Ukrainan vapaustaistelu 1941

Ukraina itsenäistyi samalla kun esimerkiksi Suomi ja Viro. Venäjä kuitenkin miehitti Ukrainan jo vuonna 1919.

Venäjä teki Ukrainassa kansanmurhan vuosina 1932-1933 - holodomor.

Venäjä suunnitteli hyökkäävänsä länteen ja aikoi hyökätä länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941. Hyökkäysvalmisteluihin kuului salainen liikekannallepano, joka oli loppuvaiheessa 22.6.1941, kun Saksa suoritti ennakoivan iskun itään. Venäjän salaisen liikekannallepanon piti suunnitelmien mukaan muuttua avoimeksi mobilisaatioksi samalla kun Venäjä hyökkää länteen heinäkuussa 1941. Silloin piti täydentää loppuun seuraavien hyökkäysaaltojen joukot.

UNO

Ukrainalaisten itsenäisyystaistelun taustavoimana ja innoituksen lähteenä oli Itävallassa Wienissä 29.1.-3.2.1929 kansallismielisten kongressissa perustettu Ukrainan Nationalistinen Organisaatio, jonka johdossa oli Ukrainan itsenäisyyden aikaisen armeijan eversti Jevgenij Konovaltsev.[i]

Ukrainalaiset taistelivat

Kun Saksa hyökkäsi Ukrainaan, niin ukrainalaiset taistelivat Venäjän miehitysjoukkoja vastaan vapaan ja itsenäisen Ukrainan puolesta.

”Päätapahtumat tapahtuivat Lvovissa - Galitsian historiallisessa keskuksessa. Taistelut kaupungissa alkoivat käytännössä sodan ensimmäisenä päivänä. Huomatkaa miten 24.6. tapahtumia kuvasi 8.Mekanisoidun Armeijakunnan komissaari N.K.Popel: »Moottoripyörärykmentti joutui täyttämään epätavallista tehtävää - taistelemaan ullakoilla. Juuri niihin oli asettunut asemiin sissiosastojen (banderalaisten - MS) tähystys- ja komentopaikat, niiden tulipesäkkeet ja ammusvarastot. Vihollinen kontrolloi kaikkea meidän liikkumistamme, mutta me emme nähneet heitä, eikä heidän kiinnisaamisensa ollut helppoa. Taistelut olivat raskaita -- Sen selvittäminen missä oli vihollinen ja missä omat, ei ollut mahdollista - kaikilla oli samanlainen asepuku, puna-armeijan.» 30. kesäkuuta 1941 aamulla Ukrainan kansallismielisten joukot, joita tuki Wehrmachtin 17.Armeijan joukot, valtasivat kaupungin täydellisesti. Samana päivänä kaupunkiin saapuneet OUNin johtajat S.Bandera ja J.Stetsko julistivat riippumattoman Ukrainan perustetuksi.”[ii]

Ukrainalaiset jäivät tulematta

Kun Saksa hyökkäsi, niin ukrainalaiset eivät suinkaan kiirehtineet puolustamaan maataan Saksan hyökkäystä vastaan miehittäjän Venäjän joukoissa, vaan jäivät massiivisessa mittakaavassa tulematta liikekannallepanossa määrättyihin yhtymiin.

”Kenraali Vladimirski nimittää niistä joitakin: » -- 26.6. illalla 5.Armeijan johto kuunteli liikekannallepanoosaston johtajan eversti Shtsherbakivin ja armeijan esikuntapäällikön varamiehen huollon alalla eversti Fedortshenkon esitystä liikekannallepanon kulusta ja 5.Armeijan huoltojoukkojen tilasta. Tehtiin selväksi, että joukkojen sekä armeijan huollon mobilisointi, jonka piti liikekannallepanosuunnitelman mukaisesti olla päättynyt 25. kesäkuuta kello 24.00, eli sodan kolmantena päivänä, oli käytännössä epäonnistunut. -- Reserviläisten pääjpukko - suurimmaksi osaksi Ukrainan länsiosan asukkaita - ei joko ennättänyt joukko-osastoihinsa tai vältteli liikekannallepanoa.» -- Sellaista odottamatonta ja hämmästyttävää tulosta Vladimirski selittää: » -- ja vihollisen agenttien (eli bandeeralaisten) toimilla meidän alueellamme.»”[iii]

”Jo puoli vuosisataa sitten joutui Ukrainan KP KK sihteeri D.Korotshenko toteamaan: »Absoluuttinen enemmistö Ukrainan siviiliväestöstä ei halunnut jatkaa sotimista saksalaisia vastaan, vaan yritti eri tavoin sopeutua miehityshallintoon.»”[iv]

Bandera

Jotkut punikit väittävät Stepan Banderan olleen natsi, mutta todellisuudessa Bandera vain halusi palauttaa Ukrainan itsenäisyyden. Bandera taisteli kyllä venäläisiä miehitysjoukkoja vastaan, mutta Saksan Gestapo pidätti Banderan ja sulki hänet keskitysleiriinsä.

Huomattakoon, että vuonna 2010 Ukrainan presidentti Justshenko nimitti Banderan postyymisti Ukrainan sankariksi.

Poliittiset murhat

Venäläiset murhasivat ennen pakenemistaan Ukrainan vankiloissa olleet poliittiset vangit, esimerkiksi Lvovissa 2466 ihmistä.[v]

Ukrainalaiset olivat vapaaehtoisia

Ukrainassa perustettiin 70 poliisipataljoonaa, joissa palveli 35 000 miestä. Noin 150 000 ukrainalaista palveli Ukrainan kansallisissa itsepuolustusjoukoissa.[vi] He eivät palvelleet suinkaan yhtä miehittäjää Venäjää vaan toista miehittäjää Saksaa - viimeksimainittua siksi, ettei Venäjän miehitys uusiutuisi ja varmaan ainakin osa heistä haaveili itsenäisestä Ukrainasta.

53 000 ukrainalaista ilmoittautui vapaaehtoisiksi Saksalaiseen Ukrainan SS-divisioonaan taistelemaan Venäjää vastaan. 30 000 kasakkaa kasakkarykmentteihin.[vii]

Uusi miehitys

Ukrainalaiset ottivat saksalaiset vapauttajina vastaan, mutta Saksa ei antanut Ukrainan palauttaa itsenäisyyttään, vaan alkoi miehittämään Ukrainaa. Se oli saksalaisilta suuri virhe. Vapaa Ukraina olisi ollut Saksalle hyvä liittolainen.

No, saksalaiset joutuivat vetäytymään Ukrainan alueelta ja ukrainalaiset joutuivat jälleen taistelemaan uutta miehittäjää Venäjää vastaan.

Ukraina

Etusivulle


[i] Sergei Tkatshenko, Ylösnousuarmeija: Taistelutaktiikka, 2000

[ii] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 184

[iii] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 100

[iv] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 163

[v] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 184

[vi] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 155

[vii] Mark Solonin, 22. Juuni, 2009. sivu 155

Ukraina

Etusivulle