Tarton rauhansopimus
Rauhansopimus[i]
Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan välillä.
Suomen Tasavallan hallitus ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen
Neuvostotasavallan hallitus, ottaen huomioon, että Suomi vuonna 1917 on
julistautunut itsenäiseksi ja että Venäjä on tunnustanut Suomen valta
kunnan, Suomen Suuriruhtinaanmaan rajoissa, riippumattomaksi ja täysivaltaiseksi,
ja haluten lopettaa molempien valtioiden välillä sittemmin syntyneen sodan,
luoda pysyväiset rauhalliset suhteet niiden kesken sekä lopullisesti selvittää
Suomen ja Venäjän aikaisemmasta valtioyhteydestä johtuneet suhteet, ovat päättäneet
tehdä tätä tarkoittavan sopimuksen ja siihen valtuuttaneet:
Suomen Tasavallan hallitus:
Juho Kusti Paasikiven
Juho Heikki Vennolan
Alexander Freyn
Karl Rudolf Waldenin
Väinö Tannerin
Väinö Voionmaan
Väinö Gabriel Kivilinnan;
Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus:
Jaan Antonovitsh Behrsinin
Platon Michailovitsh Kershentsewin
Nikolai Sergejevitsh Tichmenjewin,
jotka, kokoonnuttuaan Tarton kaupungissa ja esitettyään toisilleen oikeiksi ja
asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasti:
1. Artikla
Rauhansopimuksen voimaan astuttua lakkaa sotatila
sopimusvaltioiden välillä ja molemmat valtiot sitoutuvat vastedes ylläpitämään
keskinäistä rauhantilaa ja hyvää naapuruutta.
2. Artikla
Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja kulkee:
1. Jakaen Vaidalahden kahtia sen perukassa olevan itäisen niemekkeen kärkeen
(likipitäen 69°57'0 leveydellä ja 31°58'5 pituudella);
edelleen meridiaania myöten etelään siksi kunnes se leikkaa pohjoisen järvilaakson
(likipitäen 69°55'0 leveydellä);
edelleen kaakkoon 32°08'0 pituudella olevaan meridiaaniin saakka (likipitäen
69°55'0 leveydellä); kulkien mikäli mahdollista pitkin Tserwjanyja järvilaaksoa;
edelleen pisteeseen, jo ka on 69°46'0 leveydellä ja 32°06'5 pituudella;
edelleen jakaen kahtia kannaksen, joka on siihen syvimmälle pistävien
Pummangin vuonon (Bolshaja-Volokovaja-guban) ja Oserkovuonon lahtien välissä,
pisteeseen, joka on Srednisaarennon ja mantereen välisen kannaksen keskivälissä
(69°39'1 leveydellä ja 31°47'6 pituudella); sekä
edelleen suorana viivana tähänastisella Suomen ja Venäjän välisellä
rajalla Jaurijärven lähellä olevaan Korvatunturin rajapyykkiin N:o 90.
2. Jaurijärven lähellä olevasta Korvatunturin rajapyykistä N:o 90 Laatokkaan
saakka, sen poikki ja Karjalan kannaksen poikki Suomen ja Venäjän tähänastista
rajaa pitkin sen päätekohtaan Suomenlahden rannalla.
1. Muistutus. Heinä- (Ainovskie-ostrova) ja Kii-saaret siirtyvät Suomelle.
2. Muistutus. Tässä artiklassa selitetty raja on punaisella viivalla merkitty
rauhansopimuksen liitteenä oleville kartoille, nimittäin venäläiselle
merikartalle N:o 1279 ja maakartalle. Näiden karttojen johdolla on tämän
artiklan 1 momentissa mainittujen rajojen käynti itse paikalla toimitettava,
ottaen pakottavissa tapauksissa huomioon luonnonolosuhteet. Jos teksti ja kartat
havaitaan ristiriitaisiksi Kalastaja- ja Srednisaarentoihin nähden, on
merikartalla ratkaiseva merkitys, mutta muuhun rajaan nähden määrää teksti.
3. Muistutus. Kaikki pituudet on laskettu Greenwichistä.
3. Artikla.
Sopimusvaltioiden alueveden laajuus Suomenlahdella on neljä
meripeninkulmaa laskettuna rannikosta sekä, missä saaristoa on, uloimmasta
vedenpinnan yli kohoavasta saaresta tai luodosta. Tästä tehdään seuraavat
poikkeukset:
1. Suomen ja Venäjän välisen maarajan päätekohdasta Suomenlahden rannalla
Seivästön majakan meridiaanin saakka on Suomen alueveden laajuus puolitoista
meripeninkulmaa, ja kulkee sen raja parallellia myöten. Seivästön majakan
meridiaanilla 60°08'9 leveydellä olevasta pisteestä alkaen Suomen alueveden
raja kulkee viivaan myöten, joka yhdistää tämän pisteen Seiskarin eteläpuolella
59°58'8 leveydellä ja 28°24'5 pituudella olevan pisteen kanssa, siihen saakka
missä tämä viiva leikkaa Seivästön meridiaanin länsipuolella olevan Suomen
nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan.
2. Suursaaren eteläkärjen meridiaanilla, yhden meripeninkulman päässä etelään
tästä kärjestä olevasta pisteestä kulkee Suomen alueveden raja kahtena
suorana viivana, joista toinen kulkee 61° ja toinen 288° suunnassa, siihen
saakka missä nämä viivat leikkaavat Suursaaren nelimeripeninkulmaisen
alueveden rajan.
3. Suomen yhtenäisen alueveden ulkopuolella olevien, Suomelle kuuluvien saarien
ympärillä on alueveden laajuus kolme meripeninkulmaa.
Tästä tehdään kuitenkin seuraavat poikkeukset: Seiskarin ja Lavansaaren eteläpuolella
kulkee Suomen alueveden raja seuraavien pisteiden kautta:
leveys 60°00'5 ja pituus 28°31'4
" 59°58'8 " " 28°24'5
" 59°58'0 " " 27°55'0
" 59°54'6 " " 27°52'2
Suuren Tytärsaaren pohjoiskärjen meridiaanilla, kolmen meripeninkulman päässä
pohjoiseen tästä kärjestä olevasta pisteestä alkaen kulkee Suomen alueveden
raja suorana viivana Rödskärin pohjoiskärjen meridiaanilla, yhden
meripeninkulman päässä tästä kärjestä pohjoiseen olevan pisteen kautta
siihen saakka missä tämä viiva leikkaa Rödskärin kolmimeripeninkulmaisen
alueveden rajan.
4. Suomi ei puolestaan vastusta eikä tule vastustamaan sitä, että Venäjän
alueveden raja Suomenlahden itäosassa tulisi kulkemaan seuraavasti:
Suomen ja Venäjän välisen maarajan päätekohdasta Suomenlahden rannalla
pitkin Seivästön majakan meridiaanilla ja 60°58'0 leveydellä olevaan
pisteeseen;
edelleen Seiskarin eteläpuolella 59°58'8 leveydellä ja 28°24'5 pituudella
olevaan pisteeseen; edelleen 59°58'0 leveydellä ja 27°55'0 pituudella olevaan
pisteeseen;
edelleen Vigrundin tornia kohti siihen saakka missänäin vedetty viiva leikkaa
Venäjän yleisen nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan; ja
edelleen tätä rajaa myöten.
1. Muistutus. Kaikkien näiden aluevesien rajat on merkitty rauhansopimuksen
liitteenä oleville venäläisille merikartoille, N:o 1492 ja 1476. Jos teksti
ja kartat havaitaan ristiriitaisiksi, on kartoilla ratkaiseva merkitys.
2. Muistutus. Kaikki pituudet ovat lasketut Greenwichistä.
4. Artikla
Petsamon alueen, jota rajoittavat:
kaakossa ja idässä: 2 artiklan 1 momentissa mainittu raja;
lännessä: tähänastinen Suomen ja Venäjän raja Jaurijärven lähellä
olevasta Korvatunturin rajapyykistä N:o 90 kolmenvaltakunnan rajapyykkiin N:o
94, jossa Suomen, Venäjän ja Norjan rajat yhtyvät; sekä
luoteessa: tähänastinen Venäjän ja Norjan valtakuntien välinen raja,
luovuttaa Venäjä aluevesinensä heti rauhansopimuksen voimaan astuttua
ikuisiksi ajoiksi Suomelle täydellisellä suveenisella oikeudella
omistettavaksi; ja luopuu Venäjä Suomen hyväksi kaikista oikeuksistaan ja
vaatimuksistaan täten luovutettuun alueeseen nähden.
Venäjä poistaa sotaväkensä Petsamon alueelta neljänkymmenenviiden päivän
kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien.
5. Artikla
Kuukauden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien
valitsevat Suomen ja Venäjän hallitukset kumpikin kaksi jäsentä erityiseen
komissiooniin, jonka tulee yhdeksän kuukauden kuluessa toimittaa 2 artiklan 1
momentissa mainittujen rajain käynti ja pyykitys.
6. Artikla
1. Suomi sitoutuu olemaan pitämättä niillä vesillä, jotka
kuuluvat sen omistamaan Pohjois-Jäämeren rannikkoon, sotalaivoja ja muita
aseistettuja laivoja, lukuunottamatta sataa tonnia pienempiä varustetuja
laivoja, joita Suomella on oikeus pitää ilman rajoitusta, sekä enintään
viittätoista kappaletta sota- ja muita aseistettuja laivoja, joiden kantavuus
ei ole suurempi kuin neljäsataa tonnia.
Suomi sitoutuu niinikään olemaan pitämättä mainituilla vesillä
vedenalaisia laivoja ja aseistettuja lentokoneita.
2. Myös sitoutuu Suomi olemaan rakentamatta tälle rannikolle sotasatamia,
sotalaivatukikohtia ja sotakorjausverstaita, jotka laajuudeltaan ovat suurempia
kuin edellisessä momentissa mainittuja laivoja ja niiden aseistusta varten on
tarpeen.
7. Artikla
1. Sopimusvaltiot myöntävät toisen sopimusvaltion
kansalaisille oikeuden harjoittaa kalastusta ja vapaasti kulkea
kalastusaluksilla niin hyvin Suomelle luovutetun Pohjois-Jäämeren rannikon
kuin Venäjälle jäävän Kalastajasaarennon pohjoisen ja itäisen rannikon
aluevesillä Sharapovin niemeen asti.
2. Edellisessä momentissa mainituilla rannikkoalueella ovat molempien
valtioiden kansalaiset oikeutetut astumaan maihin ja rakentamaan tarpeellisia
majailu- ja varastosuojia sekä muita kalastuksen ynnä kalanjalostuksen
vaatimia rakennuksia ja laitoksia.
3.Sopimusvaltiot suostuvat rauhansopimuksen jälkeen tekemään erityisen
sopimuksen siitä, millä ehdoilla ja missä järjestyksessä on oikeus kalastaa
ja kalastaja-aluksilla liikkua ensimmäisessä momentissa mainitun rannikon
aluevesillä.
8. Artikla
1. Venäjän valtiolle ja Venäjän kansalaisille myönnetään
vapaa kauttakulkuoikeus Petsamon alueen kautta Norjaan ja sieltä takaisin.
2. Tavarat, jotka kuljetetaan Petsamon alueen kautta Venäjältä Norjaan,
samoin kuin tavarat, jotka kuljetetaan aman alueen kautta Norjasta Venäjälle,
ovat vapautetut tarkastuksesta ja valvonnasta, lukuunottamatta sitä valvontaa,
joka on välttämätön kauttakulkuliikenteen järjestämistä varten; näistä
tavaroista ei myöskään kanneta tullia eikä kauttakulku- tai muita maksuja.
Yllämainittu kauttakulkutavarain valvonta on sallittu ainoastaan siinä
muodossa, jota kansainvälisessä liikenteessä vakiintuneen tavan mukaan tällaisissa
tapauksissa noudatetaan.
3. Venäjän kansalaisilla, jotka matkustavat Petsamon alueen kautta Norjaan ja
Norjasta takaisin Venäjälle, on oikeus vapaaseen kauttakulkuun asianomaisen
Venäjän viranomaisen antamalla passilla.
4. Noudattamalla voimassaolevia yleisiä määräyksiä on aseistamattomilla venäläisillä
lentokoneilla oikeus ylläpitää Petsamon alueen kautta lentoliikennettä Venäjän
ja Norjan välillä.
5. Kauttakulkuteistä, joilla myöten on sallittu esteettömästi kulkea ja
kuljettaa tavaroita Petsamon alueen kautta Venäjältä Norjaan ja sieltä
takaisin, sekä edellisissä momenteissa mainittujen määräysten lähemmistä
soveltamisehdoista kuin myöskin Venäjän konsuliedustuksen järjestelymuodosta,
joka tehdään rauhansopimuksen voimaan astumisen jälkeen.
9. Artikla
Venäjän kansalaiset, joilla on kotipaikkansa Petsamon alueella,
tulevat ilman muuta Suomen kansalaisiksi, kuitenkin niin, että kahdeksantoista
vuotta täyttäneet ovat oikeutetut yhden vuoden kuluessa rauhansopimuksen
voimaanastumisesta lukien valitsemaan Venäjän kansalaisuuden. Mies valitsee
vaimonsa puolesta, mikäli heidän välillään ei ole toisin sovittu, ja
vanhemmat kahdeksantoistavuotta nuorempien lastensa puolesta.
Henkilöt, jotka ovat valinneet Venäjän kansalaisuuden, saavat sitä seuraavan
vuoden kuluessa vapaasti siirtyä alueelta ja kuljettaa mukanaan kaiken irtaimen
omaisuutensa tullitta ja vientimaksuitta. Mainitut henkilöt säilyttävät
kaikki oikeutensa kiinteään omaisuuteen, minkä he jättävät Petsamon
alueelle.
10. Artikla
Suomi poistaa neljänkymmenenviiden päivän kuluessa
rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien sotajoukkonsa Repolan ja Porajärven
kunnista, jotka palautetaan Venäjän valtakunnan yhteyteen ja liitetään
Arkangelin ja Aunuksen kuvermenttien karjalaisen väestön muodostamaan ja
kansallista itsemääräämisoikeutta nauttivaan Itä-Karjalan autonomiseen
alueeseen.
11. Artikla
Edellisessä artiklassa mainittujen Repolan ja Porajärven
kuntien Itä-Karjalan autonomiseen alueeseen tapahtuvan liittämisen lähemmistä
ehdoista on paikallisen väestön hyväksi sovittu seuraavaa:
1. Kuntien asukkaille annetaan täydellinen amnestia rauhansopimuksen 35
artiklan määräysten mukaan.
2.Paikallinen järjestyksenpito kuntien alueella on kahden vuoden aikana
rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien oleva paikallisen väestön asettaman
miliisin asiana.
3. Kuntien asukkaille taataan omistusoikeus kaikkeen kuntien alueella
omistamaansa irtaimeen omaisuuteen samoinkuin oikeus vapaasti määrätä ja käyttää
omistamiaan tai viljelemiään tiluksia ja muuta hallussaan olevaa kiinteätä
omaisuutta Itä-Karjalan autonomisella alueella voimassaolevien lakien rajoissa.
