Jatkosodan
alussa suomalaisilla lentäjillä oli käytössään suhteellisen hyviä
lentokoneita, joten kelpasi olla hävittäjälentäjä. Jatkosodasta ilmassa voi
lukea tarkkoja
numerotietoja täältä. Kalusto kuitenkin vanheni nopeasti ja
lopulta lennettiin vanhentuneella kalustolla kunnes saatiin laivueellinen
mersuja – muut laivueet lensivät edelleen vanhentuneella kalustolla.
Suomi osti Saksasta 30 kpl Messerschmitt 109
G-2 koneita uutta laivuetta varten. Koneet vastaanotettiin Saksasta kahdessa erässä
16 + 14 kpl.
Ensimmäinen erä laskeutui Helsinkiin
Malmin kentälle 13.3.1943 kello 16.00.[i]
Toinen erä saapui Helsinkiin16.5.1943.[ii]
Nyt Suomella oli yksi hyvällä kalustolla
varustettu hävittäjälaivue. Kun muut koneet olivat jo vanhentuneita, niin tämä
laivue jouduttiin jakamaan kolmeen eri tukikohtaan puolustamaan aluetta
Kannakselta Helsinkiin.
Laivueen ensimmäinen komentaja majuri Erkki Olavi Ehrnrooth menetti henkensä 27.3.1943 tehdessään
taitolentoa Pyry-koneella.[iii]
Uudeksi komentajaksi laivue sai majuri Eikka
Luukkasen, joka sitten johti laivuetta menestyksellisesti koko Jatkosodan
loppuajan.
Laivueesta kaatui lentäjiä sotalennoilla
yhdeksän ja vielä harjoituslennolla yksi.[iv]
”Hävittäjälaivue 34 menetti täysin
tuhoutuneina kaksikymmentäkaksi Messerschmittiä ja vaurioituneina seitsemäntoista,
jotka oli vietävä lentokonetehtaalle korjattavaksi.”[v]
Oli Suomen pelastus, että presidentti Risto
Ryti sai Hitlerille lähettämällään henkilökohtaisella
kirjeellä Suomelle reippaasti lisää Mersuja – kaikkiaan Venäjän
suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen 83 kpl ynnä muuta välttämätöntä
puolustusmateriaalia.
Virallisia pudotuksia nimenomaan tällä
Mersulaivueella on 270.[vi]
”Lisäksi laivueen ohjaajat ampuivat alas
63 konetta, jotka todistajien puuttuessa merkittiin Lentorykmentti 3:n
tilille.”[vii]
Ilmavoittojen kärkipään saavutukset tässä
laivueessa Mersuilla:
-
”Lentomestari Juutilainen 38 pudotusta
-
Majuri Luukkanen 34
-
Kapteeni Puhakka 24
-
Ylikersantti Alakoski 22
-
Lentomestari Lehtovaara 18,5
-
Luutnantti Myllylä 17,5
-
Vääpeli Tani 12,5
-
Luutnantti Karhila 12
-
Lentomestari Tuominen 9
-
Ylikersantti Nuorala 9
-
Luutnantti Tervo 8
-
Kapteeni Pekuri 6
-
Lentomestari Aaltonen 5
-
Kapteeni Lahtela 4,5
Tämän jälkeen seuraa pitkälti neljän ja
kolmen ilmavoiton miehiä. Alasammutuista koneista oli pommittajia 55 kpl, hävittäjiä
167 kpl, maataistelukoneita 41 kpl ja tähystyspalloja 7 kpl.”[viii]
Suomella on tätä kirjoitettaessa 31.5.2020
meneillään HX-hanke, jossa on tarkoitus korvata poistumassa olevat
Hornet-monitoimihävittäjät uudella kalustolla. Tarjoukset on pyydetty alun
alkaen 64 koneesta.
Jotkut yrittävät keinolla millä hyvänsä
pienentää hankittavien koneiden määrää siitä 64:stä. Jos lukijani on
todella kiinnostunut Suomen itsenäisyyden säilymisestä ja maanpuolustuksesta,
niin hän ymmärtää, että se 64 on ehdoton minimi ja 100 olisi oleellisesti
parempi määrä. Nimittäin hävittäjistä on aina osa huollettavana, usein
osa myös pidempiaikaisessa peruskorjauksessa, osa tuhoutuu väistämättä ja
osa vaurioituu niin pahoin, että tarvitsee pitkäaikaista korjausta tehtaalla.
[i]
Joppe Karhunen – Ässien iskulaivue; 1976; sivu 29
[ii]
Joppe Karhunen – Ässien iskulaivue; 1976; sivut 49-50
[iii]
Joppe Karhunen – Ässien iskulaivue; 1976; sivu 29
[iv]
Joppe Karhunen – Ässien iskulaivue; 1976; sivu 238
[v]
Joppe Karhunen – Ässien iskulaivue; 1976; sivu 239
[vi]
Joppe Karhunen – Ässien iskulaivue; 1976; sivu 235
[vii]
Joppe Karhunen – Ässien iskulaivue; 1976; sivu 237
[viii]
Joppe Karhunen – Ässien iskulaivue; 1976; sivut 237-238