 303, 533.) Sitä osoitti myös Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan olo sekä varsinkin sen elo aivan Suomen itärajan takana.”[ii]

”Neuvostoliiton välirauhan aikaisista sotavalmisteluista voidaan ja tarvitsee tehdä vain yksi johtopäätös. Puna-armeija valmistautui hyökkäämään länteen sekä valtaamaan sen ohella myös Suomen. Tällä kerralla se tehtäisiin heti vielä huomattavasti vahvemmin voimin kuin oli ollut tarkoitus vuonna 1939.”[iii]

Sallan rata

Se, että Venäjä vaati Moskovan rauhansopimuksessa Suomea rakentamaan hyvin nopeasti Sallan radan (Ratayhteys Venäjältä Ruotsin rajalle) ja Välirauhan aikana toistuvasti kiirehti radan valmistumista osoittaa selvästi, että Venäjän tavoitteena oli vallata Suomi ja edetä Ruotsin sekä Norjan lävitse Atlantin rannikolle. Rautatielle ei olisi ollut mitään järkevää kaupallista käyttöä.[iv] Myös Ruotsissa nähtiin kyseisen rautatien sotilaallinen merkitys tällä tavoin.

Kumpi ”ampui ensin”?

Lainaan tähän useita kirjoituksia, jotka kertovat mitä tapahtui Jatkosodan aluksi:

1. Eversti, Mannerheimristin ritari Jorma Karhunen: ”Venäläiset pommikoneet hyökkäsivät panssarilaivojamme vastaan Sottungan vesillä 22.6.1941 klo 6.05. Kello 6.15 pommituskohteena oli Alskärin linnake Turun saaristossa ja kello 6.45 pommitettiin kuljetusaluksia Korppoossa. Klo 7.55 Hangossa olevat venäläispatterit avasivat tulen vuokra-alueen rajan ylitse.

Näistä räikeistä rikkomuksista Suomen ulkoministeriö lähetti tiedot ja maininnan, että Suomen tarkoituksena on pysytellä puolueettomana, mutta puolustautuisi, jos Neuvostoliitto hyökkäisi. Tiedotus vastaanotettiin Moskovassa ja Berliinissä. Varmuuden vuoksi se toistettiin vielä kaksi kertaa. Venäjän Helsingissä ollut lähettiläs ei vastaanottanut annettua vastalausenoottia vaan väitti, ettei mitään pommituksia ollut tapahtunut. Seuraavana päivänä venäläiset katkaisivat lennätinyhteydet Helsingin ja Moskovan välillä.

Neuvostoliiton lentokoneet ylittivät rajat 23. ja 24.6.1941 kolmessa kohdassa ja tunkeutuivat maamme ilmatilaan. Tämä oli seuraavan päivän suuren pommitusoffensiivin valmistelua: 25.6.1941 Neuvostoliitto heitti Suomen ilmatilaan 500 konettaan pommittaen täysin rauhallisia kaupunkeja ja teollisuuskeskuksia, muutama pommitus kohdistui myös lentotukikohtiimme. Suomalaiset torjuntahävittäjät lähtivät taisteluun. Päivän ilmataisteluissa ammuttiin 27 viholliskonetta alas. Omia koneita ei menetetty.

Pommituskohteina oli kymmenkunta Etelä- ja Keski-Suomen kaupunkia ja teollisuuskeskusta kuten Helsinki, Turku, Kotka, Porvoo, Heinola, Varkaus ja Lahti.

Näiden pommitusten jälkeen eduskunnassa hyväksyttiin päätöslauselma, jonka mukaan Suomi on jälleen sodassa.”[v]

2. Presidentti Risto Ryti:Heti kesäkuun 22 päivän aamulla ryhtyivät venäläiset sotavoimat hyökkäyksiin Suomen alueelle pommittaen ja tulittaen puhtaasti suomalaisia kohteita. Klo 6.05 aamulla sanottuna päivänä venäläiset ilmavoimat pommittivat panssarilaivojamme Sottungan luona; klo 6.15 venäläiset ilmavoimat pommittivat Alskärin linnaketta Turun saaristossa; klo 6.45 venäläiset ilmavoimat pommittivat suomalaisia kuljetusaluksia Korppoon luona ja klo 7.55 venäläinen tykistö avasi tulen Hangon vuokra-alueelta ampuen Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle. Samana päivänä avattiin Hirsilammen luona, noin 14 km Imatran itäpuolella, Neuvostoliiton alueelta tuli suomalaisia rajavartioita kohden ja Pummangista Petsamossa ammuttiin useita kymmeniä tykinlaukauksia erästä merellä kulkenutta suomalaista laivaa kohti. Näiden puolueettomuudenloukkausten johdosta ulkoministeri Witting kesäkuun 22 p:nä esitti Neuvostoliiton lähettiläälle ministeri Orloville vastalauseen pyytäen selitystä. Ministeri Orlov lupasi kääntyä hallituksen puoleen, mutta pyydettyä selitystä ei milloinkaan saatu.”[vi]

3. Professori Mauno Jokipiin mukaan tämä Hangosta Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle suuntautunut tykistötulitus olisi alkanut jo klo 6.50.[vii] Sinänsä Jokipii esittää kello 6.05 tapahtumat kuten edellä - ja toteaa vielä, että Alskärin linnakkeen pommitukset sytyttivät siellä tulipaloja, kuin myös tykkiveneemme Uusimaa pommitusyrityksen Korppoon länsipuolella.[viii]

