Konkreettinen esimerkki päivämäärältä
2.2.2026 kello 12.45-13.00 (mutta käytännössä lähes koko päivän):
- Sähkön aluehinta Suomessa (FI) 462,58
€/MWh;
- Sähkön aluehinta Ruotsissa (SE1) 99,41
€/MWh;
- Eli aluehintojen ero on 363,17 €/MWh;
- Sähköä siirretään alueiden välillä
SE1 -> FI karkeasti teholla 1913 MW (klo 11.50);
- ”mafialle” menee siis rahaa tunnissa
noin 363 €/MW tältä yhdeltä siirtolinjalta, kun teho 1913 MW, niin tunnissa
karkeasti 689 000 €.
Sähkön myyjä Ruotsissa saa myymästään
sähköstä vain Ruotsin aluehinnan 99,41 €/MWh, hän ei saa sitä Suomen
aluehintaa 462,58 €/MWh.
Sähkön ostaja Suomessa ei saa ostamaansa sähköä
sillä halvemmalla Ruotsin hinnalla 99,41 €/MWh, vaan joutuu maksamaan sen
Suomen korkean aluehinnan 462,58 €/MWh. Erotus menee ”mafialle”.
Oikeudenmukaisempaa ja järkevämpää olisi
mielestäni ihan tavallinen huutokauppa:
- Myyjä tarjoaa tietylle ajanjaksolle sähköään
myytäväksi tietyllä hinnalla a) tietyn määrän, tiettynä ajankohtana.
Ostaja tarjoaa myyjälle sähköstä tietyn hinnan b). Lopulta ostaja ja myyjä
savuttavat kompromissin ja kauppa syntyy hinnalla c). Myyjä saa sähköstään
hinnan c) ja ostaja maksaa sähköstään hinnan c). ”Mafia” jää nuolemaan
näppejään.
- Jos myyjä ei kykenekään myymään
lupaamaansa määrää sähköä sovittuun hintaan, niin myyjä joutuu maksamaan
sopimussakkoa.
- Tämä aivan sama mekanismi voisi olla sekä
Suomen sisäisessä kaupassa, että vientikaupassa.
- Sähkökauppaa ei tietenkään olisi järkevää
käydä varttitunnin pätkissä, vaan pidemmällä aikajaksolla.