Venäjän liikekannallepano oli kesken

Venäjä ja Venäjän hännystelijät ovat vuosikymmeniä valehdelleet, että Venäjän joukot olisivat 22.6.1941 olleet erittäin vajaavahvuisia, eivätkä olleet valmiita sotaan. On esitetty sellaisiakin väitteitä, että Venäjän joukot olisivat olleet valmiita sotaan vasta kesällä 1942, eikä Venäjällä olisi ollut mitään aikomusta hyökätä länteen vielä heinäkuussa 1941, kuten todellisuudessa oli.

Todellisuudessa Venäjän salainen liikekannallepano oli täydessä käynnissä 22.6.1941, kun Saksa teki ennakoivan iskun itään. Stalin oli täysin varma siitä, ettei Saksa hyökkää itään, joten Venäjän joukot valmistautuivat kaikessa rauhassa hyökkäämään länteen - eivät tehneet puolustusvalmisteluja.

Puna-armeijan miesmäärän kehitys (ei sisällä mm. NKVD-joukkoja)[i]:

1923

550 000 miestä

1927

586 000 miestä

1933

885 000 miestä

1937

1 100 000 miestä

1938

1 513 000 miestä

19.8.1939

2 000 000 miestä

1.1.1941

4 207 000 miestä

21.6.1941

5 500 000 miestä

Seitsemän ensimmäisen sotapäivän kuluessa Neuvostoliitossa perustettiin 96 uutta divisioonaa. (20., 5. osa, sivu 343.) Sen ajan kuluessa kutsuttiin armeijaan 5 300 000 sotilasta ja upseeria niiden miljoonien lisäksi, jotka 22.6.1941 olivat jo tiellä rajalle.”[ii] (On selvää, että mobilisaatiokäskyt on pitänyt antaa ennen sotaa - varsinaista M-päiväähän ei kuulutettu – jp).

Katsotaanpa hieman missä mallissa se Venäjän liikekannallepano oikeastaan oli 22.6.1941. Marsalkka Zhukovin laajalti lännessäkin levinneissä ”muistelmissa” virallinen Venäjä valehteli, että: ”Sodan alussa läntisissä sotilaspiireissä 19 divisioonassa oli 5000-6000 miestä ja 144 divisioonassa oli 8000-9000 miestä.”[iii] Suomeksi käännetyssä Marsalkka Zhukovin muistelmat versiossa vuodelta 1970 valehdellaan: ”Ilmoitimme, että neljässä länsirajan sp:ssä tulee 1. 6. olemaan 149

div ja yksi erillinen jv-prik. -- Ilmoitin, että tiedustelun antamien tietojen mukaan saksalaiset divi­sioonat on täydennetty ja aseistettu sotavahvuisiksi. Divisioonassa on 14000-16000 miestä. Sitä vastoin meidän 8000 miehen divisioonamme ovat käytännöllisesti katsoen puolta heikompia kuin saksalaisten.”[iv] Siinä yritettiin antaa mielikuvaa, että sodan alussa Venäjän divisioonat olivat hyvin vajaita määrävahvuuksiin nähden.

Länsirajan lähellä olevissa 103 Jv-divisioonissa tilanne oli 22.6.1941:

-         25 divisioonassa noin 14 000 miestä;

-         72 divisioonassa noin 12 000 miestä;

-         6 divisioonassa noin 11 000 miestä.

Eli joukoissa oli noin 85-90% määrävahvuudesta. Mobilisaation loppuun vieminen näissä ensimmäisen hyökkäysaallon joukoissa ei olisi enää ollut viikkojen, vaan tuntien kysymys.[v]

Venäläisen jalkaväkidivisioonan määrävahvuus silloin oli 14 483 miestä, 16 amfibiopanssarivaunua, 13 panssariautoa, 78 kenttätykkiä ja haupitsia, 12 ilmatorjuntatykkiä, 54 panssarintorjuntatykkiä, 150 kranaatinheitintä, 392 pikakivääriä, 166 konekivääriä, 558 autoa, 99 traktoria ja 3039 hevosta.[vi]

On lukuisia tietoja divisioonista, jotka olivat 22.6.1941 täysin määrävahvuisia, mutta se ei ole tässä nyt oleellista, vaan yleiskuva.

Sisämaassa olevien toisen hyökkäysaallon joukkojen määrävahvuisiksi saattamisella ei edes ollut mitään kiirettä - Venäjähän olisi hyökännyt vasta heinäkuussa.

