Venäjä
ja Venäjän hännystelijät ovat vuosikymmeniä valehdelleet, että Venäjän
joukot olisivat 22.6.1941 olleet erittäin vajaavahvuisia, eivätkä olleet
valmiita sotaan. On esitetty sellaisiakin väitteitä, että Venäjän joukot
olisivat olleet valmiita sotaan vasta kesällä 1942, eikä Venäjällä olisi
ollut mitään aikomusta
hyökätä länteen vielä heinäkuussa 1941, kuten todellisuudessa oli.
Todellisuudessa
Venäjän salainen liikekannallepano oli täydessä käynnissä 22.6.1941, kun
Saksa teki ennakoivan
iskun itään. Stalin oli täysin varma
siitä, ettei Saksa hyökkää itään, joten Venäjän joukot valmistautuivat
kaikessa rauhassa hyökkäämään länteen - eivät tehneet
puolustusvalmisteluja.
Puna-armeijan miesmäärän kehitys (ei sisällä mm. NKVD-joukkoja)[i]:
1923 |
550 000 miestä |
1927 |
586 000 miestä |
1933 |
885 000 miestä |
1937 |
1 100 000 miestä |
1938 |
1 513 000 miestä |
19.8.1939 |
2 000 000 miestä |
1.1.1941 |
4 207 000 miestä |
21.6.1941 |
5 500 000 miestä |
”Seitsemän ensimmäisen sotapäivän kuluessa Neuvostoliitossa perustettiin 96 uutta divisioonaa. (20., 5. osa, sivu 343.) Sen ajan kuluessa kutsuttiin armeijaan 5 300 000 sotilasta ja upseeria niiden miljoonien lisäksi, jotka 22.6.1941 olivat jo tiellä rajalle.”[ii] (On selvää, että mobilisaatiokäskyt on pitänyt antaa ennen sotaa - varsinaista M-päiväähän ei kuulutettu – jp).
Katsotaanpa
hieman missä mallissa se Venäjän liikekannallepano oikeastaan oli 22.6.1941.
Marsalkka Zhukovin laajalti lännessäkin levinneissä ”muistelmissa”
virallinen Venäjä valehteli, että: ”Sodan alussa läntisissä
sotilaspiireissä 19 divisioonassa oli 5000-6000 miestä ja 144 divisioonassa
oli 8000-9000 miestä.”[iii]
Suomeksi käännetyssä Marsalkka Zhukovin muistelmat versiossa vuodelta 1970
valehdellaan: ”Ilmoitimme, että neljässä länsirajan sp:ssä tulee 1. 6.
olemaan 149
div
ja yksi erillinen jv-prik. -- Ilmoitin, että tiedustelun antamien tietojen
mukaan saksalaiset divisioonat on täydennetty ja aseistettu sotavahvuisiksi.
Divisioonassa on 14000-16000 miestä. Sitä vastoin meidän 8000 miehen
divisioonamme ovat käytännöllisesti katsoen puolta heikompia kuin
saksalaisten.”[iv] Siinä yritettiin antaa
mielikuvaa, että sodan alussa Venäjän divisioonat olivat hyvin vajaita määrävahvuuksiin
nähden.
Länsirajan
lähellä olevissa 103 Jv-divisioonissa tilanne oli 22.6.1941:
-
25
divisioonassa noin 14 000 miestä;
-
72
divisioonassa noin 12 000 miestä;
-
6
divisioonassa noin 11 000 miestä.
Eli
joukoissa oli noin 85-90% määrävahvuudesta. Mobilisaation loppuun vieminen näissä
ensimmäisen hyökkäysaallon joukoissa ei olisi enää ollut viikkojen, vaan
tuntien kysymys.[v]
Venäläisen
jalkaväkidivisioonan määrävahvuus silloin oli 14 483 miestä, 16
amfibiopanssarivaunua, 13 panssariautoa, 78 kenttätykkiä ja haupitsia, 12
ilmatorjuntatykkiä, 54 panssarintorjuntatykkiä, 150 kranaatinheitintä, 392
pikakivääriä, 166 konekivääriä, 558 autoa, 99 traktoria ja 3039 hevosta.[vi]
On
lukuisia tietoja divisioonista, jotka olivat 22.6.1941 täysin määrävahvuisia,
mutta se ei ole tässä nyt oleellista, vaan yleiskuva.
