Sotasyyllisyydestä

Täydennetty 6.11.2006, 30.12.2007 Juhani Putkinen

Jatkosodan päätyttyä Suomen poliittista johtoa tuomittiin perustuslainvastaisen taannehtivan lain perusteella rangaistuksiin syytettynä siitä, että he olisivat muka olleet syyllisiä Jatkosotaan Venäjää vastaan.

Oikeudenkäynnillä ei ollut mitään tekemistä oikean oikeudenkäynnin kanssa vaan kyseessä oli poliittinen näytösoikeudenkäynti, joka tehtiin Venäjän painostuksen ja uhkausten vuoksi. Syytetyt eivät saaneet esittää haluamiaan todisteita syyttömyytensä todistamiseksi.

Taustaa

Oleellista on huomioida, ettei Jatkosota syntynyt tyhjästä, vaan sen taustana on Talvisota, jossa Venäjä hyökkäsi rikollisesti Suomen kimppuun rikkoen Venäjän ja Suomen välillä voimassa olleita hyökkäämättömyyssopimusta, sen jatkosopimusta, Tarton rauhansopimusta ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä. Talvisodan nimissä Venäjä ryösti Suomelta noin 12% Suomen laillisesta alueesta. Yli 400 000 suomalaista joutui pakolaisiksi omista kodeistaan.

Talvisodan jälkeisenä ns. välirauhan aikana Venäjä painosti Suomea voimakkaasti ja puuttui Suomen sisäisiin asioihin törkeästi. Mainittakoon tässä lyhyesti, että Venäjä yritti saada hallintaansa Petsamon nikkelin, pakotti Suomen vaihtamaan hallituksestaan ministeri Väinö Tannerin ja pakotti Suomen myöntämään Venäjälle joukkojen kauttakulkuoikeuden maitse Hangon tukikohtaan (jota Venäjä miehitti de facto). Tämä kauttakulku oli Suomen kannalta erittäin vaarallinen, koska puna-armeijan joukkoja kuljetettiin aivan pääkaupunkimme vierestä. Venäjä myös valmistautui hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun.

Samanaikaisesti Saksa oli miehittänyt Tanskan ja Norjan, joten Suomen kauppamerenkulku eteläisistä satamistaan oli täysin Saksan mielivallan alla. Suomella oli pieni henkireikä pohjoisessa Petsamon sataman kautta, mutta sieltä tapahtuvat kuljetukset olivat puolestaan Englannin kuljetuslupien varassa. Siten Suomelle ei käytännössä ollut muita mahdollisia ulkomaankauppakumppaneita kuin Saksa, sillä Venäjä ei suostunut toimittamaan Suomelle Suomen välttämättä tarvitsemia raaka-aineita, kuten viljaa, merkittävää määrää. Suomi joutui siten riippuvaiseksi Saksasta.

Eri tulkintojen mukaan Venäjä "ajoi Suomen Saksan syliin" tai "ajoi Suomen Saksan sateenvarjon alle".

Venäjä valmistautui hyökkäämään länteen maailmanhistorian suurimmin joukoin heinäkuussa 1941 vallatakseen koko Euroopan - aluksi. Venäjän pyrkimyksenä oli valloittaa koko maapallo Moskovasta johdetuksi kommunistiseksi diktatuuriksi. Suomen rajallekin Venäjä oli keskittänyt yli 21 divisioonaa vastaavat joukot (Suomen liikekannalle pantavat joukot olivat silloin 16 divisioonaa + prikaati).

Suomi kävi Saksan kanssa keskusteluja mahdollisesta yhteistyöstä siltä varalta, että Venäjä hyökkää jälleen Suomen kimppuun. Suomi suostui saksalaisten joukkojen kauttakulkuun alueensa lävitse Norjaan sen jälkeen kun Venäjä oli ensin vaatinut omille joukoilleen kauttakulun Hankoon.