4. Marsalkka Mannerheim esittää myös Venäjän hyökkäyksen 22.6.1941 kello 6.05 alkaen muistelmissaan.[ix]

5. Bror Laurla: ”Kun Neuvostoliiton ilmavoimien koneet 22 päivänä klo 6 ja 6.45 välisenä aikana pommittivat Turun saaristossa olevia panssarilaivoja, tykkivene Uusimaata, miinaproomua ja Alskärin linnaketta ja kun tämä tapahtui pari tuntia ennen kuin Hitler piti jäljempänä selostetun puheensa voidaan tämä tulkita vain siten, että sota Saksaa vastaan tarkoitti neuvostohallituksen mielestä samalla myös sotaa Suomea vastaan. Tähän viittaa myös Hangon vuokra-alueen tykistön toiminta. Tämä ryhtyi nimittäin klo 6.50 tulittamaan Porsön ja Söderholman saaria sekä mantereella olevia kohteita. Merivoimien johdon pyydettyä oikeutta vastata tuleen siihen saatiin klo 8.15 lupa.”[x]  

Edellä vain aluksi siitä "kello 6.05". Tässä siitä asiasta tarkemmin.

Lainaus: "Heinäkuun kymmenentenä päivänä 1941 Suomen armeija lähti liikkeelle murtaakseen venäläisten raja-asemat ja valloittaakseen takaisin ne alueet, jotka oli menetetty rauhanteossa 13. maaliskuuta 1940. Mutta jo aiemmin, välittömästi saksalaisten hyökättyä Venäjälle 22. kesäkuuta, venäläisten ilmavoimat olivat ryhtyneet hyökkäykseen ei vain Suomen aluetta vaan myös suomalaisia sota- ja kauppalaivastoa vastaan. Ja kesäkuun 25. päivänä venäläisten ilmavoimat alkoivat laajan hyökkäyksen suurissa osissa maata. Venäläisten puolelta oli siis aloitettu vihollisuudet, ennen kuin Suomi oli lähtenyt sotatoimiin."[xliv]  

Väinö Tanner: "Saksan rikottua Neuvostoliiton kanssa tekemänsä hyökkäämättömyys- ja sovintomenetelmäsopimuksen ja 22. päivänä kesäkuuta 1941 hyökättyä Venäjälle joutui asiain sivulla ollut Suomi odottamatta yllätyksellisten ja ankarain lentohyökkäysten kohteeksi. Suomi koetti säilyttää rauhallisuutensa ja pysyä alkaneeseen sotaan nähden puolueettomana, mutta kun hyökkäykset jatkuivat ja kävivät yhä rajummiksi, oli pakko ryhtyä puolustautumaan. Kesäkuun 25. päivänä 1941 eduskunnalle antamassaan tiedonannossa hallitus oli näistä tapahtumista tehnyt sen johtopäätöksen, että maa oli joutunut sotatilaan. Tämän kannanoton eduskunta hyväksyi."[xlvi]

Väitetyt Venäjän alueiden pommitukset Suomen alueelta

En ole löytänyt todisteita siitäkään, että saksalaiset olisivat pommittaneet Venäjän alueita Suomesta käsin ennen tätä 22.6.1941 klo 6.05. Sen sijaan on lukuisia viitteitä siitä, että Suomen taholta olisi nimenomaan kielletty saksalaisia hyökkäämästä Suomen alueelta ennen kuin Venäjä on hyökännyt Suomen alueelle ja että tämä olisi myös toteutunut. Esimerkiksi professori Mauno Jokipiin perusteellinen tutkimus Jatkosodan synty vuodelta 1987 antaa nimenomaisen esimerkin tällaisesta saksalaisesta käskystä: ”Venäjän raja saataisiin ylittää vasta divisioonan nimenomaisesta käskystä ja silloinkin vain, jos vihollinen on suuremmalla kuin komppanian vahvuisella joukolla tai panssarivoimilla tullut Suomen rajan yli”[xi] Ja vielä uudelleen mm. sivulla 415.

Bror Laurla: Helsingissä 3.6.1941 käydyissä neuvotteluissa: ”saksalaisille myönnettiin oikeus Kemin ja Helsingin (Malmin) lentokenttien käyttämiseen. Nyt myönnettyyn käyttöoikeuteen liitettiin ehto, jonka mukaan kenttiä ei ilman Suomen hallituksen lupaa saanut käyttää operatiivisiin lentoihin.[xii] Kinzelin sähke 5.6 näistä neuvotteluista ”vihollisuuksia Neuvostoliittoa vastaan ei aloitettaisi suomalaisten taholta tai Suomen valtioalueelta.”[xiii]

Hans Peter Krosbyn kirjan Nikkelidiplomatiaa Petsamossa 1940-1941 mukaan (viite 82) saksalaiset antoivat käskynsä ensimmäiseen pommi-iskuunsa Suomen alueelta vasta 25.6 klo 11 jälkeen (Muurmannin radalle Stukilla). Eli jopa sen jälkeen kun Venäjä oli tehnyt 25.6 suurpommitukset Suomen alueelle.

