Venäjä ryösti Japanin alueita

Täydennetty 9.1.2013 Juhani Putkinen

Venäjä ja Japani solmivat keskenään hyökkäämättömyyssopimuksen viideksi vuodeksi huhtikuussa 1941 ja Japani noudatti kyseistä sopimusta erittäin tarkasti.[i]

Koska Venäjä halusi ryöstää Japanilta alueita itselleen, niin se kiirehti hyökkäämään Japanin kimppuun, juuri kun Japani oli antautumassa länsivalloille. Yllättävää on, että tällä kertaa Venäjä kuitenkin esitti Japanille sodanjulistuksen 10 minuuttia ennen hyökkäystään.[ii] Se sitävastoin oli tyypillistä Venäjää, että Venäjä rikkoi törkeästi Japanin ja Venäjän välillä voimassa ollutta hyökkäämättömyyssopimusta.

Mielenkiintoista on, että Japani pyysi heinäkuun alussa Venäjää toimimaan välittäjänä, jotta saisi rauhanneuvottelut länsivaltojen kanssa aikaan.[iii] Japani siis luotti Venäjään, joka parhaillaan valmistautui hyökkäämään Japanin kimppuun.

No, Japanin avunpyyntö kaikui tietysti ”kuuroille korville”, kun Venäjä halusi ryöstää Japanin alueita itselleen. Sen suunnitelmiin ei suinkaan sopinut pikainen rauha.  

Kenraalimajuri Jaakko Aatolainen: "Lopuksi Neuvostoliitto rikkoi Japanin kanssa tekemänsä sopimuksen ja valtasi Japanilta Sahalinin saaren ja Kuriilit."[xxxiv]

Voimasuhteet

Venäjä keskitti Japania vastaan 11 armeijaa, 1 panssariarmeijan ja 3 ilma-armeijaa. Maa- ja ilmavoimien kokonaisvahvuus oli 1 577 725 miestä, joista rintamajoukkoihin kuului 1 058 982 miestä. Näillä Venäjän joukoilla oli 27 300 tykkiä ja kranaatinheitintä, 5 556 hyökkäysvaunua ja rynnäkkötykkiä sekä 5 300 lentokonetta (ml. laivaston koneet), joista 4 807 taistelukonetta (japanilaisten arvio oli 6 300 konetta).[iv]

On esiintynyt väitteitä, että venäläisillä olisi ollut Japania vastassa lähinnä vanhentuneita panssarivaunuja. Mainittakoon siksi, että esimerkiksi 6. Kaartin Panssariarmeijalla oli kaikkiaan  826 panssarivaunua ja 193 rynnäkkötykkiä. Näistä 615 kpl oli uusia T-34 vaunuja ja loput vanhempia T-26, BT-5 ja BT-7.[v]

Venäjän Japania vastaan käytettyyn laivastoon kuului kaksi Kirov-luokan risteilijää, laivuehävittäjä, 10 hävittäjää, 19 saattuehävittäjää, 49 sukellusveneentorjunta-alusta, 78 sukellusvenettä ja 204 moottoritorpedovenettä.[vi]

Japanin joukot (ml. Mantsukuon ja Sisä-Mongolian satelliittijoukot) olivat kaiken kaikkiaan hieman yli miljoona miestä, joista Kwantungin armeijaan kuului 787 600 miestä. Näillä Japanin Venäjää vastaan käytettävissä olevilla joukoilla oli 1 215 panssariajoneuvoa (vanhentuneita), 1 800 lentokonetta (vanhentuneita) sekä 6 700 tykkiä ja kranaatinheitintä[vii] (raskaimmat tykit 75 mm)[viii]

Koska Japanin ja Venäjän välillä oli voimassa hyökkäämättömyyssopimus, niin Japanilla ei riittänyt tälle suunnalle koulutettua henkilöstöä, vaan olivat suurelta osin noin kymmenen päivää ennen Venäjän hyökkäystä palvelukseen kutsuttuja vajaakuntoisia sekä yli-ikäisiä.[ix]

Japanin laivastovoimiin kuului yksi vanha kevyt risteilijä, yksi hävittäjä ja 45 pientä partioalusmiinanraivaajaa.[x]

Sota

Venäjä hyökkäsi Japanin joukkojen kimppuun 8.8.1945,[xi] saaden vastaansa pääsääntöisesti hajanaista vastarintaa. Ehkä suurin vastus Venäjän joukkojen etenemiselle oli polttoaineen puute, sekä huono maasto (mm. kapeat ja mutkaiset vuoristotiet[xii], Gobin autiomaa[xiii]). Huom. sodan alku voidaan tulkita myös siten, että Venäjä esitti sodanjulistuksen 8.8. puolella ja aloitti hyökkäyksen 9.9. (10 minuutin kuluttua sodanjulistuksesta).

