Talvisodassa
Suomen kenttätykistöllä oli erittäin suuri pula
ammuksista, joten se ei kyennyt tukemaan jalkaväen taistelua riittävän
tehokkaasti. Talvisodan aikana tehtiin kuitenkin hankintoja, jotka olivat sitten
käytettävissä Jatkosodassa. Myös Välirauhan aikana tehtiin hankintoja. Ei
kannata unohtaa myöskään kotimaista ammustuotantoa.
Siten Jatkosodan
alkaessa kenttätykistön ammustilanne oli oleellisesti parempi kuin oli ollut
Talvisodassa. Paradoksaalista kylläkin se Talvisodan krooninen ammuspula oli syöpynyt
tykkimiesten selkärankaan, joten ammuksia ei käytetty vastahyökkäysvaiheessa,
asemasodan aikana, eikä edes suurhyökkäyksen alkaessa vieläkään riittävästi.
Olisi ollut mistä ampua, mutta säästettiin pahan päivän varalle.
Vasta suurenmoisissa
Tali-Ihantalan ja Äyräpää-Vuosalmen torjuntavoitoissa
sitten käytettiin kenttätykistömme iskuvoimaa kunnolla - ammuksia
pihtaamatta. Niinpä ryssien hyökkäysinto sitten loppui ihan kokonaan.
Jatkosodan kenttätykeistä
on artikkeli täällä.
Laukaus sisältää
ammuksen, ruutipanoksen, hylsyn, nallin ja sytyttimen. Kevyissä tykeissä ne
kaikki oli yhtenä kokonaisuutena (kuljetuksen aikana ilman sytytintä).
Raskaissa tykeissä ammus sytyttimineen oli yksi kokonaisuus, joka heitettiin
putkeen ja työnnettiin ensin kiinni johtorenkaastaan ja sitten hylsy
ruutipanoksineen ja nalleineen perään.
Ajankohta[i] |
Laukausten
kokonaismäärä |
1.7.1941 |
2 760 755 |
1.7.1942 |
2 187 268 |
1.7.1943 |
2 226 632 |
1.7.1944 |
1 639 325 |
19.9.1944 |
2 122 346 |
Eli kenttätykistön
puolesta sotaa olisi voitu aivan hyvin jatkaa edelleen.
Seuraavissa taulukoissa näytetään
ammuskulutus tykkimalleittain.[ii]
Aivan kaikki tykkimallit eivät esiinny taulukoissa. Esimerkiksi jäykkälavettisilla
90 K 77 kanuunoilla ammuttiin Jatkosodassa 170 786 ammusta.[iii]
Kevyet kanuunat
Tykkimalli |
Ammuttu
ls |
75 K 97 |
12
000 |
75 K 17 |
705
495 |
75 K 01 |
36
398 |
75 K 02 |
39
006 |
75 K 40 |
2
543 |
76 K 00 |
5
953 |
76 K 02 |
1
316 568 |
76 K 37 |
20
007 |
76 VK 04 |
2
741 |
76 VK 09 |
5
849 |
76 LK 13 |
107
123 |
76 RK 27 |
196
229 |
76 K 36 |
168
274 |
84 K 18 |
106
410 |
Yhteensä |
2
724 596 |
Kevyet haupitsit
Tykkimalli |
Ammuttu
ls |
105 VH 13 |
13 |
105 H 33 |
22
742 |
105 H 37 |
100
414 |
105 H 41 |
74
621 |
114 H 18 |
122
136 |
120 H 13 |
17
728 |
122 H |
369
744 |
122 H 38 |
13
928 |
Yhteensä |
721
296 |
Raskaat kanuunat
Tykkimalli |
Ammuttu
ls |
105 K 10 |
41
441 |
105 K 29 |
144
969 |
105 K 34 |
21
760 |
105 K 36 |
731 |
107 K 13 |
14
195 |
120 K 78-31 |
67
826 |
122 K 31 |
6
755 |
Yhteensä |
297
677 |
Raskaat haupitsit
Tykkimalli |
Ammuttu
ls |
150 H 06 |
10
711 |
150 H 15 |
24
827 |
150 H 36 |
211 |
150 H 40 |
136
286 |
152 H 09-30 |
92
033 |
152 H 37 |
35
469 |
152 H 38 |
34
817 |
155 H 15 |
42
904 |
155 H 17 |
217
644 |
Yhteensä |
611
088 |
Järeät tykit
Tykkimalli |
Ammuttu
ls |
155 K 17 |
1
335 |
203 H 17 |
12
784 |
210 H 17 |
1
409 |
Yhteensä |
15
528 |
Taulukoissa on vain
maavoimien ammuskulutus. Myös merivoimilla oli käytössään kenttätykkejä. Yllä
olevien taulukkojen mukainen ammuskulutus oli yhteensä 4 370 185 laukausta,
mutta siinä ei ole kaikki tykit mukana.