4. Jokaisella sitä haluavalla näiden kuntien asukkaalla on oikeus vuoden
kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien vapaasti siirtyä pois Venäjältä.
Venäjältä täten pois siirtyvät ovat oikeutetut viemään kaiken irtaimen
omaisuutensa mukanaan ja säilyttävät he Itä-Karjalan autonomisella alueella
voimassaolevien lakien rajoissa kaikki oikeutensa kuntien alueelle jättämäänsä
kiinteään omaisuuteen.
5. Suomen kansalaisille ja suomalaisille yhtiöille, joilla on ennen kesäkuun 1
päivää 1920 tehtyjä metsänhakkuukontrahteja, säilytetään oikeus vuoden
kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien mainituissa kunnissa
toimittaa näiden kontrahtien mukaiset metsänhakkuut ja poisviedä hakatut
puut.
12. Artikla
Sopimusvaltiot kannattavat periaatteessa Suomenlahden ja koko Itämeren
neutralisoimista sekä sitoutuvat myötävaikuttamaan sen toteuttamiseksi.
13. Artikla
Suomi neutralisoi sotilaallisesti seuraavat sille kuuluvat
Suomenlahden saaret: Somerin, Narvin, Seiskarin, Peninsaaren, Lavansaaren,
Suuren ja Pienen Tytärsaaren sekä Rödskärin. Tämä sotilaallinen
neutralisoiminen sisältää sen, ettei niille saarille rakenneta eikä
sijoiteta linnoituksia, pattereita, sotilashavaintoasemia, puolta kilowattia
voimakkaampia radioasemia, sotasatamia ja sotilaallisia meritukikohtia,
sotilasomaisuus- ja sotatarvevarastoja eikä pidetä sotaväkeä en enemmän
kuin on tarpeen järjestyksen ylläpitämistä varten.
Somerin ja Narvin saarilla on Suomi kuitenkin oikeutettu pitämään
sotilashavaintoasemia.
14. Artikla
Suomi ryhtyy heti rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen
toimenpiteisiin Suursaaren sotilaalliseksi neutralisoimiseksi kansainvälisellä
takuulla. Tämä neutralisoiminen sisältää sen, ettei tälle saarelle
rakenneta eikä sijoiteta linnoituksia, pattereita, yhtä kilowattia
voimakkaampia radioasemia, sotasatamia ja sotilaallisia meritukikohtia,
sotilasomaisuus- ja sotatarvevarastoja eikä pidetä sotaväkeä enemmän kuin
on tarpeen järjestyksen ylläpitämistä varten.
Venäjä sitoutuu kannattamaan edellämainitun kansainvälisen takuun
hankkimista.
15. Artikla
Suomi sitoutuu kolmen kuukauden kuluessa rauhansopimuksen
voimaanastumisesta lukien poistamaan Inon ja Puumalan linnoituksista tykkien
lukot, tähystyslaitteet, suuntauslaitteet ja ammukset sekä hävittämään nämä
linnoitukset yhden vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien.
Suomi sitoutuu niinikään olemaan rakentamatta Seivästön ja Inonniemen väliselle
rannikolle kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä rannasta panssaritorneja sekä
pattereita, joiden ampumasektorit tekevät mahdoliseksi ampumisen yli Suomen
alueveden rajan sekä Inonniemen ja Rajajoen suun väliselle rannikolle
kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä rannasta pattereita, joiden kantavuus
ulottuu yli Suomen alueveden rajan.
16. Artikla
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat olemana pitämättä Laatokalla, sen
rannoilla sekä Laatokan juoksevissa joissa ja kanavilla kuin myös Nevalla,
Ivanovskin porogiin saakka, hyökkäystarkoituksia palvelevia sotilaallisia
varustuksia. Kuitenkin on oikeus siellä pitää sotalaivoja, joiden kantavuus
ei ole yli sata tonnia ja jotka eivät ole varustettu suuremmilla kuin neljänkymmenenseitsemän
millimetrin kaliiberin tykeillä, samoinkuin näiden kokoa vastaavia
sotilaallisia meritukikohtia.
Venäjällä on oikeus kuljettaa sisävesillensä sotalaivoja Laatokan etelärantaa
pitkin kulkevien kanavien kautta tai, jos liikennehäiriöitä niissä tapahtuu,
sitoutuvat sopimusvaltiota neutralisoimaan myöskin Laatokan.
2. Siinä tapauksessa, että Suomenlahden ja Itämeren neutralisoiminen
toteutetaan, sitoutuvat sopimusvaltiot neutralisoimaan myöskin Laatokan.
17. Artikla
Venäjä sitoutuu myöntämään suomalaisille kauppa- ja
tavara-aluksille esteettömän kulun Nevalla Suomenlahden ja Laatokan välillä
samoilla ehdoilla kuin venäläisillekin aluksille. Ensinmainitut alukset eivät
kuitenkaan saa kuljettaa sotatavaraa eikä sotilasomaisuutta.
Sopimusvaltiot suostuvat, siinä tapauksessa, että jompikumpi sopimusvaltio sitä
vaatii, viimeistään yhden vuoden kuluessa vaatimuksen esittämisestä ryhtymään
neuvotteluihin tämän artiklan määräyksiä täydentävän yksityiskohtaisen
sopimuksen aikaansaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan saa estää tässä myönnetyn
oikeuden käyttämistä.