Kuitenkin kannattaa erikseen huomioida, että jotkut japanilaiset yhtymät taistelivat erittäin raivokkaasti ja kunniakkaasti venäläisten etenemistä vastaan vielä senkin jälkeen kun Japani oli jo antautunut. Esimerkiksi Japanin 90. Prikaati puolusti urhoollisesti Hailarin kaupunkia, jonka Venäjä sai vallattua vasta 18.8.[xiv] vaikka Venäjän joukoilla oli murskaava ylivoima.

Venäjän 2.Armeija ylitti Amurin 9.8. ja 10.8. välisenä yönä. Japanin 135.Prikaati kävi menestyksellistä puolustustaistelua Aihunin luona, kunnes sai 19.8. tiedon antautumisesta.[xv]

Venäjän joukot (39.A) valtasivat taistellen Wang-yehmiaon, jota puolusti Japanin 107.D. 21.8.1945, eli noin viikko Japanin antautumisen jälkeen.[xvi] 7 850 japanilaista antautui 24.8. mutta osa taisteli elokuun loppuun saakka.

Venäjän 12.Ilma-armeija suoritti 2 361 taistelulentoa sekä 3 167 tiedustelu- ja huoltokuljetuslentoa. Pommikoneet pudottivat 710,7 tonnia pommeja. Maavoimat (6.PaA., 36.A., 39.A., 17.A. pohjoisesta) ampuivat 14 746 kranaattia venäläislähteiden mukaan.[xvii] Kaikkiaan Venäjän joukot käyttivät laskelmiensa mukaan 361 079 kranaattia, 22 000 konekohtaista lentohyökkäystä, 3 000 tonnia pommeja.[xviii]

Japanin antautuminen

Kun länsiliittoutuneet hyväksyivät Japanin ainoan ehdon antautumiselle, keisarivallan säilyttämisen[xix], niin Japani antautui 14.8.1945. Tässä kannattaa huomioida, että antautuminen tapahtui nimenomaan keisari Hirohiton päätöksellä hallituksen mukautuessa keisarin tahtoon.[xx] Sodan aikana keisari oli ollut lähinnä neuvonantajiensa tahdoton sätkynukke, mutta kriittisellä hetkellä keisarilta löytyi omakin mielipide ja tahto.

Atomipommit

Muistetaan vielä, että USA pudotti atomipommin Hiroshimaan 6.8.1945 kello 8.15.[xxi] ja Nagasakiin 9.8.1945 kello 11.01.[xxii] Siten Japani olisi antautunut ilman Venäjän hyökkäystäkin. Japani lähetti sähkeitse antautumisehtonsa samana päivänä kun Nagasakiin pudotettiin atomipommi.[xxiii] Venäjän hyökkäys oli vain ja ainoastaan imperialistinen ryöstöretki. Kun Stalin sai tietää Potsdamissa atomipommien pudottamisesta, niin hän käski aikaistaa Venäjän hyökkäystä Japanin kimppuun noin kuukaudella aiemmin suunnitellusta (käski puhelimessa aloittaa hyökkäyksen 1.8. mutta Vasilevski sai siirrettyä alun 9.8.:n).[xxiv]

Todettakoon tässä yhteydessä sellainenkin historiallinen tosiasia, etteivät Hiroshima ja Nagasaki olleet suinkaan puhtaasti siviilikohteita - jollaisena niitä mielellään esitetään julkisuudessa. Hiroshimassa oli sotilastukikohta sekä satama, josta laivattiin joukkoja Kiinaan ja Etelämerelle. Nagasakissa taas oli neljä suurta Mitsubishin sotatarviketehdasta ja erinomainen satama.[xxv] Se on sitten ihan asia erikseen, ettei ne sotilaskohteet voi tehdä suurta määrää siviiliuhreja oikeutetuiksi (kuten ei myöskään Dresdeninkään pommitusta Saksassa).

