Tampere alkaa kypsyä 040418

Edellinen artikkelini Suomen Vapaussodasta teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä. Tampereen operaatiosta edellinen löytyy artikkeli täältä.

Tilanne 3.4.18 operaatioiden jälkeen

Jääkärimajuri Malmbergin joukot olivat tunkeutuneet Tampereelle pohjoisesta ja suorittaneet siellä vallatun alueen puhdistusoperaatioita.

Eversti Ausfeldin johtamat jääkärijoukot olivat tunkeutuneet Tampereelle idästä ja vallanneet hautausmaan ja sairaalan alueet ja tunkeutuneet rautatieasemalle.

Eversti Grafströmin joukot olivat tunkeutuneet Tampereelle etelästä ja yhtyneet Ausfeldin joukkoihin rautatieasemalla.

Eteneminen oli rajattu koskelle ja joukot päästetty lepoon 16 tunnin taistelujen jälkeen.

Grafström valmistautuu hyökkäämään kosken yli etelässä

”Kyttälänkatu oli, kuten aikaisemmin mainittu, eversti Grafströmin taistelulohkon pohjoisena rajana. Tämän lohkon alueella oli kaksi ylimenokohtaa, nim. verkatehtaan luona oleva pato sekä Hämeensilta. Edellinen ei ollut varustettu räjäytettäväksi ja iltapäivän taistelujen aikana näytti siltä, kuin ei sitä olisi oikein puolustettukaan. Siitä ei kuitenkaan ollut varmuutta, oliko vastapäätä oleva kattohuopatehdas vihollisen miehittämä vai ei. Ylipääsy-yritykset olivat rauenneet tyhjiin teatteritalosta suunnatun kiihkeän sivusta-ammunnan vuoksi. Sieltä huomattiin pieninkin liike, ja aiheutti se konekivääreistä lähetetyn luotisateen. Hämeensilta oli räjäytyskunnossa ja katusululla varustettu. Teatteri ja kaupungintalo hallitsivat sitä täydellisesti, minkä ohessa punaiset myös pitkin leveää Hämeenkatua Pyynikiltä voivat ampua siltaa ja siitä lähinnä itään olevaa aukeamaa. Sen vuoksi oli kyllin selvää, että ylimeno tällä kohti oli mahdoton.”[i] Siten hyökkäys siirrettiin myöhemmäksi, että jää aikaa selvittää mm. oliko kattohuopatehdas vihollisen miehittämä ja miten voidaan hillitä sivustasta tulevaa tulta. Turhia tappioita ei tarvita.

Ausfeldin joukot käyvät kosken yli pohjoisen puolella

”Ausfeldin alueella oli kolme ylipääsykohtaa nim. Satakunnansilta, neulapato Finlaysonin tehtaiden luona sekä rautatiesilta. Näistä ensinmainittu oli samoinkuin Hämeensilta katusululla varustettu, räjäytyskunnossa ja voimakkaasti puolustettu. Hyökkäys täältä oli siis mahdoton. Neulapadon olivat punaiset yön aikana osaksi saaneet revityksi. Muuten se oli hyvin puolustettu. Rautatiesilta sitä vastoin näkyi Melinin läpimurtautumisen [yöllä takaisin valkoisten puolelle Näsilinnasta - jpu] jälkeen jääneen punaisilta tarpeellista huomiota vailla, joka tapauksessa se oli vain heikosti puolustettu. Yön aikana oli sitä paitsi eräs Vöyrinkoulun partio luutnantti Erkon johdolla katkaissut langat tähän asetetuista räjähdyspanoksista.

Ausfeld päätti sen vuoksi käyttää hyväkseen täällä tarjoutuvaa mahdollisuutta ja toimeenpanna ylimenon rautatiesillan kautta. - -

Hyökkäykseen määrättiin molemmat jääkäripataljoonat Sundman ja Schauman, jotka kärsimiensä pienehköjen tappioiden vuoksi olivat taistelukelpoisimmat, sekä pieni osa Ruotsalaista prikaatia [todellisuudessa ei edes komppaniaa - jpu]. - -

Heti klo 8 jälkeen ap. seisoivat hyökkäysjoukot valmiusasennossa rautatiesillan luona ja Ausfeld esikuntineen oli asettunut Myllysaaren läheisyyteen. Konekiväärit sijoitettiin asemiin, joista saattoi ampua siltaa ja Näsilinnaa, ja tykkitulta odotettiin, jotta hyökkäys voitaisiin aloittaa. Kun se vähän myöhemmin alkoi, oli vähällä tapahtua onnettomuus, sillä ensimmäiset panokset räjähtivät arveluttavan lähellä valmiina seisovaa Schaumanin pataljoonaa. Muutamat valtavat halkopinot olivat kuitenkin suojaavina välissä ja pian suuntautui tuli paremmin.

