Jatkosodan ammukset

Talvisodassa Suomen kenttätykistöllä oli erittäin suuri pula ammuksista, joten se ei kyennyt tukemaan jalkaväen taistelua riittävän tehokkaasti. Talvisodan aikana tehtiin kuitenkin hankintoja, jotka olivat sitten käytettävissä Jatkosodassa. Myös Välirauhan aikana tehtiin hankintoja. Ei kannata unohtaa myöskään kotimaista ammustuotantoa.

Siten Jatkosodan alkaessa kenttätykistön ammustilanne oli oleellisesti parempi kuin oli ollut Talvisodassa. Paradoksaalista kylläkin se Talvisodan krooninen ammuspula oli syöpynyt tykkimiesten selkärankaan, joten ammuksia ei käytetty vastahyökkäysvaiheessa, asemasodan aikana, eikä edes suurhyökkäyksen alkaessa vieläkään riittävästi. Olisi ollut mistä ampua, mutta säästettiin pahan päivän varalle.

Vasta suurenmoisissa Tali-Ihantalan ja Äyräpää-Vuosalmen torjuntavoitoissa sitten käytettiin kenttätykistömme iskuvoimaa kunnolla - ammuksia pihtaamatta. Niinpä ryssien hyökkäysinto sitten loppui ihan kokonaan.

Jatkosodan kenttätykeistä on artikkeli täällä.

Laukausten kokonaismäärä

Laukaus sisältää ammuksen, ruutipanoksen, hylsyn, nallin ja sytyttimen. Kevyissä tykeissä ne kaikki oli yhtenä kokonaisuutena (kuljetuksen aikana ilman sytytintä). Raskaissa tykeissä ammus sytyttimineen oli yksi kokonaisuus, joka heitettiin putkeen ja työnnettiin ensin kiinni johtorenkaastaan ja sitten hylsy ruutipanoksineen ja nalleineen perään.

Ajankohta[i]

Laukausten kokonaismäärä

1.7.1941

2 760 755

1.7.1942

2 187 268

1.7.1943

2 226 632

1.7.1944

1 639 325

19.9.1944

2 122 346

Eli kenttätykistön puolesta sotaa olisi voitu aivan hyvin jatkaa edelleen.

Kulutus

Seuraavissa taulukoissa näytetään ammuskulutus tykkimalleittain.[ii] Aivan kaikki tykkimallit eivät esiinny taulukoissa. Esimerkiksi jäykkälavettisilla 90 K 77 kanuunoilla ammuttiin Jatkosodassa 170 786 ammusta.[iii]

Kevyet kanuunat

Tykkimalli

Ammuttu ls

75 K 97

12 000

75 K 17

705 495

75 K 01

36 398

75 K 02

39 006

75 K 40

2 543

76 K 00

5 953

76 K 02

1 316 568

76 K 37

20 007

76 VK 04

2 741

76 VK 09

5 849

76 LK 13

107 123

76 RK 27

196 229

76 K 36

168 274

84 K 18

106 410

Yhteensä

2 724 596

Kevyet haupitsit

Tykkimalli

Ammuttu ls

105 VH 13

13

105 H 33

22 742

105 H 37

100 414

105 H 41

74 621

114 H 18

122 136

120 H 13

17 728

122 H

369 744

122 H 38

13 928

Yhteensä

721 296

Raskaat kanuunat

Tykkimalli

Ammuttu ls

105 K 10

41 441

105 K 29

144 969

105 K 34

21 760

105 K 36

731

107 K 13

14 195

120 K 78-31

67 826

122 K 31

6 755

Yhteensä

297 677

Raskaat haupitsit

Tykkimalli

Ammuttu ls

150 H 06

10 711

150 H 15

24 827

150 H 36

211

150 H 40

136 286

152 H 09-30

92 033

152 H 37

35 469

152 H 38

34 817

155 H 15

42 904

155 H 17

217 644

Yhteensä

611 088

Järeät tykit

Tykkimalli

Ammuttu ls

155 K 17

1 335

203 H 17

12 784

210 H 17

1 409

Yhteensä

15 528

Taulukoissa on vain maavoimien ammuskulutus. Myös merivoimilla oli käytössään kenttätykkejä. Yllä olevien taulukkojen mukainen ammuskulutus oli yhteensä 4 370 185 laukausta, mutta siinä ei ole kaikki tykit mukana.

Kotimainen tuotanto

"Kotimainen ampumatarviketeollisuus kykeni tyydyttämään vain asemasodan aikana kevyiden kanuunoiden kulutuksen. Kevyiden haupitsien ammusten kotimainen tuotanto korvasi kulutuksen vasta vuodesta 1943 alkaen. Raskaiden tykkien kohdalla kotimainen ammusteollisuus tyydytti asemasodan kysynnän vasta 1944 alkuvuodesta alkaen. - - Kaikkiaan kotimaassa tuotettiin vuosina 1941-1944 noin 3,8 miljoonaa ammuskuorta."[iv]

Esimerkkejä tulenkäytöstä

Mainitsin edellä, että tulenkäytössä pihdattiin ja vasta torjuntavoitoissa käytettiin kenttätykistön tulta kunnolla. Se mainintani edellyttää esimerkkejä.