"Kotimainen ampumatarviketeollisuus kykeni tyydyttämään vain asemasodan aikana kevyiden kanuunoiden kulutuksen. Kevyiden haupitsien ammusten kotimainen tuotanto korvasi kulutuksen vasta vuodesta 1943 alkaen. Raskaiden tykkien kohdalla kotimainen ammusteollisuus tyydytti asemasodan kysynnän vasta 1944 alkuvuodesta alkaen. - - Kaikkiaan kotimaassa tuotettiin vuosina 1941-1944 noin 3,8 miljoonaa ammuskuorta."[iv]
Mainitsin edellä, että
tulenkäytössä pihdattiin ja vasta torjuntavoitoissa käytettiin kenttätykistön
tulta kunnolla. Se mainintani edellyttää esimerkkejä.
Vastahyökkäysvaiheessa 31.7.1941
suomalaiset joukot (lähinnä 2. Divisioonan
jalkaväkirykmentti 7) joutuivat valloittamaan venäläisten vahvasti
linnoittaman Tyrjän. Tykistövalmistelu alkoi kello 12 ja valmisteluun käytettiin
lähes 6 000 kranaattia.[v]
Määrä tuntuu suurelta, mutta kun ne kranut olivat etupäässä III/KTR 15 ja
tilapäisyhtymän IV/KTR 15 kevyitä kranaatteja - pieni osa Raskas Patteristo
14 kunnon murkuloita, niin ei se tykistövalmistelu ryssiä juuri hetkauttanut.
Jalkaväellä oli edessään kusinen tappioita tuottanut taistelu. Raskasta
tulta olisi pitänyt olla oleellisesti enemmän.
Venäjän IV strateginen
suurhyökkäys alkoi tunnustelulla 9.6.1944. Päähyökkäyksen suunta
oli 10.D lohkolla Valkeasaaressa, mutta naapurissa 2.D lohkollakin venäläiset
ampuivat 9.6.1944 noin 60 000 laukausta 2. Divisioonan tykistö ampui vain
noin 5 400 laukausta.[vi]
Seuraavana päivänä alkoi varsinainen rytinä. 10.6.1944 venäläiset
ampuivat 10.D lohkolle noin 220 000 laukausta ja 2.D lohkolle taas noin 60 000
laukausta. Nyt 2.D tykistö (KTR 15, Kev.Psto 24, Rask.Psto 17,
Rask.Psto 18, Rask.Psto 20 ja
Rask.Psto 27) ampui noin 10 500 laukausta.[vii]
2.D tykistö tuki nyt jalkaväkeä mukavasti, joten 2.D lohkolla venäläiset
eivät päässeet läpimurtoon. Ongelma onkin siinä, että ennen suurhyökkäyksen
alkua oli runsaasti lihavia maaleja, kun Venäjä keskitti joukkojaan suurhyökkäykseen
- vaan niitä ei saanut ampua, säästettiin ammuksia. Kevyen patteriston
24. komentaja majuri P. Aalto pyysi divisioonan komentajalta
kenraalimajuri A.E.Martolalta 7.6.1944 lupaa ampua lihavia maaleja tykistön
koko voimalla, todeten että yksikään kranaatti ei mene hukkaan - mutta
Martola kielsi ampumasta.[viii]
Siiranmäessä käytiin
VT-linjan merkittävä torjuntataistelu 13.-15-6.1944 estäen vihollista
pääsemästä läpimurtoon. Siiranmäkeä puolusti 2.D joukoista muodostettu
Taisteluosasto Ehrnrooth. 14.6. 2.D tykistö ampui noin 8 820
laukausta[ix]
ja 15.6. 7 300 laukausta.[x]
Tärkeä suurtaistelu, mutta vieläkin pihdattiin. No, torjuntavoitto kuitenkin
saavutettiin.
Äyräpää-Vuosalmen
suurtaistelussa tykistö ampui 4.7.1944 2.D lohkolle 8 800 laukausta,[xi]
5.7. klo 18 ja 6.7. klo 18 välisenä aikana tykistömme ampui Vuosalmella noin
12 500 ja heittimistö noin 9 700 laukausta.[xii]
Tämä alkoi jo olla tykistön käyttöä. 9.7.1944 suomalainen kenttätykistö
ampui Vuosalmella uuden ennätyksen 13 500 laukausta.[xiii]
Taistelualue oli noin 6 km levyinen. Ei päässeet ryssät läpimurtoon.
Suomen kenttätykistö ampui
Jatkosodassa noin 4 500 000 laukausta ja sodan lopussa varastoissa oli 2 122 346
laukausta. Kun otetaan vielä huomioon, että kotimainen ammustuotanto oli hyvällä
mallilla - esimerkiksi ammuksen kuoria ja vajaita elementtisarjoja oli
varastossa sodan päättyessä 569 874 kpl - niin ainakaan tykistön puolesta ei
ollut mitään estettä jatkaa sotaa edelleen. Tietysti Saksastakin olisi saatu
lisää ammuksia, jos sotaa olisi jatkettu.
[i] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 553
[ii] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivut 555-556
[iii] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 554
[iv] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 554
[v] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 54.
[vi] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 149
[vii] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 151
[viii] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 137
[ix] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 177
[x] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 178
[xi] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 437
[xii] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 439
[xiii] Lauri Jäntti, Salainen sotapäiväkirjani, 1983, sivu 288