Venäjä valmistautui hyökkäämään Suomeen

Tiedämme toki ennestäänkin, että Venäjä yritti valloittaa koko Suomen Talvisodassa, mutta epäonnistui yrityksessään. Tiedämme senkin, että Venäjä valmistautui Välirauhan aikana hyökkäämään uudelleen Suomeen.

Tässä artikkelissa tuodaan esille kuitenkin eräitä mielenkiintoisia yksityiskohtia   Venäjän välittömistä hyökkäysvalmisteluista juuri ennen Jatkosodan puhkeamista ja Jatkosodan alkamisen yhteydessä.

Tiedämme senkin, että Venäjä olisi hyökännyt länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941, ellei Saksa olisi tehnyt ennakoivaa iskua itään 22.6.1941. Tässä artikkelissa esille tuotujen tietojen perusteella joudumme kuitenkin kysymään olisiko Venäjä tehnyt Suomen kimppuun massiivisen maahyökkäyksen jo ennen heinäkuuta 1941. Muistakaamme taustaksi vielä, että Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Jatkosodan. Saksan hyökkäys kuitenkin sekoitti Venäjän kortit perusteellisesti - jopa Pohjoisrintaman komentaja vietiin kidutettavaksi.

Pohjoisrintama perustettiin

Venäjän käytäntö oli, että rauhan aikana sillä ei ole rintamia (armeijaryhmiä), vaan ne muodostetaan välittömästi ennen Venäjän hyökkäystä ja lakkautetaan heti sodan päätyttyä.

Ohessa joitakin esimerkkejä tästä käytännöstä:

1. 11.9.1939 Venäjä perusti Valkovenäjän rintaman ja Ukrainan rintaman. 17.9. Venäjä hyökkäsi Puolaan Saksan liittolaisena. Puolan kukistuttua nämä rintamat lakkautettiin 14.11.1939 Venäjän puolustusministerin päiväkäskyllä nro. 0177.[i]

2. 9.6.1940 Venäjä perusti Etelärintaman. 29.6.1940 kello 14 Etelärintaman joukot miehittivät Romanian Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan (se taas soitti hälytyskelloja Berliinissä). 10.7.1940 rintama lakkautettiin, kun Romania ei pistänytkään hanttiin.[ii]

3. Talvisodan aikainen Suomea vastaan sotinut Luoteisrintama lakkautettiin 26.3.1940 Venäjän puolustusministerin päiväkäskyllä nro. 0013 (Talvisota päättyi 13.3.1940). Venäjän puolustusministeri käski 19.6.1941 Luoteisrintaman, Etelärintaman ja Lounaisrintaman esikuntien siirtyä taistelukomentopaikkoihin 22.-23.6.1941 kuluessa. Ne komentopaikat oli perustettu puolustusministerin 27.5.1941 antaman käskyn perusteella.[iii] Komentopaikat sijaitsivat Panevezhisessa, Obus-Lenassa ja Tarnopolissa.

21.6.1941 Venäjän kommunistisen puolueen keskuskomitean poliitbyroon istunnossa annettiin toveri Meretskoville Pohjoisrintaman komentajan tehtävä. Samalla toveri Kuznetsov määrättiin Pohjoisrintaman Sotaneuvoston jäseneksi. Pohjoisrintaman perustamispäivämäärä ja dokumentin numero ei ole tiedossa.[iv] Edelleen salainen.

Eli Suomea vastaan käytävää uutta hyökkäyssotaa varten perustettiin ihan uusi ennestään tuntematon rintama. Luoteisrintamanhan piti hyökätä Saksan Itä-Preussiin, joten erillisen rintaman perustaminen Suomen suunnalle oli aivan loogista. Tässä olisi tutkijoille penkomista.

Saksan ennakoiva hyökkäys 22.6.1941 kuitenkin sotki Venäjän suunnitelmat perusteellisesti, mm. armeijakenraali Kirill Meretskov pidätettiin 23.6.1941 ja vietiin kidutettavaksi.[v]

Meretskovin pidättäminen saattoi liittyä siihen, että hänen ja Pavlovin välillä käydyssä keskustelussa he olivat Pavlovin tunnustuksen mukaan todenneet, että jos Saksa hyökkää Venäjälle ja voittaa Venäjän, niin mikään ei muutu huonommaksi.[vi]

Venäjän rintamien ja armeijoiden komentajia järjesteltiin uudelleen kovalla kädellä kun Venäjän aikoma imperialistinen hyökkäyssota länteen vaihtuikin yllättäen puolustussodaksi.

Jatkosodan hyökkäyssuunnitelma

Venäjän puolustusministeri Timoshenko ja Meretskov allekirjoittivat 18.9.1940 dokumentin nro. 103203, joka oli de facto hyökkäyssuunnitelma Suomeen.