Raskaan tykistön ja haupitsien mahtavan tulen tarjotessa suojaa ja lukuisten konekiväärien säestäessä toimeenpantiin rynnäkkö noin klo 9,30 ap. Etujoukkona oli Schaumanin 3. komppania, kapteeni Mäkiniemi. Se kulki sillan yli ilman tappioita ja miehitti Näsilinnan kukkulan etelärinteen, rintama etelään ja länteen päin. Heti senjälkeen lähetettiin toiselle puolelle 2. komppania, kapteeni Lemberg. Suunnattiin kulku museorakennusta kohti, joka vaikeuksitta miehitettiin, ja järjestäydyttiin sitten kukkulan lännen puoliselle rinteelle, rintama rautatien suuntaan. - -

Hyvin valmisteltuna ja reippaasti toimeenpantuna oli hyökkäyksen ensimmäinen osa saatu hyvin pienin tappioin suoritetuksi. Klo 9,40 sai Ausfeld raportin Näsilinnan valtaamisesta ja nyt vietiin toiselle puolelle rynnäkköjoukkojen jälelläolevat osat nopeassa tahdissa toinen toisensa jälkeen. Niiden tuli aluksi kokoontua aivan Näsilinnan itäpuolelle kukkulan ja suuren rakennuksen suojaan turvaamaan siltavarustusasemaa ja samalla valmiina jatkamaan hyökkäystä.”[ii]

Panssarijuna

Melinin joukko oli räjäyttänyt rataa lopettaen panssarijunan mellastuksen. Yön aikana rata oli kuitenkin korjattu ja se punaisten panssarijuna saapui jälleen pelottelemaan Suomen Armeijan joukkoja sekä tuottamaan niille tappioita. Panssaroituun hirviöön suunnattiin tarmokas kiväärituli ja konekiväärituli, joten se luopui yrityksestä tunkeutua siltaa kohti. Kun radalle suunnattiin myös Almqvistin patterin tykkituli, niin juna vetäytyi takaisin. Rataa räjäytettiin jälleen jääkäriluutnantti Dyhrin toimesta, joten Näsilinnan suunnalla voitiin taas toimia normaalisti.

Iltapäivällä panssarijuna hyökkäsi Epilää vastaan, mutta sen vetäytyessä jälleen Pispalaa kohti veturi sai täysosuman tykkitulesta. Siten panssarijunan osa Tampereen taisteluissa tuli loppuun näytellyksi.[iii]

Ausfeld jatkaa etelään Satakunnansillalle

”Klo 12,30 ip. oli eversti Wetzer antanut määräyksen, jossa sallittiin hyökkäyksen jatkaminen siltavarustusasemasta. Hyökkäys olisi suoritettava askel askeleelta mahdollisuuksien mukaan välttäen tappioita, ja oli se rajoitettava Esplanaadiin.

Ausfeld johti nyt Kumlinin pataljoonan rautatiesillalle sekä määräsi Sundmanin ja Schaumanin tunkeutumaan etelään päin, mutta jättämään pieniä osia sillan turvaksi. Tätä hyökkäystä tukisivat itärannalta mm. Hanellin pataljoona ja Ruotsalainen prikaati, jotka olivat valmiina Satakunnan sillan tienoilla.

Molemmat jääkäripataljoonat alkoivat sen vuoksi 1 aikaan tunkeutua kaupunkiin. Schauman, joka jätti yhden komppanian sekä konekivääreitä museon kukkulalle, valtasi ennen pitkää lähimmät neliöt molemmin puolin Esplanaadin pohjoispäätä. Häntä avusti tässä pian eräs komppania Kumlinin pataljoonasta ja konekiväärit Ruotsalaisesta prikaatista, jotka Ausfeld oli asettanut hänen käytettävikseen. Ainoastaan hitaasti, tuimilla ja tappiotatuottavilla taisteluilla voitettiin iltapäivän kuluessa maastoa. Näsilinna täyttyi ennen pitkää haavoittuneista, joita oli vaikea kuljettaa taaksepäin. Vihollisen kiivas konekiväärituli pitkin kaikkia idästä länteen kulkevia katuja, vaikeutti johtoa ja hajoitti taistelutoiminnan toisistaan riippumattomiin taistelusarjoihin.

