Nämä kädet eivät ryssää palvele

Everstiluutnantti Usko Sakari Haahti oli erinomainen yleisesikuntaupseeri, joka mieluiten olisi palvellut rintamaupseerina vaikka erillisen pataljoonan komentajana – mutta Mannerheimin Päämajaankin tarvittiin hyviä upseereita.

Asema Päämajassa

Everstiluutnantti Haahti siirtyi pataljoonan komentajan tehtävästä 7.11.1943 vastahakoisesti Päämajan maavoimatoimiston päälliköksi.[i]

”Haahti oli Päämajassa eversti Valo Nihtilän tärkein alainen. Operatiivisen osaston päällikkönä Nihtilä oli puolestaan päämajoitusmestari Aksel Airon lähin alainen ja todellinen luottomies. Haahti oli siis Päämajan komentoketjussa hyvin lähellä ylipäällikkö Mannerheimia.”[ii]

Priimus

”Päämajan toiminnan kannalta yksi tärkeimmistä henkilöstöryhmistä oli Sotakorkeakoulun käyneet yleisesikuntaupseerit. Heidän vastuullaan olivat useimmat Päämajan suunnittelu- ja johtotehtävät. Yksi Päämajassa palvelleista yleisesikuntaupseereista oli kadettikurssinsa ja sotakorkeakoulukurssinsa priimus sekä Jatkosodassa toisen luokan vapaudenristillä palkittu, sodan päättyessä juuri 36 vuotta täyttänyt everstiluutnantti Haahti.”[iii]

Henkilöarvostelu

”Toukokuussa 1944, juuri ennen kuin hän lähti Karjalan kannakselle tarkastamaan puolustusjärjestelyjä, Nihtilä kirjoitti Haahdesta erittäin positiivisen henkilöarvostelun, jossa nousi esiin hänen harvinaisen kehittynyt taktillinen ymmärryksensä, kiitettävät johtajakykynsä, monipuolinen sotilaallinen koulutuksensa ja erittäin hyvä aloite- ja järjestelykykynsä.”[iv]

Päiväkirja

”Haahden päiväkirjan sivuille piirtyi kevään 1944 aikana synkkä, alati tiivistyvä odotushorisontti vihollisen tulossa olevasta suurhyökkäyksestä. Kuin kohtalon ohjaamana hän oli se viestintuoja, jolta Päämajan ylin johto marsalkka Mannerheim mukaan lukien sai konkreettisen tiedon Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkamisesta.”[v]

Nämä kädet eivät ryssää palvele

”Samaan aikaan [noin 1.8.1944 - jp] Nihtilän ja Haahden ajatuksissa konkretisoitui jo pidempään vireillä ollut ajatus siitä, miten vastarintaa jatkettaisiin, mikäli Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Haahden ajatuksia kuvaa ytimekkään uhmakas ajatus: »Nämä kädet eivät ryssää palvele.» Lopullinen ratkaisu aseiden hajavarastoinnista mahdollisen miehityksen varalle tehtiin 4. elokuuta. Aseiden ja muun sotatarvikemateriaalin piilovarastot turvaisivat mahdollisuudet sissisodankäyntiin miehityksen tapahtuessa.”[vi]

Pidätys

Kommunistit miehittivät Valtiollisen poliisin.

Everstiluutnantti Haahti ja eversti Nihtilä pidätettiin 9.6.1945. Haahti oli pidätettynä huhtikuuhun 1948 saakka.[vii]

Oikeusmurha

Everstiluutnantti U. S. Haahti tuomittiin viiden vuoden kuritushuonerangaistukseen siitä, että hän hoiti tunnollisesti virkaansa – hän teki täsmälleen sitä, mitä silloin pitikin tehdä.

Länsimaisen oikeusjärjestyksen mukaan ketään ei saa tuomita teosta, joka tekohetkellä ei ollut voimassa olevan lainsäädännön vastainen. Asekätkijöitä varten säädettiin laiton laki, joka takautuvasti sääti teon rangaistavaksi. Se oli oikeusmurha. Samanlainen oikeusmurha tapahtui tietysti myös tuomittaessa sodanaikaista poliittista johtoa rangaistuksiin takautuvan lain perusteella. Jatkosotaan oli syyllinen Venäjä, eikä suinkaan Suomen poliittinen johto.