Vastahyökkäysvaiheessa 31.7.1941 suomalaiset joukot (lähinnä 2. Divisioonan  jalkaväkirykmentti 7) joutuivat valloittamaan venäläisten vahvasti linnoittaman Tyrjän. Tykistövalmistelu alkoi kello 12 ja valmisteluun käytettiin lähes 6 000 kranaattia.[v] Määrä tuntuu suurelta, mutta kun ne kranut olivat etupäässä III/KTR 15 ja tilapäisyhtymän IV/KTR 15 kevyitä kranaatteja - pieni osa Raskas Patteristo 14 kunnon murkuloita, niin ei se tykistövalmistelu ryssiä juuri hetkauttanut. Jalkaväellä oli edessään kusinen tappioita tuottanut taistelu. Raskasta tulta olisi pitänyt olla oleellisesti enemmän.

Venäjän IV strateginen suurhyökkäys alkoi tunnustelulla 9.6.1944. Päähyökkäyksen suunta oli 10.D lohkolla Valkeasaaressa, mutta naapurissa 2.D lohkollakin venäläiset ampuivat 9.6.1944 noin 60 000 laukausta 2. Divisioonan tykistö ampui vain noin 5 400 laukausta.[vi] Seuraavana päivänä alkoi varsinainen rytinä. 10.6.1944 venäläiset ampuivat 10.D lohkolle noin 220 000 laukausta ja 2.D lohkolle taas noin 60 000  laukausta. Nyt 2.D tykistö (KTR 15, Kev.Psto 24, Rask.Psto 17, Rask.Psto 18,  Rask.Psto 20 ja Rask.Psto 27) ampui noin 10 500 laukausta.[vii] 2.D tykistö tuki nyt jalkaväkeä mukavasti, joten 2.D lohkolla venäläiset eivät päässeet läpimurtoon. Ongelma onkin siinä, että ennen suurhyökkäyksen alkua oli runsaasti lihavia maaleja, kun Venäjä keskitti joukkojaan suurhyökkäykseen - vaan niitä ei saanut ampua, säästettiin ammuksia. Kevyen patteriston  24. komentaja majuri P. Aalto pyysi divisioonan komentajalta kenraalimajuri A.E.Martolalta 7.6.1944 lupaa ampua lihavia maaleja tykistön koko voimalla, todeten että yksikään kranaatti ei mene hukkaan - mutta Martola kielsi ampumasta.[viii]

Siiranmäessä käytiin VT-linjan merkittävä torjuntataistelu 13.-15-6.1944 estäen vihollista pääsemästä läpimurtoon. Siiranmäkeä puolusti 2.D joukoista muodostettu Taisteluosasto Ehrnrooth. 14.6. 2.D tykistö ampui noin 8 820 laukausta[ix] ja 15.6. 7 300 laukausta.[x] Tärkeä suurtaistelu, mutta vieläkin pihdattiin. No, torjuntavoitto kuitenkin saavutettiin.

Äyräpää-Vuosalmen suurtaistelussa tykistö ampui 4.7.1944 2.D lohkolle 8 800 laukausta,[xi] 5.7. klo 18 ja 6.7. klo 18 välisenä aikana tykistömme ampui Vuosalmella noin 12 500 ja heittimistö noin 9 700 laukausta.[xii] Tämä alkoi jo olla tykistön käyttöä. 9.7.1944 suomalainen kenttätykistö ampui Vuosalmella uuden ennätyksen 13 500 laukausta.[xiii] Taistelualue oli noin 6 km levyinen. Ei päässeet ryssät läpimurtoon.

Yhteenvetoa

Suomen kenttätykistö ampui Jatkosodassa noin 4 500 000 laukausta ja sodan lopussa varastoissa oli 2 122 346 laukausta. Kun otetaan vielä huomioon, että kotimainen ammustuotanto oli hyvällä mallilla - esimerkiksi ammuksen kuoria ja vajaita elementtisarjoja oli varastossa sodan päättyessä 569 874 kpl - niin ainakaan tykistön puolesta ei ollut mitään estettä jatkaa sotaa edelleen. Tietysti Saksastakin olisi saatu lisää ammuksia, jos sotaa olisi jatkettu.

Jatkosota

Etusivulle


[i]     Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 553

[ii]    Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivut 555-556

[iii]   Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 554

[iv]   Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 554

[v]    Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 54.

[vi]   Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 149

[vii]  Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 151

[viii] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 137

[ix]    Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 177

[x]     Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 178

[xi]    Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 437

[xii]   Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 439

[xiii]  Lauri Jäntti, Salainen sotapäiväkirjani, 1983, sivu 288

Jatkosota

Etusivulle