18. Artikla
Laatokan veden korkeutta älköön muutettako ilman edelläkäypää
Suomen ja Venäjän välistä sopimusta.
19. Artikla
Tullitarkastusta, kalastusta, merenkulkulaitoksen hoitoa, järjestyksen
ylläpitoa Suomenlahden aluevesien ulkopuolella olevissa, tämän Suomenlahden
vapaan osan puhdistamista miinoista, luotsipalveluksen yhtenäistyttämistä ynnä
muita samankaltaisia asioita koskevat kysymykset annetaan yhden tai useamman
suomalais-venäläisen sekakomitean harkittavaksi.
20. Artikla
1. Sopimusvaltiot ryhtyvä viipymättä rauhansopimuksen
voimaanastuttua toimenpiteisiin sopimuksen aikaansaamiseksi passi- ja
tullimuodollisuuksien sekä yleensä rajaliikenteen järjestämisestä Karjalan
kannaksella paikallisia oloja ja molemmin puolin esiintyvää käytännöllistä
tarvetta silmälläpitäen.
2. Rajaliikenne Suomen ja Venäjän välisen rajan muilla osilla on niinikään
erityisillä sopimuksilla järjestettävä.
3. Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen asetetaan viipymättä sekakomitea
laatimaan ehdotusta edellämainittujen olojen järjestämistä.
21. Artikla
1. Sopimusvaltiot suostuvat ensi tilassa rauhansopimuksen
voimaanastumisen jälkeen ryhtymään neuvotteluihin sopimuksen aikaansaamiseksi
liikenteen ja puutavarain lauttauksen järjestämisestä vesistöissä, jotka
juoksevat toisen sopimusvaltion alueelta toisen alueelle.
Tämä sopimus on laadittava sille pohjalle, että liikenne ja lauttaus on tällaisissa
vesitöissä molemmin puolin esteettömästi sallittu niin hyvin rajan poikki
kuin myös kummankin sopimusvaltion alueella mereen saakka sekä että
erityisesti lauttaukseen nähden kummankin sopimusvaltion kansalaisille myönnetään
suurimpia oikeuksia nauttivan lauttaajan oikeudet.
2. Niinikään ryhtyvät sopimusvaltiot neuvotteluihin sopimuksen
aikaansaamiseksi valtaväylän ylläpitämisestä sekä kalastuksen järjestämisestä
ja kalanhoidon edistämisestä tarkoittaviin toimenpiteisiin ryhtymisestä
edellisessä momentissa mainituissa kuin myös pitkin sopimusvaltioiden yhteistä
rajaa sijaitsevissa vesistöissä.
22. Artikla
Venäjän valtion ja valtiolaitosten Suomessa oleva omaisuus
siirtyy korvauksetta Suomen valtion omaksi. Samoin siirtyy korvauksetta Venäjän
valtion omaksi Venäjällä oleva Suomen valtion ja valtiolaitosten omaisuus.
Muistutus Sopimusvaltiot pidättävät itselleen toisessa maassa olevasta
entisestä valtio-omaisuudestaan diplomaattista ja konsuliedustusta varten kolme
kaupunkikiinteistöä tontteineen ja rakennuksineen.
23. Artikla
1. Suomen hallitus sitoutuu viipymättä rauhansopimuksen
voimaanastumisen jälkeen palauttamaan Venäjän valtiolle alueellaan tai käytettävissään
olevia, vuonna 1918 Suomeen jääneitä venäläisiä laivoja ja aluksia
rauhansopimuksen liitteenä olevan luettelon mukaan.
2. Jos yksityiset henkilöt tai yhtiöt esittävät joitakin vaatimuksia Venäjän
valtiolle palautettavien laivojen suhteen, vapauttaa Venäjän hallitus Suomen
kaikesta edesvastuusta siitä, että nämä laivat jätetään Venäjälle, sekä
sitoutuu vastaamaan kaikista korvausvaatimuksista, joita mahdollisesti tullaan
esittämään Suomen hallitukselle. Venäjän hallitus ottaa selvittääkseen
omistusoikeuden näihin laivoihin ja ovat siis vaatimukset tässä suhteessa
esitettävä sille.
3. Suomen kansalaisten tai suomessa kotipaikkaoikeutta nauttivien yhtiöitten
laivat, jotka Venäjän hallitus on maailmansodan aikana pakkoluovuttanut,
suorittamatta korvausta niiden omistajille, samoinkuin suomalaiset laivat, jotka
ilman korvausta ovat joutuneet Venäjän valtion haltuun, sitoutuu Venäjän
hallitus palauttamaan niiden entisille omistajille. Tässä kohdassa mainitut
laivat luetellaan rauhansopimuksen liitteenä olevassa luettelossa.
24. Artikla
Kumpikaan sopimusvaltio ei vaadi toiselta sopimusvaltiolta
sotakustannusten korvausta. Suomi ei ota osaa vuosien 1914-18 maailmansodan Venäjälle
aiheuttamien kustannusten suorittamiseen.
