Venäjä Lähi-itään

Venäjän pyrkimys tehdä koko Maapallosta kommunistinen Kremlistä johdettu diktatuuri on tunnettu, mutta kun Venäjän arkistot ovat edelleen (vuonna 2010) suljetut riippumattomilta tutkijoilta, niin suunnitelmista ja käskyistä on vain sirpaletietoa. Jeltsinin aikana arkistoista saatiin kuitenkin jotakin ulos, joten heittäkäämme silmäys sirpaletietoon Lähi-idän suuntaa koskien.

Korostan heti alkuunsa, ettei niistä sirpaleista ole pääteltävissä tarkkaa aikaa milloin Venäjä olisi hyökännyt Lähi-itään (tai vaikka Turkkiin). Minun mielestäni niistä on pääteltävissä vain, että Venäjä valmistautui käyttämään tilaisuutta hyväkseen, jos sellainen tilaisuus avautuu. Sen sijaan ei ole epäilystäkään, etteikö Venäjä olisi valmistautunut hyökkäämään länteen valloittamaan koko Euroopan nimenomaan heinäkuussa 1941.

Romaniaan liitossa Saksan kanssa

Venäjä on ”aina” halunnut Välimerelle, eli haltuunsa Bosporin ja Dardanellin salmet. Sinne pääsemiseksi piti vallata Romania. Seuraavassa lainauksessa on yksi vaihtoehto siitä miten Venäjä voisi saada Romanian.

NKVD:n (KGB, FSB) majuri Osetrov raportoi Venäjän puolustusministeri Voroshiloville 5.3.1940 (Talvisodan aikana, jolloin Venäjä pelkäsi Englannin ja Ranskan pommittavan Bakua - Venäjän öljylähteitä): ”»31. tammikuuta Siperian sotilaspiirin komentaja 2. luokan armeijankomentaja Kalinin esitelmöi sotilaspiirin Puna-armeijan talossa kansainvälisestä tilanteesta - - Kalinin tiedotti, että suuri sota on väistämätön vuoden 1940 keväällä, siihen osallistuvat yhdellä puolen Venäjä liitossa Saksan, Italian ja Japanin kanssa ja toisella puolen Englanti-Ranska blokki. Sen suuren sodan aloittaja on Romania [kuten Talvisodan muka Suomi - jp] - - mutta Romaniaan hyökätään heti konfliktin alussa kolmesta suunnasta, eli Venäjän, Saksan ja Bulgarian tahoilta [sen lauseen Voroshilov oli alleviivannut punakynällä - M.S.] sen jälkeen sotaan liittyvät Turkki, Iran, Englanti, Ranska, Italia ja ehkä myös USA. Sota Romaniaa vastaan päättyy hyvin nopeasti, mutta sota Englantia, Ranskaa ja niiden liittolaisia vastaan muodostuu pitkäaikaiseksi - - »

On kiinnostavaa, mikä asia siinä alleviivatussa lauseessa Voroshilovia kiihdytti? Hieno operatiivinen idea, josta ehkä kannattaisi ilmoittaa isännälle, vaiko tärkeän informaation luvaton vuoto, josta 2. luokan armeijankomentaja Kalininilla ei olisi pitänyt olla tietoa?” No, joka tapauksessa Kalinin sai pian ylennyksen kenraaliluutnantiksi.[i]

Touko-kesäkuussa Odessan sotilaspiiriin (eli Romanian lähelle) siirrettiin 14 lentorykmenttiä, joista 10 pommituslentorykmenttejä, joista puolestaan kaksi oli kaukopommitusrykmenttejä ja kaksi raskaspommitusrykmenttejä.[ii]

Lähi-idän taistelutanner

”Kannattaa huomata, että vuoden 1940 huhtikuussa (eli heti Talvisodan jälkeen) paiskattiin Taka-Kaukasian sotilaspiiriin lisää kuusi lentorykmenttiä. Version Bakun alueen ilmapuolustuksen vahvistamisesta imperialistisen Englannin aggressiivisten aikomusten vuoksi voimme heti heittää sivuun, koska niiden kuuden rykmentin joukossa ei ollut ensimmäistäkään hävittäjärykmenttiä. Kaikki kuusi olivat pommituslentorykmenttejä (kolme kaukopommitusrykmenttiä, kaksi nopeiden pommittajien rykmenttiä ja yksi kevyiden pommittajien rykmentti).”[iii]