Lainaus: ”22.6. klo 6.05 ja klo 6.45 venäläiset lentokoneet pommittivat suomalaisia aluksia Sottungan luona ja Korppoon vesillä. Klo 6.15 neljä konetta pommitti Alskärin linnaketta, missä syttyi vähäisiä tulipaloja. Samana päivänä venäläinen tykistö ampui klo 6.50 Hangon vuokra-alueelta, ja illalla klo 20.55 ammuttiin suomalaisia vartiomiehiä rajan takaa Imatran itäpuolella. -- Seuraavana päivänä neuvostoliittolaiset loukkasivat Suomen aluetta lentämällä kolmessa eri kohdassa rajan yli, ja seuraavana päivänä vastaavat tapaukset uusiutuivat. Sotamarsalkka Mannerheim torjui jatkuvasti kenraali Erfurthin pyynnöt maastotiedustelun sallimisesta rajan yli tai Saksan ilmavoimien toiminnasta Suomen alueelta käsin."[xiv]

Saksan ilmavoimilla oli kielto hyökätä Suomen alueelta:

Lainaus: "Saksalaiset alistuivat tosiasiaan.169 OKW pyysi 23.6. sähkeellä oikeutta suorittaa ilmahyökkäyksiä Neuvostoliittoon Suomen alueelta, koska Neuvostoliittokin oli jo loukannut Suomen aluetta. Suomalaiset harkitsivat pitkään ja lupasivat vasta illalla sen, silloinkin keskiyöstä 24./25.6. alkaen, siis yli vuorokautta myöhemmin."[xv]

Suomi antoi viimein luvan saksalaisille hyökätä Suomen alueelta 25.6.1941.

Lainaus: "Neuvotteluissa sovittiin Suomen päämajan ja Saksan Norjan-armeijan väliseksi rajaksi Oulun-Oulunjärven-Lentiiran-Sorokan  linja. Saksan Norjan-armeijalle alistettaisiin liikekannallepanon jälkeen Pohjois-Suomeen muodostuva III Armeijakunta, johon kuuluisi mm. kaksi divisioonaa, yhteensä noin 40 000 miestä. Saksan ilmavoimien käyttöön luovutettaisiin Kemijärven ja Helsingin lentokentät. Ajankohta, jolloin saksalaiskoneet nousisivat ilmahyökkäyksiin suomalaiskentiltä, päätettäisiin myöhemmin. Suomalaiset antoivat sittemmin lentotoiminnan aloittamisluvan alkaen 25.6.1941 kello 00.00."[xvi]

”Suomen hallitus joutuikin 25.6. toteamaan eduskunnalle, että maa oli sodassa. Saksalaisille annettiin samana päivänä virallinen oikeus aloittaa tiedustelu ja lentotoiminta Suomen alueelta.”[xvii]

”24.6. Suomi oli suostunut antamaan saksalaisten lentokoneiden lähteä operaatioihin Neuvostoliittoa vastaan Suomen maaperältä sekä sallinut Norjan-armeijan yksiköiden suorittaa maatiedustelua Suomen ja Neuvostoliiton välisen rajan poikki keskiyöstä lähtien. (Verbindungsstab Nord, I a, 77/41, an AOK Norwegen, Bef. St. Finnland, in AOK. Norwegen, K. T. B., Anlagenband I. AOK 20 19070/2)“ (Ziemke)[xviii]

”OKW:n antaman ohjeen mukaisesti Erfurth tiedusteli nyt saisivatko saksalaiset toimia Suomen alueelta käsin sen jälkeen kun Neuvostoliitto olisi loukannut Suomen aluetta. Tämän kysymyksen Heinrichs lupasi alistaa Mannerheimille. Myöhemmin samana iltana Heinrichs ilmoitti, että sekä maastontiedustelu että ilmatoiminta olivat AOK N:n alueella sallittuja aamusta alkaen kesäkuun 25 päivänä.”[xix]

Lentotoiminnasta Utista 22.6.1941 on oma artikkelinsa.

Venäjä itse myöntää aloittaneensa ilmasodan Suomessa:

Lukekaapa ajatuksen kanssa seuraava lainaus - ainakin kahteen kertaan: "Omaa aloitetta suurhyökkäyksessä Neuvostoliitto ei pyrikään kieltämään, sitä päinvastoin korostetaan. Aloittajakysymys on ratkennut: Neuvostoliitto myöntää virallisessa teoksessa aloittaneensa ilmasodan Suomessa ja Pohjolassa. Muodolliset syyt olivat yhtä sotilaalliset kuin Saksalla Neuvostoliittoon hyökätessä: koska sodan epäiltiin kuitenkin olevan edessä, oli edullista temmata aloite omiin käsiin."[xx]

Venäläinen käsitys asiasta: http://lenbat.narod.ru/eng/fin.htm

Molotov myönsi Venäjän aloittaneen sodan

Paasikivi ja Enckel olivat Moskovassa maalis-/huhtikuussa 1944 tunnustelemassa rauhanehtoja. Lainaan keskusteluselostusta Molotovin kanssa: "Suomen neuvottelijat olivat kuitenkin ehdottaneet, että Suomi saisi korvaukseksi Petsamon alueesta pitää Viipurin kaupungin, Saimaan kanavan ja Vuoksenlaakson teollisuusalueen sekä myös Viipurin läänin itäosan (pohjoisosan). Molotov vastasi terävästi, että Suomi oli kolme kertaa aloittanut sodan Neuvostoliittoa vastaan. Meihin ei sen vuoksi voitu luottaa. Moskovan rauhan rajat olivat välttämättömät. Kun senaattori Paasikivi huomautti, ettei Suomi ollut ainakaan 1939 ollut hyökkäävänä puolena, Molotov vastasi, ettei Suomi ollut silloin halunnut myöntyä muutamiin mitättömiin myönnytyksiin, joista se lisäksi olisi saanut huomattavan korvauksen. »Pitäkää mielessänne, ettei Neuvostoliitto hyökännyt vuonna 1941.» Tähän Paasikivi lausui, että hänellä oli edessään luettelo tämän sodan ensimmäisistä sotatapahtumista. Luettelo osoitti, että ensimmäiset vihollisuudet suoritti Neuvostoliitto Suomea vastaan. (Juuri tällöin Molotov huomautti: »Kun teillä jo oli saksalaisia divisioonia maassa.»)"[xlv] Täten Molotov myönsi Venäjän aloittaneen vihollisuudet Suomea vastaan - eli Jatkosodan.

