Jatkosodan kenttätykit

Valitettavasti suomalaiset poliitikot olivat 1930-luvulla naiiveja - luulivat, ettei tule sotaa - eikä siten hankittu uutta kalustoa kenttätykistölle. Ei edes riittävästi ammuksia jo oleviin tykkeihin. Talvisodan aikana suoritettiin hankintoja, jotka pääsääntöisesti eivät ennättäneet Talvisotaan, mutta olivat sitten osittain käytettävissä Jatkosodassa. Osittain siksi, että tuli niin kirjavaa kalustoa ja vähän samaa tyyppiä, ettei kaikkea saatua kannattanut ottaa ollenkaan käyttöön. Talvisodan kenttätykeistä on artikkeli täällä. Jatkosodan tykistön ammuksista taas täällä.

Välirauhan aikana Suomi oli käytännöllisesti katsottuna saarrettuna Venäjän ja Englannin toimesta. Saksa oli takavarikoinut kaluston, joka oli Norjan alueella matkalla Suomeen kun Saksa miehittti Norjan. Saksa oli edelleen Venäjän liittolainen eikä myynyt Suomeen aseita. Kun Venäjä Saksan kanssa tekemänsä sopimuksen vastaisesti miehitti Pohjois-Bukovinan - konsultoimatta Saksan kanssa, niin Berliinissä soivat viimein hälytyskellot Venäjän aikomusten suhteen. Kun Saksa tarvitsi vielä Suomelta luvan lomalaisten kauttakulkuun Suomen alueen kautta Pohjois-Norjaan, niin Saksa vapautti takavarikoimansa Suomeen tulossa olleen kaluston ja suostui myymään Suomeen kalustoa (lähinnä sotasaaliiksi ottamaansa) - vastineeksi kauttakulkuluvasta. Suomi kävi saksalaisten kanssa keskusteluja siltä varalta, että Venäjä hyökkää jälleen Suomen kimppuun.

Täten Suomen kenttätykistö sai lisää kalustoa ennen kuin Venäjä jälleen hyökkäsi Suomen kimppuun aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota.

Kevyet joustolavettiset kanuunat 1.7.1941

Joustolavettinen tarkoittaa sitä, että koko tykki ei laukaistaessa hyppää pois asemastaan, vaan tykki itse pysyy paikoillaan ja putki peräytyy laukaistaessa sekä palautuu automaattisesti laukaisun jälkeen eteen.

Kanuuna tarkoittaa periaatteessa pitkäputkista tykkiä, jolla voidaan ampua suurille etäisyyksille tarkkaa laakatulta.

Kuvassa 76 RK valmiina suora-ammuntaan Karhumäestä Tsopinaan johtavalle tielle kesäkuussa 1944.[i]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tyyppi

kpl[ii]

Huom.

75 K 97

48

75 mm, vuosimalli 1897, kantama 7,8 km

75 K 01

12

75 mm, vuosimalli 1901, kantama 9,6 km, Norja

75 K 02

30

75 mm, vuosimalli 1902, kantama 9,3 km, Ruotsi

75 K 17

200

75 mm, vuosimalli 1917, kantama 10,6 km, USA

75 K 40 A

8

Ruotsista Talvisodan aikana Argentiinalle tarkoit.

76 K 00

21

Kantama 8,3 km, Venäjä

76 K 02

198

Talvisodan pääkalusto, kantama 10,7 km[iii]

76 K 02-30

50

Venäjä

76 VK 04

8

Venäjä

76 LK 10 t. 13

72

Lyhennetty kanuuna, kantama 7 km, Venäjä

76 K 22

4

Kantama 12 km

76 K 23

4

Kantama 12 km

76 RK 27

52

Kantama 8 km, Venäjä

76 K 36

36

Kantama 13,1 km, puoliautom, Venäjä

84 K 18

30

Kantama 10,7 km, Englanti

Yhteensä

773

 

Kuten taulukosta näkyy, niin kalustokirjavuus oli aivan hirvittävä. Viisitoista eri tyyppiä ihan samaan käyttötarkoitukseen ja tulen tehon kannalta samaa kaliiberia - jaettuna joukoille (enemmänkin oli varikoissa). Vaikeuksia kunnossapitoon, koulutukseen, ammushuoltoon ja tasotyöskentelyyn (eri ampumataulukot). Eri tyyppien määrä kasvoi Talvisodan alun kuudesta yli kaksinkertaiseksi ja tykkien määrä vastaavasti yli kaksinkertaiseksi. On huomattava, että kyseessä on kevyet tykit, joiden määrän lisääntyminen ei juuri näkynyt tulen tehon lisääntymisenä - raskasta kalustoa olisi pitänyt olla suhteessa paljon enemmän.