Suunnitelmassa käskettiin mm. tunkeutua Keski-Suomeen, tuhota siellä Suomen armeijan pääjoukot, sekä miehittää koko Keski-Suomi... Samanaikaisella pääiskulla Rovaniemen-Kemin suuntaan katkaista Suomi kahtia ja eristää Suomi Ruotsista ja Norjasta.[vii]

Joukkojen keskityksestä

Suunnitelmassa oli iskut Savonlinna-Mikkeli ja Lappeenranta-Heinola.

Mielenkiintoista on, että sitä vanhaa suunnitelmaa vastaavasti Venäjä keskitti parhaimpia läpimurtojoukkojaan Suomea vastaan. Siis ei mitään toissijaisia puolustusjoukkoja Suomen hyökkäyksen varalta, vaan nimenomaan parhaita panssarijoukkojaan.

Kesäkuussa 1941 Imatraa vastaan oli keskitetty 10.Mekanisoitu Armeijakunta.[viii]

Suomen katkaisua varten taas Alakurttiin keskitettiin 1.Panssaridivisioona. Puretiin kuljetuksesta juuri Jatkosodan alkaessa.[ix] Lähti 17.6.1941 Pihkovasta ja saapui 22.6.1941 aamulla Alakurttiin 60 km Suomen rajasta.[x]

Jotta Venäjän hyökkäysaikomus Suomeen ei paljastuisi, niin se täysivahvuinen eliittidivisioona 1.PsD siirrettiin Alakurttiin viime hetkellä ennen Venäjän aiottua hyökkäystä Suomeen.[xi]

Aivan samoin Svetogorskin alueelle ei suinkaan viety 10.MekAK:aa hyvissä ajoin ennen sotaa, vaan se kaahasi alueelle Jatkosodan alkaessa. Yleinen sotatilanne olisi Venäjän kannalta tietenkin edellyttänyt, että se armeijakunta olisi kaahannut päinvastaiseen suuntaan torjumaan Saksan hyökkäystä, mutta kun muistamme, että Stalin oli täysin varma siitä, että Saksa EI hyökkää Venäjälle ja otamme huomioon, ettei armeijakunta noin vaan törmää matkaan, vaan liikkuu aiemmin huolella tehdyn suunnitelman mukaisesti kunnes muuta käsketään, niin asiassa ei ole mitään epäselvää. Käsky oli hyökätä Suomeen, joten mm. 10.MekAK kaahasi Suomen ja Svetogorskin suuntaan ja vasta paljon myöhemmin kun tuli ilmi, että Saksa hyökkäsi ja tuhosi armeijatolkulla venäläisiä joukkoja, niin Suomen rintamalta alettiin vetämään joukkoja paikkaamaan aukkoja muualla.

Jännä huomata, että 10.MekAKn panssaridivisioonat saapuivat Viipurin hujakoille vasta 24.6. illalla.[xii] Jos venäläiset olisivat toimineet operatiivisesti, niin ne olisi pysäytetty ja käännetty ympäri paljon aikaisemmin.

Mainittakoon samalla, että venäläiseen mekanisoituun armeijakuntaan kuului mm. kaksi panssaridivisioonaa ja yksi moottoroitu divisioona. 10.MekAK:ssa ne olivat 21.PsD, 24.PsD ja 198.MtD. Hyökkäysvaunuvahvuudesta on erilaisia tietoja alkaen 469 ja lopettaen 818.[xiii] Oletan, että noin 561 ei ole kaukana totuudesta taisteluiden alkaessa. Osa jätettiin nimittäin epäkuntoisina lähtöpaikkaan ja osa hajosi matkalla.

1.MekAK:lla sen sijaan oli 22.6.1941 1039 hyökkäysvaunua. Sen armeijakunnan divisioonat olivat 1.PsD, 3.PsD ja 163.Mt.D. Sekin porhalsi Pihkovasta Suomen suuntaan sodan alussa, joten Saksan sotilastiedustelu oli ihmeissään mihin se oikein katosi.[xiv] Saksalaisille ei yksinkertaisesti tullut mieleen, että se oli lähetetty hyökkäämään Suomeen, eli päinvastaiseen suuntaan kuin saksalaiset luulivat.

Direktiivi

25.11.1940 Venäjän puolustusministeri antoi Leningradin sotilaspiirille direktiivin, jonka mukaan piti aloittaa valmistelut hyökkäykseksi Suomeen.

Tehtävänä mm. murskata Suomen sotaväki, valloittaa sen alue, ennättää Pohjanlahden rannikolle 45 päivässä, valloittaa Helsinki 25 päivässä.

Operaatiosuunnitelmat piti saada valmiiksi 15.2.1941 mennessä.[xv]

Venäjän propaganda

Venäjän lehdistö kävi propagandakampanjaa Suomea vastaan vanhentuneen suunnitelman mukaisesti perustellen hyökkäystä Suomeen, vaikka tilanne oli Saksan ennakoivan iskun vuoksi täydellisesti muuttunut. Sekin jatkoi kuin höyryjyrä eteenpäin kun kukaan ei hoksinut käskeä lopettamaan saatikka muuttamaan suuntaa. Mark Solonin antaa esimerkkejä.[xvi]

Lopullinen hyökkäyskäsky

Eli hyökkäystä Suomeen perusteleva propagandakampanja oli suunnitelmien mukaisesti käynnissä, joukkoja oli keskitetty Suomea vastaan ja keskitettiin edelleen suunnitelmien mukaisesti.

