Venäjän hyökkäyssuunnitelma Suomen valloittamiseksi Välirauhan aikana

Venäjä yritti Talvisodassa valloittaa koko Suomen, mutta epäonnistui surkeasti. Talvisodan ja Jatkosodan välistä aikaa kutsutaan oikeutetusti Välirauhan ajaksi.

Suomen torjuntavoitto pisti tietysti ryssiä vihaksi ja ne päättivät onnistua seuraavassa hyökkäyksessä – keskitetään niin paljon joukkoja Suomea vastaan, että koko Suomen valloitus taatusti onnistuu.

Venäjän hyökkäysjoukot

”Suomi piti kukistaa kahden rintaman (armeijaryhmän) voimin (kartta 7.4), joihin kuului yhteensä 49 divisioonaa, kolme panssariprikaatia ja 13 tykistörykmenttiä.”[i]

Rintamien tehtävät

”Pohjoinen rintama eristäisi Suomen Ruotsista ja Norjasta sekä katkaisisi Suomen yhteydet Jäämerelle.

Luoteinen rintama tuhoaisi Suomen päävoimat ja ottaisi haltuun koko maan. Se hyökkäisi Helsinkiin pihtiliikkeellä: aluksi Savonlinnasta Mikkeliin ja Lappeenrannasta Heinolaan. Viipurista ja Hangosta aloitettaisiin samanaikaisesti punalaivaston tukema hyökkäys, jolla suomalaisten vastarinta murrettaisiin.”[ii]

[iii]

Yksityiskohtaisemmin

Pohjoista rintamaa komentaisi Arkangelin sotilaspiirin komentaja, jonka esikunta perustettaisiin Kantalahteen. Rintaman tehtävänä oli ensin valloittaa Petsamon satama sekä edetä maavoimin Petsamon ja Nautsin [Rajakoski] välillä Norjan rajalle koko sen pituudelta. Rintama hyökkäisi sen jälkeen Rovaniemen-Kemin sekä Oulun suuntiin, ja kun sen joukot saavuttaisivat Pohjanlahden rannikon, ne katkaisisivat Suomen maayhteydet Ruotsiin ja Norjaan. Petsamoon hyökkäisi 14. Armeija, jonka esikunta toimi Murmanskissa. Sillä olisi käytettävissään kolme divisioonaa ja neljä lentorykmenttiä.

Rovaniemen-Kemin suunnassa hyökkäisi 21. Armeija, jonka esikunta sijoitettaisiin Alakurttiin. Sillä olisi käytössään kolme armeijakuntaa, yhteensä yhdeksän divisioonaa sekä neljä lentorykmenttiä. Armeijan päävoimat, kuusi divisioonaa, ryhmitettäisiin Kemijärven-Rovaniemen suuntaan Kuolajärvelle ja kolme Kiestingin-Kuusamon suuntaan Sovajärven-Pääjärven seuduille. Kun armeija olisi saavuttanut Pohjanlahden rannikon, se valmistautuisi toimimaan Oulua vastaan. Suomussalmen-Puolangan suunnassa hyökkäisi 20. Erillinen armeijakunta, jonka esikunta sijoitettaisiin aluksi Uhtualle. Armeijakunnan tuli vallata kolmella divisioonallaan Puolanka.

Luoteisrintaman esikunta sijaitsi Leningradissa. Sen tehtävänä oli tuhota Suomen Armeija, ottaa maa haltuunsa ja saavuttaa Pohjanlahti. Korpiselän-Kuopion suunnassa hyökkäisi 7. Armeija, jonka esikunta sijoitettaisiin Suojärvelle. Armeijalla olisi kaksi armeijakuntaa ja kaikkiaan kuusi divisioonaa, yksi hiihtoprikaati, yksi panssariprikaati sekä seitsemän lentorykmenttiä. Armeijan tuli vallata ensin neljällä divisioonalla Joensuu ja sitten Kuopio, saartaa vihollisen pääkeskitys pohjoisesta sekä valmistautua hyökkäämään Jyväskylään.

