Operaatio Kilpapurjehdus

Lisätty Tuula Höltän antama viite XI 2.10.2007 Juhani Putkinen

Suomi on velvollinen suvereenina valtiona estämään vierasta valtiota käyttämästä sotilaallisesti hyväkseen Ahvenanmaan aluetta. Tämä velvollisuus Suomella on ollut koko itsenäisyytensä ajan - mukaanluettuna Talvisodan ja Jatkosodan aikana.

Tilannetta on hankaloittanut ja hankaloittaa Ahvenanmaan demilitarisointi, joka on tehty kansainvälisellä sopimuksella jo vuonna 1921.[i]

Kyseisessä sopimuksessa on kuitenkin poikkeuksia demilitarisointiin koskien ajankohtia, jolloin Itämeren piirissä on sodan uhka tai sotatila:

6 Artikla.

”Sodan aikana pidetään 2 artiklassa mainittua vyöhykettä puolueettomana alueena, eikä sitä saa välillisesti eikä välittömästi käyttää tarkoitukseen, joka on jossain yhteydessä sotilaallisten toimenpiteiden kanssa.

Kuitenkin on Suomen, jos Itämeri joutuu sodan piiriin, sallittu vyöhykkeen puolueettomuuden turvaamiseksi väliaikaisesti laskea miinoja tämän vesialueelle ja sitä varten ryhtyä sellaisiin laivastotoimenpiteisiin, jotka ovat aivan välttämättömiä. --”

7 Artikla.

”--

Jos Ahvenanmaan saaria taikka niiden kautta Suomen mannermaata vastaan suunnattu äkillinen hyökkäys saataisi vyöhykkeen puolueettomuuden vaaran, on Suomen ryhdyttävä vyöhykkeellä tarpeellisiin toimenpiteisiin hyökkääjän pysäyttämiseksi tai torjumiseksi, siksi kunnes Korkeat Sopimuksentekijät tämän sopimuksen määräysten mukaisesti saattavat puuttua asiaan puolueettomuuden arvossapitämiseksi. --”

Linnoittaminen

Tilanne:

-         jossa oli nähtävissä sodan syttyminen Itämeren piirissä;

-         ja Suomen puolustusvoimilla oli sangen rajallinen puolustuskyky;

-         johti siihen, että Suomi halusi linnoittaa Ahvenanmaan saaria kyetäkseen siten selviytymään velvoitteistaan ja säilyttämään itsenäisyytensä.

Siksi Väinö Tanner otti yhteyttä Ruotsin pääministeri Hanssoniin kirjeitse 31.3.1938: ”Totesin, että vieraan vallan noustessa maihin Ahvenanmaalla Suomen velvollisuus olisi tietysti puolustaa saaristoa, mutta kysyin, kuinka puolustaminen kävisi, kun meillä ei ollut mitään mahdollisuutta varustautua etukäteen mahdollisen hyökkäyksen varalta, nehän tapahtuivat salamannopeasti ilman sodanjulistusta. --

»-- Suomen hallitus on yksimielinen siitä, että kysymys pitäisi ratkaista positiiviseen suuntaan mitä pikimmin. Myös sosialidemokraattisessa puolueessa kannatetaan ajatusta. -- Tiedämme, että asian järjestäminen aiheuttaa melkoisia diplomaattisia vaikeuksia, mutta toisaalta emme epäile positiivista tulosta, jos Ruotsi on mukanamme asiassa. -- » --

Hansson vastasi 7.4.1938. -- He olivat vain odottaneet Suomen hallituksen aloitetta. --”[ii]

”Neuvottelut päättyivät lauantaina 7.1.1939 kello 13, ja kaksi tuntia myöhemmin [Suomen ulkoministeri - jp] Erkko ja [Ruotsin ulkoministeri - jp] Sandler allekirjoittivat suunnitelman. --

Ahvenanmaan kysymyksestä lähetettiin nootit eri valtioille. Myöntävät vastaukset saatiin kevään kuluessa Virolta, Englannilta, Latvialta, Puolalta, Tanskalta, Ranskalta, Saksalta ja Italialta. --”[iii]

”Kansainliiton neuvoston asettama tarkkailija totesi 27.5., että Ahvenanmaan linnoituskysymys koski yksinomaan sopimuksen allekirjoittajavaltioita [Venäjä EI ollut allekirjoittajavaltio - jp]. Neuvostohallituksen valtuutettu Maiski ilmoitti Neuvostoliiton vastustavan linnoitussuunnitelmia.

Ruotsin hallitus peruutti 1.6.1939 Ahvenanmaa-esityksensä ilmeisesti Neuvostoliiton painostuksesta.”[iv]

Siten imperialistinen Venäjä esti Suomea linnoittamasta Ahvenanmaata, jotta Venäjän olisi kohtapuoliin hyökätessään Suomen kimppuun helpompi valloittaa Ahvenanmaa ja koko Suomi.

No, Venäjän hyökättyä Suomen kimppuun, ja siten aloitettua Venäjän ja Suomen välinen Talvisota, Suomi luonnollisesti uskollisena velvollisuuksilleen lähetti heti Ahvenanmaalle joukkojaan ja aloitti saarten linnoittamisen.

Demilitarisointisopimuksen mukaan Suomi olisi voinut pitää alueet linnoitettuna ja joukkonsa Ahvenanmaalla myös Talvisodan päätyttyä, koska Itämeren alue oli sodan piirissä.

Imperialistiselle Venäjälle se ei kuitenkaan sopinut, vaan Venäjä vaati Suomea tuhoamaan linnoitteet - ja Suomi joutui pahassa tilanteessa ollessaan suostumaan Venäjän oikeudettomiin vaatimuksiin.

”Neuvostoliitto pyrki varaamaan itselleen mahdollisuuden vallata sopivalla hetkellä Ahvenanmaa.”[v]

Suunnitelma

Lainaan Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian professori Ohto Mannista: ”Talvisodan aikana, tammikuussa 1940, neuvostolaivasto laati Ahvenanmaan miehityssuunnitelman, joka olisi edellyttänyt noin 20 000 miehen siirtämistä Ahvenanmaalle Virosta ja Latviasta. Perusajatuksena oli maavoimien hyökkäyksellä Oulun korkeudella katkaista Suomi ja laivaston hyökkäyksellä Ahvenanmaalle riistää Suomelta myös sen meriyhteydet. Ahvenanmaalle sijoitettaisiin kevyiden laivastovoimien, sukellusveneiden ja lentokoneiden tukikohdat.

Tarkemmassa Ahvenanmaan valtaussuunnitelmassa (10.9.1940) operaation kohteena olivat Eckerö, varsinainen Ahvenanmaa ja Lemland. Sitten piti vallata muut Ahvenanmaan saariston saaret. Isku oli suoritettava nopeasti ja riittävän voimakkaasti, jotta Ruotsista Suomelle tulevat apuvoimat eivät ehtisi paikalle. Yllätyksen onnistuminen oli mahdollisuuksien rajoissa, koska Suomi syksyllä 1940 pakotettiin purkamaan Ahvenanmaan talvisodanaikaiset puolustusjärjestelyt.”[xi]

Kilpapurjehdus

Kun Suomi sai tiedon tulevasta Venäjän ja Saksan välisestä sodasta, niin Suomi suoritti operaatio Kilpapurjehduksen, ettei Venäjä ennätä valloittaa Ahvenanmaata ennen kuin Suomi ennättää asettua siellä puolustukseen.

Lainaus Suomen hallituksen selonteosta eduskunnalle 25.6.1941: ”Tiesimme neuvostoliiton keskittäneen rajoillemme, erikoisesti Viipurin lääniin joukkojaan. Saattoi olla odotettavissa - ja se uhka on nyttemmin tullut todellisuudeksi, kuten näinä päivinä yhä lisääntyneet, yhä röyhkeämmäksi käyneet ja järjestelmälliseksi hyökkäykseksi muodostuneet alueemme loukkaukset osoittavat -, että Neuvostoliitto pyrkii maamme tuhoamiseen. Näin ilmeisen uhkan alaisina me ryhdyimme kutsumaan reservejämme harjoituksiin, ja Saksan-Neuvostoliiton sodan puhjettua annoimme joukoillemme vuoden 1921 sopimuksen mukaisesti kesäkuun 22 päivänä määräyksen ryhtyä huolehtimaan Ahvenanmaan turvallisuudesta.”[vi]

Operaation nimi on hyvin kuvaava. Professori Mauno Jokipii: ”kumpi ehtisi ennen perille, Neuvostoliitto vai Suomi.”[vii]

”Tässä tapauksessa ei kylläkään ollut varmaa tietoa, tulisiko Neu­vostoliitto tosiaan suorittamaan operaation Ahvenanmaalle. Sitä joka tapauksessa pelättiin, olihan Neuvostoliitto pyytänyt Ahvenan­maata tukikohdakseen englantilaisneuvotteluissa elokuussa 1939 ja välirauhan aikana tarkasti valvonut saariston demilitarisointia uu­den konsulaattinsa avulla.”[viii]

”Operaation mittakaavan tajuaa ottamalla huo­mioon, että yhdessä yössä siirrettiin noin 5000 miestä varusteineen, joihin kuului mm. 69 tykkiä, kahdellakymmenelläkolmella laivalla Suomen mantereelta Ahvenanmaalle.”[ix]

Korostettakoon vielä professori Jokipiin antamaa tietoa, että suomalaiset alukset odottivat aluevesirajalla tiedon siitä, että sota oli todella syttynyt ennen kuin alukset jatkoivat matkaansa Ahvenanmaalle.[x] Suomi otti siinäkin riskin, ettei Suomea päästäisi syyttämään sopimusten rikkomisesta.

Ei muutosta

Tilanne ei ole edelleenkään muuttunut. Suomen on puolustettava Ahvenanmaata - ja Suomen puolustusvoimat ovat varanneet siihen tarkoitukseen joukot, jotka on koulutettu ja harjoitettu ”Kilpapurjehdukseen”. Sodanuhkatilanteessa Suomi lähettää jälleen joukkonsa Ahvenanmaalle toivoen ennättävänsä perille ennen imperialistista roistovaltiota Venäjää.