Pitkin kosken vartta tunki pataljoona Sundman eteenpäin ja onnistui sen klo 2 karkoittaa vihollinen Finlaysonin tehtaista ja näitä lähinnä olevista neliöistä Satakunnankadun varrelta. Tämä rynnäkkö tuli ratkaisevaksi Satakunnansillan valloituksessa. Pohjoisesta tulevan painostuksen vuoksi alkoi punaisten puolustus sillan luona väistyä, ja sittenkuin konekiväärien puolustama katusulku oli puhdistettu lähitaisteluiden avulla, käsikranaatteja käyttämällä voitiin silta vallata. Vihollinen ei ollut ryhtynyt sen räjäyttämiseen. Kulkua sillan yli vaikeutti kuitenkin toistaiseksi vihollisen tuli pitkin Satakunnankatua, ja tämä oli myös esteenä, kun nyt oli jatkettava matkaa etelään päin. Nyt pyrittiin kuitenkin teatteritaloa kohti siinä vakaumuksessa, että tämän tukikohdan valtaamisella päästäisiin vallitsemaan myöskin tärkeimpiä kosken ylimenopaikkoja.”[iv]

Grafström ylittää kosken ja tunkeutuu Esplanaadille

”Kun Winge oli saanut käskyn ottaa selville, oliko kattohuopatehdas miehitetty, kääntyi hän komppanianpäälliköittensä puoleen saadakseen vapaaehtoisia ryhtymään tähän uskallettuun yritykseen. Miehistön määrääminen tähän melkein varmaan kuolemaan näytti hänestä mahdottomalta. Ilmoittautuneiden joukosta valittiin eräs suojeluskuntalainen 2. komppaniasta, nuori ylioppilas Borg. Hänen tuli juosta portaan yli ja sen jälkeen ilmoittaa merkillä, oliko ylipääsy mahdollinen. Kivääri toisessa ja käsikranaatti toisessa kädessä lähti hän matkalle. Hänen astuessaan portaalle alkoi vihollinen ammunnan. Mutta koskemattomana pääsi hän vastakkaiselle rannalle. Silloin räjähti luodin tapaama käsikranaatti hänen kädessään, ja Winge miehineen, jotka toisella puolella seurasivat urhon uhkarohkeata matkaa, näkivät hänen häviävän savu- ja tulipilveen. Oltiin varmoja, että vihollisen käsikranaatti oli häneen sattunut. Tehdas oli siis miehitetty ja ylipääsy mahdoton.

Useita tunteja kului nyt taistelussa, jolloin teatteritaloa ampuivat mm. Lundquistin patteri aseman luota ja konekiväärit verkatehtaalta. Kaupunkilaisten kautta oli saatu tietää paikka, johon punaiset olivat asettaneet sytytyslaitteen siihen räjäyspanokseen, millä Hämeensilta oli miinoitettu. Tämä laite oli teatteriravintolan sisäänkäytävän kohdalla, paikalla, joka hyvin näkyi tehtaalle. Tärkeä tehtävä oli nyt estää punaisia lähestymästä tätä sytytyslaitetta, minne vihollinen kaikesta päättäen kiihkeästi pyrki. Kerran toisensa jälkeen rohkeat viholliset yrittivät lähestyä tärkeätä sytyttäjää, mutta aina epäsuotuisin tuloksin. Vähitellen saivat myös valkoisten tehtaassa olevat konekiväärimiehet selville punaisten tärkeimmät tuliasemapaikat, niin että voitiin ruveta niitä ampumaan.

Kellon lähetessä 3 huomattiin äkkiä portaan toisesta päästä innokkaita huiskutuksia. Tämä oli kuolleeksi luullun vapaaehtoisen sovittu merkki, ja hetken epäilyn jälkeen selvisi äkkiä, että mies yhä eli ja nyt vaati huomiota. Kauan maattuaan pyörtyneenä käsikranaatin räjähdettyä oli hän herännyt ja ihmeekseen huomannut olevansa vahingoittumatonna. Suorittaen tehtävänsä oli hän tutkinut kattohuopatehtaan lähimmän osan huomaten sen miehittämättömäksi, ja tämän tärkeän havainnon ilmoitti hän nyt merkillä.

