Illuusio

Suomen maanpuolustuksesta vastaavat päättäjät, sekä puolustusvoimain korkeimman johdon näyttää vallanneen illuusio siitä, ettei Suomea vastaan olisi konventionaalisen sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa. Kuten otsikko sanoo se on harhakuvaa. Toisinsanoen toiveajattelua.

Kirjoittaessani tätä Talvisodan alkamisesta on kulunut 70 vuotta ja kaksi päivää. Ennen Talvisotaa vallitsi vastaava illuusio - olihan Suomen ja Venäjän välillä voimassa Hyökkäämättömyyssopimus, jonka oli sovittu olevan voimassa vuoden 1945 loppuun (eikä sitä voinut irtisanoa). Siksi Suomi jätti puolustusvoimiensa varustuksen hyvin heikoksi. Tykistön ampumatarvikkeita oli aivan liian vähän, panssarintorjuntavälineistöä ei juuri lainkaan (halkoja minä en laske panssarintorjuntavälineiksi), ei moderneja hävittäjälentokoneita, jne., jne. Edes kaikkia kynnelle kykeneviä miehiä ei oltu koulutettu - oli ”säästetty”. Niinpä Talvisodassa aseisiin saatiin vain noin 350 000 miestä ja aseissa oli runsaasti toivomisen varaa.

Se ”säästäminen” tuli kalliiksi, sekä turhina miestappioina, että erittäin tärkeiden alueiden menetyksenä - oli hilkulla ettei itsenäisyyskin mennyt.

”Siperia opetti”, joten Välirauhan aikana koulutettiin lisää miehiä ja hankittiin varustusta mahdollisuuksien mukaan. Kun Venäjä sitten taas hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota, niin Suomen asevoimien tila oli oleellisesti parempi kuin Talvisodassa. Silloin aseisiin saatiin puolisen miljoonaa miestä, joille oli myös varustus olemassa - osittain ryssiltä pakko-otettua (sotasaaliina).

Asemasotavaiheen aikana lipsuttiin taas illuusion puolelle - kuviteltiin, että tässä sitä vaan odotellaan suursodan loppumista ja tehdään rauhansopimus - ei se ryssä enää hyökkää. Niinpä Valkeasaari murtui ja heti perään myös Kuuterselkä. Taas oli hilkulla mennä itsenäisyys, mutta onneksi saksalainen osasto Kuhlmey tuli apuun ja presidentti Risto Ryti teki ”kansalaisuroteon” lähettämällä henkilökohtaisen kirjeen Hitlerille - niinpä saatiin taas puolustusmateriaalia runsain mitoin, sekä saavutettiin torjuntavoitot, Kannaksella, Nietjärvellä ja Ilomantsissa.

Jatkosodan jälkeen näyteltiin ystäviä, mutta puolustusvoimia kehitettiin sen minkä puolustusmäärärahat sallivat, jotta voidaan tarvittaessa puolustautua Venäjän hyökkäystä vastaan. Elisabeth Rehnin puolustusministerikautena hankittiin Hornetit, sekä Saksan itäisen miehitysvyöhykkeen varastoista ihan mukavasti kättä pidempää maavoimille. Silloin oli pollea olo, nyt on millä pistää tarvittaessa hanttiin.

Vaan sitten lipsuttiin taas illuusion puolelle ja on mm. vähennetty sodan ajan joukot vain 350 000 mieheen ja mikä typerintä on myös hävitetty täysin käyttökelpoista puolustusmateriaalia - ja se hävitysvimma vain jatkuu. Kun otetaan vielä huomioon idioottimainen päätös jalkaväkimiinoista luopumisesta, niin ei ole kaukana ajatus sellaisen toiminnan maanpetoksellisuudesta. Puolustusmateriaalia EI saa hävittää ennen kuin on hankittu uutta parempaa tilalle riittävä määrä - sittenkään käyttökelpoista EI saa hävittää. Vain noin 80% ikäluokista koulutetaan ja trendi on alaspäin.

Jos katsotaan Suomen Maavoimien sodan ajan prikaatien määrän kehitystä, niin täytyy haukkoa henkeä: Vuonna 1997 27 prikaatia, vuonna 2004 22 prikaatia ja vuonna 2008 11 prikaatia + 2 mekanisoitua taisteluosastoa.[i]

Tulevaisuus näyttää vieläkin synkemmältä - puhutaanhan avoimesti sodan ajan joukkojen määrän vähentämisestä vain 250 000 mieheen. Se EI riitä imperialistisen roistovaltion Venäjän hyökkäyksen pysäyttämiseen.