25. Artikla
Kumpikaan sopimusvaltio ei ole velvollinen vastaamaan toisen
sopimusvaltion valtioveloista eikä muista sitoumuksista.
26. Artikla
Venäjän valtion ja valtiolaitosten velat ja muut sitoumukset
Suomen valtiolle ja Suomen Pankille samoinkuin Suomen valtion ja valtiolaitosten
velat ja muut sitoumukset Venäjän valtiolle ja valtiolaitoksille katsotaan
molemminpuolin suoritetuksi. Tämän johdosta lakkaavat myös Suomen ja Venäjän
hallitusten välillä vuonna 1917 tehty viljanhankintaa koskeva sopimus
samoinkuin Suomen Pankin ja Venäjän Luottokanslian välillä samana vuonna
tehty valuuttasopimus voimassa olemasta.
27. Artikla
Venäjä tunnustaa, että Suomi ei ole velvollinen vastaamaan
niistä vahingoista, joita jonkun kolmannen valtion kansalaiset tai yhtiöt
laivoihin tai muuhun omaisuuteen nähden, jota heillä on ollut Suomessa, ovat
joutuneet kärsimään Venäjän viranomaisten toimenpiteiden kautta
maailmansodan aikana, ennenkuin Suomi tuli itsenäiseksi. Tämänluontoiset
vaatimukset ovat esitettävät Venäjän hallitukselle.
28. Artikla
Suomen kansalaiset sekä Suomessa kotipaikkaoikeutta nauttivat
yhtiöt ja yhdyskunnat saavat Venäjällä olevastaan omaisuuteensa kuin myös
Venäjän valtiota tai sen valtiolaitoksia vastaan kohdistuviin saamisiinsa ja
vahingonkorvaus- ynnä muihin vaatimuksiinsa nähden samat oikeudet ja etuudet
jotka Venäjä on myöntänyt tai tulee myöntämään enimmän suositun maan
kansalaisille.
29. Artikla
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat ensi tilassa palauttamaan alueellaan
olevat julkisten virastojen ja laitosten arkistot ja asiakirjat, jotka koskevat
yksinomaan tai pääasiallisesti toista sopimusvaltiota tai sen historiaa.
Tämän johdosta luovuttaa Venäjän hallitus Suomen hallitukselle myöskin
entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiosihteerinviraston arkiston, kuitenkin
siten, että Venäjän hallitukselle jätetään ne tämän arkiston asiakirjat,
jotka yksinomaan tai pääasiallisesti koskevat Venäjää tai sen historiaa. Täten
Venäjälle jätettävistä asiakirjoista on Suomen hallituksella oikeus ottaa
itselleen jäljennökset. 2. Venäjän hallitus luovuttaa Suomen hallitukselle jäljennökset
Venäjän hallituksen käytettävissä olevista Suomen aluetta koskevista
uusimmista topografisista ynnä merenmittauskartoista samoinkuin keskeneräisiä
Suomessa suoritettuja kolmiomittaustöitä koskevan aineiston.
30. Artikla
Suomen hallitus suostuu varaamaan Uudenkirkon pitäjässä
olevassa Halilan sanatoriossa Pietarin kaupungin ja sen ympäristön asukkaita
varten kymmenen vuoden aikana puolet sairassijoista samoilla ehdoilla kuin
Suomen kansalaisille.
31. Artikla
Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen uudistetaan
taloudelliset suhteet sopimusvaltioiden välillä. Tässä tarkoituksessa
sopimusvaltiot asettavat viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen
erityisen, kummankin valtion edustajista muodostetun komitean laatimaan
ehdotuksen molempien maiden välisen kauppasuhteiden järjestämiseksi ja
kauppasopimuksen aikaansaamiseksi.
32. Artikla
Kunnes kauppasopimus saadaan aikaan noudatettavan Suomen ja Venäjän
välisissä kauppasuhteissa seuraavia väliaikaisia määräyksiä, joista
kumpikin sopimusvaltio on oikeutettu sanoutumaan irti ilmoittamalla siitä kuusi
kuukautta sitä ennen vastapuolelle:
1. Sopimusvaltioiden alueen kautta meneviä kauttakulkutavaroita on sallittava
kuljettaa kaikilla kauttakulkuliikenteelle avatuilla tai vastedes avattavilla
liikenneteillä, noudattamalla niitä määräyksiä, joita liikenteen järjestämiseen
ja kulkulaitosten kuljetuskykyyn nähden sekä oman maan liikennetarpeen tyydyttämisen
ja yleisen turvallisuuden vuoksi on annettu.
2. Valtion rautateillä ja valtion laivoilla kauttaulkutavaroista kannettavat
rahdit ja muut kysymykseen tulevat kuljetusmaksut eivät saa olla korkeampia
kuin omassa maassa kuljetettavista samanlaisista tavaroista. Näistä
kannettaviin muihin maksuihin nähden on noudatettava enimmän suositun maan
periaatetta.
Jos maksun kantaminen kotimaisten tavaroiden kuljettamisesta Venäjällä
kokonaan lakkautetaan, eivät rahdit Suomesta tulevilta kauttakulkutavaroilta s
aa olla korkeampia kuin ne, joita kannetaan enimmän suositun maan
kauttakulkutavaroista.
