Miekantuppi-päiväkäsky

Täydennetty 17.9.2007 Tuula Höltän materiaalilla viite VIII

Marsalkka Mannerheimin päiväkäskyä Nro 3 heinäkuussa 1941, jota yleisesti kutsutaan Miekantuppi-päiväkäskyksi, on eräillä tietyillä tahoilla väitetty Suomen sodanpäämäärien julistukseksi ja todisteeksi Mannerheimin ja Suomen aikeista tehdä Suur-Suomi.

Älkäämme uskoko demagogeja vaan tutustukaamme huolella tähän päiväkäskyyn ja siitä esitettyihin arvovaltaisiin lausuntoihin.

Päämaja.                                                                                 Heinäkuussa 1941.

                        Ylipäällikön päiväkäsky

                                                 N:o 3

Vapaussodassa vuonna 1918 lausuin Suomen ja Vienan karjalaisille, etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Vannoin tämän suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimissä luottaen sen urhoollisiin miehiin ja Suomen uhrautuvaisiin naisiin.

Kaksikymmentäkolme vuotta ovat Viena ja Aunus odottaneet tämän lupauksen täyttymistä; puolitoista vuotta on Suomen Karjala kunniakkaan talvisodan jälkeen autiona odottanut aamun sarastusta.

Vapaussodan taistelijat, talvisodan mainehikkaat miehet, urhoolliset sotilaani! Uusi päivä on koittanut. Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suokoon kansojen kohtaloja ohjaava Kaitselmus Suomen armeijan täyttää Karjalan heimolle antamani lupauksen.

Sotilaat! Se kamara, jolle astutte, on heimomme veren ja kärsimysten kyllästämää, pyhää maata. Teidän voittonne tulevat vapauttamaan Karjalan, teidän tekonne luovat Suomelle suuren, onnellisen tulevaisuuden.

                                                                                                                                              Mannerheim[i]

Arvoisat lukijani! Lukekaa yllä oleva Mannerheimin päiväkäsky vielä uudelleen hitaasti lävitse. Missä siellä aiotaan tehdä Suur-Suomi (liittää Suomen valtion alueeseen Itä-Karjala)? Aivan oikein, siellä EI sanota mitään sellaista. Sen sijaan marsalkka Mannerheim innostaa joukkojaan vapauttamaan Venäjän miehittämänä olleen Suomen Karjalan - eli palauttaa Tarton rauhansopimuksen mukaiset Suomen lailliset rajat.

Meidän on ehdottomasti pidettävä mielessä, että ennen tätä päiväkäskyä Venäjä oli rikollisesti hyökännyt Suomen kimppuun 30.11.1939 aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Talvisodan, jonka avulla Venäjä ryösti Suomelta noin 12% Suomen alueesta. Venäjä hyökkäsi uudelleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.

Marsalkka Mannerheim pyrki myös vapauttamaan Venäjän orjuudesta heimokansojemme asuttaman Vienan ja Aunuksen - mutta ei suinkaan esitä, että ne liitettäisiin Suomeen. Muistettakoon, että Repolan ja Porajärven asukkaat olisivat halunneet alueidensa liittyvän Suomeen, mutta Suomi ei suostunut liittämään näitä alueita Suomeen Tarton rauhansopimuksessa - vaikka kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti niin olisi pitänyt tehdä. Tarton rauhansopimuksesta neuvoteltaessa Venäjä lupasi, että Itä-Karjalassa järjestetään vapaat vaalit, mutta petti luonnollisesti senkin lupauksensa. Suuri osa karjalaisia pakenikin Suomeen ennen Talvisotaa - ei ole epäilystäkään, etteivätkö he olisi halunneet Suomen vapauttavan kotiseutunsa ryssän vallasta.

Kun Suomen voittoisa armeija oli vapauttanut Suomen Karjalan, sekä Itä-Karjalan, niin Suomen eduskunta liitti 6.12.1941 jälleen Suomen alueeseen ne Tarton rauhansopimuksen mukaiset alueet, jotka olivat olleet Venäjän miehittämänä Talvisodasta lähtien. Kannattaa huomata, että eduskunta EI liittänyt Suomen alueeseen Itä-Karjalaa, jonka Suomi oli valloittanut helpottaakseen puolustustaisteluaan (lyhyemmät maarajat kaukana Suomen ydinalueilta).

Kenraali Erik Heinrichs

Kenraali Heinrichs toimi ennen Jatkosotaa Suomen Yleisesikunnan päällikkönä, eli Marskin jälkeen korkeimmassa sotilasvirassa. Jatkosodan alkupuolella suoritettavassa vastahyökkäysvaiheessa Heinrichs toimi Karjalan Armeijan komentajana - eli vastasi Itä-Karjalan vapauttamisesta.

Seuraavassa hänen käsityksensä kyseisestä päiväkäskystä:

”Se on kaunis ja vaikuttava päiväkäsky, vaikka kenties vähän mahtava. Se on huomattavasti toisenlainen kuin se julistus, joka annettiin vuonna 1918. Ei ivallista puhetta, ei ylimielistä pilkkaa! Ei ainoatakaan halventavaa sanaa vihollisesta, jota ei edes mainita. Sotamarsalkka puhuu pyhästä maasta, joka on heimolaistemme veren ja kärsimysten kyllästämää. Siinä kaikki. Käsky on kaunopuheinen, hillityllä äänenpainolla esitetty propagandajulistus. Tyyli oli ollut toinen vuonna 1918. »Suuri Suomi» - sehän voi olla, Moskovan rauhan Suomeen verrattuna, vuoden 1939 Suomi, Talvisodan Suomi, Tarton rauhan Suomi, jossa oli pinta-alaa 30 000 km2 enemmän kuin siinä maassa, joka nyt oli toisen kerran joutunut maailmansodan pyörteisiin. Tästä päiväkäskystä on vaikeata löytää vastaansanomatonta todistusta, joka puhuisi - kuten on väitetty - »imperialististen» pyrki­mysten puolesta. --

Mannerheim ei silti vielä kuvitellut, että vuosisatoja Venäjälle kuulunut Itä-Karjala olisi nyt liitettävä ja liitettävissä tavalla tai toisella Suomen valtiolliseen yhteyteen. Näin on asia, vaikka tähän vakuutukseen voivatkin suhtautua epäillen ne, jotka Jatkosodan päiväkäsky n:o 3 oli lumonnut. Mitä tarkoitti siinä tapauksessa »suuri Suomi»? Todennäköisimmin tuo ilmaisu on käsitettävä vähän hämäräksi runolliseksi vapaudeksi. Sillä Mannerheim ainakaan ei pyrkinyt liittämään Itä-Karjalaa Suomeen. Meidän naapurinamme kaakossa pysyisi aina venäläinen suurvalta, ja sotamarsalkka jos kukaan oivalsi, ettei se tulisi koskaan tyytymään noin syntyneeseen asiaintilaan.”[ii]

Professori Arvi Kohonen

”Jatkosodan puhjettua Yhdysvaltain edustaja kuitenkin ohjeensa mukaisesti varoitti Suomea sotatoimista, jotka tähtäisivät kauemmas kuin puolustautuminen hyökkäystä vastaan vaati ja ilmoitti, että Yhdysvallat ei voisi missään muodossa antaa tukeaan niin kauan kuin tästä seikasta ei ollut selvyyttä. Presidentti Ryti tällöin 4.7. selitti, että Suomella ei ollut muuta kuin cobelligerent­suhde Saksaan, että Suomelle oli välttämätöntä parantaa Moskovan rauhan vaaralliseksi tekemää strategista asemaansa ja että Suomen tarkoitus oli valloittaa takaisin menetetty alueensa. Muutosta Yhdysvaltain asenteessa ei vielä aiheuttanut Mannerheimin kuuluisa päiväkäskykään armeijalle hyökkäyksen alkaessa 10. 7. Siinä ylipäällikkö oli palauttanut muistiin karjalaisille v. 1918 antamansa lupauksen, ettei hän panisi miekkaansa tuppeen ennen kuin Suomi ja Karjala olisivat vapaita ja lausuttiin toivomus, että Suomen armeija nyt täyttäisi Karjalan heimolle annetun lupauksen: »teidän tekonne luovat Suomelle suuren, onnellisen tulevaisuuden». Hallituksen puolesta oli heti selitetty, että tämä oli vain ylipäällikön rohkaiseva päiväkäsky eikä hallituksen julistus, joten se ei sisältänyt ohjelmaa sodan päämääristä.”[iii]