Pohjois-Suomeen luvattiin sotatilanteessa tuoda saksalaisia joukkoja mm. suojaamaan Petsamon nikkelikaivoksia Venäjän kaappaushyökkäystä vastaan. Pohjois-Suomeen tuli Venäjän aloitettua Jatkosodan noin kolmea divisioonaa vastaavat saksalaisjoukot (nimellisesti neljä divisioonaa, mutta kun kolmesta divisioonasta puuttui kolmas jalkaväkirykmentti, niin käytännössä joukkoja oli vain kolmen divisioonan verran). Siten Suomen liikekannallepantavat joukot ja saksalaisjoukot Suomessa Venäjän aloittaessa sodan eivät olleet edes niin suuret kuin Venäjän Suomen rajoille keskittämät joukot.

Jatkosodan aloitti Venäjä mm. pommittamalla Suomen alueita 22.6.1941 klo 6.05 alkaen.

Suomella ja Saksalla EI ollut liittosopimusta, vaikka jotkut väittävätkin Suomen ja Saksan olleen Jatkosodassa liittolaisia. Suomi kävi selvästi erillissotaa omin sodanpäämäärin (säilyttää itsenäisyytensä ja saada takaisin Venäjän Suomelta Talvisodassa ryöstämät alueet). Suomi ei suostunut Saksan useaan otteeseen esittämiin vaatimuksiin hyökätä Pietaria vastaan ja katkaista Muurmannin rata. Siten Suomi oikeastaan pelasti Venäjän häviöltä.

Täten Suomi, eikä Suomen johto, eivät suinkaan olleet syyllisiä Jatkosotaan. Syyllinen oli Venäjä ja Venäjän johto.

"Suomi ei käyttänyt sanaa »liittolainen» vaan puhui mieluummin »aseveljistä», ja huolehti siitä, että Neuvostoliitto aloitti vihollisuudet."[i]

"Tärkeintä kuitenkin oli, etteivät suomalaiset ylittäneet Karjalan kannaksella Rajajoella olevaa talvisotaa edeltänyttä rajaa kuin ainoastaan sen verran kuin puolustuksen kannalta oli välttämätöntä. Eivätkä suomalaiset liioin lähteneet mukaan muodostamaan aukotonta saartorengasta Leningradin ympärille. Mannerheim kieltäytyi osallistumasta Leningradin piiritykseen. Se oli ehdottomasti suurin syy siihen, että saksalaiset eivät onnistuneet valtaamaan Neuvostoliiton toiseksi suurinta kaupunkia."[ii]

"Mannerheim vakiinnutti rintaman Saksasta hankitun avun turvin. Vastineeksi Suomen presidentti Risto Ryti antoi henkilökohtaisen sitoumuksen, että Suomi ei solmi erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa."[iii] Korostan edellä mainittua "henkilökohtaisen sitoumuksen" - eli Suomi ei siinäkään suuressa hädässä suostunut liittoutumaan Saksan kanssa.

"Presidentti Ryti ja valtioneuvosto olivat tiukasti sillä kannalla, että Suomi ei Hitlerin julistuksesta huolimatta ollut liitossa Saksan kanssa vaan kävi erillistä sotaa Moskovan rauhan hyvittämiseksi ja maan alueen turvaamiseksi. Saksalaisia voitiin sanoa enintään aseveljiksi, ei liittolaisiksi. Tämän pääosa kansanedustajistakin hyväksyi."[iv]

Venäläisen historioitsijan näkemys sotasyyllisyydestä

"Petroskoissa 1981 pidetyssä Suomen ja Neuvostoliiton historiantutkijain symposiumissa professori Viktor M. Holodkovski Neuvostoliiton tiedeakatemiasta huomautti, ettei hänen maanmiehillään ollut oikeutta arvostella Suomen johdossa 1940-41 olleita miehiä, koska näiden ratkaisut johtuivat yksinomaan Stalinin ja Molotovin väkivaltaisesta politiikasta. Aloittamalla talvisodan, perustamalla Kuusisen hallituksen, pakottamalla Suomen Moskovan rauhaan ja jatkamalla painostusta myöhemminkin he olivat saattaneet Suomen asemaan, jossa maan hallituksella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tukeutua Saksaan."[v]

