Venäläistäminen

Aunus, Viena ja Inkeri ovat ikimuistoista suomalaisten asuinaluetta. Aunuksen ja Vienan karjalaiset olivat todellisuudessa suomalaisia, samaa kansaa, mutta eri heimoja.

Imperialistinen Venäjä tunkeutui Aunukseen, Vienaan ja Inkeriin sekä pyrki venäläistämään sikäläiset suomalaiset. Suomalaisella sisulla siellä vastustettiin venäläistämistä ja yritettiin säilyttää oma kulttuuri ja kieli - myös aseellisen taistelun avulla sekä pyrkimällä osaksi Suomea.

Kuussaari: ”Karjalaisen kansan elämä ja orastava kansallinen kehitys eivät tietenkään saaneet rauhallisesti jatkua. Pietarin vallanpitäjät aloittivat 1800-luvun lopulla Aunuksessa ja Vienassa, kuten muuallakin Venäjän vieraiden kansojen alueilla, panslavistisen venäläistyttämistyönsä. Kansaa oli muka valistettava, mutta koko koululaitos järjestettiin venäjänkieliseksi ja opetuksen päätarkoituksena oli tämän kielen juurruttaminen lopulta kansan yksinomaiseksi kieleksi. Sama päämäärä oli jo laajoilla Äänisen takaisilla karjalaisilla alueilla - "koreljaanien" maassa - saavutettu.

Virastojen ja kirkon kielenä oli Karjalassa ollut vain venäjä. Nyt ummikkovenäläiset virkamiehet, papit ja opettajat aloittivat entistä kiihkomielisemmän toiminnan karjalaisen kansan kielelliseksi käännyttämiseksi. Oikeudettomuus, väärät tuomiot ja häikäilemätön virkavaltaisuus pääsivät valloilleen.

Suomen kielen säilymiseen Karjalassa oli osaltaan vaikuttanut sinne vuoden 1877 jälkeen levinnyt laestadiolainen herätysliike, koska se piti kansan omaa kieltä uskonnollisessa opetuksessa tärkeänä. Mutta venäläinen kirkko kohdisti sitäkin vastaan vainotoimintansa. Kymmenkunta uhtualaista miestä asetettiin syytteeseen ja vangittiin tähän liikkeeseen liittymisestä.

Toivottoman tilanteen keskellä karjalaiset yrittivät saada edes vähäistä suomenkielisen sivistyksen kehitystä aikaan. Uhtualle perustettiin vuonna 1889 lainakirjasto ja muutamia vuosia myöhemmin Vuokkiniemelle suomenkielinen kyläkoulu. Mutta näidenkin toiminta pian kiellettiin. --

Kaikki oli uhrattava venäläisen vallan ja venäläisyyden menestymiselle. Siten myös karjalainen miespuolinen väki pakotettiin pitkäaikaiseen sotapalvelukseen ja sotiin uhraamaan kaikkensa vieraan kansan vallanpyyteiden hyväksi.

Kun Pietarin venäläisen hallituksen päämääränä oli Karjalan väestön täydellinen venäläistyttäminen, karjalaisilta riistettiin myös aineelliset mahdollisuudet omintakeiseen kansalliseen edistymiseen ja taloudelliseen kehittymiseen. He joutuivat tilaan, jossa ei ollut minkäänlaisia kansallisia oikeuksia, ei henkisiä eikä aineellisia. Mutta tämä kaikki kuitenkin kiihdytti heidän kansallista herätystään.”[i]

Liitto yritti sivistää omalla kielellä

”Suomeen oli karjalaisia varsinkin Vienan kyliltä, mutta myöskin Aunuksesta, keräytynyt vuosien kuluessa liikealoille jopa tuhatmäärään. Yhteistoimin rajantakaisten sukulaistensa kanssa nämä miehet sekä heidän asiaansa tukemaan innostuneet suomalaiset tarttuivat vuorostaan suunnittelupuuhiin Karjalan kysymyksen hyväksi. He perustivat huhtikuulla 1906 toimintaelimekseen "Vienan karjalaisten liiton", joka ryhtyi suunnittelemaan Karjalan taloudellisten ja sivistyksellisten olojen parantamista kaikin keinoin.

Tämä tarmokkaiden miesten liitto alkoi heti perustaa Karjalaan kouluja, lukutupia ja kirjastoja. Karjalankielistä ja suomenkielistä kirjallisuutta levitettiin, oma äänenkannattaja "Karjalaisten Pakinoita" perustettiin. Postiyhteyksiä Karjalan ja Suomen välille järjestettiin ja maanteitä alettiin suunnitella ja rakentaa Vienan ja Aunuksen liittämiseksi lähemmäs suomalaista elämää.

Uuden valistuksen ja valoisammilta näyttävien olojen sarastusta Karjalan väki nousi toiveikkain mielin vastaanottamaan. Alkeellisissa oloissa elänyt, mutta henkisesti herkkä kansa virkosi ripeään sivistykselliseen toimintaan, jonka se pian tunsi omakseen.”[ii]

Tukahduttaminen

”Kun jo vuoden 1907 jälkeen kuitenkin puhkesi uusi sortokausi, venäläisten urkintalaitos havaitsi heti tämän kaiken karjalaisen kansan elämää nostattavan toiminnan valtakunnalle vaaralliseksi ja Venäjän tuona aikana "vapaamieliseksi" mainittu hallitus ryhtyi häikäilemättömin ottein sitä tukahduttamaan. Liiton perustamat koulut, lukutuvat ja kirjastot lakkautettiin ja kaikki muukin puuha keskeytettiin. Yhteydet Karjalasta Suomeen katkaistiin, ja rajamuuri nousi veljesheimojen välille entistä korkeammaksi.

Venäläinen vaino kohdistui tämän ohella myös Karjalan kansalaisiin. Vienan ja Aunuksen johtomiehiä pidätettiin viroistaan, vangittiin ja karkoitettiin Siperiaan. Ensimmäisenä kansallistaistelijana kaatui vankilaan nääntyneenä vienalainen kauppias Vasili Räihä syytettynä yhteistoiminnasta suomalaisten kanssa.

Vuoteen 1911 mennessä tukahtui Vienan karjalaisten liiton voimakkaana vaikuttanut toiminta kokonaan. Oli alkanut uusi mitä kiihkein venäläistyttämiskausi entisine tuhosuunnitelmineen. Venäläisiä kouluja joka kylään perustamalla uhattiin hävittää Karjalan orastava kansallishenkinen elämä alkuunsa.

Julma väkivalta heitti Karjalan heimon jälleen samaan pimeyteen, jossa Venäjän vallan alle joutuneet kansat yhä avuttomina kituivat. Mutta herätyksen siemen oli kylvetty, ja toivon hiven jäi kytemään parempaan aikaan luottaen.”[iii]

Pohjoiseen

”Maailmansodan puhkeamisen mukana lisäytyivät kaikkialla Venäjällä venäläistyttämiskiihkoilijoille tilaisuudet sota-ajan poikkeuslakien avulla yhä kiristää vähäisimpiäkin väestön jokapäiväisen elämän vapauksia ja kehitellä yhteiskunnan heikkojen ainesten ja salaisten urkkijain avulla juoniaan sen keskinäisen rauhan turmelemiseksi. Koko venäläistyttämiskoneisto entisine ja uusine keinoineen kiihtyi äärimmilleen. --

Karjalaa alkoivat sodan aikana kaiken lisäksi uhata vielä omat vaaransa. Sodan aiheuttaman Jäämerelle suuntautuvan Englannin ja Venäjän välisen liikenteen tueksi alettiin rakentaa ns. Muurmannin rataa Karjalan ja Kuollan halki Jäämeren rantaan saakka. Venäläiset intoilijat huomasivat, että rataa voitiin käyttää runkona venäläisyyden levittämiseen pohjoisille alueille, jonne se ei tähän saakka ollut kyennyt heidän mielestään kyllin nopeasti tunkeutumaan ja josta lisäksi avautuisivat uudet vaikutustiet länteen päin Atlantia kohti. Venäläistä siirtolaisuutta alettiinkin heti suunnitella radan varteen ja siitä yhä syvemmälle karjalaisiin erämaihin. Sen avulla sopi laajentaa myös Karjalan luonnonrikkauksien riistoa.

Muurmannin radan rakennustyö toteutettiin marraskuuhun 1916 mennessä, ja ennen pitkää se osoittautui venäläisyyden tehokkaaksi palvelijaksi ja karjalaisuuden surmaksi.”[iv]

Kuola 1918

”Karjalassa oli vuonna 1918 asukkaita noin 200 000 henkeä, jotka suurelta enemmistöltään olivat suomenheimoisia.

Kuollan kysymystä myös valaistiin huomauttaen varsinkin sen kansallisesta ja maantieteellisestä kuuluvaisuudesta Suomeen. Kuollan väestöstä oli silloin vain 1500 venäläisiä siirtolaisia, mutta karjalaisia ja suomalaisia oli 5000 ja lappalaisia 6000, hekin suomen kielen taitoisia.”[v]

Petroskoi (Äänislinna)

”Karjalan armeijan keskustassa VII AK otti 1.10. haltuunsa Aänisjärven rannalla Karjalan pääkaupungin Petroskoin, jonka Pietari I oli perustanut suomalaisen asutuksen keskelle tukikohdaksi ekspansiota varten länteen päin.”[vi]

Pietari

”Pietarin kaupunki oli pari sataa vuotta sitten väkivalloin rakennettu keskelle supisuomalaista Inkeriä ja tarkoitettu tukikohdaksi Venäjän valloituspyrkimyksille länttä kohden. Pietari oli luonnostaan vain liikennepaikka ilman muuta merkitystä, ja se oli vain keinotekoisesti paisutettu hallinto- ja teollisuuspaikaksi.”[vii]

Yhteenveto

Imperialistinen Venäjä tunkeutui karjalaisten ja suomalaisten ikimuistoisille asuinalueille pakkovenäläistäen alkuperäistä asujamistoa, sekä rakentaen infraa vallatakseen yhä enemmän vieraiden kansojen asuinalueita. Suomen suunnalla Venäjän tarkoituksena oli edetä Suomen, Ruotsin ja Norjan lävitse Atlantille.

Jotkut väittävät edelleen Venäjän antaneen Suomelle itsenäisyyden, mutta se ei suinkaan ollut Venäjän päämääränä, kuten näkyy mm. tästä artikkelista.

Sama pyrkimys Suomen lävitse Atlantille näkyi hyvin Talvisodassa ja Jatkosodassa. Onneksi Suomi kykeni torjumaan loistavin torjuntavoitoin Venäjän imperialistiset laajenemispyrkimykset tällä suunnalla. Valitettavasti heimokansojemme asuinalueet Viena, Aunus ja Inkeri olivat joutuneet imperialistisen valloittajan haltuun. Ne on nyt venäläistetty perusteellisesti.

Älkäämme unohtako myöskään sitä, että imperialistinen roistovaltio Venäjä miehittää parhaillaan myös Suomen Karjalaa.

Suomen heimot

Suomen historiaa

Etusivulle