Venäjä
miehitti suomalaisia alueita hyökättyään rikollisesti Suomen kimppuun alkaen
30.11.1939 - imperialistisen hyökkäyssodan (Talvisota)
avulla. Kun Venäjä oli epäonnistunut yrityksessään valloittaa koko Suomi,
niin Venäjä valmistautui Välirauhan
aikana hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun. Venäjä hyökkäsi uudelleen
Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen
Jatkosodan,
joka oli erillissota.
29.6.1941
perustettiin Karjalan Armeija kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin
komentoon. Karjalan Armeijan tehtäväksi annettiin Laatokan Karjalan
vapauttaminen Venäjän miehityksestä, sekä eteneminen sellaisille
puolustuslinjoille, joita voidaan puolustaa suhteellisen vähäisin joukoin ja
joiden takaa Venäjän pommikoneiden ei ole helppo varoittamatta pommittaa
suomalaisia siviilikohteita (kuten Venäjä oli tehnyt
mm. 25.6.1941 noin 500 koneen voimin).
10.7.1941
suomalainen Karjalan Armeija lähti vapauttamaan Venäjän miehittämänä
ollutta Laatokan Karjalaa.
Venäläisillä
oli Suomen radiotiedustelun mukaan käsky polttaa Sortavala.[i]
Suomalaiset Sortavalan vapauttajat taas käyttivät tykistöään säästeliäästi,
koska itse kaupunki haluttiin vallata mahdollisimman ehjänä.[ii]
Sortavala vapautettiin Venäjän miehityksestä 15.8.1941, vaikka ryssät
panivat kovasti hanttiin. Kaupungintalon katolla liehui jälleen Suomen
siniristilippu kello 15.10.[iii]
Todettakoon vielä, että itse Sortavala veti niin vastustamattomasti puoleensa eversti Svenssonin 7. Divisioonaa, että venäläisten joukkojen pakenemista ei estetty riittävän tehokkaasti.[iv] I Armeijakunnan komentaja eversti Mäkinen olisi aivan oikein halunnut eristää (motittaa) Sortavalan, jotta vihollinen olisi saatu tuhottua (ja suurempi sotasaalis kuin saatiin). Olisikohan kunnianhimo kaupungin vapauttamisesta sokaissut? Joka tapauksessa karkuun päässeitä joukkoja vastaan jouduttiin sitten myöhemmin taistelemaan uudelleen.
Salmin
pitäjän asukasluku oli noin 15 000 ennen Talvisotaa.
VI
Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo
Talvela antoi joukoilleen heinäkuun 17. päivänä
käskyn etenemisestä Salmin-Käsnäselän tasalle. Salmin ja Käsnäselän
valtaus, joka tuli aloittaa välittömästi, annettiin eversti Ruben Laguksen
komentaman 5. Divisioonan tehtäväksi. Lagus puolestaan antoi everstiluutnantti
Väinö Merikallion johtamalle 1. Jääkäriprikaatille
vielä samana päivänä käskyn Salmin kirkonkylän valtauksesta.[v]
Venäläiset eivät
luopuneet Salmista suosiolla, joten tehtiin koukkaus pohjoisen kautta
(Tulemajoen ylitys), jotta päästiin estämään venäläisiä pakenemasta itään.
Sotilaskielellä sanottuna Venäjän miehitysjoukot pistettiin moukarin ja
alasimen väliin.
Everstiluutnantti
Yrjö Tuompon Jalkaväkirykmentti 44 hyökkäsi idästä Salmiin - kaikki
Tulemajoen itäpuolella olleet joukot oli alistettu Merikallion komentoon.[vi]
Salmin
kirkonkylä vapautettiin 21. heinäkuuta aamuyöstä. Sen merkiksi luterilaisen kirkon torniin nousi
Suomen lippu.[vii] Salmissa laskettiin yli 450
kaatunutta
vihollissotilasta ja 150 sotavankia.
Sotasaalis käsitti muun muassa yli 50 kuorma-autoa, kahdeksan konekivääriä ja kuusi kanuunaa.[viii]
21.7.1941
Karjalan Armeija vapautti Salmin - kävi todellista salamasotaa Laatokan
pohjoispuolella. Marski esti salamasodan jatkamisen siellä antamalla 24.7. käskyn
pysäyttää eteneminen Tuuloksen ja Vieljärven itäpuoliselle tasalle.[ix]
Varsinkin VI Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela oli pysäytyksestä
erittäin pahoillaan ja yritti saada lupaa jatkaa etenemistä (samoilla lämpimillä
eteneminen olisi ollut helppoa ennen kuin vihollinen ennättää pureutua
puolustukseen). Talvela on kirjoittanut asiasta perusteellisessa päiväkirjassaan
useassa kohtaa, esimerkiksi.[x]
”Me jäämme siis edelleen paikoillemme. Se on harmillista ja kiusallista,
sillä jokainen päivä vahvistaa vihollista, ja hyökkäys on sitä verisempi
ja vaikeampi, mitä myöhemmin se tehdään.”[xi]
Talvela
yritti vähän väliä saada lupaa jatkaa hyökkäystä, mutta tuloksetta.
Elokuun
16. päivä: ”Olemme saaneet käydä ikävää puolustustaistelua. Kun
tappiomme komean hyökkäyksen aikana olivat yhteensä 3 500 miestä, ne ovat
nousseet nyt puolustustaistelussa 7 000 mieheen. Paljon näitä pienemmillä
menetyksillä olisimme saavuttaneet lopullisen tavoitteemme, jos meidän olisi
vain annettu hyökätä sinne.”[xii]
Karjalan
Kannaksen vapautuksesta on artikkeli täällä.
[i] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 66
[ii] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivut 67-68
[iii] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 67
[iv] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 68
[v] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 22
[vi] Ari Rautala, Itä-Karjalan
valtaus 1941, 2002, sivu 27
[vii] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 30
[viii] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 31
[ix] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 31
[x] Paavo Talvela, Sotilaan elämä. Osa 1, 1976, sivu 396
[xi] Paavo Talvela, Sotilaan elämä. Osa 1, 1976, sivu 404
[xii] Paavo Talvela, Sotilaan elämä. Osa 1, 1976, sivu 430