Mekanisoiduissa armeijakunnissa oli puutteita. Sodan syttyessä 22.6.1941 puuttui vielä niin miehiä kuin myös kalustoa - mutta silti ne olivat valtavan hyvin varustettuja, jos verrataan saksalaisiin joukkoihin. Liikekannallepano oli käynnissä, reserviläisiä saapui lisää palvelukseen ja autoja, sekä traktoreita otettiin joukkojen käyttöön.

Otetaan joitakin esimerkkejä: 15.MekAK:n divisioonissa miehistöä oli 94-100% määrävahvuudesta, alipäällystöä 45-75%, päällystöä 50-87%. Sen 10.PsD:ssa 800 kuorma-autoa (määrävahvuus 918), 64 säiliöautoa 139:stä. Vastaavasti 8.MekAK:ssa oli 89% henkilöstöstä paikalla, 88 kenttätykkiä ja haupitsia (66%), 3237 autoa ja 359 traktoria (7 yli määrävahvuuden).[vii]

Ai, niin pitänee mainita, että yhdessä mekanisoidussa armeijakunnassa olisi pitänyt olla yli 1000 hyökkäysvaunua. Joissakin oli, joissakin paljon vähemmän. Siitäkään ei ole absoluuttisen varmaa tietoa, vaan on erilaisia lukuja eri lähteistä. Olen kerännyt itselleni taulukon niistä, mutta se ei ole tässä yhteydessä oleellinen. Otan vain  muutaman esimerkin: 15.MekAK 738(749); 8.MekAK 921; 1.MekAK 1039; 6.MekAK 1022(1031, 1131). Kaikkiaan niitä mekanisoituja armeijakuntia piti olla 30, mutta en ole löytänyt tietoja siitä, että 29.MekAK olisi ollut ollenkaan olemassa. Uusia hyviä (kuten T-34) hyökkäysvaunuja tuli tehtaista todellisena massatuotantona.

Venäjän hyökkäysvaunuista lisää täällä.

Katsotaanpa vähän tarkemmin niitä autoja ja traktoreita - nehän tekevät armeijasta mekanisoidun. Helmikuussa 1944 puna-armeijalla oli 214 000 autoa, 11 454 moottoripyörää, 34 000 telaketjutraktoria. Mobilisaatio toi 1.7.1941 mennessä lisää

234 000 autoa ja 31 500 traktoria.[viii]

Eli autoista ja traktoreista ei todellisuudessa ollut mitään puutetta - se on sitten eri asia olivatko ne 22.6.1941 juuri siellä missä niiden olisi pitänyt sodan syttyessä (Venäjän suunnitelmien mukaan) heinäkuussa olla. Saksan ennakoiva yllättävä hyökkäys sekoitti pakan uudelleen.

Kannattaa muistaa, että saksalaisten liikkuvuus perustui lähes kokonaan hevosiin ja härkävankkureihin. Saksan mekanisoiduille joukoille oli takavarikoitu mitä kirjavin autokalusto, jonka varaosahuolto oli äärimmäisen vaikeaa. Jalkaväki oli nimenomaan jalkaväkeä ja eteni syvälle Venäjälle marssien jopa noin 50 km päivämarsseja jalan.

Jos Saksa ei olisi tehnyt ennakoivaa iskua itään, niin Venäjän joukot olisivat istuneet 23 000 hyökkäysvaunun ja satojen tuhansien autojen päällä moottorimarssilla länteen. No, toki Venäjälläkin oli myös ihan tavallistakin jalkaväkeä.

Ei kannata unohtaa myöskään 7780 kpl panssaroitua telaketjuvetoista tykinvetäjää Komsomolets, joka oli aseistettu konekiväärillä (tehty T-38 kevyen panssarivaunun pohjalta).[ix]

Eli Venäjällä oli 22.6.1941 valtava kalustollinen ylivoima saksalaisiin nähden ja myös miehissä selvä määrällinen ylivoima. Näyttää kuitenkin siltä, että osa miehistä ei suinkaan ollut halukas puolustamaan kommunistista diktatuuria Venäjää. Menestykselliselle ryöstöretkelle länteen olisivat ehkä lähteneet paremmalla motivaatiolla - mutta se on jo sivussa tämän artikkelin aiheesta.

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle


[i] Viktor Suvorov, M-Päev, 1998, sivu 183

[ii] Viktor Suvorov, M-Päev, 1998, sivu 185

[iii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 96

[iv] G.K.Zhukov, Marsalkka Zhukovin muistelmat, 1970, sivu 217

[v] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 96

[vi] Viktor Suvorov, Võtan oma sõnad tagasi, 2006, sivu 189

[vii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 98

[viii] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 98

[ix] Mark Solonin, 22.Juuni, 2009, sivu 97

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle

free counter