”Tuhatvuotinen”
Liettua oli joutunut imperialistisen Venäjän miehittämäksi
vuonna 1795. Vuonna 1918 Liettua palautti
itsenäisyytensä. Vuosina 1939-1940 Venäjä miehitti
jälleen Liettuan.
Liettualaiset
eivät aluksi nousseet avoimeen aseelliseen vastarintaan miehittäjää vastaan,
mutta eivät myöskään salanneet, että halusivat palauttaa Liettuan itsenäisyyden
- vapauttaa maan Venäjän miehitysjoukoista.
”Liettuassa
tapahtui protesteja: vaaleja boikotoitiin,
elokuussa [1940 - jp] järjestetyssä koko maan opettajien kongressissa Kaunasissa
tuhannet opettajat lauloivat seisaalleen nousten kielletyn kansallislaulun,
Kaunasissa vietettiin näkyvästi Kaikkien pyhien päivää 2. marraskuuta.”[i]
Kun
Venäjä valmistautui
hyökkäämään maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen heinäkuussa 1941
valloittaakseen koko Euroopan (aluksi), niin Saksa suoritti ennakoivan iskun
itään alkaen 22.6.1941. Sen ennakoivan iskun sivutuotteena Liettua vapautui
Venäjän verisestä miehityksestä.
”Kaunasiin
saksalaiset marssivat paraatimuodostelmassa 25. kesäkuuta ja ottivat taistellen Vilnan. Kolme päivää myöhemmin rintama oli
jo siirtynyt pois Liettuasta. Liettualaiset suhtautuivat yleisesti ottaen saksalaisiin
vapauttajina, vaikka tieto Ablingan kylän joukkomurhasta 23.
kesäkuuta pilasi tunnelmaa, sikäli kuin se ylipäänsä levisi laajempaan
tietoisuuteen. Puna-armeija oli kaaoksen tilassa ja pakeni. Liettualainen
29. alueellinen armeija menetti 6 000 miestä sotilaskarkureina ja vain
parituhatta seurasi puna-armeijan vetäytymistä. Vetäytymisen päivinä [Venäjän]
NKVD:n [myöhemmiltä nimiltään KGB ja FSB] punaisessa terrorissa tapettiin
400 poliittista vankia ja sen ohella 700 siviiliä. Kesäkuun 26. päivä 1941
Pravienishkesin pakkotyöleirillä lähellä
Kaunasia murhattiin 260 ihmistä, poliittisten vankien ohella
liettualaiset vartijat perheineen. Erityisen huomion sai 24-25. kesäkuuta
toimeenpantu Rainiain metsän joukkomurha, jossa Teffiain vankilan
79 poliittista vankia murhattiin raakalaismaisen kidutuksen jälkeen.
Liettualaisia poliittisia vankeja ammuttiin myös Valko-Venäjän SNT:n
vankiloissa. Saksan hyökkäys merkitsi myös liettualaisten kapinaa
perääntyvää neuvostohallintoa ja puna-armeijaa vastaan. Erityisesti yritettiin
vapauttaa vankeja ja suojata asutuskeskuksia, liikenneyhteyksiä ja
tehtaita punaisten tuhoamispataljoonien sabotaasilta. Liettualaiskapinalliset
estivät kommunistivirkailijoiden ja - aktivistien paon surmaamalla heidät tai vangitsemalla ja luovuttamalle heidät saksalaisten
tuomittaviksi.”[ii]
”Kapinallisten
partisaanien määrä oli nykyarvioiden mukaan suunnilleen 20 000 miestä.
Heistä 650 kaatui taisteluissa.”[iii]
”LAF kiirehti Saksan edelle, otti
Kaunasin haltuunsa ja 23. kesäkuuta 1941
sen edustaja Leonas Prapuolenis kertoi Kaunasin radiossa Liettuan
valtion uudelleenperustamisesta
ja väliaikaisen hallituksen (Lietuvos laikinoji vyriausybe) muodostamisesta.
Hallitus ei julistuksessa ilmoittanut jatkavansa itsenäisen Liettuan hallintoa
eikä se edes viitannut tulevaisuudessakaan oman asemansa laillistaviin
vaaleihin. Sen sijaan julistus liiti Liettuan
Saksan luomaan "uuteen Eurooppaan". Oli määrä, että jo
huhtikuussa aktivistirintaman Vilnan ja Kaunasin osastojen jäsenistä
muodostetun hallituksen pääministeri olisi Kazys Shkirpa, mutta saksalaiset
olivat panneet hänet kotiarestiin Berliinissä. Niinpä virkaatekeväksi pääministeriksi
ryhtyi opetusministeri Juozas Ambrazevicius (1903-74). Eräitä muita ministerikandidaatteja olivat vanginneet neuvostoviranomaiset
ennen sodan puhkeamista. Kristillisdemokraattien dominoima hallitus
ei ehtinyt olla virassa montaa viikkoa ennen kuin saksalaiset saivat
oman siviilihallintonsa toimimaan ja se lakkautti itse toimintansa
elokuun alussa [5.8.1941 - jp]. Olemassaolonsa aikana hallitus ehti myötävaikuttaa
siihen, että neuvostovallasta vapautettu paikallishallinto ja poliisi luotiin
uudelleen - Saksan palvelukseen.”[iv]
Siten
Liettuan itsenäisyys muuttui reilun kuukauden kuluttua Saksan miehitykseksi.