Professori Tuomo Polvinen

”Sotamarsalkka Mannerheimin 10.7.1941 Karjalan Armeijan offensiivin alkaessa antama päiväkäsky viritti uudelleen amerikkalaisissa epäluuloja. 12 Schoenfeldin tiedustellessa Wittingiltä Suomen hallituksen mielipidettä marsalkan julistuksesta ulkoministeri vastasi uskaltavansa puhua lähettiläälle vapaammin kuin kenellekään muulle ulkomaiselle diplomaatille luottaen siihen että tämä ymmärsi Suomen arkaluontoisen tilanteen. Nyt aivan samoin kuin vuonna 1918 marsalkka oli puhunut Itä-Karjalasta ilmoittamatta asiasta etukäteen poliittiselle johdolle. Päiväkäsky oli tarkoitettu armeijan innostamiseksi eikä hallitus voinut sitä julkisesti dementoida. Witting sanoutui irti Suomen hallituksen tilille pannuista koko Itä-Karjalan valloitusaikeista.”[iv]

”Yhteistyö Saksan kanssa oli luonteeltaan puhtaasti sotilaallista. Epätoivoisessa tilanteessa oli ollut pakko nojautua Saksan voimaan ainoana tarjolla olleena apulähteenä. Muita mahdollisuuksia ei ollut.13 Schoenfeldin kanssa käymässään keskustelussa kauppa- ja teollisuusministeri Väinö Tanner vahvisti Wittingin vakuutuksen, ettei hallitus ollut etukäteen tietoinen Mannerheimin päiväkäskystä.14

Rytin ja Wittingin selonteot eivät jääneet vaille vaikutusta Amerikassa. Lähettiläs Procopelle apulaisulkoministeri Welles lausui - yksityishenkilönä, kuten hän tähdensi - täysin ymmärtävänsä suomalaisten menettelyn. Näiden asemassa hän olisi itse toiminut samalla tavoin. Ylipäällikön päiväkäskyä Welles piti valtiomiehentyönä sen tehdessä selvän eron Suomen ja Saksan sodanpäämäärien välillä.15”[v]

Professori Ohto Manninen & Kauko Rumpunen

”Suomen hyökkäyksien onnistuminen ja laajojen alueiden miehittäminen vuoden 1939 rajan itäpuolelta muokkasivat yleistä mielipidettä siihen suuntaan, että nämä alueet tultaisiin liittämään Suomeen. Ehkä näkyvimmin tähän vaikutti ylipäällikön 10.7.1941 antama päiväkäsky, jossa luvattiin vapauttaa Viena ja Aunus.

Virallinen tiedotustoiminta muokkasi mielipidettä laajentumispyrkimyksien tueksi. Puolustuksellisista syistä oli saavutettava lyhyt rajalinja ja suoja-alue sieltä, mistä Neuvostoliitto oli valmistellut hyökkäystä Suomeen. Itäkarjalaiset heimoveljet haluttiin vapauttaa neuvostovallan kurjuudesta. Neuvostohallitus oli laiminlyönyt Tarton rauhansopimuksessa itäkarjalaisille antamansa lupauksen itsemääräämisoikeudesta ja inkeriläisille lupaamansa kulttuuriautonomian. Tämän lisäksi puhuttiin myös Neuvostoliiton talvisodassa Suomelle aiheuttamien vaurioiden korvaamisesta.”[vi]