Kuvassa talvinaamioitu tykki Monrepos'n kartanopuistossa Viipurissa 9.3.1940. Sama kalusto oli käytössä myös Jatkosodassa menestyksellisesti.[iv]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kevyet joustolavettiset haupitsit 1.7.1941

Haupitsi tarkoittaa lyhytputkista tykkiä, jolla voidaan ampua yläkulmilla kaaritulta vähän kranaatinheittimen tapaan. Se on hyvin tarpeellinen varsinkin suomalaisessa peitteellisessä maastossa - voidaan ampua metsän tai mäen ylitse. Vastaavasti asutuskeskustaisteluissa voidaan ampua rakennusten ylitse.

Tyyppi

kpl

Huom.

105 H 41

16

105 mm, vm. 1941, kantama 12,2 km, Tshekki

114 H 18

53

114 mm, vm. 1918, kantama 7,5 km, Englanti

120 H 13

13

120 mm, vm. 1913, kantama 6,7 km, Belgia

122 H 09

31

122 mm, vm. 1909, kantama 6,6 km, Venäjä

122 H 10

35

122 mm, vm. 1910, kantama 6,6 km, Venäjä

122 H 09-40

44

122 mm, modernis 1940, kantama 8,7 km

Yhteensä

192

 

 

Talvisodan alussa oli ollut käytännössä vain yksi tyyppi ja sitä 70 kpl. Nyt kuusi eri tyyppiä joukoille jaettuna.

Raskaat joustolavettiset kanuunat 1.7.1941

Tyyppi

kpl

Huom.

107 K 10 t. 13

9

107 mm, vm. 1910 tai 1913, kantama 13,6 km

105 K 13

12

Kantama 12 km

105 K 29

54

Kantama 14,4 km, Ranska/Puola

105 K 34

12

Kantama 16,3 km, Ruotsi

120 K 78-31

24

Kantama 12,2 km, Puola

Yhteensä

111

 

Talvisodan alussa yksi tyyppi, 11 kpl. Parannus kymmenkertainen, mutta edelleen liian vähän.

Raskaat joustolavettiset haupitsit 1.7.1941

Kuvassa Raskas patteristo 29:n 155 H 17:t tulittavat Ontrosenvaaran pohjoispuolen maaleja Rukajärven suunnalla 7.8.1944.[v] Joku voi ajatella, että vanhaa romurautaa, mutta minä kerron, että 155 H 17 ampui 43,6 kg painavia ammuksia 11 km etäisyydelle[vi], eikä sen tulituksen kohteena ollut erikoisen miellyttävää olla - sotavankitietojen mukaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tyyppi

kpl

Huom.

150 H 14J

2

150 mm, vm. 1914, kantama 6,5 km, Japani

150 H 06

12

Kantama 6,5 km, Ruotsi

150 H 15

20

Kantama 11,5 km, Tshekki

150 H 40

48

Kantama 13,3 km, ammus 43,5 kg, Saksa

152 H 10

8

Kantama 7,5 km, ammuksen paino 40,9 kg

152 H 09-30

14

Venäjä

152 H 15-17

12

Kantama 11,2 km

155 H 15

24

Kantama 9,5 km, Ranska

155 H 17

20

Kantama 11 km, Ranska

Yhteensä

160

 

Määrä kasvoi Talvisodan alusta viisinkertaiseksi, mutta edelleen tätä raskasta kalustoa oli aivan liian vähän ja kalustokirjavuus vaikeutti mm. ammushuoltoa. Sitä saksalaista hyvää haupitsia 150 H 40 olisi saatu ostaa jo ennen Talvisotaa, vaan ei ostettu "ruostumaan". Perrrr...

Kuvassa Raskas patteristo 14 haupitsi 150 H 40 telavetäjän vetämänä marssilla Pajasyrjään elokuussa 1941.[vii] Patteristo oli moottoroitu ja maantiellä haupitseja vedettiin pitkiä matkoja raskailla kuorma-autoilla[viii] - tykistön eliittiä Jatkosodan jälkeenkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Järeät joustolavettiset tykit 1.7.1941

Tyyppi

kpl

Huom.

203 H 17

32

203 mm, vm. 17, kantama 9,5 km, ammus 90 kg, USA

210 H 17

4

Kantama 9 km, Saksa

155 K 17

12

Kantama 17,5 km, Saksa

Yhteensä

48

 

Joustolavettisia yhteensä 1.7.1941

Kaikenkaikkiaan joustolavettisia tykkejä Suomen kenttätykistöllä oli Jatkosodan alussa joukoille jaettuna 1284 kpl, eli kolminkertainen määrä Talvisodan alkuun verrattuna. Raskasta tykistöä oli kuitenkin aivan liian vähän ja kalustokirjavuus mahtava - Suomi oli silloin kenttätykistön ulkomuseo.