Presidentti Risto Ryti Suomesta tulleista pommituksista: 

Ulkoasiainkomissaari Molotovin kesäkuun 22 p:nä pitämässään puheessa tekemien väitteiden johdosta, että Suomesta käsin olisi hyökätty Neuvostoliittoon, ilmoitettiin lähetystöille, ettei mitään tällaisia hyökkäyksiä ollut tapahtunut paremmin Suomen puolustusvoimien kuin kenenkään muunkaan taholta. Annoin omasta puolestani heti ottaa myöskin selon näistä väitetyistä hyökkäyksistä ja sain viralliset vastaukset, etteivät suomalaiset lentovoimat olleet tehneet mitään hyökkäyksiä tai lentoja Neuvostoliiton alueelle tai sen yli ja että ne saksalaiset koneet, jotka olivat pommittaneet Pietaria ja Kronstadtia ja joiden venäläiset olivat väittäneet tulleen Suomen lentokentiltä, olivat tehneet hyökkäyksensä eräältä Itä-Preussissa olleelta lentokentältä käsin.”[xxi]

Suomalaisten sukellusveneiden tekemät miinoitukset

Jotkut väittävät nimettöminä tai nimimerkin takaa, että Suomi olisi miinoittanut sukellusveneillään Venäjän aluevesiä jo ennen kuin Venäjä aloitti hyökkäykset Suomen alueita vastaan 22.6.1941 kello 6.05 alkaen. Tarkastellaanpa sitäkin asiaa tosiasioiden valossa.

Ensinnäkin, sukellusveneemme laskivat ne miinansa Venäjän miehittämänä olleen Viron rannikolle sen jälkeen kun Venäjä oli jo hyökännyt Suomen alueelle 22.6.1941 kello 6.05 alkaen. Iku-Turso suoritti miinanlaskun 22.6.1941 klo 08.15-09.06 ja Vetehinen (nopein) klo 07.38-08.26.[xxii] Professori Mauno Jokipii esittää tutkimuksessaan Jatkosodan synty  näiden molempien sukellusveneiden päälliköiden kertomukset kyseisistä matkoista ja pitää kertomuksia aitoina. Hän myös haastatteli kommodori Kalervo Kijasta, joka oli silloin sukellusveneen Vesihiisi päällikkö. Kalervo Kijanen on kirjoittanut kirjan Sukellushälytys, jossa hän selostaa tätä miinoitusmatkaa hyvin yksityiskohtaisesti. Siten ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö kyseiset kelloajat pitäisi paikkaansa. Mainittakoon tässä, että Kijasen Vesihiisi lähti Emäsalon Glosholmasta 22.6.1941 kello 02.30 ja palasi miinoituksen jälkeen Vaahterpään ankkuripaikalle 22. 6. klo 19.45.[xxiii]  

Kyseisestä miinoitusreissusta on tämän linkin takana faktaa lähdeviitteineen (myös Sota-arkistosta).

Toiseksi kyseisiä miinoja ei suinkaan laskettu Venäjän aluevesille, vaan Venäjän miehittämänä olleen Viron rannikolle. Sinisenä näkyvä linkki vie miehitystä koskevaan artikkeliin. Venäjän suorittama Viron miehitys on historiallinen tosiasia, vaikka Venäjä ja jotkut Venäjän hännystelijät yrittävätkin sen kiistää. Mm. Euroopan Parlamentti ja USA vaativat parhaillaankin (vuonna 2006), että Venäjän on tunnustettava Baltian maiden miehitys.

Mainittakoon vielä, että virolaiset taistelivat kesällä 1941 venäläisiä miehittäjiä vastaan pyrkien ajamaan nämä maastaan. Virolaisilla ei taatusti ollut mitään sitä vastaan, että heidän rannikkoaan miinoitettiin. Kannattaa muistaa sekin, että Viro ja Suomi (Ruotsin tukemina) valmistautuivat yhdessä tekemään näitä miinoituksia ennen Talvisotaa.[xxiv]

Saksan laivaston suorittamat miinoitukset

Esiintyy myös väitteitä, että Saksan laivaston suorittamat Suomenlahden ja Viron rannikon miinoitukset olisivat olleet Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan syy - kaikkea sitä sylki suuhun tuokin.

