Katkelmia kirjasta Viktor Suvorov – Jäänmurtaja – miksi Saksa teki ennakoivan iskun 220641

Viktor Suvorov on pseudonyymi Venäjän sotilastiedustelun GRU majurille Vladimir Rezun, joka joutui loikkaamaan Englantiin, ettei olisi joutunut ”kuljettimelle”. Suvorov on kirjoittanut lukuisia kirjoja, joista vain pieni osa on julkaistu suomeksi. Itse olen lukenut ne melkein kaikki viroksi ja kääntänyt niitä osittain omalle kotisivulleni eri artikkeleihin, ja omaan kirjaani Imperialistinen Roistovaltio.

Tässä artikkelissa käsitellään nimenomaan vironkielistä versiota minun suomentamanani. Artikkelissa antamani lähdeviitteet ovat tähän vironkieliseen versioon. Alkuperäisiä lähdeviitteitä en pääsääntöisesti anna – se olisi liian työlästä.

Tässä kirjassaan majuri Suvorov todistaa Venäjän aikoneen hyökätä maailmanhistorian suurimmin voimin länteen heinäkuussa 1941, mutta aikomus valloittaa koko Eurooppa epäonnistui, kun Saksa teki ennakoivan iskun itään 22.6.1941. Toki todistelu jatkuu lukuisissa muissa kirjoissa, mutta myös tässä kirjassa on tärkeää aineistoa, tarkoin lähdeviittein. Joku saattaa taas väittää, ettei Suvorovin kirjoissa ole lähdeviitteitä, mutta ainakin vironkielisessä versiossa tätäkin kirjaa lähdeviitteet ovat olemassa.

Väliotsikot ovat keksimiäni.

Kirjoitan vain katkelmia, näytteeksi – mielenkiinnon herättämiseksi henkilöissä, joita kiinnostaa historiallinen totuus, eikä kommunistipropaganda. Kommunistipropagandaa meille suomalaisille on syötetty pitkän, syvän ja synkän suomettumisen aikana aivan tarpeeksi.

Osan katkelmista suomennan kokonaan, ne ovat tällaisissa lainausmerkeissä (” ”). Kun Suvorovilla on tapana vääntää asiaa ”rautalangasta”, että tyhmimmätkin ymmärtäisivät, niin sitten minä tiivistän asiaa, en laita lainausmerkkeihin, mutta annan tarkan lähdeviitteen. Kun Suvorov tekee suoran lainauksen jostakin lähteestään, niin minäkin toistan sen suoran lainauksen ja se näkyy tällaisissa lainausmerkeissä (« «). Suvorovin antama lähdeviite on suluissa.

Katkelmia Jäälõhkujasta

Stalinin käsitys sopimuksien noudattamisesta:

”Puolue, jonka kongresseilla Stalin puhui, ymmärsi johtajiaan oikein ja antoi johtajilleen vastaavat valtuudet: «Kongressi erityisesti painottaa, että Keskuskomitealle annetaan valtuudet joka hetki kumota kaikki liittoutumiset ja rauhansopimukset imperialististen ja kansallismielisten valtioiden kanssa, sekä myös kuuluttaa niille sota.« (Puolueen XVII kongressin päätöslauselma.)”[i]

”Kenraaliluutnantti S. Krivoshein kuvaa keskusteluaan varamiehensä P. Latõshevin kanssa (silloin Krivoshein johti 25. panssariarmeijakuntaa, hieman aiemmin hän johti yhdessä kenraali H. Guderianin kanssa yhteisparaatia Brestissä Puolan verisen jakamisen kunniaksi):

«…Me teimme sopimuksen saksalaisten kanssa, mutta se ei merkitse meille mitään… Nyt on paras aika maailman ongelmien lopulliseksi ja rakentavaksi ratkaisuksi…« (35, sivu 8.)”[ii]

Miksi Venäjän linnoitusketju hävitettiin sodan aattona?

”Puolustautumiseen valmistautuva valtio ei sijoita armeijaansa valtionrajalle, vaan kauemmaksi rajasta. Silloin vihollinen ei saa yhdellä yllätyshyökkäyksellä murskata puolustajien pääjoukkoja. Puolustuksessa oleva puoli rakentaa raja-alueille ajoissa linnoitusketjun, eli maastoon vyöhykkeen, joka on kyllästetty ansoilla, miinakentillä, esteillä ja pesäkkeillä. Siihen puolustusvyöhykkeeseen ei rakenneta teollisuutta, ei yhteysteitä, eikä varastoida puolustusmateriaalia. Päinvastoin puolustusvyöhykkeessä valmistaudutaan ajoissa räjäyttämään kaikki olemassa olevat sillat, tunnelit ja tiet. -- -- Mitä syvempi linnoitusketju, sitä parempi.”[iii]

Sitten Suvorov kertoo sivutolkulla, miten puna-armeija rakensi Maailmansotien välisenä aikana valtavat linnoitusketjut erityisesti länsirajalle. Kaikki sillat valmistauduttiin räjäyttämään nopeasti: ”Esimerkiksi oli Olevskin luona kuudenkymmenen metrin pituinen rautatiesilta kaksinkertaisella räjäytysmekanismilla, valmiina räjäytettäväksi kahden ja puolen minuutin kuluessa. (65, sivu 24.)”[iv]

Vaan sitten Venäjä ja Saksa hyökkäsivät yhdessä koordinoidusti Puolan kimppuun ja jakoivat Puolan veljellisesti keskenään. Venäjän raja siirtyi oleellisesti länteen. Kuinka ollakaan uudelle Saksan vastaiselle rajalle ei rakennettu vastaavaa syvää linnoitusvyöhykettä puolustautumista varten, vaan päinvastoin rakennettiin hyökkäyksessä länteen tarvittavia uusia rautateitä ja maanteitä, sekä siltoja. Sivutolkulla yksityiskohtia. Esimerkiksi:

”Lähes kaikki rautatiejoukot oli keskitetty läntisille raja-alueille ja työskentelivät innokkaasti vanhojen teiden uusimiseksi ja uusien rakentamiseksi suoraan rajalle. (87, 15.09.1984) Tässä joitakin uusista rautatielinjoista: Proskurov-Ternopol-Lvov, Lvov-Javorov-valtakunnan raja, Lvov-Premõshl, Timkovitshi-Baranovitshi, Belovetsha-Oratshitsha. Jo rautateiden pääteasemien nimet kertovat siitä, että Neukkulan johto ei katsonut piirialuetta taistelutantereena vaan kuin selustaa, johon pitää mahdollisen nopean länteenliikkumisen jälkeen tuoda miljoonia reserviläisiä, miljoonia tonneja ampumatarvikkeita, polttoaineita ja muuta varustusta.

Samaan aikaan rautateiden rakentamisen kanssa kävi länsialueilla myös intensiivinen autoteiden rakentaminen. Ohessa joitakin niistä: Orsha-Lepel, Lvov-Peremõshl, Belaja Tserkov-Kazatin, Minsk-Brest. -- -- Puna-armeija rakensi niin rautateitä, kuin maanteitä idästä länteen, jota tehdään valmistauduttaessa hyökkäyssotaan reservien nopeaksi toimittamiseksi valtion selustasta rajalle ja huoltokuljetuksia varten, sen jälkeen kun ne ylittävät rajan.”[v]

Suvorov kirjoittaa sivutolkulla erittäin hyvästä Stalinlinjasta, jota rakennettiin vieläkin paremmaksi vielä vuonna 1938 – vaan sitten allekirjoitettiin Molotov-Ribbentropsopimus ja sen sopimuksen lisäpöytäkirja.[vi]

Stalinlinjan hävittämisestä:

”Vuoden 1939 syksyllä, Toisen Maailmansodan syttyessä, yhteisen rajan myötä Saksan kanssa, lopetettiin ”Stalinin puolustuslinjalla” kaikki rakennustyöt. (3, sivu 35.) Linnoitusalueiden varuskuntia aluksi vähennettiin, sitten lakkautettiin. Neuvostotehtaat lopettivat aseiden ja linnoitusvarustuksen valmistamisen puolustuslinjoja varten. Olemassa olevat linnoitukset demilitarisoitiin: aseet, ampumatarvikkeet, tähystyslaitteet, viestivälineet, tulenjohtovälineet annettiin varastoihin. (92, 1961, nro 9, sivu 120) ”Stalinin puolustuslinjan” purkamisen prosessi nopeutui. Jotkut taistelurakenteista annettiin kolhooseille vihannesvarastoiksi. Suurin osa taistelurakenteista peitettiin maalla.”[vii]

”Vuoden 1941 keväällä räjäyteltiin voimakkailla räjähteillä koko sen 1200 km pituudella. Vahvat teräsbetoniset pesäkkeet, korsut, komentopaikat ja tähystyspaikat – kymmenet tuhannet puolustuskykyiset rakenteet oli Stalinin henkilökohtaisen käskyn mukaisesti räjäytetty. (18, sivu 141)”[viii]

Miksi puolustuslinjat hävitettiin?

Stalin vastasi siihen kysymykseen puheessaan 5.5.1941:

”Rauhan politiikka on taannut maamme rauhan. Rauhan politiikka on hyvä asia. Olemme tähän saakka jatkaneet puolustuksen linjalla – kunnes emme enää ole uudelleen aseistamassa armeijaamme, emme hankkimassa armeijallemme ajanmukaisia taisteluvälineitä.

Mutta nyt, kun olemme uudistaneet armeijamme, saaneet nykyaikaiseen sotaan tarvittavan asetekniikan, kun meistä on tullut voimakkaita – nyt on siirryttävä puolustuksesta hyökkäykseen.

Edistäessämme maamme puolustusta luovuimme hyökkäyksellisyydestä. Puolustuksesta siirrytään nyt hyökkäävän toiminnan sotapolitiikkaan. Meidän on välttämätöntä uudistaa kasvatustyömme, propagandamme, agitaatiomme, painotuotteemme hyökkäyksellisessä hengessä. Puna-armeija on nykyaikainen armeija, mutta on muistettava, että nykyaikainen armeija – on hyökkäysarmeija.”[ix]

Miksi perustettiin runsaasti laskuvarjojääkäriarmeijakuntia?

Venäjän suunnitelmana oli hyökätä maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen heinäkuussa 1941. Laskuvarjojääkäreitä ja maahanlaskujoukkoja oli tarkoitus heittää vihollisen selustaan helpottamaan panssariarmeijakuntien läpimurtoa länteen.

Suvorov kirjoittaa siitä yksityiskohtaisesti Jäälõhkujassa ja lisää muissakin kirjoissaan.[x]

Miksi perustettiin vuoristoarmeijoita?

Niin, vuoristodivisioonia, vuoristoarmeijakuntia ja kaksi vuoristoarmeijaa.

Piti päästä nopeasti leikkaamaan Saksan öljynsaanti Romaniasta ja Tshekkoslovakiasta. Yksi armeija Karpaateilta etelään Romaniaan ja toinen armeija Karpaateilta länteen Tshekkoslovakiaan.

Kevyesti varustetut vuoristoarmeijat eivät sopineet puolustukseen, mutta sopivat hyvin hyökkäykseen vuoriston ylitse.[xi]

Sisämaan sotilaspiireistä muodostettiin armeijat ja lähetettiin länteen:

Venäjällä oli ennen Saksan ennakoivan iskun alkamista [22.6.1941] 16 sotilaspiiriä, joista 8 sijaitsi raja-alueilla ja 8 sisämaassa. 13.5.1941 seitsemän sisämaan sotilaspiirin komentajaa (Moskovan sotilaspiiri poisluettuna) saivat tärkeän direktiivin, jonka mukaan niissä piti muodostaa uudet armeijat ja lähettää ne armeijat salaa, alkaen 13.6.1941 länteen. Sotilaspiirien komentajista piti tulla uusien armeijoiden komentajia. Suvorov kirjoittaa perusteellisesti armeijoiden numeroita, armeijankomentajien nimiä, esikuntapäälliköiden nimiä, jne. En rupea suomentamaan yksityiskohtaisesti, vaan teen pienen esimerkkiluettelon:

-       Uralin sotilaspiiri; 22.A; kenraaliluutnantti F. Jershakov

-       Harkovan sotilaspiiri; 18.A; kenraaliluutnantti A. Smirnov (Romanian rajalle)

-       P-Kaukasian sotilaspiiri; 19.A; kenraaliluutnantti I. Konev (Ukrainaan)

-       Orjolin sotilaspiiri; 20.A; kenraaliluutnantti F. Remezov (Länteen)

-       Volgansotilaspiiri; 21.A; kenraaliluutnantti V. Gerassimenko (Saksan rajalle)

-       Siperian sotilaspiiri; 24.A; kenraaliluutnantti S. Kalinin (Länteen)

-       Arkangelin sotilaspiiri; 28.A; kenraaliluutnantti V. Katshalov

Entäpä se Moskovan sotilaspiiri? Sotilaspiirin joukkoja annettiin Ensimmäiseen strategiseen portaaseen ja Toiseen strategiseen portaaseen, mutta komentaja esikuntineen muodosti Etelärintaman esikunnan [rintama on sodanajan armeijaryhmä]. Komentajana entinen sotilaspiirin komentaja armeijankenraali I. Tjulenev. Esikunnan sijainniksi 21.6.1941 Vinnitsa. Etelärintaman joukkoina mm. erittäin voimakas 9. Iskuarmeija, 18. Vuoristoarmeija, 9. Erityisarmeijakunta, 3. Laskuvarjojääkäriarmeijakunta ja rintaman ilmavoimat.

”Kenraaliluutnantti K. Telegin kirjoittaa: «Koska edellytettiin, että soditaan vihollisen alueella, siirrettiin ennen sotaa sotilaspiirin alueella sijainneet varastot liikekannallepanovarustuksen, sotamateriaalin ja ampumatarvikkeiden kanssa raja-alueiden sotilaspiireihin.« (92, 1962, numero 1, sivu 36.)”[xii]

Ensimmäinen strateginen porras ja Toinen strateginen porras

Ensimmäisessä strategisessa portaassa oli 170 divisioonaa (panssaridivisioonia, mekanisoituja divisioonia, ratsuväkidivisioonia, jalkaväkidivisioonia). Niistä 56 divisioonaa oli jo valtionrajalle keskitettyinä ennen 13.6.1941, jolloin TASS julkaisi harhauttavan tiedonannon joukkojen kuljettamisesta tavallisiin sotaharjoituksiin. Loput 114 divisioonaa sijaitsivat syvemmällä länsirajoilla olevissa sotilaspiireissä ja lähtivät liikkumaan sen TASSin tiedonannon suojassa lähemmäs länsirajaa. ”«12.-15 kesäkuuta annettiin läntisille sotilaspiireille käsky: kaikki divisioonat, jotka sijaitsevat syvemmällä, siirrettävä lähemmäksi valtakunnanrajaa.« (A. Grõlev; V. Hvostov; 94, 1968, numero 12, sivu 68.) Niihin 114 divisioonaan Ensimmäisestä strategisesta portaasta lisäämme 77 Toisen strategisen portaan divisioonaa, jotka samoin aloittivat siirtymistä länteen tai valmistautuivat siihen.”[xiii]

Miksi luotiin Toinen strateginen porras? Kommunistien mukaan torjumaan Saksan hyökkäystä, eli puolustusta varten. Se ei ole totta. On todistettu, että Stalin ei uskonut Saksan hyökkäävän – ei edes sittenkään, kun Saksa jo aloitti ennakoivan iskun itään.[xiv]

”Armeijankenraali S. Ivanov: «Jos Ensimmäisen strategisen portaan joukoilla olisi onnistunut… viedä taistelut vihollisen alueelle ennen pääjoukkojen haarautumista, olisi Toisen strategisen portaan pitänyt tukea Ensimmäisen portaan ponnisteluja ja jatkaa hyökkäystä yleisen strategisen konseptin mukaisesti.« (45, sivu 206)”[xv]

Ennen Saksan ennakoivaa iskua itään Venäjän läntisessä osassa perustettiin Rintamat:

Venäjän järjestelmän mukaan oli rauhan aikana Sotilaspiirit, mutta sodan aikana Rintamat. Rintama vastaa yleistä käsitettä Armeijaryhmä. Rintaman esikunnan alaisuudessa on mm. armeijoita, armeijakuntia, divisioonia ja rintaman omat ilmavoimat. Esimerkiksi ennen Talvisotaa Venäjällä ei ollut Suomea vastassa rintamaa, mutta välittömästi ennen Venäjän hyökkäystä Suomen kimppuun perustettiin rintaman esikunta. Talvisodan päätyttyä rintama lakkautettiin. Vastaavasti, juuri ennen kuin Venäjä hyökkäsi taas Suomen kimppuun aloittaen Jatkosodan, niin Venäjä perusti Suomenkin suunnalle jälleen rintaman. Tässä artikkeli rintamien perustamisista ja lakkauttamisista.

Palataanpa Jäälõhkujaan.

”Vuoden 1941kesäkuun 13. päivänä, TASSin tiedonannon päivänä, tapahtui läntisten raja-alueiden sotilaspiireissä -- -- Sinä päivänä antoi puolustusasiain kansankomissaari käskyn viedä rintamien esikunnat komentopaikoille.

Siitä hetkestä alkaen oli Valkovenäjällä kaksi toisistaan riippumatonta johtamisjärjestelmää: salaa perustettu Länsirintama (rintaman komentajana – armeijankenraali D. Pavlov, komentopaikka metsässä, Lesnan rautatieaseman lähettyvillä) ja Läntisen erityissotilaspiirin (komentajana kenraaliluutnantti V. Kurdjumov, esikunta Minskissä). Pavlov jatkoi sotilaspiirin komentajan roolin näyttelemistä, mutta virallisesti hän oli nyt rintaman komentaja ja hänen esikuntansa jo liikkui salaa kenttäkomentopaikkaan, että aloittaa toiminta Läntisestä sotilaspiiristä riippumattomana.

Kaksi rinnakkaista johtamisjärjestelmää samalla alueella on suunnilleen sama kuin kaksi kapteenia yhdellä laivalla, -- -- Kaksoisjohtaminen ei voi toimia, se luotiin siksi, että Länsirintaman esikunnan oli tarkoitus poistua [vihollisen alueelle - jp].”[xvi]

Suvorov kuvaa sitten vastaavat tapahtumat Etelärintama/Kiovan erityissotilaspiiri ja Luoteisrintama/Baltia.

Rintaman viestijärjestelmä sodanajan moodiin:

”Rintaman viestijärjestelmä oli sodan alkuun mennessä valmisteltu ja harjoitettu. «Kaikki suunnitelmaa käsittelevät dokumentit, taajuudet, kutsut, salasanat olivat sotilaspiirin esikunnassa ja sodan tullen ne piti lähettää joukko-osastoille. Radioita oli sotilaspiirissä tuhansia, joten sotatilaan siirtymiseen kului viikon verran. Valmisteluja ei saanut tehdä aiemmin.« (38, sivu 115) Pitää muistaa, että koko Puna-armeijan viestijärjestelmän muutos oli suunniteltu hyökkäyssotaa varten, eikä puolustautumista varten. Signaalin piti tulla Moskovasta, ja se salainen valmistautumiskäsky tuli 19. kesäkuuta. Luoteisrintaman komentaja kenraaliluutnantti P. Klenov antoi viestikomentajalle kenraalimajuri Kurotshkinille käskyn: «Toimikaa suuren suunnitelman mukaisesti. Ymmärsitkö mistä on kysymys?«

«Kyllä, meille on kaikki selvää.« vastasin. (44, sivu 195)”[xvii]

Hyökkäyssotaan valmistautumissuunnitelman toteutuskäsky tuli 19.6.1941, mutta Saksa teki ennakoivan iskun itään 22.6.1941. Muistutan – Stalin oli varma siitä, että Saksa EI hyökkää.

Stalinin Venäjä valmistautui perusteellisesti hyökkäyssotaan Saksaa vastaan:

”Minun todistajanani on Neuvostoliiton laivastoamiraali N. Kuznetsov (vuonna 1941 amiraali), NL laivaston kansankomissaari, keskuskomitean jäsen, ylipäällikön päämajan (Stavka) jäsen sen perustamisesta alkaen). Tässä on hänen todistajanlausuntonsa: «Minulle on täysin selvä yksi asia: J. Stalin ei ainoastaan pitänyt mahdottomana sotaa Hitlerin Saksan kanssa, vaan – päinvastoin – piti sellaista sotaa… väistämättömäksi… J. Stalin valmistautui sotaan – valmistautui pitkän aikaa ja perusteellisesti, lähtien hänen itsensä taholta varmaksi määrätystä… määräajasta.« (36, sivu 321.)

Amiraali kertoo täysin avoimesti ja selvästi, että Stalin piti sotaa absoluuttisesti väistämättömänä ja valmistautui sotaan vakaasti. Mutta Stalin ei aikonut astua sotaan vastaukseksi Saksan hyökkäykselle, vaan ajankohtana, jonka hän valitsee itse. Toisin sanoen, Stalin valmistautui antamaan iskun ensimmäisenä, eli suorittamaan aggression Saksaa vastaan, vaan Hitler antoi ennakoivan iskun ja rikkoi kaikki Stalinin suunnitelmat.”[xviii]

Venäjän suurhyökkäyksen länteen suunniteltu ajankohta:

”Yleisesikunnan Ilmavoimien Akatemian johtaja armeijankenraali S. Ivanov kirjoitti yhdessä NL johtavien historioitsijoiden kanssa tieteellisen tutkimuksen ”Sodan alkujakso” (45). Siinä kirjassa Ivanov todisti ei vain sitä, että Hitler suoritti ennakoivan iskun, vaan mainitsi myös määräajan: «Saksan fasistinen johto onnistui sanan suoranaisessa merkityksessä ennättää kaksi viikkoa ennen meidän joukkojamme sotaan.« (45, sivu 212.)”[xix]

Stalinin Venäjällä ei ollut puolustussuunnitelmia, mutta oli hyökkäyssuunnitelmat:

”Siten NL esikunnat eivät tehneet ennen sotaa puolustussuunnitelmia ja vastahyökkäyssuunnitelmia. Ehkä ne eivät tehneet mitään? Esikunnat työskentelivät ponnekkaasti. Ne tekivät sotasuunnitelmia. NL marsalkka A. Vassilevski todistaa, että viimeisenä vuotena [ennen sotaa - jp] yleisesikunnan, sotilaspiirien esikuntien ja laivaston upseerit ja kenraalit työskentelivät 15-17 tuntia päivässä, ilman lepopäiviä ja ilman lomia. Siitä kertovat myös marsalkat Bagramjan, Solokovski, armeijankenraalit Shtemenko, Kurassov, Malandin ja monet muut.”[xx]

”Kun NL esikunnat työskentelivät erittäin intensiivisesti, tehden sotasuunnitelmia ja kun ne eivät olleet puolustussuunnitelmia, eikä vastahyökkäyssuunnitelmia, niin mitä ne suunnitelmat olivat? Vastaus: puhtaasti hyökkäyssuunnitelmia [mm. Saksan ja Romanian valloittamiseksi - jp].”[xxi]

Tässä linkki Venäjän suurhyökkäyssuunnitelmaan, jonka mukaisesti Venäjä keskitti hyökkäysjoukkojaan juuri ennen Saksan ennakoivaa iskua itään.

«Käydä puolustussotaa – se ei suinkaan tarkoita seisomista omalla rajalla. Paras puolustus – se on vauhdikas hyökkäys vihollisen lopulliseksi hävittämiseksi hänen omalla alueellaan.« (88, 14.8.1939.)[xxii]

22.6.1941 puna-armeijan joukot hyökkäsivät rajan ylitse odottamatta käskyä Moskovasta:

”Vuoden 1941 kesäkuun 22. päivänä, odottamatta käskyä korkeammalta taholta, toimien sotaa edeltävien suunnitelmien mukaisesti, ylitti 6. armeijan 6. armeijakunnan 41. divisioona valtakunnanrajan Rava-Russkajan alueella. 22.6.1941 aamulla antoi Luoteisrintaman komentaja kenraalieversti F. Kuznetsov, odottamatta käskyä Moskovasta, omille joukoilleen käskyn suorittaa isku Tilsitin suuntaan Itä-Preussissa. Luoteisrintaman esikunnalle, armeijoille ja niiden esikunnille sellainen käsky ei ollut yllätys: Iskua Tilsitille pelattiin muutama päivä aiemmin esikunnan sotaharjoituksessa, se oli hyvin tuttu sotatoimiyhtymien komentajille ja esikunnille. (11, sivu 67.)

Luoteisrintaman toiminta ei ollut improvisointia. Kenraalieversti Kuznetsov yksinkertaisesti sovelsi sotaa edeltävää hyökkäyssuunnitelmaa. Saman päivän iltana antoi NL ylijohto, tietämättä vielä mitä Luoteisrintama tekee, Luoteisrintamalle juuri sen tehtävän, jota jo täytettiin: iskeä Tilsitiin Itä-Preussissa.

Naapurissa olevalle Länsirintamalle korkein johto antoi tehtäväksi toimeenpanna murskaava isku Puolan kaupungin Suwalk suuntaan. Myöskään Länsirintaman komentajalle armeijankenraali D. Pavloville se ei ollut yllätys. Hän tiesi oman rintamansa tarkoituksen ja antoi sen käskyn joukoilleen jo paljon ennen Moskovasta tullutta käskyä: hyökätä Suwalkin suuntaan.”[xxiii]

”Kenraalimajuri A. Mihhalev todistaa suoraan, että ylijohto ei suunnitellut käyttää Etelärintamaa ja Lounaisrintamaa puolustukseen, eikä vastahyökkäyksiin. «Strategiset tavoitteet toivottiin saavuttaa rintamien joukkojen ratkaisevalla hyökkäyksellä.« (92, 1986, numero 5, sivu 49.)”[xxiv]

Uusi Nürnbergin oikeudenkäynti

”Tällaisia todisteita on tarpeeksi, jotta Nürnbergiin voidaan kutsua uudelleen erityistuomioistuin ja sodan syyt ja syylliset punnita uudelleen.”[xxv]

Esimerkki lähdeviitteistä

(92, 1962, numero 1, sivu 36.) – 92. ”Военно-исторический журнад”[xxvi]

Yleistä sotahistoriaa

Etusivulle