USA

- 3 820 906 tonnia elintarvikkeita (etupäässä lihasäilykkeitä, voita, suklaata, …)

Puna-armeijan viestiyhteyksien takaamiseksi

Raaka-aineita sotakaluston valmistukseen

- 2 317 694 tonnia terästä (myös panssariterästä), riittäisi n. 75 000 hyökkäysvaunun valmistukseen

Yms.

Kuljetustappioista

Alkaen 1.10.1941 vuoden 1945 31. toukokuuhun USA lähetti Venäjälle 2 660 kauppalaivaa, joissa oli 17 500 000 tonnia strategisia tarvikkeita. Matkalla upposi kymmeniä laivoja, joissa oli 1 300 000 tonnia tarvikkeita. Loput toimitettiin Venäjän satamiin.

Avun merkityksestä

Kommunistit ja muut venäjämieliset tietenkin väittävät avun olleen vähäistä ja siten merkityksetöntä – Venäjän oma teollisuus kuulemma valmisti aseet joilla Venäjä voitti sodan. Niinpä niin. Tarkastellaan kuitenkin asiaa hieman lähemmin.

Kun Venäjä ei valmistautunut puolustamaan omaa aluettaan, vaan valmistautui hyökkäämään länteen maailmanhistorian suurimmin voimin heinäkuussa 1941 valloittaakseen koko Euroopan (aluksi), niin Venäjä rakensi myös sotateollisuutensa länteen. Jos Venäjä olisi valmistautunut puolustautumaan niin sotateollisuus olisi rakennettu syvälle selustaan turvaan vihollisen hyökkäykseltä. Kun Stalin oli varma siitä, ettei Saksa hyökkää Venäjän kimppuun ja Venäjä aikoi hyökätä länteen niin sotateollisuus rakennettiin lähelle läntisiä rajoja, jotta valmistuvaa kalustoa olisi helppo kuljettaa kauas länteen sitä mukaa kun oma hyökkäys etenee, Kuvaavaa onkin, että kun Saksa viime hetkellä suoritti ennakoivan iskun itään niin noin 85% Venäjän sotateollisuudesta jäi Saksan miehittämille alueille. Luonnollisesti myös valtavat materiaalivarastot jäivät ehkäisyhyökkäyksen jalkoihin.

Kenraalimajuri Jaakko Aatolaisen lausunto avusta: ”Yhdysvaltojen alkavan avun raaka-aineet olivat Neuvostoliitolle todella arvokkaita: Saapuvasta amerikkalaisesta teräksestä tehtiin nyt neuvostoliittolaisia tykkejä ja panssarivaunuja, amerikkalaisesta alumiinista punatähtisiä lentokoneita.”[i] Sodan aikana Venäjä menetti 96 500 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Sodan päättyessä jäljellä 16 000.[ii]

Sveitsiläinen professori ja eversti Eddy Bauer: ”Moottoroitu sodankäynti vaatii kuitenkin muutakin kuin panssarivaunuja ja telaketjuajoneuvoja. Toimittamalla yli 400 000 kuorma-autoa, yli 45 000 jeeppiä ja noin 7 500 tykistön vetotraktoria länsiliittoutuneet vaikuttivat huomattavalla tavalla Neuvostoliiton maavoimien liikkuvuuden lisäämiseen. --

Näitä kalustotoimituksia täydensivät myös suuret polttoainetoimitukset: 2 670 000 tonnia erilaisia öljytuotteita, joista osa oli lentokoneiden korkeaoktaanista polttoainetta.