Sotasyyllisyystuomiot olivat laittomia - näytösoikeudenkäynti

"Elokuussa 1945 liittoutuneet päättivät Lontoossa pitämässään kokouksessa, että sotaan syyllisiä Saksan ja sen liittolaismaiden poliitikkoja vastaan oli aloitettava oikeudenkäynnit. Tämän jälkeen oli selvää, että näin oli tehtävä Suomessakin, ja että asia olisi parasta hoitaa kotimaisin voimin jos suinkin mahdollista. Ainoa laillinen menettely oli kuitenkin syytettyjen haastaminen valtakunnanoikeuteen, ja asiantuntijat totesivat, että siellä heidät hyvin luultavasti vapautettaisiin.

Tarvittiin siis taannehtiva laki ja siihen nojautuva erikoistuomioistuin, jotta voitaisiin tuomita poliitikkoja teoista, joita niiden tapahtuessa voimassa ollut laki ei määritellyt rikkomuksiksi. Kaikki tämä oli vastoin kotoista ja länsimaista oikeusperinnettä, ja erikoistuomioistuimet kiellettiin nimenomaisesti Suomen hallitusmuodossa."[vi]

"Sotasyyllinen"

Annetaanpa "sotasyylliselle" juristi Kivimäelle puheenvuoro: "Syytteiden ja tuomitsemisen tiellä oli kuitenkin voimassa olevaan lakiin perustuvia oikeudellisia esteitä. Hallituksen pyynnöstä entinen tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg antoi perusteellisen lausunnon menettelyn oikeutuksesta. Lausunnossa mainittiin, että valtioneuvoston jäsen voidaan 25.11.1922 annetun lain mukaan asettaa syytteeseen ja tuomita, jos hän virkatoimessaan myötävaikuttaa sotaan avustaen jotakin sellaista, minkä laittomuus on ilmeinen, tai edistäen sellaista menettelyä, joka on selvästi lainvastainen. Paitsi valtioneuvoston jäsenet voivat muutkin henkilöt virkatoimen lainvastaisen hoitamisen vuoksi olla sanotuin edellytyksin rangaistuksen alaisia. Pitkän lausuntonsa Ståhlberg tiivisti seuraavaan toteamukseen: Sotasyyllinen on ainoastaan se, joka on vaikuttanut maan joutumiseen sotaan tai sodan jatkumiseen Suomen lain mukaan rikollisella tavalla, laiminlyönnillä tai menettelyllä, josta hänet on tuomittava laillisessa tuomioistuimessa. Asian käsittely satunnaisissa tuomioistuimissa ei ole luvallinen, sillä sellaiset tuomioistuimet on Suomen perustuslaissa, hallitusmuodon 60. pykälässä nimenomaan kielletty. -- Lainvastaisuudella tarkoitetaan yleisesti rikollisia tekoja, mutta niistä voidaan tuomita rangaistuksiin vain, mikäli tämä seuraamus on ollut laissa säädettynä jo silloin, kun rikos on tehty. Kaikissa sivistysmaissa on aina omaksuttu periaate »nullum crimen sine lege», joka sisältää ajatuksen, ettei rangaistusseuraamusta voida säätää taannehtivasti. Tämän mukaisesti Korkein oikeus siltä pyydetyssä lausunnossa esitti, ettei sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin ryhdyttäisi."[vii]

"Procope ja muutamat syytetyistä olivat korostaneet, että sotasyyllisoikeuteen joutuneet olivat vastuussa vain syytteissä mainituista tahallisista rikoksista ja laiminlyönneistä, mutta ei sen sijaan tuottamuksellisista teoista. Viimeksi mainituilla ei nimittäin ollut pyritty valtakuntaa vahingoittamaan, vaan niissä kehitys oli johtanut tuloksiin, joista nyt käräjöitiin. Tähän oikeuskansleri huomautti, ettei kysymyksellä tahallisuudesta ja tuottamuksesta ole sotasyyllisyyslain pohjalta mitään merkitystä. Tällöin Procope tiedusteli, riittäisikö siis puhdas casus eli sattuma tuomion perusteeksi, mihin oikeuskansleri vastasi: »Laki on epäilemättä niin laadittu.»"[viii]