Myös sodan alun lentohyökkäyksiä Suomea vastaan tehtiin vanhojen suunnitelmien mukaisesti[xvii] - niissä oli valmiiksi nimetty kohteet, joihin tuli hyökätä - vaan yleisessä sekaannuksessa (mm. Meretskov oli kidutettavana) puuttui lopullinen hyökkäyskäsky maahyökkäyksen käynnistämiseksi Suomea vastaan.

Vasta keskiyöllä vasten 2.7.1941 21.PsD sai käskyn: mm. klo 6.00 ylittää raja Enson alueella, räjäyttää Imatran asema, vallata linja Jaakkola-Imatra ja pitää se hallussa jalkaväen saapumiseen saakka.[xviii] Suuren hurraan kanssa Suomen valloittaminen muuttuikin räpeltämiseksi. Ylin johto huomasi, että joukkoja tarvitaan Suomen valloittamisen sijaan paikkaamaan aukkoja Saksan vastaisilla rintamilla. Keskijohto puuttui - vasta 10.7. määrättiin ylijohdon uusi edustaja Luoteisrintamalle.[xix]

No, nyt panssaridivisioonalla oli käsky ylittää Suomen raja. Panssaridivisioonan "tiedusteluryhmä" ei kuitenkaan täyttänyt tehtäväänsä muuten kuin vain totesi, että vastassa on vain vähäisiä suomalaisjoukkoja.[xx]

Niinpä 2.7.1941kello 23.30 21.PsD esikuntaan saapui 23.AE:sta kenraalimajuri Lavrinovitsh uudistaen hyökkäyskäskyn. Käskettiin valloittaa Imatran ja Imalanjärvi-Saimaa välinen kannas. Panssaridivisioonan hyökkäystä piti tukea 115.D:n tykistöllä.[xxi]

Soloninin kirjasta löytyy suora lainaus 21.PsD sotapäiväkirjasta, jossa kuvataan miten siinä hyökkäyksessä oikein kävi.[xxii] No, huonostihan siinä kävi. Lopulta 4.7.1941 klo 2.25 10.MekAK:sta saapui eversti Zajev antaen käskyn vetää 21.PsD taistelusta. Siihen se Suomen valloitusyritys sitten loppuikin sillä kertaa.[xxiii]

4.7.1941 Venäjän yleisesikunta antoi käskyn ottaa 10.MekAK pois 23.A:lta ja viedä se etelään tappelemaan saksalaisia vastaan.[xxiv] Jo 29.6.1941 yleisesikunnan päällikkö Zhukov oli käskenyt ottaa 1.MekAK:n pois Pohjoisrintamalta ja antaa se Luoteisrintaman komentajan käyttöön.[xxv]

Kartat

Taas törmätään samaan mielenkiintoiseen seikkaan, että Venäjän Pohjoisrintamallakaan EI ollut topografisia karttoja omalta alueeltaan - eivät valmistautuneet puolustamaan omaa aluettaan. Suomen alueelta sen sijaan oli topografiset kartat, kun tarkoitus oli hyökätä Suomeen. Solonin tuo esimerkin, ettei ollut topografisia karttoja edes Käkisalmen alueelta kun olivat joutuneet peräytymään Suomen vastahyökkäyksen alta kymmeniä kilometrejä.[xxvi]

Suomen vastahyökkäys

Solonin tuo aivan oikein kirjassaan esiin tosiasian, että Suomi ei suinkaan halunnut Jatkosotaa. Hän esittää myös teorian, että JOS Venäjä olisi palauttanut Suomelta Talvisodan avulla ryöstämänsä alueet takaisin Suomelle, niin Venäjälle olisi ollut suurta hyötyä Suomen neutraliteetista. Venäjä olisi saanut Suomen suunnalta joukkoja Saksaa vastaan. Mutta kun Venäjä taas hyökkäsi Suomen kimppuun, niin venäläiset kärsivät jälleen valtavia tappioita aivan turhassa sodassa Suomea vastaan.[xxvii]

Jatkosota

Etusivulle


[i]     Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 8

[ii]    Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 8

[iii]   Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 8

[iv]   Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 10

[v]    Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 25

[vi]   Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 70

[vii]  Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 24

[viii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 24

[ix]    Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 24

[x]     Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 11

[xi]    Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 23

[xii]   Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 18

[xiii]  Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 16

[xiv] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 17

[xv]  Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 24

[xvi] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 22

[xvii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 25

[xviii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 26

[xix]  Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 25

[xx]   Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 27

[xxi]  Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 27

[xxii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 27

[xxiii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivut 27-28

[xxiv] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 28

[xxv] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 29

[xxvi] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 28

[xxvii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivut 29-33

Jatkosota

Etusivulle

free counter