Virmutjoen-Juvan suunnassa hyökkäisi 22. Armeija, jonka esikunta sijoitettaisiin Käkisalmeen. Armeijaan kuuluisi yksi armeijakunta ja kaikkiaan viisi divisioonaa, yksi panssari- ja yksi moottoroitu prikaati sekä seitsemän lentorykmenttiä. Armeijan piti saavuttaa neljän divisioonan hyökkäyksellä ensin Savonranta, Juva ja Kampila. Sen tuli valmistautua sen jälkeen toimimaan tilanteen kehittymisen mukaisesti joko 23. Armeijan kanssa Heinolaa vastaan tai 7. Armeijan kanssa ensin Jyväskylää sekä sitten Tamperetta vastaan.

Eteläisellä rantamaalla hyökkäisi 23. Armeija, jonka esikunta suunniteltiin sijoitettavaksi Viipurin maalaiskunnan Karisalmelle [Gvardeiskoje], mutta sijoitettiin sitten Heinjoelle. Armeijalla olisi käytössään kaksi armeijakuntaa, kaikkiaan kuusi divisioonaa sekä kaksi panssariprikaatia, yksi motorisoitu prikaati ja 11 lentorykmenttiä. Armeija hyökkäisi vähintään neljällä divisioonalla Lappeenrannan-Lahden-Riihimäen suunnassa ensimmäisenä tavoitteenaan Savitaipaleen-Taavetin aseman tasa. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen sinne vedettäisiin läpimurtoon tarkoitettu mekanisoitu armeijakunta. Armeija hyökkäisi sen jälkeen Salpalinjan vahvimman vyöhykkeen pohjoisosan läpi rautatielinjan suunnassa ja tuhoaisi Helsingin itäpuolella olevan vihollisen tavoitteenaan Kalkkisen-Kärkölän-Mäntsälän tasa.

Loukon [Kaukko] aseman [Vainikkalan] ja Suomenlahden rannan välillä hyökkäisi 20. Armeija, jonka esikunta sijoitettaisiin Viipuriin. Armeijalla olisi käytössään kaksi armeijakuntaa ja kaikkiaan kuusi divisioonaa, kaksi panssariprikaatia ja yksi moottoroitu prikaati sekä yhdeksän lentorykmenttiä. Armeija murtaisi Salpalinjan ensimmäisenä tavoitteenaan Taavetin aseman-Haminan tasa. Armeijan seuraava tavoite oli Mäntsälä-Porvoo, jonka jälkeen se valtaisi Helsingin.

Luoteisrintaman käytössä olisi lisäksi kaksidivisioonainen 65. Armeijakunta Tallinnan-Paldiskin alueella. Rintaman omat reservit sijoitettaisiin siten, että kolme divisioonaa tulisi Kiviniemen ja Raudun välillä sijaitsevan Petäjärven [Petjajarvi, Perovskoje] aseman-Heinjoen aseman-Valkjärven alueelle. Yksi divisioona ryhmitettäisiin Leningradin seuduille ja mekanisoitu armeijakunta Viipurin-Heinjoen-Antrean aseman alueelle. Rintaman käytössä olisi myös 21 lentorykmenttiä sekä maahanlaskuprikaati. Ylijohdon reserviksi koottaisiin Laatokan taakse yksi Arkangelin piirissä ja kaksi Moskovan piirissä perustettua divisioonaa.

Hyökkäykseen oli vielä tarkoitus käyttää ainakin kahta Baltian erillisen sotilaspiirin divisioonaa. Toinen olisi kuljetettu Hankoon, josta se olisi toiminut Helsinkiä vastaan, ja toinen olisi laivattu joko Hankoon tai Ahvenanmaalle.”[iv]

Miksi hyökkäystä ei toteutettu vuoden 1940 lopulla?

Venäjän ulkoministeri Molotov matkusti Berliiniin marraskuussa 1940 pyytämään Venäjän liittolaiselta Saksalta lupaa valloittaa koko Suomi. Adolf Hitler kuitenkin sanoi kolme kertaa EI Molotoville.



[i] Erkki Nordberg – Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla; 2003; sivu 178

[ii] Erkki Nordberg – Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla; 2003; sivu 178

[iii] Erkki Nordberg – Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla; 2003; sivu 179

[iv] Erkki Nordberg – Arvio ja ennuste Venäjän sotilaspolitiikasta Suomen suunnalla; 2003; sivut 178-181

Välirauha

Etusivulle