Lisäksi länsiliittoutuneet toimittivat Neuvostoliittoon lähes 15 miljoonaa paria sotilasjalkineita sekä yli 25 miljoonaa metriä asepukukangasta; tästä määrästä koko Puna-armeija olisi saanut sekä pukukerran että kahdet jalkineet. Sen päivittäisiä elintarvikeannoksia varmistivat huomattavasti Yhdysvaltojen runsaat toimitukset, jotka käsittivät noin 4 500 000 tonnia elintarvikkeita. Mutta lainaus- ja vuokrauslain puitteissa tapahtui vieläkin tärkeämpiä toimituksia. On totta, että toimitettujen aseiden määrä oli noin 10 % Neuvostoliitossa valmistettujen määrästä, mutta olisiko Neuvostoliiton sotatarviketuotanto päässyt sellaisiin ennätyslukemiin, joilla maan historioitsijat nykyisin ylpeilevät, ilman liittolaisten mittavia räjähdys- ja raaka-ainetoimituksia? Omista varusteluohjelmistaan tinkimättä Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Kanada toimittivat Neuvostoliittoon noin 326 000 tonnia erilaisia räjähdysaineita, 2 500 000 tn terästä, 820 000 tonnia kemikaaleja ja noin 800 000 tonnia seosmetalleja.

Teollisuustuotteiden osalta voidaan vielä todeta, että Neuvostoliittoon toimitettiin runsaasti erilaisia koneita, teollisuuden työkaluja, varaosia ja moottoreita eri tarkoituksiin sekä Neuvostoliiton raideleveyden huomioon ottaen valmistetut 1 900 veturia ja 9 900 rautatievaunua.”[iii]

Eversti Wolf H. Halsti pääsee omassa arviossaan asian ytimeen. Hänen mielestään oli USAlta typerää tukea imperialistista Venäjää – USAn olisi Halstin mielestä pitänyt antaa Venäjälle apua vain sen verran, ettei Venäjä heti kaadu, vaan jatkaa taistelua Saksaa vastaan. Eli Venäjän ja Saksan olisi pitänyt uuvuttaa toisensa hyvin heikoiksi ja sitten USA olisi iskenyt. Venäjää ei olisi saanut varustaa niin voimakkaaksi että se kykeni valtaamaan puoli Eurooppaa puoleksi vuosisadaksi.[iv] Olen Halstin kanssa samaa mieltä. USAn presidentti Roosevelt oli mitä todennäköisimmin USAn surkein presidentti.

USA:n armeijan sotahistoriallisen toimiston julkaisussa Earl F. Ziemke (on Wisconsinin yliopiston FT pääaineena historia, osaa venäjää, saksaa ja japania niin hyvin, että voi käyttää niillä kielillä laadittuja asiakirjoja tutkimuksissaan) puolestaan pitää saksalaisen strategian pohjoisella sotanäyttämöllä suurimpana virheenä ettei Sorokkaan hyökätty katkaisemaan juuri tätä valtavaa länsiapua Venäjälle.[v] Olen myös Ziemken kanssa täysin samaa mieltä. Venäjä oli romahtamaisillaan talvella 1941, länsivaltojen apu Muurmanskin sataman ja Muurmannin rautatien (Sorokan) kautta pelasti Venäjän luhistumasta. Tässä olisi tietysti myös Suomen pitänyt olla aktiivinen, mutta valitettavasti Suomi pelasti Venäjän.

[i] Jaakko Aatolainen – Hitler, Stalin ja Stalingrad, 2012, sivu 70

[ii] Jaakko Aatolainen – Hitler, Stalin ja Stalingrad, 2012, sivu 71

[iii] Eddy Bauer, Toinen Maailmansota, Osa 3, sivut 88-89

[iv] Wolf H. Halsti, Muistelmat, Osa 2, 1974, sivu 128, sivut 133-134, 241-242

[v] Earl F. Ziemke, Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945, sivut 428-429

USA:n materiaalinen apu Venäjälle

Maakuljetuskalusto, logistiikka

Laivasto

Ilmavoimat

Tykistö

Puna-armeijan vaatetukseen

Puna-armeijan pitämiseksi hengissä

Puna-armeijan viestiyhteyksien takaamiseksi

Raaka-aineita sotakaluston valmistukseen

Yms.

Kuljetustappioista

Avun merkityksestä