Kuvassa suora-ammuntaa Syvärin Nishin kylässä syyskuussa 1941.[ix]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jäykkälavettisia tykkejä 1.7.1941

Jäykkälavettinen tykki oli sinänsä kunnossa ollessaan tarkka, mutta sen heikkoutena oli alhainen tulinopeus - kun ammus lähti asemasta yhteen suuntaan ja tykki toiseen suuntaan. Joka laukauksen jälkeen tykki piti kangeta uudelleen asemaan ja suunnata uudelleen. Joustolavettiseen tarvitsi vain syytää uusi ammus (raskaissa vielä erikseen hylsy ja ruutipanos) putkeen ja lähettää ammus vihollisen niskaan.

Siten jäykkälavettisia ei olisi tarvittu lainkaan JOS joustolavettista kalustoa olisi ollut tarpeeksi.

Tyyppi

kpl

Huom.

80 K 77

12

80 mm, vm. 1877, kantama 6 km, Ranska

87 K 77

30

Kantama 6,4 km, Ranska

87 K 95-R

33

87 mm, vm. 1895, kantama 6 km, käyttöön 4. Ven.

87 K 95

20

Kantama 6,5 km, ammuksen paino 8,3 kg, Ven.

90 K 77

100

Kantama 7,9 km, Ranska

107 K 77 ptri

43

Kantama 5,5 km, Ven.

107 K 77 piir

31

Kantama 9 km, Ven.

120 K 78

71

Kantama 10,7 km, Ranska

152 K 77-120p

60

Kantama 7,1 km, ammus 35 kg

152 K 77-190p

24

Kantama 8,9 km

152 K 04

4

Kantama 14,2 km

155 K 77

48

Kantama 12,3 km, Ranska

229 M 77

6

Kantama 7,2 km, ammus 155 kg, Ven.

280 M 77

5

Kantama 8,8 km, ammus 250 kg, Ven.

Yhteensä

487

 

Jäykkälavettisia oli kaikkiaan 487 kpl, 14 eri tyyppiä. Olisipa näiden tilalla ollut vastaava määrä joustolavettisia raskaita tykkejä riittävin ammusvaroin.

Jatkosodan sotasaalistykit

Sotasaaliina venäläisiltä saatiin pakko-otettua melkoinen määrä pääosin ihan hyvälaatuista tykkikalustoa.

Kuvassa I/KTR 15 (I patteristo / Kenttätykistörykmentti 15) 76 K 36 tulitoiminnassa Metsämiklissä elokuussa 1941[x] Suomen vastahyökkäyksessä.

 

 

 

 

 

 

 

Tyyppi

kpl

Huom.

76 K 02

5

 

76 K 02-30

93

Kantama 10,7 km

76 K 02-30/40

10

 

76 RK 27

214

Rykmentinkanuuna, kantama 8 km

76 VK 09

14

 

76 LK 13

1

 

76 K 36

49

Kantama 13,1 km

76 K 38

9

 

76 K 27-k

13

 

76 VK 38

5

 

76 K 42 Zis-3

12

 

87 K 77

1

 

87 K 95

3

 

107 K 77

1

 

107 Pritk 77

6

 

122 H 09-30

21

Kantama 8,7 km

122 H 10-30

145

 

122 K 31

29

 

122 H 38

41

 

150 H 14J

2

 

152 H 09-30

85

 

152 H 30

1

 

152 H 38

45

 

Yhteensä

842

 

Siten sotasaaliina saatiin merkittävä määrä tykkejä[xi], erityisen hyviä olivat puoliautomaattiset 76 K 36, sekä 122 mm ja 152 mm tykit. Ne lisäsivät merkittävästi Suomen kenttätykistön tulivoimaa. Venäjän IV strategisen suurhyökkäyksen torjunnassa kesällä 1944 näillä sotasaalistykeillä oli merkittävä rooli - omat koirat purivat.

Tappiot

Sodassa tahtoo tulla myös tappioita - poikkeuksena ei ollut myöskään kenttätykistö. Kannattaa kuitenkin huomata sotasaaliin ja tappioiden siedettävä suhdeluku.

Tyyppi

kpl

Huom.