”Miksi vuoden 1940 keväällä piti Venäjän etelärajan lähelle sijoittaa parikymmentä lentorykmenttiä (enemmän kuin tuhat taistelukonetta)? Ehkä saamme osittaisen vastauksen kysymykseen direktiiveistä nro 468200 ja 468214, jotka puna-armeijan ilmavoimien pääesikunnan päällikkö Smushkevitsh lähetti Taka-Kaukasian ja Odessan sotilaspiirien ilmavoimien komentajille 9. ja 11. huhtikuuta 1940. Niissä dokumenteissa annetaan tehtäviksi »aloittaa Lähi-idän taistelutantereen tuntemaan oppimista, kiinnittäen erillistä huomiota seuraaviin kohteisiin - -» Seurasi luettelo 22 maantieteellisestä kohteesta, joihin kuuluivat mm. Aleksandria, Beirut, Haifa, Nikosia, Istanbul, Ankara, Suezin kanava, Bosporin ja Dardanellin salmet. Ankarimman salaisuuden vallitessa piti suorittaa harjoituslentoja harjoituspommituksin Venäjän alueella sellaisin lentomatkoin ja suunnistusolosuhteiden vallitessa, jotka vastasivat Lähi-idän taistelutantereen vaatimuksille. Venäjän sotilasasiamiehen Berliinissä kautta piti kysyä saksalaisilta tiedustelutietoja Englannin Mosulissa sijaitsevaa ilmavoimien tukikohtaa koskien ...

Maalentäjistä ei jäänyt jälkeen myöskään Mustan meren laivaston ilmavoimien esikunta. Komentajan kirjeestä ilmavoimien operaatiosuunnitelmasta (ei ennen 27.3.1940) voimme lukea:

»Todennäköiset viholliset: Englanti, Ranska, Romania, Turkki - -

Ilmavoimien tehtävät: tehdä ilmahyökkäyksiä Marmara meressä Bosporin salmessa oleviin laivoihin, miinasulkujen pudottaminen Bosporin salmeen - -»

Mustan meren ilmavoimien komentajan esitys Merivoimien pääesikunnalle ilmavoimien vuoden 1940-41 toimintasuunnitelmaksi:

»Ilmavoimien tehtävät taistelutannerten mukaisesti:

1.     Musta meri. Suorittaa tehokkaita pommihyökkäyksiä tukikohtiin: Constanta, Izmail, Varna - -

2.     Aigeian meri: Saloniki, Smyrna - -

3.     Välimeri: Aleksandria, Haifa, Suezin kanava, Malta, Brindisi - - Systemaattisin iskuin Suezin kanavaa vastaan estää Englantia ja Välimeren maita käyttämästä sitä reittiä normaalisti - -»

On huomionarvoista että samaan aikaan puna-armeijan yleisesikunnan tiedusteluosasto antoi puna-armeijan ilmavoimien pääesikunnalle salaisen kirjallisuuden luettelon tutustumista varten. Tiedusteluosasto oli julkaissut ne kirjat vuoden 1939 lopun ja vuoden 1940 alun aikana [ajanmäärityksessä voi olla jotakin vikaa alkuperäistekstissä (alusta loppuun) - jp]. Luettelossa on mm.:

-         yhdeksän yhteenvetoraporttia Lähi-itää, Keski-itää ja Kauko-itää koskien

-         ilmavoimien käsikirja koskien Turkkia, Irania ja Afganistania

-         Irakin öljyteollisuusyritysten luettelo

-         Romanian sotilasteollisuuskohteiden luettelo

-         ilmavoimien käsikirja koskien Romaniaa

Myöskään puna-armeijan ilmavoimien pääesikunta ei laiskotellut, vaan kirjoitti 19-sivuisen dokumentin nimellä »Intian marssiopas nro 1 (Barotshilin ja Tsitralin laaksot) ja nro 4 (Killion, Giltshitin, Srinagorin laaksot)». 34-sivulle kerättiin Turkin, Iranin, Irakin, Afganistanin, Syyrian, Palestiinan, Egyptin ja Intian sotateollisten kohteiden luettelo.