3. Tavaroista, joita lähetetään toisesta maasta toiseen, ei saa kantaa
korkeampia rahteja tai muita kuljetusmaksuja kuin mitkä on määrätty omassa
maassa kuljetettavista samanlaisista kauttakulkutavaroista.
Jos maksun kantaminen omassa maassa kuljetettavista tavaroista Venäjän valtion
alueella kokonaan lakkautetaan, niin Suomen tavaroista kannettavat rahdit ja
muut kuljetusmaksut eivät saa olla korkeampia kuin ne, joita kannetaan enimmän
suositun maa n tavaroista.
4. Tuonti-, vienti- ja kauttakulkukieltojen asettaminen on molemmin puolin
sallittu ainoastaan yleistä turvallisuutta, terveydenhoitoa, alkoholipitoisia
aineita sekä oman maan talouselämän järjestelyä koskevan lainsäädännön
nojalla.
5. Sopimusvaltiot pidättävät itselleen oikeuden saattaa monopolin alaiseksi
eri kauppa- ja teollisuusaloja.
6. Sopimusvaltioiden rahti- ja matkustaja-alukset ovat, noudattamalla
asianomaisessa maassa voimassaolevia tai vastedes säädettäviä tämän maan
aluksia koskevia määräyksiä sekä myös yleisen turvallisuuden ylläpitämisestä
ja tullivalvonnasta johtuvia määräyksiä, oikeutetut menemään kaikkiin
niihin toisen maan satamiin, käyttämään satamalaitoksia ja kulkemaan niitä
toisen maan aluevesiä, sisävesiä, jokia ja kanavia, jotka on avattu tai
vastedes avataan oman maan aluksille.
Maksut, joita kannetaan toisen maan laivoista ja niiden lasteista, samoinkuin
maksut satamalaitosten käyttämisestä eivät saa olla korkeampia kuin ne
maksut, jota kannetaan enimmän suositun maan laivoista ja niiden lasteista.
Poikkeus näistä määräyksistä voidaan tehdä rannikkoliikenteeseen ja
kalastusaluksiin nähden. Rannikkolaiva liikenteeksi ei lueta liikennettä Itämeren
ja muiden Venäjää rajoittavien varsinaisten ja sisämerien satamien välillä.
Venäjän kauppa- ja matkustaja-alukset saavat kulkea kaikilla suomalaisille
aluksille avatuilla Suomen aluevesien liikenneväylillä, ehdolla että
noudattavat ulkomaalaisia laivoja varten Suomessa voimassaolevia luotsausta
koskevia määräyksiä.
7. Suomalaiset luonnon-, kotiteollisuus- ja teollisuustuotteet ovat, niitä Venäjälle
vietäessä, vapautettu kaikista tulli- ja muista tuontimaksuista.
33. Artikla
Sopimusvaltiot ryhtyvät viipymättä rauhansopimuksen
voimaanastumisen jälkeen tarpeellisiin toimenpiteisiin Suomen ja Venäjän välisen
rautatieliikenteen järjestämiseksi siten, että suorannainen liikenne ilman
matkustajain muuttoa tai tavarain uudelleenkuormaamista käy mahdolliseksi
Suomesta Venäjälle ja Venäjältä Suomeen Rajajoen ja Pietarin välisille ja
välisiltä asemilta, Pietarin asema mukaanluettuna, sekä ; ryhtyvät
neuvotteluihin molempien maiden rautatieverkkojen yhdistämisestä ja suoran
yhdysliikenteen aikaansaamisesta niiden välillä.
34. Artikla
Suomen ja Venäjän välinen posti-, ja lennätinyhteys
uudistetaan rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen ja on siitä
sopimusvaltioiden kesken tehtävä eri sopimus. Suomen hallitus ei aseta esteitä
sille, että Venäjän valtion yksinomaisesti käytettäväksi luovutetaan
vuoden 1946 loppuun saakka sähkösanomavaihtoa varten ne kolme suorannaista
lennätinjohtoa (entiset N:ot 13, 60 ja 42), jotka kulkevat Suomen alueen yli
Rajajoelta Uuteenkaupunkiin, yhdistäen Pietarin, Tukholman, Newcastlen ja
Frederician kanssa, ja jotka Suomen hallitus sopimuksella 9 päivältä
tammikuuta 1920 on luovuttanut "Det Store Nordiske Telegraf-Selskabin"
käytettäviksi Venäjän sähkösanomavaihtoa varten, ehdolla että sanotun
sopimuksen määräyksiä sähkösanomavaihdon järjestämisestä noudatetaan. Näiden
johtojen käyttämisestä Venäjän hallitus suorittaa Suomen valtiolle kansainvälisen
lennätinliittokirjan ja siihen liittyvän ohjesäännön määräysten
mukaisesti Suomelle itsenäisenä valtion a tulevan kauttakulkumaksun, kunnes tämä
maksu asianomaisten valtioiden sopimuksesta joutuu lähettäjän
suoritettavaksi. Samoin säilytetään Venäjän valtiolle yhtä pitkäksi
ajaksi ne oikeudet, jotka sillä "Det Store Nordiske Telegraf-Selskabin"
kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella on kahteen, suorannaista lennätinyhteyttä
Ruotsin kanssa välittävään, Uudestakaupungista Grisslehamniin johtavaan
kaapeliin.
35. Artikla
1. Venäjällä oleskelevat Suomen kansalaiset ja Suomessa
oleskelevat Venäjän kansalaiset saavat rauhansopimuksen voimaanastuttua palata
kotimaahan, elleivät ole vangittu toisessa maassa törkeästä rikoksesta.
2. Sopimusvaltioiden sotavangit ovat niin pian kuin mahdollista palautettavat
kotimaahansa. Sopimusvaltiot määräävät eri sopimuksella, missä järjestyksessä
heidän palauttamisensa kotimaahan on tapahtuva.
3. Muut toisen valtion kansalaiset, jotka on pidätetty sotatilan johdosta
taikka valtiollisista syistä, ovat heti vapautettavat ja ensi tilassa
palautettavat kotimaahansa.
4. Suomen tai Venäjän kansalainen, joka on tuomittu rangaistukseen ennen tämän
rauhansopimuksen allekirjoittamista toisen sopimusvaltion eduksi tekemästään
valtiollisesta rikoksesta tai siitä, että hän on ollut yhteydessä toisen
sopimusvaltion sotajoukkojen tai hallituselinten kanssa, tai siitä, että hän
on tehnyt rangaistuksenalaisen teon tarkoituksessa toteuttaa kansallisen itsemääräämisoikeuden,
vapautetaan enempää rangaistusta kärsimästä ja lasketaan heti vapaaksi. Jos
hän on sellaisesta rikoksesta syytteessä tai vangittuna, mutta ei vielä
tuomittu, tai jos syytettä häntä vastaan ei vielä ole nostettu, raukeaa syytösoikeus,
olkoonpa hän maan rajojen sisä- tai ulkopuolella, eikä vastedes sellaista
syytettä enää saa panna vireille.
Jos hän joko samalla tai yksistään on tehnyt itsensä syypääksi muunlaiseen
rikokseen maansa voimassaolevaa valtiollista tai yhteiskunnallista järjestystä
vastaan ja senjälkeen paennut toisen sopimusvaltion alueelle, nauttikoon
sellaisesta rikoksesta kotimaassaan annettua armahdusta samalla tavalla kuin
kotimaahan jääneet syytetyt ja tuomitut sitä nauttivat.
36. Artikla
Sopimusvaltioiden väliset diplomaattiset ja konsulaattisuhteet järjestetään
heti senjälkeen kuin rauhansopimus on astunut voimaan. Rauhansopimuksen
voimaanastumisen jälkeen ryhtyvät sopimusvaltiot laatimaan sopimusta
konsuliedustuksesta.
37. Artikla
Rauhansopimuksen toimeenpanemista varten samoinkuin sellaisten
julkis- ja yksityisoikeudellisten kysymysten ratkaisemista varten, joihin
rauhansopimus voi antaa aihetta, asetetaan heti voimaanastumisen jälkeen
suomalais-venäläinen sekakomitea, joka on oikeutettu keskuudestaan asettamaan
alajaostoja aluekysymysten käsittelyä, taloudellisten suhteiden järjestämistä,
sotavankien ja pakolaisten vaihtoa sekä tarpeen vaatiessa muitakin asioita
varten. Tässä artiklassa mainitun komitean kokoonpano ja työjärjestys määrätään
vastedes tehtävällä sopimuksella. Kunkin alajaoston tehtävät, oikeudet ja
velvollisuudet määrätään erityisellä ohjesäännöllä, jonka komitea
vahvistaa. Milloin alajaostossa päätöstä ei saada aikaan sen vuoksi, että
äänet käyvät vastakkain tasan, siirretään kysymys komitean täysi-istunnon
ratkaistavaksi. Jos komiteassakin äänet käyvät tasan, siirretään kysymys
hallitusten ratkaistavaksi.
38. Artikla
Tätä rauhansopimusta on laadittu suomen-, ruotsin- ja venäjänkieliset
kappaleet ja ovat kaikki tekstit yhtä todistusvoimaisia. Samalla kun
rauhansopimuksen ratifioidut kappaleet vaihdetaan allekirjoittavat
sopimusvaltiot rauhan sopimuksen ranskankielisen tekstin, joka myös on
todistusvoimainen.
39. Artikla
Tämä rauhansopimus on ratifioitava. Ratifioitujen kappalten
vaihto tapahtuu Moskovassa. Rauhansopimus astuu lailliseen voimaan heti kun
ratifioitujen kappalten vaihto on tapahtunut. Vakuudeksi ovat kummankin
sopimusvaltion valtuutetut tämän rauhansopimuksen allekirjoittaneet ja
sineteillään vahvistaneet. Alkuperäinen on laadittu kahdessa kappaleessa
kullakin kielellä ja allekirjoitettu Tartossa lokakuun neljäntenätoista päivänä
vuonna tuhatyhdeksänsataakaksikymmentä.
J. K. Paasikivi (L.S.) J. H. Vennola
Alexander Frey
(L.S.) (L.S.)
R. Walden
Väinö Tanner
(L.S.)
(L.S.)
Väinö Voionmaa
Väinö Kivilinna