75 K 17

16

 

76 K 02 ja 02-30

53

 

76 VK 04

5

 

76 RK 27

37

 

76 LK 13

23

 

76 K 36

4

 

76 K 37(40)

3

 

76 K 27-k

8

 

90 K 77

8

 

105 K 29

8

 

105H 37

5

 

114H 18

9

 

122 H 09-30

4

Vuonna 1941

122 H 09-40

22

 

122 H 38

3

 

120 K 78

18

 

120 K 78-31

2

 

152 H 09-30

14

 

152 H 15/17

1

 

152 H 37

2

 

152 H 38

7

 

152 K 04

2

 

155 K 17

12

 

152 K 77

23

 

203 H 17

13

 

Yhteensä

316[xii]

 

Jäykkälavettisten menetys ei ollut mikään menetys, mutta Valkeasaaressa menetettiin hyvää kalustoa melkoinen määrä - osittain omaa typeryyttä. Osassa tapauksissa loppuun ammuttu kalusto yksinkertaisesti jätettiin viholliselle, oli tärkeämpääkin kuljetettavaa materiaalia.

Tilanne Jatkosodan päättyessä

Kalustoa kului loppuun, tuhoutui putkiräjähdyksissä, hylättiin kun saatiin parempaa tilalle ja menetettiin viholliselle. Toisaalta myös hankittiin Saksasta sekä sotasaaliskalustoa, että myös hieman modernia saksalaista kalustoa ja saatiin sotasaalista. Myös modernisoitiin vanhaa kalustoa, mutta myös valmistettiin kotimaassa uutta modernia kalustoa. Siten Jatkosodan päättyessä tykkikalusto oli kokenut melkoisen muutoksen - parempaan suuntaan. Suomen kenttätykistö oli sodan päättyessä erittäin iskukykyinen ja oli sitä vielä pitkään Kylmän sodan vuosinakin.

Ohessa tilanne joustolavettisen kaluston osalta 15.9.1944:

Tyyppi

kpl

Huom.

75 K 17

173

 

76 K 02

227

 

76 K 02-30

41

 

76 K 02-30/40

12

 

76 VK 09

18

 

76 LK 10/13

40

 

76 RK 27

199

 

76 K 36

74

 

76 VK 38

9

 

76 K 27-k

5

 

76 K 39

9

 

76 K 42

12

 

84 K 18

30

 

105 H 33

53

Kantama 11,8 km, Saksa

105 H 33-40

8

 

105H 37

131

Kantama 11,8 km, Suomalainen

105 H 41

27

 

114H 18

26

 

120 H 13

13

 

122 H 09-30

23

 

122 H 09-40

26

 

122 H 10-30

217

Kantama 8,7 km, Ven.

122 H 10-40

17

 

122 H 38

35

 

105 K 10

4

 

107 K 10/13

5

 

105 K 13

13

 

105 K 29

44

 

106 K 34

11

 

120 K 78-31

22

 

122 K 31

21

 

150 H 15

16

 

150 H 40

47

 

152 H 09-30

97

 

152 H 15/17

11

 

152 H 37

64

Kantama 16,4 km, Ven.

152 H 38

99

Kantama 12 km, Ven.

155 H 15

24

 

155 H 17

141

 

203 H 17

18

 

210 H 17

4

 

Yhteensä

2066[xiii]

 

Jäykkälavettisiakin oli vielä 426 kpl, mutta niitä en erittele.

Yhteenveto

Suomella oli hyvinkoulutettu henkilöstö kenttätykistössään, ampumamenetelmät olivat maailman huippuluokkaa - vaan kalusto oli kirjavaa - parannus Talvisodan tilanteeseen oli kuitenkin merkittävä. Jatkosodan päättyessä Suomen kenttätykistö oli merkittävä pelote - ryssät olivat saaneet suomalaisilta ihan kunnolla selkäänsä. Karjalan Kannaksella, Nietjärvellä ja Ilomantsissa.

Jatkosota

Etusivulle


[i]     Suomi 85 - Itsenäisyyden puolustajat - Rintamalla, 2002, sivu 245

[ii]    Jyri Paulaharju et al, Suomen Kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 599

[iii]   Jyri Paulaharju et al, Suomen Kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 599

[iv]   Suomi 85 - Itsenäisyyden puolustajat - Rintamalla, 2002, sivu 61

[v]    Suomi 85 - Itsenäisyyden puolustajat - Rintamalla, 2002, sivu 265

[vi]   Jyri Paulaharju et al, Suomen Kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 600

[vii]  Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 71

[viii] Jyri Paulaharju et al, Suomen Kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 545

[ix]    Jyri Paulaharju et al, Suomen Kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 260

[x]     Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 71

[xi]    Jyri Paulaharju et al, Suomen Kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 537

[xii]   Jyri Paulaharju et al, Suomen Kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 538

[xiii]  Jyri Paulaharju et al, Suomen Kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivut 599-600

Jatkosota

Etusivulle