Laatokan Karjalan vapautus

Taustaa

Venäjä miehitti suomalaisia alueita hyökättyään rikollisesti Suomen kimppuun alkaen 30.11.1939 - imperialistisen hyökkäyssodan (Talvisota) avulla. Kun Venäjä oli epäonnistunut yrityksessään valloittaa koko Suomi, niin Venäjä valmistautui Välirauhan aikana hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun. Venäjä hyökkäsi uudelleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan, joka oli erillissota.

29.6.1941 perustettiin Karjalan Armeija kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin komentoon. Karjalan Armeijan tehtäväksi annettiin Laatokan Karjalan vapauttaminen Venäjän miehityksestä, sekä eteneminen sellaisille puolustuslinjoille, joita voidaan puolustaa suhteellisen vähäisin joukoin ja joiden takaa Venäjän pommikoneiden ei ole helppo varoittamatta pommittaa suomalaisia siviilikohteita (kuten Venäjä oli tehnyt mm. 25.6.1941 noin 500 koneen voimin).

10.7.1941 suomalainen Karjalan Armeija lähti vapauttamaan Venäjän miehittämänä ollutta Laatokan Karjalaa.

Sortavalan vapautus

Venäläisillä oli Suomen radiotiedustelun mukaan käsky polttaa Sortavala.[i] Suomalaiset Sortavalan vapauttajat taas käyttivät tykistöään säästeliäästi, koska itse kaupunki haluttiin vallata mahdollisimman ehjänä.[ii] Sortavala vapautettiin Venäjän miehityksestä 15.8.1941, vaikka ryssät panivat kovasti hanttiin. Kaupungintalon katolla liehui jälleen Suomen siniristilippu kello 15.10.[iii]

Todettakoon vielä, että itse Sortavala veti niin vastustamattomasti puoleensa eversti Svenssonin 7. Divisioonaa, että venäläisten joukkojen pakenemista ei estetty riittävän tehokkaasti.[iv] I Armeijakunnan komentaja eversti Mäkinen olisi aivan oikein halunnut eristää (motittaa) Sortavalan, jotta vihollinen olisi saatu tuhottua (ja suurempi sotasaalis kuin saatiin). Olisikohan kunnianhimo kaupungin vapauttamisesta sokaissut? Joka tapauksessa karkuun päässeitä joukkoja vastaan jouduttiin sitten myöhemmin taistelemaan uudelleen.

Salmin vapautus

Salmin pitäjän asukasluku oli noin 15 000 ennen Talvisotaa.

VI Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela antoi joukoilleen heinä­kuun 17. päivänä käskyn etenemisestä Salmin­-Käsnäselän tasalle. Salmin ja Käsnäselän valtaus, joka tuli aloittaa välittömästi, annettiin eversti Ruben Laguksen komentaman 5. Divisioonan tehtäväksi. Lagus puolestaan antoi everstiluut­nantti Väinö Merikallion johtamalle 1. Jääkäripri­kaatille vielä samana päivänä käskyn Salmin kirkonkylän valtauksesta.[v]

Venäläiset eivät luopuneet Salmista suosiolla, joten tehtiin koukkaus pohjoisen kautta (Tulemajoen ylitys), jotta päästiin estämään venäläisiä pakenemasta itään. Sotilaskielellä sanottuna Venäjän miehitysjoukot pistettiin moukarin ja alasimen väliin.

Everstiluutnantti Yrjö Tuompon Jalkaväkirykmentti 44 hyökkäsi idästä Salmiin - kaikki Tulemajoen itäpuolella olleet joukot oli alistettu Merikallion komentoon.[vi]

Salmin kirkonkylä vapautettiin 21. heinäkuuta aamuyöstä. Sen merkiksi luterilaisen kirkon tor­niin nousi Suomen lippu.[vii] Salmissa laskettiin yli 450 kaatunutta vihollissotilasta ja 150 sotavan­kia. Sotasaalis käsitti muun muassa yli 50 kuorma-autoa, kahdeksan konekivääriä ja kuusi kanuunaa.[viii]

Hyökkäys pysäytettiin

21.7.1941 Karjalan Armeija vapautti Salmin - kävi todellista salamasotaa Laatokan pohjoispuolella. Marski esti salamasodan jatkamisen siellä antamalla 24.7. käskyn pysäyttää eteneminen Tuuloksen ja Vieljärven itäpuoliselle tasalle.[ix] Varsinkin VI Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela oli pysäytyksestä erittäin pahoillaan ja yritti saada lupaa jatkaa etenemistä (samoilla lämpimillä eteneminen olisi ollut helppoa ennen kuin vihollinen ennättää pureutua puolustukseen). Talvela on kirjoittanut asiasta perusteellisessa päiväkirjassaan useassa kohtaa, esimerkiksi.[x] ”Me jäämme siis edelleen paikoillemme. Se on harmillista ja kiusallista, sillä jokainen päivä vahvistaa vihollista, ja hyökkäys on sitä verisempi ja vaikeampi, mitä myöhemmin se tehdään.”[xi]

Talvela yritti vähän väliä saada lupaa jatkaa hyökkäystä, mutta tuloksetta.

Elokuun 16. päivä: ”Olemme saaneet käydä ikävää puolustustaistelua. Kun tappiomme komean hyökkäyksen aikana olivat yhteensä 3 500 miestä, ne ovat nousseet nyt puolustustaistelussa 7 000 mieheen. Paljon näitä pienemmillä menetyksillä olisimme saavuttaneet lopullisen tavoitteemme, jos meidän olisi vain annettu hyökätä sinne.”[xii]

Karjalan Kannaksen vapautuksesta on artikkeli täällä.

Jatkosota

Etusivulle


[i] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 66

[ii] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivut 67-68

[iii] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 67

[iv] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 68

[v] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 22

[vi] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 27

[vii] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 30

[viii] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 31

[ix] Ari Rautala, Itä-Karjalan valtaus 1941, 2002, sivu 31

[x] Paavo Talvela, Sotilaan elämä. Osa 1, 1976, sivu 396

[xi] Paavo Talvela, Sotilaan elämä. Osa 1, 1976, sivu 404

[xii] Paavo Talvela, Sotilaan elämä. Osa 1, 1976, sivu 430

Jatkosota

Etusivulle

free counter