Venäjän
pyrkimys tehdä koko Maapallosta kommunistinen Kremlistä johdettu diktatuuri on
tunnettu, mutta kun Venäjän arkistot ovat edelleen (vuonna 2010) suljetut
riippumattomilta tutkijoilta, niin suunnitelmista ja käskyistä on vain
sirpaletietoa. Jeltsinin aikana arkistoista saatiin kuitenkin jotakin ulos,
joten heittäkäämme silmäys sirpaletietoon Lähi-idän suuntaa koskien.
Korostan
heti alkuunsa, ettei niistä sirpaleista ole pääteltävissä tarkkaa aikaa
milloin Venäjä olisi hyökännyt Lähi-itään (tai vaikka Turkkiin). Minun
mielestäni niistä on pääteltävissä vain, että Venäjä valmistautui käyttämään
tilaisuutta hyväkseen, jos sellainen tilaisuus avautuu. Sen sijaan ei ole epäilystäkään,
etteikö Venäjä olisi valmistautunut
hyökkäämään länteen valloittamaan koko Euroopan nimenomaan heinäkuussa
1941.
Venäjä
on ”aina” halunnut Välimerelle, eli haltuunsa Bosporin ja Dardanellin
salmet. Sinne pääsemiseksi piti vallata Romania. Seuraavassa lainauksessa on
yksi vaihtoehto siitä miten Venäjä voisi saada Romanian.
NKVD:n
(KGB, FSB) majuri Osetrov raportoi Venäjän puolustusministeri Voroshiloville
5.3.1940 (Talvisodan aikana, jolloin Venäjä pelkäsi
Englannin ja Ranskan pommittavan Bakua - Venäjän öljylähteitä): ”»31.
tammikuuta Siperian sotilaspiirin komentaja 2. luokan armeijankomentaja Kalinin
esitelmöi sotilaspiirin Puna-armeijan talossa kansainvälisestä tilanteesta -
- Kalinin tiedotti, että suuri sota on väistämätön vuoden 1940 keväällä,
siihen osallistuvat yhdellä puolen Venäjä liitossa Saksan, Italian ja Japanin
kanssa ja toisella puolen Englanti-Ranska blokki. Sen suuren sodan aloittaja on
Romania [kuten Talvisodan muka Suomi - jp] - - mutta Romaniaan hyökätään
heti konfliktin alussa kolmesta suunnasta, eli Venäjän, Saksan ja Bulgarian
tahoilta [sen lauseen Voroshilov oli alleviivannut punakynällä - M.S.] sen jälkeen
sotaan liittyvät Turkki, Iran, Englanti, Ranska, Italia ja ehkä myös USA.
Sota Romaniaa vastaan päättyy hyvin nopeasti, mutta sota Englantia, Ranskaa ja
niiden liittolaisia vastaan muodostuu pitkäaikaiseksi - - »
On
kiinnostavaa, mikä asia siinä alleviivatussa lauseessa Voroshilovia kiihdytti?
Hieno operatiivinen idea, josta ehkä kannattaisi ilmoittaa isännälle, vaiko tärkeän
informaation luvaton vuoto, josta 2. luokan armeijankomentaja Kalininilla ei
olisi pitänyt olla tietoa?” No, joka tapauksessa Kalinin sai pian ylennyksen
kenraaliluutnantiksi.[i]
Touko-kesäkuussa
Odessan sotilaspiiriin (eli Romanian lähelle) siirrettiin 14 lentorykmenttiä,
joista 10 pommituslentorykmenttejä, joista puolestaan kaksi oli
kaukopommitusrykmenttejä ja kaksi raskaspommitusrykmenttejä.[ii]
”Kannattaa
huomata, että vuoden 1940 huhtikuussa (eli heti Talvisodan jälkeen)
paiskattiin Taka-Kaukasian sotilaspiiriin lisää kuusi lentorykmenttiä.
Version Bakun alueen ilmapuolustuksen vahvistamisesta imperialistisen Englannin
aggressiivisten aikomusten vuoksi voimme heti heittää sivuun, koska niiden
kuuden rykmentin joukossa ei ollut ensimmäistäkään hävittäjärykmenttiä.
Kaikki kuusi olivat pommituslentorykmenttejä (kolme kaukopommitusrykmenttiä,
kaksi nopeiden pommittajien rykmenttiä ja yksi kevyiden pommittajien
rykmentti).”[iii]
”Miksi
vuoden 1940 keväällä piti Venäjän etelärajan lähelle sijoittaa
parikymmentä lentorykmenttiä (enemmän kuin tuhat taistelukonetta)? Ehkä
saamme osittaisen vastauksen kysymykseen direktiiveistä nro 468200 ja 468214,
jotka puna-armeijan ilmavoimien pääesikunnan päällikkö Smushkevitsh lähetti
Taka-Kaukasian ja Odessan sotilaspiirien ilmavoimien komentajille 9. ja 11.
huhtikuuta 1940. Niissä dokumenteissa annetaan tehtäviksi »aloittaa Lähi-idän
taistelutantereen tuntemaan oppimista, kiinnittäen erillistä huomiota
seuraaviin kohteisiin - -» Seurasi luettelo 22 maantieteellisestä kohteesta,
joihin kuuluivat mm. Aleksandria, Beirut, Haifa, Nikosia, Istanbul, Ankara,
Suezin kanava, Bosporin ja Dardanellin salmet. Ankarimman salaisuuden vallitessa
piti suorittaa harjoituslentoja harjoituspommituksin Venäjän alueella
sellaisin lentomatkoin ja suunnistusolosuhteiden vallitessa, jotka vastasivat Lähi-idän
taistelutantereen vaatimuksille. Venäjän sotilasasiamiehen Berliinissä kautta
piti kysyä saksalaisilta tiedustelutietoja Englannin Mosulissa sijaitsevaa
ilmavoimien tukikohtaa koskien ...
Maalentäjistä
ei jäänyt jälkeen myöskään Mustan meren laivaston ilmavoimien esikunta.
Komentajan kirjeestä ilmavoimien operaatiosuunnitelmasta (ei ennen 27.3.1940)
voimme lukea:
»Todennäköiset
viholliset: Englanti, Ranska, Romania, Turkki - -
Ilmavoimien
tehtävät: tehdä ilmahyökkäyksiä Marmara meressä Bosporin salmessa oleviin
laivoihin, miinasulkujen pudottaminen Bosporin salmeen - -»
Mustan
meren ilmavoimien komentajan esitys Merivoimien pääesikunnalle ilmavoimien
vuoden 1940-41 toimintasuunnitelmaksi:
»Ilmavoimien
tehtävät taistelutannerten mukaisesti:
1.
Musta
meri. Suorittaa tehokkaita pommihyökkäyksiä tukikohtiin: Constanta, Izmail,
Varna - -
2.
Aigeian
meri: Saloniki, Smyrna - -
3.
Välimeri:
Aleksandria, Haifa, Suezin kanava, Malta, Brindisi - - Systemaattisin iskuin
Suezin kanavaa vastaan estää Englantia ja Välimeren maita käyttämästä sitä
reittiä normaalisti - -»
On
huomionarvoista että samaan aikaan puna-armeijan yleisesikunnan
tiedusteluosasto antoi puna-armeijan ilmavoimien pääesikunnalle salaisen
kirjallisuuden luettelon tutustumista varten. Tiedusteluosasto oli julkaissut ne
kirjat vuoden 1939 lopun ja vuoden 1940 alun aikana [ajanmäärityksessä voi
olla jotakin vikaa alkuperäistekstissä (alusta loppuun) - jp]. Luettelossa on
mm.:
-
yhdeksän
yhteenvetoraporttia Lähi-itää, Keski-itää ja Kauko-itää koskien
-
ilmavoimien
käsikirja koskien Turkkia, Irania ja Afganistania
-
Irakin öljyteollisuusyritysten
luettelo
-
Romanian
sotilasteollisuuskohteiden luettelo
-
ilmavoimien
käsikirja koskien Romaniaa
Myöskään
puna-armeijan ilmavoimien pääesikunta ei laiskotellut, vaan kirjoitti
19-sivuisen dokumentin nimellä »Intian marssiopas nro 1 (Barotshilin ja
Tsitralin laaksot) ja nro 4 (Killion, Giltshitin, Srinagorin laaksot)».
