Jatkosodan ammukset

Talvisodassa Suomen kenttätykistöllä oli erittäin suuri pula ammuksista, joten se ei kyennyt tukemaan jalkaväen taistelua riittävän tehokkaasti. Talvisodan aikana tehtiin kuitenkin hankintoja, jotka olivat sitten käytettävissä Jatkosodassa. Myös Välirauhan aikana tehtiin hankintoja. Ei kannata unohtaa myöskään kotimaista ammustuotantoa.

Siten Jatkosodan alkaessa kenttätykistön ammustilanne oli oleellisesti parempi kuin oli ollut Talvisodassa. Paradoksaalista kylläkin se Talvisodan krooninen ammuspula oli syöpynyt tykkimiesten selkärankaan, joten ammuksia ei käytetty vastahyökkäysvaiheessa, asemasodan aikana, eikä edes suurhyökkäyksen alkaessa vieläkään riittävästi. Olisi ollut mistä ampua, mutta säästettiin pahan päivän varalle.

Vasta suurenmoisissa Tali-Ihantalan ja Äyräpää-Vuosalmen torjuntavoitoissa sitten käytettiin kenttätykistömme iskuvoimaa kunnolla - ammuksia pihtaamatta. Niinpä ryssien hyökkäysinto sitten loppui ihan kokonaan.

Laukausten kokonaismäärä

Laukaus sisältää ammuksen, ruutipanoksen, hylsyn, nallin ja sytyttimen. Kevyissä tykeissä ne kaikki oli yhtenä kokonaisuutena (kuljetuksen aikana ilman sytytintä). Raskaissa tykeissä ammus sytyttimineen oli yksi kokonaisuus, joka heitettiin putkeen ja työnnettiin ensin kiinni johtorenkaastaan ja sitten hylsy ruutipanoksineen ja nalleineen perään.

Kulutus

Seuraavissa taulukoissa näytetään ammuskulutus tykkimalleittain.[ii] Aivan kaikki tykkimallit eivät esiinny taulukoissa. Esimerkiksi jäykkälavettisilla 90 K 77 kanuunoilla ammuttiin Jatkosodassa 170 786 ammusta.[iii]

Taulukoissa on vain maavoimien ammuskulutus. Myös merivoimilla oli käytössään kenttätykkejä. Yllä olevien taulukkojen mukainen ammuskulutus oli yhteensä 4 370 185 laukausta, mutta siinä ei ole kaikki tykit mukana.

Kotimainen tuotanto

"Kotimainen ampumatarviketeollisuus kykeni tyydyttämään vain asemasodan aikana kevyiden kanuunoiden kulutuksen. Kevyiden haupitsien ammusten kotimainen tuotanto korvasi kulutuksen vasta vuodesta 1943 alkaen. Raskaiden tykkien kohdalla kotimainen ammusteollisuus tyydytti asemasodan kysynnän vasta 1944 alkuvuodesta alkaen. - - Kaikkiaan kotimaassa tuotettiin vuosina 1941-1944 noin 3,8 miljoonaa ammuskuorta."[iv]

Esimerkkejä tulenkäytöstä

Mainitsin edellä, että tulenkäytössä pihdattiin ja vasta torjuntavoitoissa käytettiin kenttätykistön tulta kunnolla. Se mainintani edellyttää esimerkkejä.

Vastahyökkäysvaiheessa 31.7.1941 suomalaiset joukot (lähinnä 2. Divisioonan jalkaväkirykmentti 7) joutuivat valloittamaan venäläisten vahvasti linnoittaman Tyrjän. Tykistövalmistelu alkoi kello 12 ja valmisteluun käytettiin lähes 6 000 kranaattia.[v] Määrä tuntuu suurelta, mutta kun ne kranut olivat etupäässä III/KTR 15 ja tilapäisyhtymän IV/KTR 15 kevyitä kranaatteja - pieni osa Raskas Patteristo 14 kunnon murkuloita, niin ei se tykistövalmistelu ryssiä juuri hetkauttanut. Jalkaväellä oli edessään kusinen tappioita tuottanut taistelu. Raskasta tulta olisi pitänyt olla oleellisesti enemmän.