Ei tarvitse luulla, että Gangesiin tai vähintään Palestiinaan saakka aikoivat päästä (lentää) ainoastaan ilmavoimien komentajat. 11.5.1940 divisioonankomissaari Shabalin kirjoitti puna-armeijan poliittisen hallinnon komentajalle Mehlikselle esityksen, jossa hän tuo esiin suuren huolensa »tarpeesta huolellisesti tarkistaa puna-armeijan joukko-osastojen ja yhtymien organisaatio kun ne valmistautuvat sotaan Lähi-idän taistelutantereella».

Huomatkaamme myös se, että tasan 20 päivän kuluttua, 31. toukokuuta 1940, allekirjoitti toveri Mehlis itse päiväkäskylle nro 0027, jossa käski »kuukauden kuluessa varustaa Voenizdatin salaisessa kirjapainossa yksi painokone tarpeellisilla ulkomaisilla kirjasimilla kirjojen painamiseksi» [todennäköisesti tarkoitettiin sanakirjoja sekä vihollisen sotilaille tarkoitettuja lentolehtisiä - M.S.]. Edelleen päiväkäskyssä on pitkä luettelo, jossa lisäksi 11 Euroopan kielille on nimitetty myös »turkin, iranin, afgaanin, intiaanin [niin tekstissä on - M.S.], kiinan mongolin, korean ja japanin kielet».

Kuten huomaamme, ei ainoastaan Majakovski rakastanut »meidän suuria suunnitelmiamme». Palataksemme »intiaanin» kielen ongelmista sen kappaleen pääteemaan, voimme vielä kerran todeta sen tosiasian, että Suomen sovjetisointi ei ollut ainoa eikä edes päätehtävä, joka puna-armeijalla oli edessään vuoden 1940 keväällä. Niin pian kuin liiallinen järkkymättömyys yhden erillisen tehtävän täyttämisessä osoitti koko Suuren Suunnitelman realisoinnin epäilyksenalaiseksi, käski Stalin varovaisena ja kaukonäköisenä poliitikkona vaihtaa »peruutusvaihteelle».”[iv]

Niin, Venäjä on ollut (ja on) imperialistinen valtio noin 500 vuotta, valloittaen niin paljon muiden kansojen asuinalueita kuin se on kulloinkin ollut (ja on) mahdollista. Talvisota osoitti, että Venäjä tarvitsee vielä hieman lisää aikaa kehittääkseen ja varustaakseen puna-armeijaa ennen kuin voi tehdä täysimittaisen hyökkäyksen länteen.

Jatko

Toisen Maailmansodan yhteydessä Venäjä ei onnistunut valloittamaan Lähi-itää. Yritys on kuitenkin ollut kova senkin jälkeen. Venäjä aseisti Irakin verisen diktaattorin enemmän kuin hampaisiin saakka ja Venäjän KGB koulutti, sekä varusti Saddamin salaisen poliisin. Vielä viimeisimmän Irakin sodan aikana kaksi venäläistä kenraalia oli suunnittelemassa Bagdadin puolustusta samalla kun USAn joukot valloittivat Bagdadin. Mahtoi ryssiä ottaa päähän. Senkin jälkeen Venäjä on aseistanut Irania ja Syyriaa - jotka puolestaan ovat aseistaneet terroristijärjestöjä, jotta Lähi-itä ei vakautuisi.


[i] Mark Solonin, 25.juuni 1941: Rumalus või agressioon, 2010, sivu 97

[ii] Mark Solonin, 25.juuni 1941: Rumalus või agressioon, 2010, sivu 97

[iii] Mark Solonin, 25.juuni 1941: Rumalus või agressioon, 2010, sivu 97

[iv] Mark Solonin, 25.juuni 1941: Rumalus või agressioon, 2010, sivut 98-99

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle