Venäjä
aloitti Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan
hyökkäämällä Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05.
Se on usein toistettua faktaa, joka perustuu mm. Sota-arkiston alkuperäisdokumentteihin.
Kiinnostavaa on kuitenkin myös muiden toimijoiden pommituslennot - olihan
Suomellakin oma pommituslentorykmentti ja toimihan myös Saksa täällä pohjoisessakin.
”Heti
kesäkuun 22 päivän aamulla ryhtyivät venäläiset sotavoimat hyökkäyksiin
Suomen alueelle pommittaen ja tulittaen puhtaasti suomalaisia kohteita. Klo
6.05 aamulla sanottuna päivänä venäläiset ilmavoimat pommittivat
panssarilaivojamme Sottungan luona; klo 6.15 venäläiset ilmavoimat pommittivat
Alskärin linnaketta Turun saaristossa; klo 6.45 venäläiset ilmavoimat
pommittivat suomalaisia kuljetusaluksia Korppoon luona ja klo 7.55 venäläinen
tykistö avasi tulen Hangon vuokra-alueelta ampuen Porsöhön, Storholmaan ja
mantereelle. Samana
päivänä avattiin Hirsilammen luona, noin 14 km Imatran itäpuolella,
Neuvostoliiton alueelta tuli suomalaisia rajavartioita kohden ja Pummangista
Petsamossa ammuttiin useita kymmeniä tykinlaukauksia erästä merellä
kulkenutta suomalaista laivaa kohti. Näiden puolueettomuudenloukkausten
johdosta ulkoministeri Witting kesäkuun 22 p:nä esitti Neuvostoliiton lähettiläälle
ministeri Orloville vastalauseen pyytäen selitystä. Ministeri Orlov lupasi kääntyä
hallituksen puoleen, mutta pyydettyä selitystä ei milloinkaan saatu.”[i]
”25.6.
venäläiset aloittivat laajamittaiset pommitukset suomalaisia kaupunkeja
vastaan. Venäläislähteiden mukaan ensimmäinen
hyökkäys olisi alkanut kyseisenä päivänä
kello 4 ja siihen olisi ottanut osaa kaikkiaan 263 pommikonetta ja 224
hävittäjää.”[ii]
”25.6.1941 Neuvostoliitto heitti Suomen ilmatilaan 500 konettaan pommittaen täysin rauhallisia kaupunkeja ja teollisuuskeskuksia, muutama pommitus kohdistui myös lentotukikohtiimme. Suomalaiset torjuntahävittäjät lähtivät taisteluun. Päivän ilmataisteluissa ammuttiin 27 viholliskonetta alas. Omia koneita ei menetetty. Pommituskohteina oli kymmenkunta Etelä- ja Keski-Suomen kaupunkia ja teollisuuskeskusta kuten Helsinki, Turku, Kotka, Porvoo, Heinola, Varkaus ja Lahti.”[iii]
Suomella
oli oma pommituslentorykmentti, jonka konetilanne
oli sitäpaitsi oleellisesti parempi kuin Talvisodassa
- sota oli käynnissä - missä suomalaiset pommikoneet oikein olivat
”munimassa”?
Lentorykmentti
4:llä oli 25.6.1941 20 kpl Blenheimeja ja 4 kpl sotasaalispommittajia DB-3M.[iv]
Niin,
pommikoneita Suomella oli - mutta sotalentoja niillä EI lennetty. Ensimmäinen
sotalento lennettiin vasta 28.6. eikä sekään ollut pommituslento, vaan
tiedustelulento.[v]
Ensimmäiselle
varsinaiselle pommituslennolle pommituslentorykmentti starttasi vasta 2.7.1941
kello 0.15
(esikäsky lentoa varten 1.7.1941 kello 22.45). Seitsemällä koneella
pommitettiin rataa Suojärvi-Säämäjärvi. Paluu kello 3.15.[vi]
Suomi oli kieltänyt Saksaa suorittamasta operatiivisia lentoja (sotalentoja) Suomen alueelta ENNEN kuin Venäjä ensin hyökkää Suomen kimppuun. Saksa noudatti Suomen kieltoa. Saksan sodanjohto pyysi Suomelta lupaa aloittaa lennot perustellen pyyntöään Venäjän 22.6.1941 suorittamilla hyökkäyksillä. Suomi pitkään harkittuaan antoi luvan operatiivisiin lentoihin Suomen alueelta alkaen 25.6.1941 kello 00.00.
Lainaus: ”Suomalaiset antoivat sittemmin lentotoiminnan aloittamisluvan alkaen 25.6.1941 kello 00.00.”[vii]
Hans Peter Krosbyn kirjan Nikkelidiplomatiaa Petsamossa 1940-1941 mukaan (viite 82) saksalaiset antoivat käskynsä ensimmäiseen pommi-iskuunsa Suomen alueelta vasta 25.6 klo 11 jälkeen (Muurmannin radalle Stukilla). Eli jopa sen jälkeen kun Venäjä oli tehnyt 25.6 suurpommitukset Suomen alueelle.
Lentotoiminnasta Utista 22.6.1941 on oma artikkelinsa.
Kun Suomi oli kieltänyt hyökkäämästä Venäjälle Suomen alueelta, niin saksalaiset pommikoneet suorittivat pommitus- ja miinoituslentoja Saksan Itä-Preussista Venäjän alueelle. Saksalaiset varmaan kirosivat mielessään Suomea, kun joutuivat lentämään kaukaa, joten koneiden käyttö ei ollut niin tehokasta kuin olisi ollut suomalaisilta kentiltä - vaan kielletty mikä kielletty.
”Suomen viranomaisten oli tehtävä peruspäätös Suomen alueelta suunnattavien vihamielisten toimenpiteiden sallimisesta. Niinkuin myöhemmin näemme, Suomi ei jakanut tuota päätösvastuuta missään muodossa Saksan kanssa. Ainoatakaan saksalaista taistelulentoa ei tehty suomalaisista tukikohdista ennenkuin suomalaiset viranomaiset olivat antaneet niille luvan.”[viii]
”Pelkästä hyvästä onnesta johtui, että Venäjän uudet ilmahyökkäykset Suomeen 25.6. sattuivat ennenkuin ensimmäiset saksalaiset ilmahyökkäykset suomalaisista tukikohdista Venäjälle tehtiin.”[ix]
Professori Krosby kertoo saksalaisten lennoista 22.-26.6.1941 todeten, etteivät ne tapahtuneet Suomen alueelta.[x]
Ensimmäinen pommitusvaatimus esitettiin 25.6.1941 kello 1. Lentolaivasto 5 lupaa pommittaa iltapäivällä Muurmannin rataa.[xi]
Lukekaapa ajatuksen kanssa seuraava lainaus - ainakin kahteen kertaan: "Omaa aloitetta suurhyökkäyksessä Neuvostoliitto ei pyrikään kieltämään, sitä päinvastoin korostetaan. Aloittajakysymys on ratkennut: Neuvostoliitto myöntää virallisessa teoksessa aloittaneensa ilmasodan Suomessa ja Pohjolassa. Muodolliset syyt olivat yhtä sotilaalliset kuin Saksalla Neuvostoliittoon hyökätessä: koska sodan epäiltiin kuitenkin olevan edessä, oli edullista temmata aloite omiin käsiin."[xii]
Venäläinen käsitys asiasta: http://lenbat.narod.ru/eng/fin.htm
Paasikivi
ja Enckel olivat Moskovassa maalis-/huhtikuussa 1944 tunnustelemassa
rauhanehtoja. Lainaan keskusteluselostusta Molotovin kanssa: "Suomen
neuvottelijat olivat kuitenkin ehdottaneet, että Suomi saisi korvaukseksi
Petsamon alueesta pitää Viipurin kaupungin, Saimaan kanavan ja Vuoksenlaakson
teollisuusalueen sekä myös Viipurin läänin itäosan (pohjoisosan). Molotov
vastasi terävästi, että Suomi oli kolme kertaa aloittanut sodan
Neuvostoliittoa vastaan. Meihin ei sen vuoksi voitu luottaa. Moskovan rauhan
rajat olivat välttämättömät. Kun senaattori Paasikivi huomautti, ettei
Suomi ollut ainakaan 1939 ollut hyökkäävänä puolena, Molotov vastasi, ettei
Suomi ollut silloin halunnut myöntyä muutamiin mitättömiin myönnytyksiin,
joista se lisäksi olisi saanut huomattavan korvauksen. »Pitäkää mielessänne,
ettei Neuvostoliitto hyökännyt vuonna 1941.» Tähän Paasikivi lausui, että
hänellä oli edessään luettelo tämän sodan ensimmäisistä
sotatapahtumista. Luettelo osoitti, että ensimmäiset vihollisuudet suoritti
Neuvostoliitto Suomea vastaan. (Juuri tällöin Molotov huomautti: »Kun
teillä jo oli saksalaisia divisioonia maassa.»)"[xiii]
Täten Molotov myönsi Venäjän aloittaneen vihollisuudet Suomea vastaan -
eli Jatkosodan.
[i] Risto Ryti, Risto Rytin puolustus, 1989 sivu 50
[ii] Atso Haapanen, Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 73
[iii] Joppe Karhunen, Taistelulentäjien Jatkosota, 1994, sivu 14
[iv] Atso Haapanen, Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 74
[v] Atso Haapanen, Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 74
[vi] Atso Haapanen, Suomalaiset pommikoneet sodan taivaalla, 2000, sivu 75
[vii] Suomi 85, Itsenäisyyden puolustajat - rintamalla, 2002, sivu 173
[viii] Hans Peter Krosby, Suomen valinta 1941, 1967, sivut 189-190
[ix] Hans Peter Krosby, Suomen valinta 1941, 1967, sivu 219
[x] Hans Peter Krosby, Suomen valinta 1941, 1967, sivu 226
[xi] Hans Peter Krosby, Suomen valinta 1941, 1967, sivu 365
[xii] Mauno Jokipii, Jatkosodan synty, 1987, sivu 607
[xiii] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, Osa II, 1960, sivu 346