Venäjän kommunistit hännystelijöineen ovat vuosikymmeniä levittäneet valhetta siitä, että Stalin olisi "likvidoinut" 40 000 puna-armeijan parasta strategia ja kokenutta komentajaa vuosina 1937-38.
Tätä valhetta on eri
tahojen toimesta käytetty selityksenä sille, että Venäjän puna-armeija
menestyi niin huonosti ensin Talvisodassa Suomea vastaan ja sittemmin Saksan ja
Venäjän välisen sodan aluksi. Se valhe on peräisin Nikita Hrutshevin
valtakaudelta.
En suinkaan kiistä Stalinin
puhdistuksia vuosina 1937-38. Toki silloin kommunistit kiduttivat ja murhasivat
valtavia määriä ihmisiä - mm. suomalaisia kommunisteja Karjalassa. Kiistän
sen, että silloin olisi murhattu puna-armeijan parhaat komentajat. Venäjän
armeijan parhaat komentajat oli murhattu tai ajettu maanpakoon jo V.I.Leninin
aikana, eikä suinkaan vasta J.V.Stalinin toimesta.
Olen kirjoittanut tällä
teemalla mm. vuonna 2003, jolloin suomensin pätkiä
Viktor Suvorovin kirjasta Puhastus. Myös omassa kirjassani Imperialistinen
Roistovaltio on käsitelty tätä
asiaa. Suvorov on näyttänyt toteen nimeltä mainiten huomattavan määrän
niitä "strategeja ja komentajia", jotka todella likvidoitiin, mutta
joutikin likvidoida, sillä he EIVÄT olleet kelvollisia sotilasjohtajia vaan
pikemminkin painolastia. Jo Suvorov kiinnitti myös määriin huomiota, että ne
ovat puhtaasti valhetta ja osa oli ihan luonnollista poistumaa mm. iän,
sairauksien ja juoppouden vuoksi.
Tähän artikkeliin poimin
kuitenkin tietoja Mark Soloninin kirjasta 22.juuni. Se on
ilmestynyt venäjäksi vuonna 2009 nimellä 22 июня.
Анатомия
катастрофы.
Vertailukohdaksi
otan muita numeroita puna-armeijan upseerien määristä.
Katsotaanpa
kuitenkin ensin puna-armeijan yleistä miesmäärän kehitystä (ei sisällä
NKVD-joukkoja):
-
1923 550
000 miestä
-
1927 586 000 miestä
-
1933 885 000 miestä
-
1937 1 100 000 miestä
-
1938 1 513 000 miestä
-
19.8.1939 2 000 000 miestä
-
1.1.1941 4 207 000 miestä
-
21.6.1941 5 500 000 miestä (ja kutsuttuna 5 300 000 miestä lisää "harjoituksiin".[i]
Eli
sen mukaan upseereitakin pitäisi olla melkoisesti - ei niitä joukkoja mitkään
sotamiesneuvostot komentaneet.
"Kahden
vuoden kuluessa (1938-1939) puna-armeija sai 158 000 komentajaa, politrukkia ja
muuta spesialistia. Kolmen sotaa edeltävän vuoden kuluessa (1939-1941 Lopetti
Sotakoulun 48 000 ihmistä ja täydennyskurssin 80 000 ihmistä. Vuoden 1941
alkupuoliskolla sotakorkeakouluista ja sotilasakatemioista lähetettiin
joukkoihin vielä 70 000 upseeria.
1.1.1941
armeijassa ja laivastossa oli korkeampia johtajia [upseereita?
- jp]
579581 ihmistä. Sen lisäksi
oli neljän vuoden kuluessa (1937-1940) koulutettu 448 000 reserviupseeria.
Vangittiin
eri lähteiden mukaan korkeintaan 10 000 upseeria ja politrukkia. Mitä tulee
sortovuosina [1937-38 - jp] kuolleisiin upseereihin, niin O.Suvenirovin toimesta kerätyssä
nimet sisältävässä luettelossa on 1640 ihmistä. Ei 40 000 kuten
tottumuksen voimalla "perestroikanaikaiset paljastajat" vahvistavat. Tuhatkuusisataaneljäkymmentä."
[ii]
Korkeakoulututkinnon
suorittaneiden upseereiden määrä puna-armeijassa kasvoi vuosina
1937-1941 164 000:sta 385 000:n.[iii]
Eli Stalinin puhdistuksissa
1937-38 listittiin pienehkö määrä kommunisteja, jotka olivat mm.
komissaareja ja vankileirien johtajia - murhamiehiä, jotka olivat Venäjän sisällissodassa
hävittäneet omaa kansaansa mm. taistelukaasulla.
Toki Venäjän
kommunistisysteemin toimesta pidätettiin kuulusteluja (kidutusta) varten myös
korkeita upseereita, mutta se EI suinkaan tarkoittanut, että heidät kaikki
olisi likvidoitu. Esimerkiksi Rokossovski oli pidätettynä ja kidutettavana,
mutta hän kuitenkin johti joukkoja sodassa nousten marsalkaksi. Myös Zhukov
pidätettiin kuulusteltavaksi, mutta hänestäkin tuli marsalkka.
Lainaan tähän vielä pätkän
Suvorovia:
”Lähdetäänpäs
teloitettujen strategien luettelon kimppuun. Ensimmäinen asia joka pistää
silmään on komissaarien ja juristien suuri määrä. Esimerkiksi II-luokan
armeijankomentajaa vastasivat II-luokan armeijankomissaari ja armeijanjuristi.
Ammuttujen luettelossa oli:
- II-luokan
armeijankomentajia – 10;
- II-luokan
armeijankomissaareja – 15;
- armeijan juristi – 1.
Yhteensä teloitettiin 26
henkilöä, jotka kantoivat neljää vinoneliötä. Heistä vain kymmenen oli
komentajia. Vähemmän kuin 40%. Loput – enemmän kuin 60% eivät olleet
komentajia. Loput olivat ballastia. Heidän menettäminen ei vähentänyt
Puna-armeijan taistelukykyä mitenkään. Pikemminkin nosti.
Toisilla tasoilla kuva oli
samanlainen; tiheät parvet komissaareja. … Elikkä komissaarit tekivät ensin
armeijassa oman työnsä – hävittivät opposition, nyt oli heidän vuoronsa.
Oikealta jonossa – teloituskellariin juosten mars!
Julkisten komissaarien lisäksi
oli salaisia komissaareja. Esimerkiksi armeijakunnan komentaja Maksim Mageri.
Voisimme arvata, että koska hänellä on
armeijakunnan komentajan arvo, niin hän siis johtaisi joukkoja; mutta hän on
Leningradin maanpuolustusalueen sotilasneuvoston jäsen. Siten komissaari, joka
valvoo komentajaa, joka pitää komentajalle luentoja marksismi-leninismistä ja
maailmanvallankumouksesta.
Mager oli sisällissodassa
9. divisioonan 2. ratsurykmentin komissaarin apulainen, sitten komissaari, myös
11. ratsudivisioonan 3. prikaatin 65. ratsurykmentissä, 1.
rangaistusprikaatissa. Sodan jälkeen hän jatkoi komissaarina – 2.
ratsudivisioonassa, kolmannessa ratsuväenarmeijakunnassa jne. Hänen arvonsa on
armeijakunnankomentaja, mutta hän ei ole milloinkaan johtanut armeijakuntaa. Ei
edes divisioonaa. Armeijan taistelukyky sellaisen ”komentajan” menettämisestä
ei vähene.” – jatkuu vastaavia esimerkkejä.
Vähän siitä, ettei
komissaareista ollut mitään hyötyä (oli jopa haittaa, sillä työnsivät
nokkansa operatiivisiin suunnitelmiin – jp lyhentänyt) mutta suuri osa heistä
ei ollut koskaan puna-armeijassa, vaan olivat esimerkiksi GULAGin
vanginvartijoiden johdon komissaareja (jp lyhentänyt). Nämä ei edes käyneet
sotaharjoituksissa. Mutta kuuluivat näiden kuuluisien joukkojen komentajien
joukkoon. 40 000 joukkoon.” [iv]