Edes Venäjän hyökkäys Georgiaan elokuussa 2008 ei näytä valitettavasti herättäneen päätöksentekijöitä. Tosin viimeisimmässä selonteossa on joitakin positiivisia sanamuotojen kehityksiä aistittavissa.

Jatkosodan päättyessä Suomella oli aseissa reilusti yli puoli miljoonaa miestä, lisäksi Lotat korvaamassa suurta määrää miehiä - he yhdessä pelastivat Suomen itsenäisyyden. Jatkosodan jälkeen Suomen asukasluku kasvoi ja sitä myöten parhaimmillaan Suomi olisi saanut tarvittaessa aseisiin vaikka 700 000 miestä. Ostettiin Kiinastakin rynkkyjä. Saksasta niin rynkkyjä kuin myös ihan mukava määrä patruunoita. Niin ne rynkyt kuin patruunatkin ovat ihan käyttökelpoista kamaa - turha puhua vanhenemisesta. Panssarivaunujen suhteen kehitys on myös ensin ollut positiivinen (modernisoidut T-55, T-74 ja viimein Leopardit). Sitten joku kahjo päätti panssareiden romuttamisesta. Ne venäläisperäisetkin olisivat kelvanneet esimerkiksi rannikkopuolustukseen ja lentokenttien puolustukseen maahanlaskuja vastaan. Vanhemmat koulutetut ressut olisivat mielihyvin hoitaneet niitä itselleen kädenjatkoksi.

Palatkaamme selontekoon, tai tarkemmin sen liitteeseen. Sen mukaan keskeisiä sodan ajan joukkoja olisivat:

Joukko

kpl 2008

kpl 2010 luvulla

Valmiusprikaati

3

3

Mekanisoitu taisteluosasto

2

2

Jääkäriprikaati

2

0

Helikopteripataljoona

1

1

Erikoisjääkäripataljoona

1

1

Alueellinen prikaati

6

0

Taisteluryhmä

0

5

Jo terminologia panee huokaisemaan syvään. Vanhoina hyvinä aikoina joukoilla oli edes jossakin määrin sen suuruutta kuvaava nimitys: divisioona, prikaati, rykmentti, pataljoona. Nyt on keksitty ”taisteluosasto” ja ”taisteluryhmä”. Toivossa on hyvä elää, että se ”osasto” vastaisi edes suunnilleen rykmenttiä ja ”ryhmä” edes vahvennettua pataljoonaa. Hyvin on harhautettu.

Herättävä todellisuuteen

Illuusion varaan rakentaminen on äärimmäisen vaarallista - meillä EI ole varaa menettää itsenäisyyttämme, eikä kärsiä turhia tappioita. On tajuttava, että itärajamme takana on tänäänkin sama imperialistinen roistovaltio Venäjä, kuin oli 70 vuotta sitten. Venäjä pyrkii kaappaamaan orjuuteensa KAIKKI ne valtiot, jotka joskus ovat olleet sen miehittämänä, kuten esimerkiksi: Georgia, Ukraina, Viro, Latvia, Liettua ja Suomi. Venäjä kasvattaa koko ajan hyvin nopeasti sotilasmenojaan ja samaan aikaan piilottaa osan todellisista sotilasmenoistaan muille momenteille, etteivät ne näyttäisi niin suurilta.

Mielestäni yllä esitettyyn Suomen maanpuolustuksen alasajoon EI saa tyytyä, vaan niin kenraalikunnan kuin myös siviilien on esitettävä perusteltuja vaatimuksia puolustusmäärärahojen korottamisesta vähintään tasolle 2% bruttokansantuotteesta, eli vähintään 1,5-kertaiseksi nykytasolta.

Erilaisia paikalliskomppanioita tarvitaan tietysti mm. kohteiden vartiointiin ja suojaamiseen, mutta ennen kaikkea Suomeen tarvitaan hyvin koulutettuja ja varustettuja pieniä sissiosastoja, jotka hävittävät vihollisen selustassa toimiessaan vihollisen joukkojen huollon täydellisesti mm. kylkimiinoin, viuhkapanoksin, räjähtein ja kaukolaukaisimin, joilla voivat radioteitse räjäyttää turvallisesti kaukaa. Niitä sissiosastoja tarvitaan hyvin suuri määrä. Siksi on perustettava suojeluskunnat uudelleen. Nykyisin Suomi on lähes turvaton yllätyshyökkäystä vastaan. Se turvattomuus on ehdottomasti poistettava.


[i] Talvisotaseminaari Mikkelissä 30.11.2009

Maanpuolustus

Etusivulle

free counter