Ryssien hölmön tölmäys Syvärillä 0442

Venäjä aloitti Jatkosodan Suomea vastaan alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Suomen puolustusvoimien Karjalan Armeija lähti vastahyökkäykseen 10.7.1941 vapauttamaan Venäjän miehittämänä ollutta Laatokan Karjalaa. Hyökkäystä jatkettiin Laatokan ja Äänisen välillä virtaavalle Syvärille ja Syvärin ylitsekin, jotta saatiin hyvä puolustuslinja ja vapautettua reserviläisiä siviilitöihinsä.

Äänisen ja Laatokan välisellä Aunuksen kannaksella olevat joukot vastasivat kannaksen puolustuksesta armeijan esikuntaa vastaavan Aunuksen Ryhmän alaisuudessa. Aunuksen Ryhmän komentajana toimi kenraaliluutnantti Lennart Oesch. Ryhmän alaisuudessa olivat VI Armeijakunta (kenraalimajuri Aarne Blick) ja V Armeijakunta (kenraalimajuri Einar Mäkinen).

Venäjän ylijohto Stavka käski 7.Erillisen Armeijan valloittaa suomalaisten hallussa ollut Syvärin eteläpuolella oleva alue ja vielä sillanpää Syvärin pohjoispuolelta.[i]

Aunuksen kannaksen joukot ja alkutilanne 11.4.1942 näkyvät oheisesta kartasta.[ii]

Päähyökkäyssuunnat

Venäjän 7.Er.A muodosti kaksi päähyökkäyskiilaa, ensimmäinen (päähyökkäys) kohti Podporodzhea ja toinen (apusuunta) suomalaisten armeijakuntien rajalta Shemenskin ja Pertjärven välistä.[iii]

Päähyökkäyssuunnat näkyvät oheisesta kartasta.[iv]

Varsinaisen hyökkäysalueen kokonaisleveys oli noin 38 km. Päähyökkäysalueella (18 km) pataljoonien voimasuhde oli hyökkääjän eduksi 13:5, eli lähes kominkertainen. Tykistön ja kranaatinheittimistön yhteenlaskettujen putkien suhteen hyökkääjällä oli seitsenkertainen tuliylivoima. Apuhyökkäysalueella (20 km) piti oleman hyökkääjällä pataljoonien ylivoima 11:5 tykistön ja kranaatinheittimistön suhteen 12-kertainen ylivoima. Apuhyökkäysalueella suomalaisilla ei ollut kiinteää puolustuslinjaa useiden kilometrien alueella, vaan vain kenttävartioita ja partiointia.[v] Sieltähän se ryssä tietysti tuli lävitse.

Sitova hyökkäys

Ehkä parhaiten ryssien hyökkäystä Lotinanpellon ja Podporodzhen välisellä alueella voisi kuvata nimitys sitova hyökkäys, mutta olisivat toki tehneet sielläkin läpimurron, jos suomalaisten puolustus olisi murtunut.

Alkumenestys vähäinen

Ryssät hakkasivat yleisesti ottaen päätään Karjalan mäntyyn päästen ylivoimallaan parhaimmillaan muutaman kilometrin sisäänmurtoon. Ensimmäisen päivän jälkeinen tilanne näkyy parhaiten oheisesta kartasta.[vi]

314.D:n tappiot olivat divisioonan esikunnan raporttien mukaan 1484 henkilöä, joista 367 kaatuneina ja 1117 haavoittuneina.[vii]

Shemenskin-Pertjärven taistelut 11.-14.4.1942

Ryssät onnistuivat katkaisemaan Shemenskin-Pertjärven tien suomalaisten armeijakuntien väliseltä rajalta12.-13.4, kuten oheisesta kartasta näkyy.[viii]

Siitä näkyy myös suomalaisten käynnistämät vastatoimet – taisivat ryssät pistää päänsä ampiaspesään.

Ratkaisu Pertjärven suunnalla

Suomalaiset joukot motittivat 114.D:n ryssiä pataljoonatolkulla, tilanne 15.-17.4.1942 näkyy oheisesta kartasta.[ix]

Venäläisen tiedon mukaan 763.Jalkaväkirykmentin pataljoonista Suuren Särkilammen tuntumasta pääsi takaisin omalle puolelle 52 miestä ja 536.Jalkaväkirykmentin pataljoonasta 12 miestä.[x]

Tilanne selvitettiin 22.4.1942 mennessä

Se venäläisen 7.Er.A:n hölmön tölmäys oli sitten selvitetty 22.4.1942 mennessä. Stavkan suostumuksella armeija keskeytti keväthyökkäyksensä 20.4. Tilanne 20.4.1942 näkyy oheisesta kartasta.[xi]

Tappiot

Suomalaisten kaikki tappiot Aunuksen ryhmän alueella 11.-20.4.1942 olivat luotettavan suomalaistiedon mukaan 2165 miestä, joista 440 kaatuneina.

Venäjän 7.Er.A:n tappiot siinä keväthyökkäyksessä olivat venäläisen tiedon mukaan 12774 henkilöä, joista 3439 kaatuneina, 8468 haavoittuneina ja 837 kadonneina.[xii] Huom! Venäjällä on tapana valehdella tappionsa todellisuutta pienemmiksi ja vihollisen tappiot todellisuutta suuremmiksi.

Etusivulle