1. Saksalaiset alukset laskivat miinoja - ei suomalaiset;

2. Nämä saksalaiset alukset EIVÄT laskeneet miinoja Venäjän aluevesille, vaan kansainvälisille vesille ja hieman myös Venäjän miehittämänä olleen Viron rannikolle;

3. Kyseiset miinoitukset olivat puolustuksellisia - niiden tarkoitus oli mm. estää tai ainakin hidastaa Venäjää miehittämästä Ahvenanmaata ennen kuin Suomi ennättää miehittää Ahvenanmaansa ja valmistautua puolustamaan sitä Venäjän hyökkäyksiltä. Tässä tarkoituksessa Suomi käynnisti paljon kuvaavasti nimetyn Operaatio Kilpapurjehduksen heti kun sai tietää sodan puhkeamisesta Itämeren alueella;

4. Jos tässäkin katsotaan ”kuka ampui ensin”, niin voidaan havaita, että venäläiset lentokoneet ampuivat tiettävästi ensimmäiset laukaukset (Itämeren alueella) kansainvälisillä vesillä olevia saksalaisaluksia vastaan. ”Silloin klo 02.28 pari venäläistä lentovenettä tuli tutkimaan Apolda-saattuetta. Hansestadt Danzigin havaintojen mukaan ne avasivat ensin tulen Brummeria vastaan. Saksalaiset vastasivat heti, Brummer 37 mm:n ja 20 mm:n it-tykillä ja Hansestadt Danzig 88 mm:n it-tykillä.”[xxv]

Jotkut väittävät, että Venäjän suorittamat Suomen alueiden pommitukset alkaen 22.6.1941 kello 6.05 olisivat olleet Venäjän vastatoimi näihin Saksan suorittamiin miinoituksiin. Varsin kummallisia ”vastatoimia”. Esimerkiksi Petsamossa suomalaisen aluksen tulitus tykistöllä, suomalaisen Alskärin linnakkeen pommitus, Venäjän tykistötulitus Suomen alueelle Hangosta, jne.

Huomattakoon sellainenkin mielenkiintoinen asia, että Ruotsi raivasi miinoituksiaan omilta vesiltään 6.6.1941 alkaen, että Saksan laivasto voisi käyttää Ruotsin aluevesiä hyväkseen.[xxvi]

Operaatio Kilpapurjehdus

Operaatio Kilpapurjehduksessa Suomi pyrki järjestämään Ahvenanmaan puolustuksenennen kuin Venäjä ennättää hyökätä sinne.[xxvii]

Joillakin riittää otsaa väittää Suomen suorittamaa operaatio Kilpapurjehdusta syyksi Jatkosotaan, tai muuta kummallista.

Kannattaa muistaa, että Ahvenanmaa on demilitarisoitu rauhan aikana kansainvälisellä Geneven sopimuksella vuodelta 1921.[xxviii]

Tämän sopimuksen mukaisesti Suomen oli ja on huolehdittava siitä, ettei joku muu valtio kuin Suomi hyödynnä Ahvenanmaan aluetta sotilaallisesti. Siten Suomi lähetti joukkonsa Ahvenanmaalle välittömästi Venäjän hyökättyä Suomen kimppuun 30.11.1939 aloittaen siten Venäjän ja Suomen välisen Talvisodan.

Jotta Venäjän olisi helpompi miehittää yllättäen Ahvenanmaa, niin Venäjä oikeudettomasti vaati Välirauhan aikana Suomea vetämään Ahvenanmaalta joukkonsa ja hävittämään sinne tekemänsä linnoitteet. ”Neuvostoliitto pyrki varaamaan itselleen mahdollisuuden vallata sopivalla hetkellä Ahvenanmaa.”[xxix]

Vastaavasti Suomi lähetti joukkonsa Ahvenanmaalle heti Itämeren jouduttua jälleen sotatoimien piiriin 22.6.1941 (artikla 6). Lainaus Suomen hallituksen selonteosta eduskunnalle 25.6.1941: ”Tiesimme neuvostoliiton keskittäneen rajoillemme, erikoisesti Viipurin lääniin joukkojaan. Saattoi olla odotettavissa - ja se uhka on nyttemmin tullut todellisuudeksi, kuten näinä päivinä yhä lisääntyneet, yhä röyhkeämmäksi käyneet ja järjestelmälliseksi hyökkäykseksi muodostuneet alueemme loukkaukset osoittavat -, että Neuvostoliitto pyrkii maamme tuhoamiseen. Näin ilmeisen uhkan alaisina me ryhdyimme kutsumaan reservejämme harjoituksiin, ja Saksan-Neuvostoliiton sodan puhjettua annoimme joukoillemme vuoden 1921 sopimuksen mukaisesti kesäkuun 22 päivänä määräyksen ryhtyä huolehtimaan Ahvenanmaan turvallisuudesta.”[xxx]

Tänäkin armon vuonna 2006 Suomi on varannut joukot ja kaluston Ahvenanmaan puolustusta varten ja lähettää erittäin nopeasti joukkonsa Ahvenanmaalle kun Itämeren piirissä seuraavan kerran tulee vakava sodanuhkatila.

Operaatio Kilpapurjehduksesta taustoineen tarkemmin tässä artikkelissa.

Kauttakulkusopimus

On esitetty väitteitä myös siitä, että Venäjä olisi hyökännyt Suomen alueelle siksi, että Suomi oli sallinut saksalaisten joukkojen kauttakulun alueensa kautta Pohjois-Norjaan ja Suomen alueella oli siten saksalaisia joukkoja 22.6.1941.

Tarkastellaanpa tätäkin asiaa tarkemmin.

