Selonteko 2009

23.1.2009 on julkistettu Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko.

Vanhentunut syntyessään

Selonteko näyttää olevan vanhentunut jo syntyessään - ainakin Viron osalta.

Selonteossa nimittäin väitetään: ”Pohjoismaiden ja Baltianmaiden asevoimien henkilöstövahvuudet ovat uudistusprosessien myötä laskemassa.”[i]

Todellisuudessa Viron hallitus hyväksyi 22.1.2009 uuden puolustusvoimain kehityssuunnitelman 10 vuodeksi. Sen suunnitelman perusteella Viron sodan ajan joukkojen määrä suunnilleen kaksinkertaistuu nykyisestään, eikä suinkaan vähene. Asevelvollisuutta suorittamaan kutsutaan entistä enemmän porukkaa ja kertausharjoituksia tullaan pitämään oleellisesti enemmän kuin tähän saakka. Myös rauhan ajan kaaderihenkilöstöä kasvatetaan hyvin merkittävästi. Puhumattakaan siitä, että Viroon hankitaan merkittävä määrä uutta modernia puolustusmateriaalia nimenomaan oman alueen puolustamista varten. ”Siperia” on opettanut Viroa, mutta Suomen puolustuskyvyn kehittäminen näyttää olevan poliitikoillemme edelleen sivuseikka. Ottaisivat oppia Talvisodan ”malli Cajanderista”. Talvisodan jälkeen silloinen valtiovarainministeri Väinö Tanner (SDP) totesi, että: ”puhdasta säästämistä olisi ajoissa varautuminen ollut.” Tässä siitä lähemmin.

Sananselitys

Sananselitys NATO-kysymyksessä on lähes surkuhupaisaa. On esitettävä hakemus NATOon liittymisestä, eikä väitellä pilkunpaikasta jossakin fraseologiassa.

Puolustusmäärärahat

Selonteossa esitetään, että puolustusmateriaalin teknisen kallistumisen vuoksi puolustusmäärärahoja nostetaan vuodesta 2011 alkaen 2% vuodessa normaalin inflaatiokorotuksen lisäksi. Se on tietenkin oikeansuuntainen toimenpide, mutta aivan liian vähäinen.

Puolustusmäärärahojen reaalista tasoa ei valitettavasti olla kasvattamassa, vaan surkea olotila jatkuu käytännössä edelleen.

Suomen puolustusmäärärahojen oikea minimitaso on 2% bruttokansantuotteesta. Nyt kun se on ollut pitkään aivan liian alhainen, niin puolustusmäärärahojen pitäisi olla seuraavat kymmenen vuotta vähintään tasolla 2,5% bruttokansantuotteesta ja sen 10 vuoden jälkeen voisi tarkastella voitaisiinko se laskea tasolle 2% BKT:stä.

Kriisinhallinta

Selonteossa kirjoitetaan Kriisinhallinnasta mm. seuraavaa: ”Osallistumista YK:n kriisinhallintatoimintaan pyritään vahvistamaan. Suomi on perinteisesti tukenut YK:n kriisinhallintatoimintaa ja osallistuu jatkossakin YK:n operaatioihin sotilas- ja siviilivoimavaroin. Suomi varautuu osallistumaan muun muassa YK:n tulevaan operaatioon Tšadissa.”[ii]

Suomi EI saa hajottaa kuitenkin suhteellisen vähäisiä voimavarojaan useisiin eri kohteisiin.

Suomen tulee keskittää toimintaansa vähäisiin kohteisiin, mutta siellä sitten niin suurin voimavaroin, että voidaan todella vaikuttaa tilanteen paranemiseen merkittävästi.

Esimerkiksi Tshadiin EI pitäisi mielestäni osallistua lainkaan, mutta Afganistaniin pitäisi panostaa aivan oleellisesti enemmän sekä sotilaallista, että siviilipanostusta.

Pitää hoitaa yksi homma kerrallaan kuntoon saakka, eikä hajottaa voimia niin, että ollaan kyllä paikalla (loputtoman kauan), mutta voimavarat eivät sitten juuri muuhun riitäkään.

