Jotkut
Leninin mainitsemat ”hyödylliset idiootit” ovat väittäneet ja väittävät
edelleenkin, että Talvisotaa
ei olisi tullut, jos Suomi olisi suostunut Venäjän vaatimuksiin ennen
Talvisotaa. Toki ne ovat oikeassa siinä, että sotaa ei olisi tullut jos Suomi
olisi suostunut kaikkiin vaatimuksiin – se olisi kuitenkin tarkoittanut Suomen
itsenäisyyden menetystä ja Venäjän brutaalia Suomen miehitystä. Taatusti
suurempia menetyksiä kuin toteutuneessa historiassa, jossa Suomi saavutti
Talvisodassa suurenmoisen torjuntavoiton ja vielä Jatkosodassa liudan
suurenmoisia torjuntavoittoja jääden itsenäiseksi, demokraattiseksi
valtioksi.
Puna-armeijan
marssioppaassa Suomeen 1939
kuvataan suuri määrä erilaisia hyökkäysreittejä Suomen valloittamiseksi
erittäin yksityiskohtaisesti:
- Tien
itsensä tarkka kuvaus, leveys, pinta, ojitus, mutkaisuus, mäkisyys,
bensiiniasemat, jne.;
- Hyödynnettävissä
olevat viestiyhteydet (puhelinjohdot tien varrella);
- Sillat ja
ylikulkupaikat tarkasti (leveys, pituus, kantavuus, rakenne, kunto);
- Sivu- ja
kiertotiet;
-
Vaikeakulkuiset paikat (suomalaisten mahdollisuus vastarintaan kapeikoissa,
jne.);
-
Asutuskeskukset (minkä verran puna-armeijan joukkoja voidaan majoittaa);
-
Maihinnousupaikat ja paikat, joihin laivasto voi antaa tulitukea maavoimille;
- Johtopäätökset
(miten hyvin reitti soveltuu minkinlaisten joukkojen käyttöön, jne.).
Muun muassa
tämä salainen marssiopas todistaa miten huolellisesti Venäjä valmistautui hyökkäämään
Suomeen – valloittaakseen koko Suomen ”takaisin”.
Marssireitti
N:o 4
Vuoksenniska
– Lappeenranta – Kouvola – Lahti (193,7 km)
Reittiosuus
N:o 1 Vuoksenniska – Joutseno - Lappeenranta (41 km)
Jätän
yksityiskohtaisen kuvauksen pois, se on vastaava kuin toisessa
kirjoituksessa reittiosuudessa N:o 4.
”Johtopäätökset
1. Tie ja
sillat sopivat kaikkien aselajien liikkumiseen. Tähystysmahdollisuudet
rajalliset.
2.
Marssireittien pituudelta on puhelin-lennätinverkko.
3. Saimaan
välitön läheisyys tekee mahdottomaksi joukkojen ryhmittymisen ja toiminnan
pohjoissuuntaan. Koko osuus on laivatykistön tulituksen ulottuvilla.
4. Asutus
on koko reittiosuuden pituudelta hajautunut hyvin laajalle alueelle, mikä
vaikeuttaa joukkojen majoitusta. Poikkeuksena on Lappeenranta.”[ii]
Reittiosuus
N:o 2 Lappeenranta - Kouvola (87,4 km)
Jätän
yksityiskohtaisen kuvauksen pois, se on vastaava kuin toisessa
kirjoituksessa reittiosuudessa N:o 4.
”Johtopäätökset
1. Tie ja
sillat sopivat kaikkien aselajien liikkumiseen. Reittiosuus, lukuun ottamatta vähäisiä
aukeamia asutuskeskusten kohdalla, on peitteistä. Osuudella on kehittynyt
puhelin-lennätinyhteys.
2. Tie
kulkee koko pituudeltaan järvi- ja suokannaksilla metsäisessä ja soisessa,
paikoitellen mäkisessä maastossa, joten osuus on vaikeakulkuinen.
Motorisoitujen joukkojen ryhmittyminen ja toiminta on mahdollista vain pieninä
osastoina. Koko matkan varrella on otolliset mahdollisuudet esteiden
rakentamiseen.
3. Sivu- ja
kiertotiet ovat huonosti kehittyneitä. Niiden kapasiteetti on vähäinen.
Poikkeuksena on vain Kouvolan seutu, joka on maantie- ja rautatiekeskus.
4.
Joukkojen majoittaminen kohtaa suuria vaikeuksia asutuksen hajanaisuuden vuoksi.
5.
Vahvistettu jalkaväkidivisioona voi toimia tällä reitillä, mutta Uttiin
ulottuvalla alueella joukkojen ryhmittyminen ja toiminta kohtaa paikoitellen
huomattavia vaikeuksia.”[iii]
Reittiosuus
N:o 3 Kouvola – Koria – Kausala – Uusikylä - Lahti (65,3 km)
Jätän
yksityiskohtaisen kuvauksen pois, se on vastaava kuin toisessa
kirjoituksessa reittiosuudessa N:o 4.
”Johtopäätökset
1. Tie ja
sillat sopivat kaikkien aselajien liikkumiseen. Liikkuminen tien pientareilla on
mahdollista vain muutamissa kohdin. Mahdollisuudet lentotähystykseen ovat
rajalliset, lukuun ottamatta kylien luona oleville vähäisille pelloille ja
Kymijoelle. Osuudella on hyvin kehittynyt kiinteä viestiverkko.
2.
Motorisoitujen joukkojen ryhmittyminen ja toiminta on mahdollista vain teitä
pitkin ja asuinkeskuksien läheisyydessä pieninä osastoina. Toimintaa
rajoittavat: tien pohjoispuolella järvet, eteläpuolella metsäinen ja soinen,
paikoitellen mäkinen maasto.
Kaikkialla
matkan varrella on helppo rakentaa esteitä. Rautatie mahdollistaa
panssarijunien käytön.
3.
Joukkojen majoittaminen on vaikeaa tällä reitillä.
4.
Osuudella voi toimia vahvistettu jalkaväkidivisioona.”[iv]
Oheisesta kuvasta näkyy miten runsaasti
marssireittejä ja reittiosuuksia kyseisessä marssioppaassa käsitellään
vastaavasti kuin tässä artikkelissa käsiteltiin yhtä reittiä. Tässä
artikkelissa ei käsitelty yksityiskohtaisesti edes yhden reitin yhtä
reittiosuutta. Pohjois-Suomesta on vastaava osio erikseen – pitihän ryssien päästä
tervehtimään ruotsalaisia rajavartijoita Ruotsin rajalle.
Venäjä valmistautui todella huolellisesti
valloittamaan koko Suomen ”takaisin”.
[i]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivu 77
[ii]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivut 105-107
[iii]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivut 107-109
[iv]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivut 109-110
[v]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivut 78-79