Tamperetta puhdistetaan 050418

Edellinen artikkelini Suomen Vapaussodasta teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä. Se on Tampereen taisteluista edellisenä päivänä.

Puhdistustyötä ja kaupungintalon valtaus

”Aamusta alkaen huhtikuun 5 p:nä suoritettiin puhdistustyö käsi kädessä Grafströmin ja Ausfeldin joukkojen tunkeutumisen kanssa länteen päin. Malmbergin suuresti pienentyneet joukot huolehtivat koskesta itään päin olevien kaupunginosien vartioimisesta. Päivän taistelua ei voinut verrata molempien edellisten päivien ratkaiseviin käänteisiin ja jännitykseen. Rauhallisesti ja järkähtämättömän varmasti raivasivat valkoiset joukot tiensä länteen päin. Sitkeämpää vastarintaa teki oikeastaan vain kaupungintalo, joka suorastaan täytyi piirittää. Sitä puolustivat venäläiset ja naissotilaat. Vasta klo 5,40 ip. sen valtasi Wingen pataljoona yhdessä Ausfeldin joukkojen erinäisten osien kanssa. Useassa paikoin herkesivät punaiset taistelemasta ja antautuivat, niin pian kuin valkoiset joukot näyttäytyivät. Jääkärivääpeli Hackzell Schaumanin pataljoonasta otti palokunnantalossa 15 miestä johdossaan 1000 vankia ja suuren saaliin autoja, moottoripyöriä ja hevosia. Ylipäänsä otettiin tänä päivänä lukuisia vankeja sekä hyvin suuri saalis ei vain aseita ja muita sotatarpeitta, vaan kaikenlaisia varastoja, säilykkeitä, viljaa, karjaa ym.”[i]

Raakoja hurjisteluja ja kommunismia

”Hajaantuminen punaisella oli nyt jo täydellinen. Kaikki olivat paenneet Pispalaa kohti. Johtajat pysyttelivät syrjässä, antautuen raakoihin hurjisteluihin, taikka suunnittelivat he uusia yrityksiä, joiden tarkoituksena oli viimeisessä hetkessä jättää se kaikki kurjuus, jonka he olivat esiin loihtineet. Kaduilla ja teillä, missä aseelliset ja aseettomat, naiset ja lapset tungeksivat ajoneuvojen, nälkiintyneiden hevosten ja irtipäässeen karjan joukossa, jaettiin pirtua, tupakkaa, ruokatarpeita taikka varastettua tavaraa rajattomia määriä kaikille haluaville. Yhdennellätoista hetkellä, ennen tuomiota toteutettiin käytännössä kommunismin oppia.”[ii]

Antautumisneuvottelut

”Eversti Wetzer määräsi illalla, että olisi kaikin tavoin koetettava päästä neuvotteluihin vihollisen kanssa antautumisesta. Samaan aikaan uudisti hän käskyn, jossa määrättiin tarkasti vartioimaan vihollisen murtautumisyrityksiä. - -

Klo ½ 9 aikaan oli kolme lähettilästä saapunut reessä valkoisten linjojen luo. Heidät vietiin Ausfeldin esikuntaan ja täällä, eräässä rautatievaunussa asemalla, alkoivat neuvottelut, jotka tulivat johtamaan punaisen varusväen antautumiseen.”[iii]

Punaiset päälliköt

”Nyt selvittivät punaiset neuvottelijat lyhyesti punaisten puolella vallitsevan tilanteen. Yksimielisesti he selittivät, että miehistö tunsi taistelun jatkamisen toivottomuuden, mutta myös, etteivät päälliköt millään ehdolla halunneet kuulla puhuttavankaan antautumisesta. Monet olivat yrittäneet ehdottaa päällystölle aseiden laskemista, mutta useat näistä uskalikoista olivat menettäneet henkensä. Punaiset päälliköt istuivat esikunnissaan, joivat itsensä humalaan ja huvittelivat epäilyttävien naisten kanssa.”[iv]

Johtajat pakenevat

”Joko punaiset päälliköt olivat saaneet vihiä neuvotteluista taikka jo aikaisemmin suunnitelleet pakoa, joka tapauksessa pelastuivat he tänä yönä rohkeasti pakenemalla Näsijärven yli. Ei tiedetä, kuinka tämä tapahtui, kun valkoinen vartiosto ei mitään huomannut. Kuitenkin lienee satakunta – toiset sanovat 200 – rekeä päässyt pakoon. Matkueessa olivat myöskin Aaltonen, Evä ja Orjatsalo. Matka kulki Pengonpohjaan ja sieltä suuressa kaaressa Viljakkalan ja Siuron kautta Vesilahteen.”[v]

Arvomerkit ja punaiset nauhat heitetään pois

”Valkoiset joukot, jotka nyt kaikkia teitä pitkin lähestyivät Pispalaa, kohtasivat kaikkialla punaisia, jotka heittivät aseensa ja repäisivät pois kaikki arvomerkit ja punaiset nauhat. Ei löytynyt yhtäkään näiden tuhansien joukossa – jotka äsken olivat taistelleet kommunismin ja venäläisvallan puolesta – joka olisi omannut niin suuren itsetunnon ja ollut niin uskollinen mielipiteilleen, että olisi rohjennut astua hallituksen joukkojen eteen kapinallisen armeijan merkit puvussaan.”[vi]

Perivihollinen ja sen liittolainen

”Vapaussota oli alusta alkaen ollut vapaaehtoisten voimien kannatuksen varassa, voimien, jotka luonnollisesti eivät saattaneet tajuta ja ymmärtää operatiivisia kysymyksiä ja sotilaallisia vaatimuksia. Harvinaisen uhrautuvasti oli pohjoisen Suomen rahvas noussut vapauttamaan synnyinmaata Venäjän ikeestä, ja innolla oli noudatettu kutsua ensimmäisiin taisteluihin perivihollista ja hänen kotimaista liittolaistaan vastaan.”[vii]