Miinoista

Selonteossa sanotaan miinoista seuraavaa: ”Suomi on sitoutunut liittymään jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittämään varastoissaan olevat jalkaväkimiinat vuoden 2016 loppuun mennessä.”[iii]

Tässä asiassa on viimeinkin otettava järki käteen - ja peruttava idioottimainen päätös liittyä Ottawan sopimukseen.

Jalkaväkimiinat ovat halpa ja tehokas puolustuksellinen asejärjestelmä Suomen puolustamiseksi - mikä parasta ne miinat ovat jo olemassa. Niistä EI saa luopua, vaan niiden käytön koulutusta on tehostettava oleellisesti - ja niitä on hankittava lisää sitä mukaa kun ”parasta ennen” päiväys menee entisistä umpeen.

27.1.2009 uutisoitiin[iv], että puolustusvoimat hankkii viuhkapanoksia 16,7 miljoonalla eurolla korvaamaan jalkaväkimiinoja. On hyvä, että viuhkapanoksia hankitaan - mutta ne olisi pitänyt hankkia olemassa olevien jalkaväkimiinojen lisäksi, eikä suinkaan korvaamaan niitä.

Viuhkapanosten lisäksi Suomen on hankittava hyvin runsaasti lisää kylkimiinoja, sekä kaukolaukaisimia viuhkapanosten ja kylkimiinojen turvalliseksi räjäyttämiseksi etäältä juuri silloin kun vihollinen on kohdalla. Kylkimiina voi olla myös halpa.

Puolustusmateriaalin varastointi

Selonteko: ”Puolustusvoimien materiaalin varastointia keskitetään ja osasta varastoja ja varastoalueita luovutaan.”[v]

Varastoinnin keskittäminen johtaa siihen, että vihollisen on yhä helpompaa yllätyshyökkäyksellä tuhota Suomen puolustusmateriaali, niin ettei liikekannallepanossa voida perustaa haluttuja joukkoja.

Elokuussa 2008 Venäjä tuhosi Georgian lkp-varastoja hyökätessään Georgiaan, aiheuttaen hyvin suurta hankaluutta joukkojen perustamiselle. Mobilisointi käytännössä epäonnistui.

Kaikki munat EIVÄT saa olla samassa korissa.

Jatkosodan päätyttyä Venäjän nimenomainen halu oli, että Suomi varastoi aseensa pieneen määrään varikkoja - arvannette mistä syystä. Ei kai Suomi nyt vaan vapaaehtoisesti toteuta vihollisen toivetta?

Tunnustaa tosiasiat

Lainaan evl Tuomo Hirvosta: ”Venäjän valmius käyttää asevoimaa poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi on vihdoinkin tullut selväksi Suomen hallitukselle. Viime elokuussa käytyyn Georgian sotaan saakka valtiojohtomme ei tätä tunnustanut siitä huolimatta, että presidentti Vladimir Putin ilmoitti asiasta jo ensimmäisellä virkakaudellaan. Nykyinen presidentti Dmitri Medvedev on vahvistanut, että doktriini on yhä voimassa. Kreml pitää oikeutenaan puolustaa kansalaisiaan myös vieraan valtion alueella, jos venäläisvähemmistöä kohdellaan sen mielestä kaltoin.

Viime perjantaina julkistetussa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa hallitus tuo nämä näkökohdat rehellisesti esille ja lisää, että Georgian kriisi saattaa luoda pitempiaikaisen jännitteen Eurooppaan sekä vaikeuttaa turvallisuuspoliittista yhteistyötä. Kriisin sanotaan myös osoittaneen, että Suomesta etäällä olevat tapahtumat saattavat heijastua kielteisellä tavalla Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden kautta meidänkin asemaamme.”[vi]

Selonteossa tunnustetaan jossakin määrin tosiasioita, mutta edelleen pitää osata lukea myös rivien välistä kuten synkimpänä suomettuneisuuden aikana. Tosiasiat on syytä sanoa suoraan ja kiertelemättä juuri niin kuin ne ovat. Yksi kiistämätön tosiasia on, että nimenomaan Venäjä on sotilaallinen uhka Suomelle.

