Panssarintorjunnan
kehitys Välirauhan aikana
Talvisodan aikana Suomi sai ostettua
panssarintorjuntakiväärejä, sekä pst-tykkejä. Lisäksi Suomi sai otettua
viholliselta sotasaaliiksi 45 mm pst-tykkejä.
Tilanne
6.4.1940[i]
-
- panssarintorjuntatykki 37 mm 160 kpl
-
- panssarintorjuntatykki 25 mm 30 kpl
-
- panssarintorjuntatykki 45 mm 44 kpl
-
-
panssarintorjuntakivääri (lähinnä 14 mm) n. 70 kpl
-
- panssarintorjuntatykki 37 mm (Bofors) 261
kpl
-
- panssarintorjuntatykki 37 mm (saksalainen) 178 kpl
-
- panssarintorjuntatykki 25 mm (ranskalainen) 212 kpl
-
- panssarintorjuntatykki 45 mm (venäläinen sotasaalisase) 71 kpl
Kuten numeroista näkyy, niin
panssarintorjuntatykkien määrässä tapahtui vähän reilussa vuodessa erittäin
merkittävä kehitys. Olisipa ne tykit olleet käytettävissä Talvisodan
alussa, jotka olivat käytössä kun Venäjä taas hyökkäsi Suomen kimppuun
alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välisen Jatkosodan.
Vaan ne eivät olleet käytettävissä
Talvisodassa.
Jatkosodan alussa Suomen panssarintorjunta
tuntui olevan kunnossa, panssarintorjuntatykkejä oli lukumääräisesti melko
mukavasti ja suomalainen 20 mm panssarintorjuntakiväärikin oli viimein käytettävissä.
Talvisotaan sitä ”norsupyssyä” ei ennättänyt juuri muita kuin
prototyyppi kokeiluja varten.
Vaan sitten tulikin yllätyksenä vastaan
”norsuja” joihin ei tehonnut, ei ”norsupyssy” eikä silloiset
panssarintorjuntatykkimme – nimittäin T-34 Sotkat ja Klim Voroshilovit. Jälleen
Suomi oli tilanteessa, ettei panssarintorjuntamme purrut vihollisen
panssarivaunuihin. Aseveljillä saksalaisilla oli sama tilanne. Heidän vakio
panssarintorjuntatykkinsä oli 37 millinen, kuten meilläkin, ja se oli tehoton
”koputin”.