Edellinen
artikkelini Suomen Vapaussodasta
teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä.
Hjalmason
valtaa Muroleen ja jatkaa matkaansa Pohjaan.
Edellisenä päivänä Hjalmarson oli
lepuuttanut joukkojaan vastoin
käskyä ja valmistautunut tukemaan hyökkäystään tykistöllä.
Niinpä 19.3.1918 hän sitten menestyksellisesti tykistön tukemana valtasi
Muroleen ja aloitti marssin Pohjaa vastaan. Pekkalassa Hjalmarson sai yhteyden
Walleniuksen joukkojen kanssa ja Pohjassa Wallenius ja Hjalmarson tapasivat
toisensa.[i]
Korkeakosken
valtaus
Eversti Forsell eteni Korkeakoskelle rataa
pitkin pohjoisesta, Ekström koukkasi lännen kautta ja Stjernscantz idän
kautta. Lindhin eskadroona oli marssinut läpi yön Kavalasta ja lähti
koukkaamaan idän kautta vieläkin kauemmas eteläpuolelle Korkeakoskea toivoen
katkaisevansa vihollisen pakenemistien Korkeakoskelta.
Taistelussa Suomen armeijan joukot kärsivät kymmenkunnan miehen tappiot. Korkeakosken asemaa ympäröivältä alueelta laskettiin noin 70 kaatunutta vihollista, ja saaliiksi saatiin yksi konekivääri, kuusi etuvaunua, muutamia keittiövaunuja ja kymmenkunta hevosta. Vihollisen jälkijoukko oli täydellisesti hajotettu.[ii]
Väinönheimo
jatkoi etelään
”Väinönheimo sai etelään päin rynnätessään
tiedon joukkoihinsa kuuluvalta, hiihtäjien seuraamalta ratsupartiolta, että
vihollisosasto, joka arvioitiin noin 200 mieheksi ja jolla oli neljä konekivääriä,
oli miehittänyt vahvan aseman Hirsilän pysäkille vievän sivutien varrella. Täällä
kohtasi myöskin jalkaväen kärki eteenpäin marssiessaan tulta.
Kolonnan pysähdyttyä ja tiedusteltua
ryhdyttiin klo 3 ajoissa ip. kaksinkertaiseen saartohyökkäykseen vihollisen
asemaa vastaan. 6. komppanian joukkueen – vanhan kärjen – vahvistettuna jääkäriluutnantti
Vähäpassin kolmella konekiväärillä pitäessä vihollista alhaalla
rintamansuuntaisella tulella lähetettiin jääkäri Vuorisalo 6. komppanian jäännöksen
kanssa maantien itäpuolitse järven rantaa myöten, missä muuan polveke teki
salaisen siirtymisen mahdolliseksi, hyökkäämään vihollisen oikeaa sivustaa
vastaan. Itse lähti kolonnan päällikkö 4. komppanian kanssa peitetyn maaston
kautta tien länsipuolitse kiertämään vihollisen läntistä siipeä. Nämä
liikkeet, jotka tehtiin suurella varovaisuudella ja jotka syvässä lumessa veivät
huomattavasti aikaa, menestyivät kuitenkin täydellisesti. Molemmat saartavat
ryhmät kävivät vähän jälkeen klo 5 ip. samanaikaisesti rynnäkköön,
jolloin vihollinen lyötiin täydellisesti. Noin 30 miestä kaatui ja 70 vankia
otettiin. Runsas saalis, jossa m.m. oli 2 konekivääriä, 10 hevosta,
ambulanssivaunuja ja paljon kuormastoajoneuvoja, joutui voittajien haltuun. Väinönheimon
omat tappiot olivat sangen pienet; ne laskettiin 1 kaatuneeksi ja 3
haavoittuneeksi.
Lyödyn vihollisjoukon jätteet pakenivat
eteläiseen ja lounaiseen suuntaan.”[iv]
Ekström
eteni länteen Ruovedelle päin
”Ekström oli sillä välin edennyt
molempine komppanioineen Ruovedelle johtavaa tietä myöten. Jonkun matkaa
kuljettuaan tapasi hän lännestä päin tulevan reen. Se pysäytettiin ja
matkustajat, jotka havaittiin punaisiksi, otettiin vangiksi. Niiden joukossa oli
m.m. muuan punaisten päällikkö, joka omien sanojensa mukaan oli matkalla
Hyytiälästä hankkimaan vahvennusjoukkoja. Todellisuudessa lienee hän ollut
pakomatkalla. Hänet pakotettiin nyt olemaan oppaana. Metsäkoululle johtavan
poikkitien luona asetti Ekström joukkonsa väijytykseen. Hyytiälässä oli
tuli nimittäin lakannut, ja oli odotettavissa, että vihollinen peräytyisi tätä
tietä.
Ei kulunutkaan kauan, ennenkuin noin 150-miehinen joukko näyttäytyi tiellä. Sitä vaadittiin pysähtymään, ja Ekström meni tulkki mukanaan kohtaamaan vihollista, aikoen pakottaa osaston antautumaan. Silloin ammuttiin kuitenkin punaisten puolelta laukaus, ja tämä aiheutti sen, että Ekströmin ampumalinja avasi tulen. Tällöin kaatui suuri joukko punaisia, minkä jälkeen loput otettiin vangeiksi; yksi konekivääri vallattiin. Kun oli saavutettu yhteys Peltokankaan kanssa, joka oli asettunut Hyytiälään, palasi Ekström Korkeakoskelle. Paluumatkalla otettiin vankeja lisää, niin että niiden lukumäärä nousi 140. Joukko saapui Korkeakoskelle vasta klo 8 ajoissa illalla.”[v]
[i]
Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 196-198
[ii]
Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 198-203
[iii]
Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 201
[iv]
Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 204-205
[v]
Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 205