”Puristuksissa kahden suurvallan välissä meidän oli ollut pakko tehdä myönnytyksiä kummallekin taholle, sillä voimamme eivät olisi riittäneet tiukan puolueettomuuden ylläpitämiseen. Vaatimalla kauttakulkuliikennettä Hankoon ja sieltä takaisin oli kuitenkin juuri Neuvostoliitto pakottanut Suomen tekemään ensimmäisen poikkeuksen puolueettomuuden tieltä. Oli näin ollen johdonmukaista, että Molotov keskustellessaan 23. kesäkuuta Suomen lähettilään kanssa ei sanallakaan kosketellut sen paremmin Saksan kanssa tekemäämme kauttakulkusopimusta kuin saksalaisten joukkojen oleskelua maassamme, vaan rajoittui taas syyttämään Suomea hyökkäyksestä, jommoista ei ollut tapahtunut. Neuvostohallitus oli päättänyt vetää Suomen sotaan.”[xxxi]

Eli Venäjä oli ensin pakottanut Suomen hyväksymään Suomen kannalta erittäin vaarallisen venäläisten joukkojen kauttakulun Hankoon. Vaarallinen se oli siksi, että joukot kulkivat aivan Suomen pääkaupungin vierestä, joten niitä olisi voitu käyttää yllättävään hyökkäykseen pääkaupunkiamme vastaan.

Myös Ruotsi oli Suomea sotilaallisesti voimakkaampana maana antanut Saksalle joukkojen kauttakulkuoikeuden Norjaan. Vielä Venäjän aloitettua Jatkosodan Suomea vastaan Ruotsi salli kuljettaa Saksalaisen divisioonan Ruotsin rautateitä pitkin Oslosta Tornioon ja sitä kautta Suomeen. Ruotsi antoi luvan 25.6.1941 iltapäivällä ja ensimmäinen joukkojen kuljetusjuna oli lähtenyt Norjasta jo heti puolen päivän jälkeen 25.6.[xxxii] Eli Saksa oli varma siitä, että Ruotsi myöntää kauttakulkuluvan.

Siten ei voitane pitää mitenkään kummallisena, että Suomikin salli saksalaisten joukkojen kuljetuksen alueensa lävitse Pohjois-Norjaan. Nämä kuljetukset eivät olleet Suomen kannalta läheskään yhtä vaarallisia kuin Venäjän joukkojen kuljetukset Hankoon.

Kun Saksa miehitti Norjan se takavarikoi Norjassa olleet 20 laivalastillista puolustustarvikkeita, jotka olivat Suomen omaisuutta ja tulossa Suomeen (Talvisodan aikaisia tilauksia).[xxxiii] Saksa piti ehtona sille, että sallisi tämän materiaalin (osittain sitä korvaavan materiaalin) tulon Suomeen sen, että Suomi tekee kauttakulkusopimuksen Saksan kanssa.[xxxiv] Venäjä uhkasi parhaillaan hyökätä Suomeen ja hyökkäystä pidettiin todennäköisenä, joten Suomi tarvitsi välttämättä nämä puolustustarvikkeensa. Puna-armeija oli saanut käskyn olla valmiina hyökkäämään Suomeen 15.8.1940.[xxxv]

Siinä vaiheessa kun Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, niin Suomessa oli hyvin vähän saksalaisia joukkoja. Yöllä 21/22.6. Suomeen oli alkanut saapumaan Pohjois-Norjasta huonoja tieyhteyksiä pitkin saksalaisia joukkoja, joiden pääasiallinen tehtävä oli puolustaa Suomen Petsamoa ja varsinkin sen nikkelikaivoksia Venäjän yllättävältä kaappaushyökkäykseltä. Jo 13.8.1940 Hitler käski ”muodostamaan Pohjois-Norjaan taisteluryhmän, jonka tuli miehittää Pohjois-Suomi ja Petsamo siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen. -- velvoitettiin kaikissa olosuhteissa huolehtimaan siitä, että nikkeliesiintymät pysyisivät Saksan käytössä.”[xxxvi] 1.2.1941 ”Hitler määräsi, että Pohjois-Norjassa olevien saksalaisten voimien oli venäläisten hyökkäyksen ennusmerkkien ilmaantuessa heti miehitettävä Petsamo.”[xxxvii]

Vasta sitten kun Saksa yli viikon kuluttua siirtyi Pohjois-Suomessa hyökkäykseen, niin saksalaisia joukkoja oli Pohjois-Suomessa nimellisesti neljän divisioonan verran, mutta käytännössä noin kolmen divisioonan verran, sillä kolmesta divisioonasta puuttuivat niiden kolmannet jalkaväkirykmentit.[xxxviii] Joukkoja oli todella vähän (alle 50 000 miestä) puolustamaan noin 600 km pitkää rintamaa imperialistisen roistovaltion Venäjän hyökkäykseltä. Venäjä oli keskittänyt Suomea vastaan suuremmat joukot kuin olivat Suomen Puolustusvoimien sodanajan vahvuus ja saksalaiset joukot yhteensä.

Venäjä ei edes hyökännyt Suomessa olleita saksalaisia joukkoja vastaan, vaan puhtaasti suomalaisiin kohteisiin. Se, siitä, että saksalaiset joukot olisivat muka olleet syynä Venäjän hyökkäyksiin.

Suomen liikekannallepano

”Mannerheim oli melkein varma (14.6.1941 – jp) siitä, että ”venäläiset, jos sota Saksan ja Venäjän välillä syttyy, heti hyökkäävät meidänkin kimppuumme ainakin ilmassa, mutta myös maalla ja merellä...” Varovaisuustoimenpiteet mahdollisimman suuressa mittakaavassa olivat välttämättömiä.”[xxxix] Tämä oli perusteena Suomen liikekannallepanoon.