Sisämaassa
olevien toisen hyökkäysaallon joukkojen määrävahvuisiksi saattamisella ei
edes ollut mitään kiirettä - Venäjähän olisi hyökännyt vasta heinäkuussa.
Mekanisoiduissa
armeijakunnissa oli puutteita. Sodan syttyessä 22.6.1941 puuttui vielä niin
miehiä kuin myös kalustoa - mutta silti ne olivat valtavan hyvin varustettuja,
jos verrataan saksalaisiin joukkoihin. Liikekannallepano oli käynnissä,
reserviläisiä saapui lisää palvelukseen ja autoja, sekä traktoreita
otettiin joukkojen käyttöön.
Otetaan
joitakin esimerkkejä: 15.MekAK:n divisioonissa miehistöä oli 94-100% määrävahvuudesta,
alipäällystöä 45-75%, päällystöä 50-87%. Sen 10.PsD:ssa 800 kuorma-autoa
(määrävahvuus 918), 64 säiliöautoa 139:stä. Vastaavasti 8.MekAK:ssa oli
89% henkilöstöstä paikalla, 88 kenttätykkiä ja haupitsia (66%), 3237 autoa
ja 359 traktoria (7 yli määrävahvuuden).[vii]
Ai,
niin pitänee mainita, että yhdessä mekanisoidussa armeijakunnassa olisi pitänyt
olla yli 1000 hyökkäysvaunua. Joissakin oli, joissakin paljon vähemmän. Siitäkään
ei ole absoluuttisen varmaa tietoa, vaan on erilaisia lukuja eri lähteistä.
Olen kerännyt itselleni taulukon niistä, mutta se ei ole tässä yhteydessä
oleellinen. Otan vain muutaman
esimerkin: 15.MekAK 738(749); 8.MekAK 921; 1.MekAK 1039; 6.MekAK 1022(1031,
1131). Kaikkiaan niitä mekanisoituja armeijakuntia piti olla 30, mutta en ole löytänyt
tietoja siitä, että 29.MekAK olisi ollut ollenkaan olemassa. Uusia hyviä
(kuten T-34) hyökkäysvaunuja tuli tehtaista todellisena massatuotantona.
Venäjän
hyökkäysvaunuista lisää täällä.
Katsotaanpa
vähän tarkemmin niitä autoja ja traktoreita - nehän tekevät armeijasta
mekanisoidun. Helmikuussa 1944 puna-armeijalla oli 214 000 autoa, 11 454
moottoripyörää, 34 000 telaketjutraktoria. Mobilisaatio toi 1.7.1941 mennessä
lisää
234
000 autoa ja 31 500 traktoria.[viii]
Eli
autoista ja traktoreista ei todellisuudessa ollut mitään puutetta - se on
sitten eri asia olivatko ne 22.6.1941 juuri siellä missä niiden olisi pitänyt
sodan syttyessä (Venäjän suunnitelmien mukaan) heinäkuussa olla. Saksan
ennakoiva yllättävä hyökkäys sekoitti pakan uudelleen.
Kannattaa muistaa, että saksalaisten liikkuvuus perustui lähes kokonaan hevosiin ja härkävankkureihin. Saksan mekanisoiduille joukoille oli takavarikoitu mitä kirjavin autokalusto, jonka varaosahuolto oli äärimmäisen vaikeaa. Jalkaväki oli nimenomaan jalkaväkeä ja eteni syvälle Venäjälle marssien jopa noin 50 km päivämarsseja jalan.
Jos
Saksa ei olisi tehnyt ennakoivaa iskua itään, niin Venäjän joukot olisivat
istuneet 23 000 hyökkäysvaunun ja satojen tuhansien autojen päällä
moottorimarssilla länteen. No, toki Venäjälläkin oli myös ihan
tavallistakin jalkaväkeä.
Ei
kannata unohtaa myöskään 7780 kpl panssaroitua telaketjuvetoista tykinvetäjää
Komsomolets, joka oli aseistettu konekiväärillä (tehty T-38 kevyen
panssarivaunun pohjalta).[ix]
[i] Viktor Suvorov, M-Päev, 1998, sivu 183
[ii] Viktor Suvorov, M-Päev, 1998, sivu 185
[iii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 96
[iv] G.K.Zhukov, Marsalkka Zhukovin muistelmat, 1970, sivu 217
[v] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 96
[vi] Viktor Suvorov, Võtan oma sõnad tagasi, 2006, sivu 189
[vii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 98
[viii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 98
[ix] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 97