Ukraina itsenäistyi samalla kun esimerkiksi Suomi ja Viro. Venäjä kuitenkin miehitti Ukrainan jo vuonna 1919.
Venäjä
teki Ukrainassa kansanmurhan
vuosina 1932-1933 - holodomor.
Venäjä
suunnitteli
hyökkäävänsä länteen ja aikoi
hyökätä länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941. Hyökkäysvalmisteluihin
kuului salainen liikekannallepano, joka oli loppuvaiheessa
22.6.1941, kun Saksa suoritti ennakoivan
iskun itään. Venäjän salaisen liikekannallepanon piti suunnitelmien
mukaan muuttua avoimeksi mobilisaatioksi samalla kun Venäjä hyökkää länteen
heinäkuussa 1941. Silloin piti täydentää loppuun seuraavien hyökkäysaaltojen
joukot.
Ukrainalaisten
itsenäisyystaistelun taustavoimana ja innoituksen lähteenä oli Itävallassa
Wienissä 29.1.-3.2.1929 kansallismielisten kongressissa perustettu Ukrainan
Nationalistinen Organisaatio, jonka johdossa oli Ukrainan itsenäisyyden
aikaisen armeijan eversti Jevgenij Konovaltsev.[i]
Kun
Saksa hyökkäsi Ukrainaan, niin ukrainalaiset taistelivat Venäjän
miehitysjoukkoja vastaan vapaan ja itsenäisen Ukrainan puolesta.
”Päätapahtumat
tapahtuivat Lvovissa - Galitsian historiallisessa keskuksessa. Taistelut
kaupungissa alkoivat käytännössä sodan ensimmäisenä päivänä. Huomatkaa
miten 24.6. tapahtumia kuvasi 8.Mekanisoidun Armeijakunnan komissaari N.K.Popel:
»Moottoripyörärykmentti joutui täyttämään epätavallista tehtävää -
taistelemaan ullakoilla. Juuri niihin oli asettunut asemiin sissiosastojen (banderalaisten
- MS) tähystys- ja komentopaikat, niiden tulipesäkkeet ja ammusvarastot.
Vihollinen kontrolloi kaikkea meidän liikkumistamme, mutta me emme nähneet
heitä, eikä heidän kiinnisaamisensa ollut helppoa. Taistelut olivat raskaita
-- Sen selvittäminen missä oli vihollinen ja missä omat, ei ollut mahdollista
- kaikilla oli samanlainen asepuku, puna-armeijan.» 30. kesäkuuta 1941 aamulla
Ukrainan kansallismielisten joukot, joita tuki Wehrmachtin 17.Armeijan joukot,
valtasivat kaupungin täydellisesti. Samana päivänä kaupunkiin saapuneet
OUNin johtajat S.Bandera ja J.Stetsko julistivat riippumattoman Ukrainan
perustetuksi.”[ii]
Kun
Saksa hyökkäsi, niin ukrainalaiset eivät suinkaan kiirehtineet puolustamaan
maataan Saksan hyökkäystä vastaan miehittäjän Venäjän joukoissa, vaan jäivät
massiivisessa mittakaavassa tulematta liikekannallepanossa määrättyihin
yhtymiin.
”Kenraali Vladimirski nimittää niistä joitakin: » -- 26.6. illalla 5.Armeijan johto kuunteli liikekannallepanoosaston johtajan eversti Shtsherbakivin ja armeijan esikuntapäällikön varamiehen huollon alalla eversti Fedortshenkon esitystä liikekannallepanon kulusta ja 5.Armeijan huoltojoukkojen tilasta. Tehtiin selväksi, että joukkojen sekä armeijan huollon mobilisointi, jonka piti liikekannallepanosuunnitelman mukaisesti olla päättynyt 25. kesäkuuta kello 24.00, eli sodan kolmantena päivänä, oli käytännössä epäonnistunut. -- Reserviläisten pääjpukko - suurimmaksi osaksi Ukrainan länsiosan asukkaita - ei joko ennättänyt joukko-osastoihinsa tai vältteli liikekannallepanoa.» -- Sellaista odottamatonta ja hämmästyttävää tulosta Vladimirski selittää: » -- ja vihollisen agenttien (eli bandeeralaisten) toimilla meidän alueellamme.»”[iii]
”Jo puoli vuosisataa sitten joutui Ukrainan KP KK sihteeri D.Korotshenko toteamaan: »Absoluuttinen enemmistö Ukrainan siviiliväestöstä ei halunnut jatkaa sotimista saksalaisia vastaan, vaan yritti eri tavoin sopeutua miehityshallintoon.»”[iv]
Jotkut
punikit väittävät Stepan Banderan olleen natsi, mutta todellisuudessa
Bandera vain halusi palauttaa Ukrainan itsenäisyyden. Bandera taisteli kyllä
venäläisiä miehitysjoukkoja vastaan, mutta Saksan Gestapo pidätti Banderan
ja sulki hänet keskitysleiriinsä.
Huomattakoon,
että vuonna 2010 Ukrainan presidentti Justshenko nimitti Banderan postyymisti
Ukrainan sankariksi.
Venäläiset
murhasivat ennen pakenemistaan Ukrainan vankiloissa olleet poliittiset vangit,
esimerkiksi Lvovissa 2466 ihmistä.[v]
Ukrainassa perustettiin 70 poliisipataljoonaa, joissa palveli 35 000 miestä. Noin 150 000 ukrainalaista palveli Ukrainan kansallisissa itsepuolustusjoukoissa.[vi] He eivät palvelleet suinkaan yhtä miehittäjää Venäjää vaan toista miehittäjää Saksaa - viimeksimainittua siksi, ettei Venäjän miehitys uusiutuisi ja varmaan ainakin osa heistä haaveili itsenäisestä Ukrainasta.
53 000 ukrainalaista ilmoittautui vapaaehtoisiksi Saksalaiseen Ukrainan SS-divisioonaan taistelemaan Venäjää vastaan. 30 000 kasakkaa kasakkarykmentteihin.[vii]
Ukrainalaiset
ottivat saksalaiset vapauttajina vastaan, mutta Saksa ei antanut Ukrainan
palauttaa itsenäisyyttään, vaan alkoi miehittämään Ukrainaa. Se oli
saksalaisilta suuri virhe. Vapaa Ukraina olisi ollut Saksalle hyvä
liittolainen.
No,
saksalaiset joutuivat vetäytymään Ukrainan alueelta ja ukrainalaiset
joutuivat jälleen taistelemaan
uutta miehittäjää Venäjää vastaan.
[i] Sergei Tkatshenko, Ylösnousuarmeija: Taistelutaktiikka, 2000
[ii] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 184
[iii] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 100
[iv] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 163
[v] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 184
[vi] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 155
[vii] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 155