Hirvonen: ”Selonteko sanoo suoraan Venäjän tavoittelevan suurvalta-aseman palauttamista sekä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tehtyjen ja epäedulliseksi koettujen ratkaisujen muuttamista.”[vii]

Tämäkin kannattaa suomentaa suoremmin: Venäjä on imperialistinen roistovaltio, joka pyrkii laajentamaan alueitaan muiden valtioiden ja kansojen kustannuksella.

Venäjä piilottaa

Venäjä piilottaa edelleen todelliset sotilasmenonsa - eli suoraan sanottuna valehtelee.

Hirvonen: ”Venäjän virallinen puolustusbudjetti on kasvanut koko viimeisen vuosikymmenen ajan ollen edellisvuonna noin 28 miljardia euroa. Luku ei kuitenkaan kerro totuutta sotilaallisen sektorin kaikesta varainkäytöstä, sillä aseellisia yksiköitä löytyy useista voimaministeriöistä. Vanhaan neuvostotapaan lukuisilla Venäjän siviilihallinnon aloilla on lisäksi velvollisuus tukea asevoimia vastikkeetta. Se kasvattaa kokonaissummaa huomattavasti.”[viii]

Ristiriita selonteossa

Hirvonen: ”Hallituksen mukaan Suomi ei voi käyttää puolustuksensa suunnitteluun ulkopuolelta saatavaa sotilaallista tukea, koska maa on sotilasliittoon kuulumaton. Suomen on kuitenkin varauduttava mahdollisen kansainvälisen avun vastaanottamiseen ja antamiseen. Sekavampaa tehtävän antoa saa etsiä. Se johtaa suunnittelijan epätoivoiseen tilanteeseen, kun hän ei tiedä, millaisia joukkoja on mahdollisesti tulossa apuun ja millaisia joukkoja pitäisi irrottaa kansainvälisille kentille.

Eikä niitä näytä tietävän tehtävän antajakaan. Tuoreessa turvallisuuspoliittisessa selonteossa hallitus on puhunut itsensä pussiin. Ensin se toteaa aivan oikein, että Euroopan unionin keinovalikoimaan kuuluu vain sotilaallinen kriisinhallinta eikä yhteisvastuulauseke koske suinkaan aseellista hyökkäystä. Lissabonin sopimuksen turvatakuulauselma oli tarkoitettu sodan varalle, mutta Vanhasen ensimmäinen hallitus vesitti sen. Turvatakuut pannaan täytäntöön Naton johdossa, koska EU-maiden enemmistö kuuluu sotilasliittoon.

Nyt turvatakuulauseke nostetaankin arvoonsa ja väitetään, että EU:n jäsenyys edellyttää Suomelta sotilaallista valmiutta myös keskinäiseen avunantoon. Sitä ei meiltä vielä edellytetä eikä meillä ole mitään takeita sotilaallisen avun saamiseksi muilta jäsenmailta. Sopimushan ei ole voimassa. Havaittuaan tämän mahdollisuuden toiveajatteluksi hallitus toteaa suoraan, että omien voimavarojen osoittautuessa riittämättömäksi on välttämätöntä varmistaa avun saanti kriisitilanteessa kansainvälisessä yhteistyössä tai liittoutumalla.”[ix]

Johtopäätös

Suomen on SEKÄ liityttävä NATOon mahdollisimman nopeasti ETTÄ tehostettava entisestään suureen reserviin perustuvaa aluepuolustusta. Se taas edellyttää reilua tasokorotusta Suomen puolustusmäärärahoihin.

Kustannustehokas keino tehostaa maanpuolustusta on kehittää maakuntajoukoista todellinen suojeluskuntajärjestelmä - olkoon nimi sitten mikä hyvänsä - jossa miehillä on kaikki varusteet (myös aseet ja ammukset) kotonaan ja raskas aseistus läheisen suojeluskuntatalon asevarastossa.

Nykyisin Suomi on lähes turvaton yllätyshyökkäystä vastaan. Se turvattomuus on ehdottomasti poistettava.

Maanpuolustus

Etusivulle

Maanpuolustus

Etusivulle