Sekin on mielenkiintoista, että Puna-armeijan puolustuslinjoilta ja ryhmityksestä puuttui syvyyttä. Suomalaisten mittapuun mukaan huomattavia reservejä oli lisäksi sijoitettu Leningradin sotilaspiirin luoteisiin osiin, joilta aloitettavalla hyökkäyksellä Suomi olisi voitu katkaista kahtia. Samaan hyökkäykselliseen suuntaan viittaavat myös Juri Kilinin edellä selostetut tutkimukset. Jos Saksa ei olisi 23.6.1941 hyökännyt Neuvostoliittoon, Neuvostoliitto olisi muutamaa viikkoa myöhemmin hyökännyt ainakin Saksan ja varmaan myös Suomen kimppuun (Manninen 1992a, 323-324; Susiluoto 2000a, 109; Vesikansa 1996, 35).”[xl]

Lainaus sotamarsalkka Mannerheimin tervehdyksestä Suomen naisille ja miehille, päivämäärältä 30.11.1941: ”... Kun Suomen kansa pakotettiin tähän nyt käymäämme sotaan, eivät kaikki ehkä olleet täysin selvillä siitä, että maamme oli kuolemanvaarassa. Nyt – kun Suomen miehet omin silmin ovat nähneet ne suunnattomat valmistelut, joihin ... naapuri oli ryhtynyt hyökätäkseen kimppuumme pitkin koko tuhannen kilometrin pituista maarajaamme ... ei kai kukaan enää epäile, että maamme olisi ollut tuhoon tuomittu ... että tässä taistelussa on kysymys elämästämme ...”[xli]  

Hyökkäyksellinen puolustusstrategia

"Koska vihollisen hyökkäykseen piti varautua, valittiin Suomessa Venäjän hyökättyä Suomeen 22.6.1941 ja Saksan hyökättyä 22.6.1941 Venäjälle hyökkäyksellinen puolustusstrategia osaksi maan kokonaisvaltaista puolustamista."[l]  

"Venäjän ilmavoimat aloittivat sotatoimet Suomea vastaan samana päivänä 22.6. jo kello 6.05 aamulla pommittamalla suomalaisia panssarilaivoja Sottungan luona."[li]

"Suomen johto teki vastuullisesti ja oikein ryhtyessään puolustukselliseen hyökkäyssotaan kesällä 1941 Venäjän aloitettua sotatoimet Suomea vastaan."[lii]

Im Bunde mit

Jotkut väittävät, että Hitler olisi puheessaan sodan alussa sanonut Suomen olleen liitossa Saksan kanssa hyökkäämässä Venäjälle. Otetaanpa tähän lainaus siitä: ”Puheessa sanotaan näin: ”Im Bunde mit finnischen  Divisionen stehen unsere Kamerad mit dem Sieger von Narvik am nördlichen Eismeer. Deutsche Soldaten unter dem Befehl des Erobers von Norwegen sowohl als die finnischen Freiheitshelden unter ihrem Marschall shützen Finnland”. (Yhdessä suomalaisten divisioonien kanssa seisovat toverimme Narvikin voittajan kanssa pohjoisella Jäämerellä. Norjan valloittajan johtamat saksalaiset sotilaat sekä marsalkkansa johtamat suomalaiset vapaussankarit  suojaavat Suomea.)

Päiväkäskyssään Hitler sanoi näin: ”Im Verein mit finnischen Kameraden stehen die Kämpfer des Siegers von Narvik am nördlichen Eismeer. Deutsche Divisionen unter dem Befehl des Erobers von Norwegen schützen gemeinsam mit den finnischen Boden.” (Yhdessä suomalaisten toverien kanssa seisovat Narvikin voittaneet taistelijat pohjoisella Jäämerellä. Norjan valloittajan johdossa olevat saksalaiset divisioonat suojaavat yhdessä marsalkkansa johtamien suomalaisten vapaussankarien kanssa Suomen aluetta.)[xlii]

Vaikka Hitlerin puhe koettiin Suomessa kiusallisena ja suomalaisiin diplomaattiedustustoihin lähetettiin heti selitys, ettei Suomi ole liitossa, eikä hyökkäämässä minnekään niin lukiessamme huolella näitä tekstejä, eihän niissä sanota mitään kummallista - aiotaan vain suojata Suomen aluetta.  

Enemmän tästä Im Bunde mit aiheesta löytyy tästä artikkelista.

23.6.1941

Jotkut yrittävät epätoivoisesti väittää, ettei venäjän hyökkäykset Suomea vastaan 22.6.1941 olleet sotatoimia, vaan vasta 25.6. tehdyt suurimittaiset pommitukset.

Otan siksi tähän esimerkin siitä, että Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun myös 23.6.1941.

"Suomen itärajalla neuvostoilmavoimien toiminta alkoi 23.6. klo 19.35 Simpeleen eteläpuolella lentorynnäköllä suomalaisjoukkoja vastaan."[xlvii]

Käsky pommittaa

On spekuloitu silläkin, että Venäjän 22.6.1941 tapahtuneet hyökkäykset Suomea vastaan eivät olisikaan olleet hyökkäyksiä, kun ei ole löydetty käskyjä niiden hyökkäysten toimeenpanemisesta - Venäjän arkistoihin ei päästetä. Joitakin käskyjä on sentään löydetty.

Venäjän "Pohjoinen laivasto ja 14.Armeija saivat jo 22.6. käskyn pommittaa viholliskohteita Petsamon ja Kirkkoniemen alueella."[xlviii] Siis pommittaa Suomen aluetta - joka on sotatoimi.