"Olin joutunut lähinnä pakosta lähtemään Berliiniin Suomen edustajaksi. Olin mielestäni pääasiallisesti valtion virkamies, joka hoiti ylemmistä portaista tulevia tehtäviään. Jouduin sitten virkani hoitamisesta syytettyjen joukkoon, ja meitä varten laadittiin laki, jolla oli vain yksi tarkoitus: tuomita joku jostakin, olipa syynä sitten vaikkapa pelkästään casus."[ix]

Todelliset sotasyylliset

"Sotasyyllisoikeus piti Säätytalolla kuusi istuntoa marraskuusta 1945 helmikuuhun 1946. Syytetyt puolustautuivat tarmokkaasti ja taitavasti, mutta kun oikeudenkäynti oli alun pitäen rajoitettu koskemaan vuosia 1941-44 ja talvisotaa kiellettiin nimenomaisesti käsittelemästä, todelliset sotasyylliset Stalin ja Molotov jäivät pimentoon. Syytetyt ja heidän avustajansa onnistuivat kyllä viittaamaan tähän ja totesivat painokkaasti senkin, että kyseessä oli täysin poliittinen prosessi, jolla oli vain oikeudenkäynnin muoto."[x]

Sotasyyllisyyskeskustelu

ProKarelia järjesti hyvän sotasyyllisyys- ja asekätkentäseminaarin 20.9.2004.

21.11.2005 järjestettiin sotasyyllisyysseminaari, jossa Venäjän kannan esitti Juri Derjabin, eli nimimerkki Juri Komissarov.

22.11.2005 tohtori Jukka Tarkka kirjoitti sotasyyllisyydestä artikkelin Turun Sanomiin. Minun kommenttini Tarkan artikkeliin Turun Sanomat julkaisi 23.11.2005. Keskustelu jatkui mm. Helsingin Sanomien foorumilla.

Yleisradio järjesti radion ykköskanavalla sotasyyllisyyskeskustelun 12.12.2005 klo 16.10-17.30. Asiantuntijoina olivat dosentit Martti Häikiö ja Hannu Rautkallio, sekä tohtori Jukka Tarkka. Toimittajana oli Jorma Kallenautio, kuuntelijat voivat esittää kysymyksiä suorassa lähetyksessä.

Poimin tähän joitakin pätkiä pitkästä ja välillä kiihkeästäkin keskustelusta:

1. Hannu Rautkallion mukaan presidentti Paasikivi puuttui henkilökohtaisesti tuomioiden ankaruuteen, vaatien syytetyille kovempia tuomioita (Venäjän vaatimuksesta), eli loukkasi tuomioistuimen riippumattomuutta.

2. Hannu Rautkallio esitti todisteita siitä, että Englanti ei vaatinut sotasyyllisyystuomioita.

3. Martti Häikiön mukaan ministeri Orlov (Venäjä) sanoi, että ellei voida tuomita vanhojen lakien mukaan, niin pitää laatia uusi laki.

4. Jukka Tarkan mukaan valvontakomission johtaja kenraali Andrei Zhdanov uhkasi Paasikiveä sodalla, ellei syytettyjä tuomita.

5. Martti Häikiön mukaan Venäjä pakotti Suomen Jatkosotaan.

6. Martti Häikiön mukaan piti keksiä keino miten mm. Väinö Tanner saadaan syrjään Suomen johdosta.

7. Jukka Tarkka: "Suomi EI aiheuttanut Jatkosotaa".

8. Yleisökysymyksessä: "Stalin oli suuri sotarikollinen".

9. Martti Häikiö: "Talvisotaa ei saanut tuoda esille oikeudenkäynnissä".

10. Hannu Rautkallio: Puolet tuomituista eivät olleet hallituksessa Jatkosodan alkaessa. Stalin tiedotti kenraali Savonenkovin kautta marsalkka Mannerheimille, ettei Mannerheimia syytetä.