Venäjän IV strateginen suurhyökkäys alkoi tunnustelulla 9.6.1944. Päähyökkäyksen suunta oli 10.D lohkolla Valkeasaaressa, mutta naapurissa 2.D lohkollakin venäläiset ampuivat 9.6.1944 noin 60 000 laukausta 2. Divisioonan tykistö ampui vain noin 5 400 laukausta.[vi] Seuraavana päivänä alkoi varsinainen rytinä. 10.6.1944 venäläiset ampuivat 10.D lohkolle noin 220 000 laukausta ja 2.D lohkolle taas noin 60 000 laukausta. Nyt 2.D tykistö (KTR 15, Kev.Psto 24, Rask.Psto 17, Rask.Psto 18, Rask.Psto 20 ja Rask.Psto 27) ampui noin 10 500 laukausta.[vii] 2.D tykistö tuki nyt jalkaväkeä mukavasti, joten 2.D lohkolla venäläiset eivät päässeet läpimurtoon. Ongelma onkin siinä, että ennen suurhyökkäyksen alkua oli runsaasti lihavia maaleja, kun Venäjä keskitti joukkojaan suurhyökkäykseen - vaan niitä ei saanut ampua, säästettiin ammuksia. Kevyen patteriston 24. komentaja majuri P. Aalto pyysi divisioonan komentajalta kenraalimajuri A.E.Martolalta 7.6.1944 lupaa ampua lihavia maaleja tykistön koko voimalla, todeten että yksikään kranaatti ei mene hukkaan - mutta Martola kielsi ampumasta.[viii]

Siiranmäessä käytiin VT-linjan merkittävä torjuntataistelu 13.-15-6.1944 estäen vihollista pääsemästä läpimurtoon. Siiranmäkeä puolusti 2.D joukoista muodostettu Taisteluosasto Ehrnrooth. 14.6. 2.D tykistö ampui noin 8 820 laukausta[ix] ja 15.6. 7 300 laukausta.[x] Tärkeä suurtaistelu, mutta vieläkin pihdattiin. No, torjuntavoitto kuitenkin saavutettiin.

Äyräpää-Vuosalmen suurtaistelussa tykistö ampui 4.7.1944 2.D lohkolle 8 800 laukausta,[xi] 5.7. klo 18 ja 6.7. klo 18 välisenä aikana tykistömme ampui Vuosalmella noin 12 500 ja heittimistö noin 9 700 laukausta.[xii] Tämä alkoi jo olla tykistön käyttöä. 9.7.1944 suomalainen kenttätykistö ampui Vuosalmella uuden ennätyksen 13 500 laukausta.[xiii] Taistelualue oli noin 6 km levyinen. Ei päässeet ryssät läpimurtoon.

Yhteenvetoa

Suomen kenttätykistö ampui Jatkosodassa noin 4 500 000 laukausta ja sodan lopussa varastoissa oli 2 122 346 laukausta. Kun otetaan vielä huomioon, että kotimainen ammustuotanto oli hyvällä mallilla - esimerkiksi ammuksen kuoria ja vajaita elementtisarjoja oli varastossa sodan päättyessä 569 874 kpl - niin ainakaan tykistön puolesta ei ollut mitään estettä jatkaa sotaa edelleen. Tietysti Saksastakin olisi saatu lisää ammuksia, jos sotaa olisi jatkettu.

Jatkosota

Etusivulle

[i] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 553

[ii] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivut 555-556

[iii] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 554

[iv] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 554

[v] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 54.

[vi] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 149

[vii] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 151

[viii] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 137

[ix] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 177

[x] Matti Koskimaa, Murtajan tykistö, 1994, sivu 178

[xi] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 437

[xii] Jyri Paulaharju et al, Suomen kenttätykistön historia, Osa 2, 1994, sivu 439

[xiii] Lauri Jäntti, Salainen sotapäiväkirjani, 1983, sivu 288

Ajankohta[i]	Laukausten kokonaismäärä
1.7.1941	2 760 755
1.7.1942	2 187 268
1.7.1943	2 226 632
1.7.1944	1 639 325
19.9.1944	2 122 346

Tykkimalli	Ammuttu ls
75 K 97	12 000
75 K 17	705 495
75 K 01	36 398
75 K 02	39 006
75 K 40	2 543
76 K 00	5 953
76 K 02	1 316 568
76 K 37	20 007
76 VK 04	2 741
76 VK 09	5 849
76 LK 13	107 123
76 RK 27	196 229
76 K 36	168 274
84 K 18	106 410
Yhteensä	2 724 596

Tykkimalli	Ammuttu ls
105 VH 13	13
105 H 33	22 742
105 H 37	100 414
105 H 41	74 621
114 H 18	122 136
120 H 13	17 728
122 H	369 744
122 H 38	13 928
Yhteensä	721 296

Tykkimalli	Ammuttu ls
105 K 10	41 441
105 K 29	144 969
105 K 34	21 760
105 K 36	731
107 K 13	14 195
120 K 78-31	67 826
122 K 31	6 755
Yhteensä	297 677

Tykkimalli	Ammuttu ls
150 H 06	10 711
150 H 15	24 827
150 H 36	211
150 H 40	136 286
152 H 09-30	92 033
152 H 37	35 469
152 H 38	34 817
155 H 15	42 904
155 H 17	217 644
Yhteensä	611 088

Tykkimalli	Ammuttu ls
155 K 17	1 335
203 H 17	12 784
210 H 17	1 409
Yhteensä	15 528