25.6. pommituksista

"toiminnan aloittamisen tarkoituksena oli yllättävällä yhtaikaisella iskulla saavuttaa ilmaherruus »edessä oleviin toimintoihin». Ei siis puhuta Suomesta Venäjälle suuntautuvista pommituksista vaan pikemminkin oman hyökkäystoiminnan aloittamisesta."[xlix]

Sotasyyllisyydestä

Löytyy sellaisiakin nimimerkin takaa, ja ilmankin nimimerkkiä, kirjoittavia, jotka väittävät Suomea syylliseksi Jatkosotaan ja siten sotasyyllisyystuomiot oikeiksi.

Tässä artikkelissa kurkistetaan hieman siihen asiaan.

Lopuksi

Lainaan vielä pätkän Suomen hallituksen selonteosta eduskunnalle 25.6.1941 lopusta: ”Tapahtuneet lentohyökkäykset maatamme vastaan avoimien kaupunkien pommitukset, siviili-ihmisten surmaamiset ovat osoittaneet selvemmin kuin mitkään diplomaattiset arvioinnit, mikä on Neuvostoliiton suhtautuminen Suomeen. Se on sota. Neuvostoliitto on uudistanut  sen hyökkäyksensä, jolla se yritti kukistaa Suomen kansan vastarinnan talvisodassamme 1939-40. Niinkuin silloin, me nytkin nousemme puolustamaan maatamme, ja meidän ankarissa taisteluissa karaistunut puolustusvoimamme tulee lyömään hyökkäykset takaisin päättäväisesti ja jalolla uhrautuvaisuudella.”[xliii]

Eli imperialistinen roistovaltio Venäjä oli aikonut valloittaa koko Euroopan - aluksi - ja tehdä koko maapallosta kommunistinen diktatuuri, jota olisi johdettu Moskovasta. Venäjä olisi hyökännyt länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941, mutta Saksa ennätti onneksi ensin hyökätä itään, joten Venäjä onnistui valloittamaan vain puoli Eurooppaa ja vain puoleksi vuosisadaksi.

Nimenomaan Venäjä aloitti myös Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan.


Jatkosota

Etusivulle


[i] G.Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 310

[ii] Erkki Nordberg – Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla; 2003; sivu 166

[iii] Erkki Nordberg – Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla; 2003; sivu 181

[iv] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 129

[v] Joppe Karhunen – Taistelulentäjien Jatkosota; 1994; sivu 14

[vi] Risto Ryti – Risto Rytin puolustus; 1989; sivu 50

[vii] Mauno Jokipii – Jatkosodan synty; 1987; sivu 589

[viii] Mauno Jokipii – Jatkosodan synty; 1987; sivu 559

[ix] G. Mannerheim, Muistelmat II-osa, 1952, sivu 313

[x] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 445

[xi] Mauno Jokipii – Jatkosodan synty; 1987; sivu 389

[xii] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 415

[xiii] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 416

[xiv] Sotahistoriallisen Tutkimuslaitoksen Sotahistoriallisen toimiston toimittama "Suomen Sota 1941-1945” I-osa

[xv] Mauno Jokipii – Jatkosodan synty; 1987; sivu 599

[xvi] Suomi 85 - Itsenäisyyden puolustajat - Rintamalla, 2002, sivu 173

[xvii] Erkki Nordberg, Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla, 2003, sivu 200

[xviii] Tuula Hölttä KareliaFoorum 12.5.2006 kello 06:27 ketjussa Toisen Maailmansodan alku: http://www.kareliaforum.net/forum/Forum3/HTML/000263-8.html

[xix] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 451

[xx] Mauno Jokipii – Jatkosodan synty; 1987; sivu 607

[xxi] Risto Ryti – Risto Rytin puolustus; 1989; sivu 51

[xxii] Mauno Jokipii – Jatkosodan synty; 1987; sivu 575

[xxiii] Kalervo Kijanen, Sukellushälytys, 1977, sivu 94

[xxiv] Jari Leskinen, Veljien valtiosalaisuus, 1999, sivut 128..., 138...

[xxv] Mauno Jokipii – Jatkosodan synty; 1987; sivu 565

[xxvi] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 420

[xxvii] Mauno Jokipii – Jatkosodan synty; 1987; sivu 560

[xxviii] http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1922/19220001

[xxix] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 146

[xxx] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 498

[xxxi] G. Mannerheim – Muistelmat toinen osa; 1952; sivu 317

[xxxii] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 457

[xxxiii] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 152

[xxxiv] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 187

[xxxv] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 182

[xxxvi] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivut 183-184

[xxxvii] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 319

[xxxviii] Suomi 85, Itsenäisyyden puolesta - Sodan kartat, 2003, sivu 116

[xxxix] Olli Vehviläinen – Jatkosodan Kujanjuoksu, eversti Vilho Tervasmäki; sivu 42

[xl] Erkki Nordberg – Arvio ja Ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla; 2003; sivu 203

[xli] Martti Haavio – Me marssimme Aunuksen teitä; 1969/1991; sivu 247

[xlii] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 446

[xliii] Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 498

[xliv] Eirik Hornborg, Miksi Suomi taistelee, 1991, sivu 19

[xlv] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa II, 1960, sivu 346

[xlvi] Väinö Tanner, Suomen tie rauhaan, 1952, sivu 9

[xlvii] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 145

[xlviii] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 146

[xlix] Ohto Manninen, Miten Suomi valloitetaan, 2008, sivu 147

[l] Jukka Seppinen, Hitler, Stalin ja Suomi, 2009, sivu 149

[li] Jukka Seppinen, Hitler, Stalin ja Suomi, 2009, sivu 153

[lii] Jukka Seppinen, Hitler, Stalin ja Suomi, 2009, sivu 156

Jatkosota

Etusivulle

free counter