11. Itse esitin: Syytettyjen syyttömyys pitäisi osoittaa ja oikean syyllisen Venäjän syyllisyys - aloittihan Venäjä sekä Talvisodan, että Jatkosodan "ampumalla ensin" - tuoda esiin. Miksi tätä ei nosteta esille ja syyttömästi tuomittujen tuomioita ei pureta?

12. Martti Häikiö: Voittajaa ei voida tuomita oikeussalissa.

13. Jukka Tarkka: Sotasyyllisyyslaki oli lyhyt väliaikainen laki. Kunniaa ei voida palauttaa kun se ei mennyt.

14. Hannu Rautkallio: Tuomioita yritettiin perustellusti purkaa, mutta oikeuskansleri totesi kaksi vuotta harkittuaan, ettei tuomioita voida purkaa. Tuomio loukkasi suomalaisten kunniaa.

15. Martti Häikiö: Suomi kävi sotaa olematta liitossa Saksan kanssa.

16. Hannu Rautkallio: Suomi ei osallistunut holocaustiin, suomalaiset juutalaiset taistelivat saksalaisten rinnalla. Erillissota.

17. Martti Häikiö: "Tuomitut tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä politiikasta, jolla he pelastivat isänmaan".

18. Jukka Tarkka: Suomi lähti sotaan mukaan, mutta EI ollut sotaan syyllinen.

19. Hannu Rautkallio: Stalin ajoi Suomen Saksan sateenvarjon alle mm. torpedoimalla Suomen pyrkimyksen säilyttää puolueettomuus, tehdä Ruotsin kanssa yhteistyötä, puuttuivat häikäilemättömällä tavalla Suomen sisäpolitiikkaan luodakseen edellytykset Suomen liittämiseen NL:n kansojen perheeseen, joka oli Talvisodassa epäonnistunut.

20. Hannu Rautkallio: Suomi on itse syyllistänyt itsensä sekä Talvisotaan, että Jatkosotaan.

21. Jukka Tarkka: Presidentti Koivisto totesi vuonna 1993 paraatipuheessaan, että Suomen sodanaikaiset johtajat menettelivät oikein, silloin kun heillä oli valinnan mahdollisuus.

22. Jukka Tarkka: Venäjä reagoi raivolla Tannerin päästämiseen ehdonalaiseen ja kansalaisluottamuksen palautukseen.

 

Presidenttiehdokas Arto Lahti on käyttänyt sotasyyllisyyspuheenvuoron.

ProKarelian sotasyyllisyyspuheenvuoro.

Keskustelu jatkuu edelleen, kunnes ns. sotasyyllisten tuomiot puretaan ja Suomen aiheeton syyllistäminen sotiin loppuu.

Jatkosota

Etusivulle


Chris Mann on englantilainen sotahistorian professori ja sotatieteen tohtori sekä Christer Jörgensen on ruotsalainen sotahistorioitsija, väitöskirja historiasta Lontoossa.

Pentti Virrankoski on historian professori ja FT.

[i] Chris Mann - Christer Jörgensen, Hitlerin sota pohjoisessa, 2003, sivu 207

[ii] Chris Mann - Christer Jörgensen, Hitlerin sota pohjoisessa, 2003, sivu 208

[iii] Chris Mann - Christer Jörgensen, Hitlerin sota pohjoisessa, 2003, sivu 208

[iv] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, sivu 908

[v] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, sivu 902

[vi] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, sivu 937

[vii] T. M. Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivut 277-278

[viii] T. M. Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivut 282-283

[ix] T. M. Kivimäki, Suomalaisen poliitikon muistelmat, 1965, sivu 285

[x] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, sivu 938

Jatkosota

Etusivulle

free counter