34-sivulle kerättiin Turkin, Iranin, Irakin, Afganistanin, Syyrian,
Palestiinan, Egyptin ja Intian sotateollisten kohteiden luettelo.
Ei
tarvitse luulla, että Gangesiin tai vähintään Palestiinaan saakka aikoivat päästä
(lentää) ainoastaan ilmavoimien komentajat. 11.5.1940 divisioonankomissaari
Shabalin kirjoitti puna-armeijan poliittisen hallinnon komentajalle Mehlikselle
esityksen, jossa hän tuo esiin suuren huolensa »tarpeesta huolellisesti
tarkistaa puna-armeijan joukko-osastojen ja yhtymien organisaatio kun ne
valmistautuvat sotaan Lähi-idän taistelutantereella».
Huomatkaamme
myös se, että tasan 20 päivän kuluttua, 31. toukokuuta 1940, allekirjoitti
toveri Mehlis itse päiväkäskylle nro 0027, jossa käski »kuukauden kuluessa
varustaa Voenizdatin salaisessa kirjapainossa yksi painokone tarpeellisilla
ulkomaisilla kirjasimilla kirjojen painamiseksi» [todennäköisesti
tarkoitettiin sanakirjoja sekä vihollisen sotilaille tarkoitettuja lentolehtisiä
- M.S.]. Edelleen päiväkäskyssä on pitkä luettelo, jossa lisäksi 11
Euroopan kielille on nimitetty myös »turkin, iranin, afgaanin, intiaanin [niin
tekstissä on - M.S.], kiinan mongolin, korean ja japanin kielet».
Kuten
huomaamme, ei ainoastaan Majakovski rakastanut »meidän suuria suunnitelmiamme».
Palataksemme »intiaanin» kielen ongelmista sen kappaleen pääteemaan, voimme
vielä kerran todeta sen tosiasian, että Suomen sovjetisointi ei ollut ainoa
eikä edes päätehtävä, joka puna-armeijalla oli edessään vuoden 1940 keväällä.
Niin pian kuin liiallinen järkkymättömyys yhden erillisen tehtävän täyttämisessä
osoitti koko Suuren Suunnitelman realisoinnin epäilyksenalaiseksi, käski
Stalin varovaisena ja kaukonäköisenä poliitikkona vaihtaa »peruutusvaihteelle».”[iv]
Niin, Venäjä on ollut (ja on) imperialistinen valtio noin 500 vuotta, valloittaen niin paljon muiden kansojen asuinalueita kuin se on kulloinkin ollut (ja on) mahdollista. Talvisota osoitti, että Venäjä tarvitsee vielä hieman lisää aikaa kehittääkseen ja varustaakseen puna-armeijaa ennen kuin voi tehdä täysimittaisen hyökkäyksen länteen.
Toisen Maailmansodan yhteydessä Venäjä ei onnistunut valloittamaan Lähi-itää. Yritys on kuitenkin ollut kova senkin jälkeen. Venäjä aseisti Irakin verisen diktaattorin enemmän kuin hampaisiin saakka ja Venäjän KGB koulutti, sekä varusti Saddamin salaisen poliisin. Vielä viimeisimmän Irakin sodan aikana kaksi venäläistä kenraalia oli suunnittelemassa Bagdadin puolustusta samalla kun USAn joukot valloittivat Bagdadin. Mahtoi ryssiä ottaa päähän. Senkin jälkeen Venäjä on aseistanut Irania ja Syyriaa - jotka puolestaan ovat aseistaneet terroristijärjestöjä, jotta Lähi-itä ei vakautuisi.