Täydennetty 6.6.2010 Juhani Putkinen
Ukraina itsenäistyi samalla
kun esimerkiksi Suomi ja Viro. Venäjä kuitenkin miehitti Ukrainan jo vuonna
1919.
Venäjä teki Ukrainassa
kansanmurhan
vuosina 1932-1933 - holodomor.
Saksa vapautti Ukrainan Venäjän
miehityksestä vuonna 1941, silloin ukrainalaiset taistelivat venäläisiä
miehittäjiä vastaan saksalaisten rinnalla. 30.6.1941 Banderan vastarintaliike
julisti Ukrainan jälleen itsenäiseksi valtioksi. Saksa ei kuitenkaan antanut
ukrainalaisten palauttaa Ukrainan itsenäisyyttä, vaan alkoi puolestaan miehittää
Ukrainaa. Niinpä ukrainalaiset partisaanit alkoivat taistelemaan saksalaisia
vastaan. Oli myös sellaisia joukkoja, jotka taistelivat sekä venäläisiä,
että saksalaisia vastaan.
Jotkut punikit väittävät Stepan
Banderan olleen natsi, mutta todellisuudessa Bandera vain halusi palauttaa
Ukrainan itsenäisyyden. Bandera taisteli kyllä venäläisiä miehitysjoukkoja
vastaan, mutta Saksan Gestapo pidätti Banderan ja sulki hänet keskitysleiriinsä.
Venäjä hyökkäsi jälleen
Ukrainaan vuonna 1944 miehittäen Ukrainan. Nyt alkoi ukrainalaisten pitkä ja
verinen sota Venäjää, miehittäjää, vastaan.
Ukrainassa oli useita eri
organisaatioita, jotka taistelivat Ukrainan itsenäisyyden puolesta ja Venäjän
miehitystä vastaan. Osan tärkeimpänä toimintamuotona oli maanalaisen
kirjallisuuden ja maanalaisten lehtien painaminen sekä levittäminen, mutta oli
myös useita hyvin organisoituja taistelevia organisaatioita.
Venäjän FSB/KGB/NKVD
dokumentin mukaan, jonka allekirjoittajana oli Venäjän varaministeri
T.Stokatsh, suoritti Venäjän puna-armeija yhteistyössä NKVD-joukkojen kanssa
ajanjaksona helmikuu 1944-lokakuu 1945 yhteensä 26685 taisteluoperaatiota
Ukrainan Kansallismielisten Organisaatiota ja Ukrainan YlösnousuArmeijaa
vastaan. Sinä aikana tapettiin 98 846 vastarintahenkilöä ja vangittiin 104
990 ihmistä. Saman dokumentin mukaan kaatui 9621 puna-armeijalaista ja NKVD-työntekijää,
haavoittuneita ja kadonneita oli 2456 ihmistä.[i]
Noin 175 000 länsi-ukrainalaista
karkotettiin Siperiaan ja Kasakstaniin.
Vuonna 1946 ukrainalaiset
sissit tekivät 1619 hyökkäystä. Vastaavasti vuonna 1946 tapettiin Ukrainassa
6526 vastarintaliikkeen taistelijaa.
Vuonna 1947 ukrainalaiset
sissit tappoivat 1300 aseistettua neuvostoaktivistia ja NKVDläistä sekä 995
siviiliä.[ii]
Ohessa kuva ukrainalaisesta
sissijoukosta vuodelta 1947. Kuvia on onnellisesti säilynyt Venäjän raskaan
miehityksen ylitse.[iii]
Vuodesta 1947 varsinaiset
sotilaalliset hyökkäysoperaatiot vaimenivat, sillä yhteydenpito eri
joukko-osastojen välillä muuttui vaikeaksi. Siitä eteenpäin toiminta oli lähinnä
sissisotaa pienin osastoin ja propagandasotaa painetun sanan avulla.
R.Shuhevitshin kaatumisen jälkeen
5.3.1950 myös sissisota alkoi vaimenemaan merkittävästi. Uusi ylipäällikkö
V.Kovalj ei kyennyt herättämään Ylösnousuarmeijaa aktiiviseksi, vaan
toiminta jatkui enää ajoittaisina pistemäisinä iskuina vuoteen 1953 saakka.
Kovaljin pidättäminen vuonna 1955 lakkautti tosiasiallisesti Ylösnousuarmeijan
toiminnan.[iv]
Tietysti senkin jälkeen oli
sissejä metsissä, mutta toiminta oli lähinnä itsensä hengissäpitämistä.
Ohessa kuva tapetusta
sissistä, jonka miehitysjoukot ovat pönkänneet pystyyn ovea vasten saadakseen
hänestä ”luonnollisen valokuvan” tunnistamista varten. Makuulla olevan
vainajan kasvolihat nimittäin valuvat, joten kuvasta ei tule luonnollisen näköistä.
Jos vainajan pää ei muuten pysynyt pystyssä, niin se naulattiin korvista
kiinni.[v]
[i] Sergei Tkatchenko - A.E.Taras, Ylösnousuarmeija: taistelutaktiikka (Повстанческая армия. Тактика борьбы), 2000, ISBN 985-13-0116-7
[ii] NKVD-arkistoista koottu dokumenttiin: Balti riikide ja Lääne-Ukraina relvastatud iseseisvusvõitluse võrdlus
[iii] АРМІЯ БЕЗСМЕРТНИХ, 2003, sivu 168
[iv] Sergei Tkatchenko - A.E.Taras, Ylösnousuarmeija: taistelutaktiikka (Повстанческая армия. Тактика борьбы), 2000, ISBN 985-13-0116-7
[v] АРМІЯ БЕЗСМЕРТНИХ, 2003, sivu 199