Syvärin kelirikkotaisteluissa huhtikuussa 1942 hyökkäävä vihollinen kärsi suuria tappioita

Kyseessä on Suomen ja Venäjän välillä käyty Jatkosota, joka oli erillissota.

Joukot

Laatokan ja Äänisen välisellä Aunuksen kannaksella olivat vastakkain suomalainen Aunuksen Ryhmä (kenraaliluutnantti Lennart Oech) ja venäläinen 7.Erillinen Armeija (kenraaliluutnantti Filipp D. Gorolenko).

Aunuksen Ryhmään kuului kaksi armeijakuntaa VI AK (Blick) ja V AK (Mäkinen), sekä saksalainen vain kaksirykmenttinen 163.Divisioona. Saksalaisdivisioonan kolmas rykmentti ja yksi kenttätykistöpatteristo olivat Lapissa – yhtymä oli silvottu.

VI AK:ssa oli teoriassa kaksi divisioonaa 5.D (Karhu) ja 17.D (A. Snellman). Vastaavasti VAK:ssa 11.D (Heiskanen) ja 7.D (Svensson). Siis teoriassa – käytännössä Suomen Puolustusvoimat olivat tekemässä parhaillaan ehkä historiansa suurinta munausta. Se munaus oli sotkea hyväksi tunnettu kolmijako – divisioonassa kolme rykmenttiä, rykmentissä kolme pataljoonaa. No, oikeastaan myös armeijakunnassa kolme divisioonaa ja pataljoonassa kolme komppaniaa. Erinomainen systeemi. Tässä kaaoksessa pataljoonia nuorennettiin, vanhennettiin, lakkautettiin (kotiutettiin), rykmenttejä lakkautettiin, jne.

Venäläisessä 7.ER.A:ssa oli 67.D, 314.D, 21.D, 114.D, 272.D, 368.D, 70.Merijv.Pr., 3.Merijv.Pr., 73.Merijv.Pr., 69.Merijv.Pr. ja liuta erillisiä hiihtopataljoonia, yms.

Hyökkäyksen tarkoitus

Ryssien tarkoituksena oli heittää suomalaiset joukot Syvärin eteläpuolelta pohjoispuolelle ja saavuttaa sillanpää Syvärin pohjoispuolelta hyökkäyksen jatkamista varten. Suomalaisjoukot olivat Syvärin eteläpuolella, koska pohjoisranta oli huonommin puolustettavissa – eteläranta oli korkeampi.

[i]

Hyökkäys suuntautui

Varsinainen ryssien hyökkäys suuntautui suomalaisten armeijakuntien saumakohtaan aivan oikeaoppisesti. Saumakohta oli korpea ja varmistettu heikosti. Muualla Syvärin rintamalla oli tykistötulta ja sitovia hyökkäyksiä, normaalisti.

Huom! Oli kaksi päähyökkäyssuuntaa: 21.D, 69.Merijv.Pr ja 190.Er.HiihtoP Podporozeen, josta oli lyhyehkö matka Syvärille – ja 114.D, 191.Er.HiihtoP sekä 192.Er.HiihtoP. Tällä jälkimmäisellä päähyökkäyssuunnalla suomalaisia joukkoja oli vastassa käytännössä vain noin yksi pataljoona (I/JR 8).

[ii]

Kaaoksessa suomalaiset menestyivät hyvin

Itse aiheutetussa organisaatioiden mylläyskaaoksessa suomalaiset joukot menestyivät lopulta kuitenkin hyvin, vaikka olisi voinut käydä huonosti.

Uskallan olettaa, että suomalaisten komentajien nopeat itsenäiset toimenpiteet olivat ratkaiseva etu verrattuna venäläisten kaavamaiseen toimintaan ylhäältä annettujen käskyjen mukaisesti.

Sotatoimet

Sotatoimet, jotka käytiin 11.-20.4.1942 on kuvattu erinomaisen hyvin karttoineen lähteenä käyttämässäni teoksessa.[iii] Sotatoimien kirjallisia kuvauksia on turha kopioida tähän artikkeliin. Suosittelen kyseistä kirjaa. Rajaan tähän vielä kolme hyvää karttaa siitä kirjasta.

Tilanne Shemenskin-Pertjärven alueella 11.-14.4.1942[iv]

Tilanne Shemenskin-Pertjärven alueella 15.-17.4.1942[v]

Tilanne Shemenskin-Pertjärven alueella 20.4.1942[vi]

Tappiot puolin ja toisin

”Aunuksen Ryhmän tappiot 11.-20.4.1942 olivat 2 165 miestä, joista 440 kaatuneina.”[vii]

”[7.Erillisen - jp] Armeijan kaikkien joukkojen tappiot 1942 keväthyökkäyksessä olivat yhteensä 12 774 henkilöä, joista 3 439 kaatuneina, 8 468 haavoittuneina ja 837 kadonneina. Taistelujen aikana tappiot olivat keskimäärin yli 1000 miestä päivässä eli noin 12 päivää kestäneissä taisteluissa armeija menetti lähes divisioonan verran miehiä.”[viii]

Olen täysin vakuuttunut siitä, että ryssät ovat tässäkin tapauksessa valehdelleet omat tappionsa reilusti alakanttiin ja suomalaisten tappiot moninkertaisiksi todellisuuteen nähden.

Esimerkki ryssien valehtelusta Operaatio Zitadellestä

Venäjä menetti Zitadellessa sotavankeina noin 34 000 miestä. Kaatuneiden lukumääräksi arvioitiin 17 000. ”Viholliselle edullisesti laskettuna näiden lukujen lisäksi täytyi tulla vähintään kaksinkertainen määrä haavoittuneita, niin että vastustajan kokonaistappiot olivat suunnilleen 85 000 miestä.

Saksalaisosapuolen molempien armeijoiden tappiot olivat vastaavasti 20 720 miestä, joista 3 330 kaatunutta. Kaikki divisioonat, lukuun ottamatta yhtä panssaridivisioonaa, olivat vielä hyökkäyskykyisiä, vaikkakin eräät niistä, varsinkin vähäiset jalkaväkidivisioonat, olivat kärsineet huomattavasti.”[xix]  

Tarkennan tappioita uudemmalla tiedolla:

Venäjän KIA ja MIA 182 859 miestä, ja kokonaistappiot 607 737 miestä.[xxi]  

Venäjä menetti Kurskissa 4253 psv, 4821 tykkiä ja 1563 lentokonetta.[xxii]

Venäjä valehtelee

Venäjä valehtelee tapansa mukaan aivan mahdottomasti myös Zitadellen tappioista sekä omien, että Saksan osalta. Lainataan vaikka marsalkka Zhukovia: ”Se päättyi Puna-armeijan voittoon sen murskattua 30 saksalaista valiodivisioonaa, mm. 7 panssaridivisioonaa. Ko. divisioonat menettivät enemmän kuin puolet henkilöstöstään. Vihollisjoukkojen kokonaismenetykset olivat: yli 500 000 miestä, 1 500 panssarivaunua, joista huomattava osa »Tiikereitä» ja »Panttereita», 3 000 tykkiä ja suuri määrä lentokoneita.”[xx]

Koko artikkeli Operaatio Zitadellestä löytyy tarkkoine lähdeviitteineen täältä.

Lisää esimerkkejä venäläisestä valehtelusta

Löytyy täältä.

Etusivulle