Japanin kannalta ydinasehyökkäys kuitenkin mahdollisti antautumisen ilman kasvojen menetystä.[xxvi]

Venäjä jatkoi ryöstöretkeään

22.8. Venäjä pudotti maahanlaskujoukkojaan Port Arthuriin.[xxvii]

Sahalinin saaren eteläosan puolustus alkoi murentua 20.8. vaikka maihinnousseilla venäläisjoukoilla olikin tiukkaa (esimerkiksi 179. rykmentti eristettiin muusta divisioonasta vastahyökkäyksellä).[xxviii]

Kuriilien saariryhmän Sumshun saarelle Venäjä teki maihinnousun 18.8. Japanin joukkojen tehdessä kiivasta vastarintaa. Japanin antautuminen kuitenkin säästi venäläisjoukot sellaisilta taisteluilta, mitä amerikkalaisjoukot olivat joutuneet kokemaan[xxix] (Ivo-Jima, Okinawa, ...).

Normaalia olisi ollut, että Venäjä olisi lopettanut hyökkäyksensä Japanin antauduttua ja miehityksestä olisi sovittu asianmukaisesti japanilaisten kanssa, kuten USA toimi.

Hokkaido

Venäjä olisi halunnut nousta maihin myös Japanin pääsaariin kuuluvaan Hokkaidoon ja miehittää sen. Onneksi USA:n alueellinen sotilaskomentaja kenraali MacArthur kuitenkin torjui Venäjän yritykset - saaden myöhemmin tuen Washingtonista.[xxx]

Tappiot

Venäjä väittää tappioikseen 8 219 miestä kaatuneina ja 22 264 miestä[xxxi] (valehdeltu alakanttiin erittäin todennäköisesti). Vastaavasti Venäjä väittää japanilaisten tappioiksi 84 000 kaatunutta ja  594 000 vankia. Tarkistamattomien japanilaislähteiden mukaan Japanin tappiot olivat kaatuneina 21 000 miestä.[xxxii]

Venäjä palautti vuosien 1948 ja 1950 välisenä aikana kotimaahansa 513 139 sotavankia,[xxxiii] eli Venäjä käytti lähes 600 000 japanilaista sotavankia orjinaan useita vuosia ja tänä aikana murhasi sotavangeista noin 14%.

Sota jatkuu edelleen

Tätä kirjoitettaessa elokuussa 2006 Japani ja Venäjä ovat edelleen sotatilassa de jure ja Venäjä miehittää Japanille kuuluvia Kuriilien saaria. Japani vaatii alueitaan takaisin Venäjältä. Venäjä on ilmoittanut olevansa valmis luovuttamaan kaksi Kuriilien saarista, mutta Japani vaatii neljää.

 

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle


Joku voi ihmetellä miksi käytän viitetietona jotakuta Eddy Baueria, mutta siihenkin löytyy hyvä selitys: Eddy Bauer on puolueettomasta Sveitsistä, professori ja everstiluutnantti. Minun on tosin kritikoitava professori Baueria siitä, että hän on välttänyt kritikoimasta Venäjää sen suunnattomista rikoksista ihmisyyttä vastaan, vaikka onkin tuonut hyvin ilmi saksalaisten ja japanilaisten rikokset.

 [i] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 191

 [ii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 191

 [iii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 216

 [iv] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 194

 [v] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 199

 [vi] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 198

 [vii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 192

 [viii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 193

 [ix] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 193

 [x] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 198

 [xi] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 200

 [xii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 201

 [xiii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 197

 [xiv] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 201

 [xv] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 203

 [xvi] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 201

 [xvii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 202

 [xviii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 204

 [xix] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 219

 [xx] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 219

 [xxi] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 209

 [xxii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 211

 [xxiii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 219

 [xxiv] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 196

 [xxv] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 210

 [xxvi] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 229

 [xxvii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 202

 [xxviii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 204

 [xxix] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 204

 [xxx] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 227

 [xxxi] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 204

 [xxxii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 204

 [xxxiii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, osa 6, sivu 196

 [xxxiv] Jaakko Aatolainen; Hitler, Stalin ka Stalingrad, 2012, sivu 60

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle