Im Bunde mit

Täydennetty mm. lähdeviite VI 30.12.2007 Juhani Putkinen

Jotkut väittävät, että Hitler olisi puheessaan sodan alussa sanonut Suomen olleen liitossa Saksan kanssa hyökkäämässä Venäjälle.

Otetaanpa tähän lainaus siitä: ”Puheessa sanotaan näin: ”Im Bunde mit finnischen  Divisionen stehen unsere Kamerad mit dem Sieger von Narvik am nördlichen Eismeer. Deutsche Soldaten unter dem Befehl des Erobers von Norwegen sowohl als die finnischen Freiheitshelden unter ihrem Marschall shützen Finnland”. (Yhdessä suomalaisten divisioonien kanssa seisovat toverimme Narvikin voittajan kanssa pohjoisella Jäämerellä. Norjan valloittajan johtamat saksalaiset sotilaat sekä marsalkkansa johtamat suomalaiset vapaussankarit  suojaavat Suomea.)

Päiväkäskyssään Hitler sanoi näin: ”Im Verein mit finnischen Kameraden stehen die Kämpfer des Siegers von Narvik am nördlichen Eismeer. Deutsche Divisionen unter dem Befehl des Erobers von Norwegen schützen gemeinsam mit den finnischen Boden.” (Yhdessä suomalaisten toverien kanssa seisovat Narvikin voittaneet taistelijat pohjoisella Jäämerellä. Norjan valloittajan johdossa olevat saksalaiset divisioonat suojaavat yhdessä marsalkkansa johtamien suomalaisten vapaussankarien kanssa Suomen aluetta.)[i]

Hitlerin puhe koettiin Suomessa kiusallisena ja suomalaisiin diplomaattiedustustoihin lähetettiin heti selitys, ettei Suomi ole liitossa, eikä hyökkäämässä minnekään. Lukiessamme huolella näitä tekstejä huomaamme, ettei niissä sanota mitään kummallista - aiotaan vain suojata Suomen aluetta.

Kenraali Erik Heinrichs: ”Sodan puhkeamisen yhteydessä Hitler julkaisi kuuluisan päiväkäskynsä kesäkuun 22. päivältä 1941. Siinä mainittiin myös Suomi. On esitetty kysymys, millä perusteilla Saksan valtakunnankansleri lausui kuuluisiksi tulleet sanansa: »Kylki kyljessä suomalaisten toveriensa kanssa seisovat Narvikin voittajat Pohjois-Jäämeren äärellä. Saksalaiset divisioonat Norjan valloittajan johdossa samoin kuin suomalaiset vapaussankarit oman marsalkkansa johdossa suojelevat Suomen aluetta.»

Hitlerin päiväkäsky oli sekä varomaton että epäsuotuisa ajankohtana, jolloin - teoreettisesti katsoen - vielä oli olemassa se mahdollisuus, että Suomi voisi pysytellä sodan ulkopuolella (Suomi valtiona, mutta ei missään tapauksessa sen alue). Asiallisesti katsoen ilmaisussa tuskin oli mitään väärää; »suojelevat» merkitsi suojelemista, toisin sanoen saksalaiset auttaisivat meitä puolustautumaan, jos maamme kimppuun hyökättäisiin, ja niinhän Saksan sodanjohto eversti Buschenhagenin aikaisemman ilmoituksen mukaan halusi tehdä siinäkin - ja erityisesti siinä - tapauksessa, ettei Saksa ollut (muulla tavoin) sodassa Neuvostoliiton kanssa.

Samana päivänä, kun tämä historiallinen päiväkäsky julkaistiin, Hitler kirjoitti kirjeessään Mussolinille: »Otaksun, ts. olen varma siitä, että Suomi - - - ilman muuta tulee osallistumaan tähän kamppailuun.» - Näin tuskin sovittaa sanojaan se, jolla on sopimus asiasta.”[ii] Juuri näin asia on. Suomi EI ollut tehnyt Saksan kanssa liittosopimusta, eikä edes sopinut osallistumisesta sotaan - paitsi sillä ehdolla, että Venäjä ensin hyökkää Suomen kimppuun. Ja kuinka ollakaan Venäjä hyökkäsi jälleen ENSIN Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05.

Marsalkka Mannerheim: ”...22. kesäkuuta 1941 -- kello 6.00 radioitiin Hitlerin tunnettu julistus, jossa mm. lausuttiin, että suomalaiset ja saksalaiset joukot Jäämeren rannikolla seisoivat rinnakkain puolustamassa Suomen maaperää. Kun Suomi ei ollut sitoutunut lähtemään sotaan saksalaisten kanssa ja tätä seikkaa oli heille monta kertaa kategorisesti tähdennetty, ei Hitlerillä ollut minkäänlaista oikeutta tuollaiseen yksipuoliseen julistukseen. En voi pidättyä ajattelemasta, että tämän menettelyn tarkoituksena olikin asettaa Suomi tapahtuneen tosiasian eteen, joka pakottaisi venäläiset hyökkäämään, mutta toisaalta olen varma siitä, että tuo hyökkäys ei missään tapauksessa olisi jäänyt tulematta.”[iii] Pohditaanpa hieman perusteita Marskin ”ajattelulle”:

1.     Saksa oli päättänyt tehdä ennakoivan iskun itään ennen kuin Venäjä ennättäisi hyökätä länteen (Venäjä aikoi hyökätä länteen heinäkuussa 1941);

2.     Saksan edustajat olivat kertoneet suomalaisille, että Venäjä oli jo keskittänyt aiheettomasti länteen valtavia määriä joukkojaan - eli Venäjän hyökkäyssuunnitelmaa pantiin täytäntöön;

3.     Saksa halusi saada Suomen mukaan hyökkäykseensä itään, mutta Suomi oli luvannut lähteä mukaan sotaan vain siinä tapauksessa, että Venäjä ensin hyökkää Suomen kimppuun;

4.     Tässä mielessä Marskin ”ajattelu” tuntuu loogiselta, vaikkakin maistuu salaliittoteorialta - eihän Hitler loppujen lopuksi sanonut muuta kuin totuuden (saksalaiset auttaisivat Suomea puolustautumaan, jos Venäjä hyökkäisi Suomen kimppuun).

Hitler presidentti Rytille: ”Sodan toisena päivänä Hitler lähetti Suomen presidentille Saksan Helsingin-lähetystön kautta sähkeenä tervehdyksen, jossa oli kokonaan ignoroitu Suomen puolueettomuusasenne, mutta ilmeisesti otettu huomioon se tulkinta, jonka Suomi oli antanut hänen julistukselleen. Ensin siinä Hitler sanoi päivänä, jolloin »me» olemme toisen valtion pakottamana joutuneet toistamiseen yhdessä vaikeaan sotaan, tuntevansa tarvetta vakuuttaa, »että mitä tahansa tapahtuneekin, Saksa ei koskaan jätä Suomea pulaan» ja että hän iloitsee vilpittömästi tietäessään saksalaisen sotilaan rinnalla (an seiner Seite) olevan niin urhoollisen kansan kuin suomalaisten.”[iv]

Ryti Hitlerille: ”Rytin Hitlerille kirjoittama vastaus, jonka Suomen lähettiläs jätti valtiosihteeri Weizsäckerille 1.7., on näennäisesti pelkkää diktaattorille tarkoitetussa kirjeessä ehkä välttämätöntä fraseologiaa, mutta kuitenkin siinä ansaitsevat huomiota muutamat yksityiskohdat, jotka siinä on joko sanottu tai jätetty sanomatta. Lausuttuaan kiitoksen siitä, että Hitler oli palauttanut muistiin Suomen ja Saksan vanhan ystävyyden hän sanoi Suomessa nyt tunnettavan voimakkaammin kuin milloinkaan ennen kohtalonyhteyttä Saksan kanssa, kun suomalaiset olivat rinta rinnan (Seite an Seite) saksalaisten toveriensa kanssa torjumassa Suomea uhkaavaa vaaraa. Sitten seurasi kiitos vakuutuksen johdosta, että Saksa ei koskaan jätä Suomea pulaan, mutta sen sijaan ei edes epäsuorasti viitata, kiittämisestä puhumattakaan, Hitlerin antamaan vahvistukseen niille välipuheille, joita molempien puolten sotilasedustajat muka olivat tehneet. Sen sijaan siinä todettiin »mahtavan Saksan armeijan sankarien» nyt olevan suomalaisten soturien aseveljiä (Waffenbrüder). Näin oli saatu sanotuksi kiistaa herättämättä ajatus, että alkavassa sodassa Suomi oli vain cobelligerent, kanssasotija, Saksan rinnalla ilman mitään sopimusten määrittelemiä siteitä ja velvoituksia.”[v]

Suomen silloinen suurlähettiläs Saksassa Kivimäki: "Deklaraation muoto saattoi Suomen hallituksen kiusalliseen asemaan. Sain Helsingistä jo hyökkäyspäivänä sähkeen ohjeeksi, miten minun oli tulkittava Hitlerin julistuksen Suomea koskeva kohta. Sähkeen mukaan oli kaikin tavoin korostettava sitä, että saksalaiset joukot yhdessä suomalaisten kanssa suojaavat (schützen) Suomen aluetta. Oli nimenomaan korostettava lausuman defensiivistä luonnetta, sillä se vastasi Suomen kantaa. Jos Venäjä ryhtyisi hyökkäykseen, olisi tietenkin selvää, että Suomi puolustautuisi."[vi]

Aivan Saksan toiveista ja Hitlerin puheista riippumatta Suomi kävi erillissotaa Venäjää vastaan, koska Venäjä oli jälleen hyökännyt Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan.

Etusivulle