Professori Pentti Virrankoski

”Suurta huomiota herätti Mannerheimin 10. heinäkuuta 1941 Karjalan armeijan hyökkäyksen alkaessa antama päiväkäsky. Hän muistutti vannoneensa 1918 että vapauttaisi Suomen lisäksi Itä­Karjalan. Viena ja Aunus olivat odottaneet kauan tämän lupauksen täyttymistä, mutta nyt "Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä". Päiväkäsky hämmästytti presidenttiä ja eduskuntaa, koska marsalkkaa ei ollut valtuutettu julkistamaan sodan päämääriä. Monet rinta­mamiehet oudoksuivat päiväkäskyä suuresti, ja Wolf H. Halsti sanoo aiheellisesti, että olisi ollut parempi selittää Itä-Karjalaan etenemisen sotilaalliset syyt järkeen käyvästi. Nyt osa miehistä jopa purnasi vastaan joukkojen ylittäessä Tarton rauhan rajan, koska marsalkan sanat näyttivät liittyvän heille vieraaseen Suur-Suomen aatteeseen.

Mannerheim oli viimeistellyt julistuksen sanamuodon ja allekirjoittanut sen, mutta päämajan komentopäällikkö kenraalimajuri Wiljo Einar Tuompo kertoo päiväkirjassaan, että sanat vuoden 1918 valasta ja Itä-Karjalan vapauttamisesta olivat hänen ideoitaan.”[vii]  

Presidentti Risto Ryti

"Kun valtakunnat ovat joutuneet sotaan keskenään, merkitsevät niitten rajat sotilaitten silmissä vain karttaan merkittyä maastokohtaa. Tarkoituksenmukaisuus vallitsee sotilaallisen operaation suunnittelua, eikä voida vaatia annettavaksi viholliselle sitä etua, että historiallinen raja muodostuisi suojaksi, jonka takana se voisi - täysin vakuuttuneena vastustajan pysähtymisestä - valmistautua kuinka tuhoisiin hyökkäyksiin tahansa tai josta käsin se suorittaisi laajoja hävityksiä esim. lentoaseellaan. Vain sotilaallisesti ymmärtämätön voi vaatia sotilasjohdolta sellaista uhrausta, että se jättäisi käyttämättä sotilaallista menestystä sen varmentamiseen, ja vain kansalaistensa hengestä piittaamaton antaa poliittisten rajojen määrätä missä maastokohdassa joukkojen on puolustauduttava.
- -
Monella taholla tahdottiin myös väärinkäsittää ylipäällikön 10.7.41 antama päiväkäsky, missä hän puhui Karjalan vapauttamisesta. Tämä päiväkäsky, josta hallitus ei edeltäkäsin ollut tietoinen - kuten hallitukset eivät liene yleensä tietoisia sotilasjohtojen rohkaisujulistuksista armeijoilleen - ei tietenkään sisältänyt eikä voinut sisältää mitään poliittista ohjelmaa.

Ylipäällikkö katsoi, ilmoituksensa mukaan, tuollaisen käskyn tarpeelliseksi innostaakseen joukkojaan ja lisätäkseen niitten taisteluhalua. Varsinaisiin sodan päämäärien esittämiseen hän ei katsonut sekaantuneensa, koska hän puhui vain karjalaisten vapauttamisesta. Tämän mukaisesti ulkoministeri lähetti jo käskyn ilmestymispäivänä kaikille lähetystöille tiedoituksen, että kysymyksessä oli ylipäällikön rohkaiseva päiväkäsky eikä hallituksen julistus ja että hallituksen sotapäämäärinä on hyökkäyksen torjuminen ja maan turvallisuuden varmistaminen."[viii]

Yhteenveto

Marsalkka Mannerheimin Miekantuppipäiväkäsky ei ollut presidentti Rytin, hallituksen tai eduskunnan määrittelemä sodanpäämäärä. Siinä EI myöskään julistettu, että päämääränä olisi ollut liittää Venäjän hallussa ollut Itä-Karjala Suomeen - sen sijaan siinä kannustettiin suomalaisia joukkoja vapauttamaan Venäjän miehittämänä olleet Suomen alueet, kun Venäjä oli jälleen hyökännyt Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Venäjän ja Suomen välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.

Etusivulle