Winge sai nyt käskyn toimeenpanna ylimenon, ja samaan aikaan suunnattiin kaikki mahdolliset konekiväärit sellaisia paikkoja kohti, joista vihollisen luultiin tähtäävän, etupäässä teatterin ikkunoihin ja ympäröiviin taloihin.

Etunenään pantiin luutnantti Hellgrenin 3. komppania ja siitä valittiin vääpeli Stjerngranatin joukkue kunniakkaaseen ja vaaralliseen tehtävään, ensimmäisenä juoksemaan yli. Kun oma konekivääriammunta alkoi, ryntäsivät he mies miehen jälkeen kapealle portaalle. Ryöppy konekivääreistä oikealta räiskyi neulapatoa kohti. Onneksi suuntautui se liian alas ja ensimmäiset pääsivät yli ehein nahoin. Mutta sitten kohotettiin vihollisen luotisuihkua, ja kohdistui se nyt keskelle porrasta. Luodit osuivat ryntääjiin, joista toinen toisensa jälkeen nujertui ja hävisi syvyyteen. Mutta rohkeat pohjalaiset eivät pysähtyneet. Urhoollisina seurasivat he joukkueenjohtajaansa, ja pian oli ensimmäinen pieni joukko päässyt yli, vaikkakin huomattavasti harventuneena. Loppupuolella oli vihollisen tuli heikennyt, sillä valkoisten puolella oli keksitty sen lähtökohta ja pidetty huolta sen vaientamisesta. Kun joukkue oli päässyt yli, tuli Stjerngranat rauhallisesti kävellen takaisin ja ilmoitti jättäneensä päällikkyyden lähimmälle miehelleen; hän oli nim. itse saanut luodin suoraan rintaansa.

Seuraaville osastoille oli ylimeno helpompaa. Joukkue joukkueen jälkeen juoksi yli, ja klo 4 ip. saattoi Winge ilmoittaa, että hänen pataljoonansa oli uudelleen koolla kattohuopatehtaalla, joka todellakin oli huomattu miehittämättömäksi. - -

Nopeasti, toinen toisensa jälkeen, johti Grafström nyt jälelläolevatkin pataljoonansa yli, ja kun oli huomattu, ettei ollut välttämätöntä suojata voitettua siltavarustusta, määrättiin Winge, Öberg ja Wilkman puhdistamaan jokainen oman osansa sitä aluetta, joka Hämeenkadusta etelään on kosken ja Esplanaadin välillä.

Kun eteläiset neliöt tuottivat tänne määrätyille pataljoonille suhteellisesti vähän vaivaa, kohtasi sen sijaan Winge, joka oli saanut osalleen alueen Hallituskadusta pohjoiseen, vakavaa vastustusta, mikä vasta sitkeiden taisteluiden jälkeen voitettiin. Hyvin pian onnistui kuitenkin Grönbergin komppanian, joka edennyt lähinnä koskea, päästä Hämeensillalle ja katkaista räjähdyspanoksiin johtavat sähköjohtolangat. Näin oli silta lopullisesti pelastettu.”[v]

Teatteritalo vallataan

”Nyt kävi niin, että valkoiset joukot melkein yht’aikaa sekä pohjoisesta että etelästä lähestyivät teatteritaloa, joka, jatkuvasti punaisten miehittämänä, pian muodosti puolustajien ainoan jälelläolevan osan koskiasemaa. Kaikki ponnistukset suunnattiin nyt teatterin valtaamiseen. Pohjoisesta hyökkäsi jääkärijoukkoja ja Ruotsalainen prikaati [hienosta nimestään huolimatta vain noin yksi komppania - jpu], etelästä Wingen pataljoona. Tätä keskitettyä hyökkäystä eivät punaisten urhoollisesti taistelevat puolustusjoukot voineet kauan kestää, ja heti klo 7 jälkeen ip. vallattiin yhteisrynnäköllä tämä tärkeä asemapaikka.”[vi]

Joukot ansaittuun lepoon

”Tähän huomattavaan voittoon loppuivat päivän varsinaiset taistelut. Määrätty hyökkäysalue – Esplanaadi – oli tosin saavutettu vain etäinnä pohjoisessa ja Hämeenkadun eteläpuolella, ja vielä pitivät näennäisesti vahvat punaiset voimat kaupungintaloa hallussaan, mutta saavutettu voitto oli esiintyneisiin suuriin vaikeuksiin nähden hyvin huomattava ja joukot ansaitsivat hyvin levon, joka nyt oli saatavissa.”[vii]