Venäjän
puna-armeijan piti marssia Talvisodassa
parissa viikossa Helsinkiin. Toki myös esimerkiksi Kemiin ja Ouluun, mutta tässä
artikkelissa käsitellään marssia Viipuri-Hamina-Loviisa-Porvoo-Helsinki.
Puna-armeijan
marssioppaassa Suomeen 1939
kuvataan suuri määrä erilaisia hyökkäysreittejä Suomen valloittamiseksi
erittäin yksityiskohtaisesti:
- Tien
itsensä tarkka kuvaus, leveys, pinta, ojitus, mutkaisuus, mäkisyys,
bensiiniasemat, jne.;
- Hyödynnettävissä
olevat viestiyhteydet (puhelinjohdot tien varrella);
- Sillat ja
ylikulkupaikat tarkasti (leveys, pituus, kantavuus, rakenne, kunto);
- Sivu- ja
kiertotiet;
-
Vaikeakulkuiset paikat (suomalaisten mahdollisuus vastarintaan kapeikoissa,
jne.);
-
Asutuskeskukset (minkä verran puna-armeijan joukkoja voidaan majoittaa);
-
Maihinnousupaikat ja paikat, joihin laivasto voi antaa tulitukea maavoimille;
- Johtopäätökset
(miten hyvin reitti soveltuu minkinlaisten joukkojen käyttöön, jne.).
Muun muassa
tämä salainen marssiopas todistaa miten huolellisesti Venäjä valmistautui hyökkäämään
Suomeen – valloittaakseen koko Suomen ”takaisin”.
Reittiosuus
N:o 1 Viipuri-Hamina (100 km)
Jätän
yksityiskohtaisen kuvauksen pois, se on vastaava kuin reittiosuudessa N:o 4.
”Johtopäätökset
1. Tie ja
sillat soveltuvat kaikkien aselajien liikkumiseen. Kivi- ja betonisiltojen
kantavuus on enintään 12 tonnia. Motorisoitujen joukkojen liikkuminen välillä
Virojoki-Hamina on hidasta jyrkkien mutkien ja nousujen vuoksi. Tien pientareita
voi käyttää vain jalkaväki muutamissa kohdin. Lentotähystys on rajoitettua
tiheän tiehen asti kasvavan metsän takia, ja metsä rajoittaa myös suuresti
maanpäällistä havainnointia.
2. Järvien
väliseen kapeikkoon voidaan rakentaa esteitä, joilla hidastetaan joukkojen
liikennettä ja siirtoja, eritoten kun kierto- ja rinnakkaisteitä ei ole.
Motorisoitujen joukkojen levittäytyminen on mahdotonta. Poikkeuksen tekevät
Haminan tie ja alue, jossa voidaan pataljoonan suuruisetkin joukot järjestää
lyhyessä ajassa hyökkäykseen lännen ja pohjoisen suuntiin.
3. Suurten
asutuskeskusten vähyys joukkojen majoittamiseen lähelle tietä aiheuttaa
suuria vaikeuksia.
4. Etelästä
tulevia sivuteitä voidaan käyttää mereltä tapahtuviin maihinnousuihin sekä
muonan ja ampumatarvikkeiden kuljettamiseen mereltä.”[ii]
Reittiosuus
N:o 2 Hamina-Kymin kk-Ruotsinpyhtään kk (45 km)
Jätän
yksityiskohtaisen kuvauksen pois, se on vastaava kuin reittiosuudessa N:o 4.
”Johtopäätökset
1. Tiet
sopivat kaikkien aselajien liikkumiseen minä vuodenaikana tahansa. Osuudella
Hamina – Kymin kk (18 km) jyrkät ja vaaralliset mutkat hidastuttavat
motorisoitujen joukkojen liikkeitä erityisesti yöllä liikuttaessa ilman
valoja. Jalkaväki voi käyttää tien reunoja muutamissa kohdin. Metsä estää
tähystyksen ilmasta ja maasta.
2. Osuuden
kehittynyttä posti- ja lennätinverkkoa voidaan käyttää toimivien
joukko-osastojen viestiyhteyksiin.
3. Sillat
sallivat kaikkien aselajien ja kuormien kuljettamisen.
4.
Motorisoitujen joukkojen liikkeet ovat mahdollisia vain teillä ja avoimilla
paikoilla, joissa mahdollista järjestäytyä hyökkäykseen (1-2 km). Parhaiten
joukkojen ryhmittymiseen sopii seutu Samola – Saksala. Myllykylän, Länsikylän,
Siltakylän alueet sallivat enintään kahden panssaripataljoonan ryhmittymisen
lännen ja luoteissuunnan hyökkäyksiin.
5.
Joukkojen majoitus lähelle tietä tuottaa suuria vaikeuksia.
6. Hyvin
kehittynyt tieverkosto johtaa pohjoiseen ja luoteeseen Kymijoen suuntaan, tämän
linjan pohjoispuolella joukkojen siirrot vaikeutuvat. Samansuuntaisten teiden
liittyminen pääteihin hyvillä poikittaisteillä sallii motorisoitujen
prikaatien toiminnan koko alueella.
7. Kotkan
alueella voidaan tehdä maihinnousu mereltä.
8. Kymijoki
on puolustuslinja siinä tapauksessa, että järjestetään
puolustusrintamasuunta itään, jolloin turvaavina sivustoina ovat pohjoisessa järvet
ja etelässä Suomenlahti. Joen länsipuolella on linnoituksia, jotka ovat peräisin
venäläisruotsalaisen sodan ajoilta.”[iii]
Reittiosuus
N:o 3 Vähä-Ahvenkoski-Loviisa-Porvoo (56 km)
Jätän
yksityiskohtaisen kuvauksen pois, se on vastaava kuin reittiosuudessa N:o 4.
”Johtopäätökset
1. Tiet ja
sillat soveltuvat kaikkien aselajien liikkumiseen. Tien laitojen käyttö
liikkumiseen käy päinsä jalkaväelle vain muutamissa kohdin. Lento- ja maatähystys
on rajoitettua metsän vuoksi. Koko osuudella, mukaan luettuna samansuuntaiset
tiet, on 63 bensiiniasemaa [virhe].
2. Osuuden kehittyneitä posti- ja puhelinyhteyksiä
voidaan käyttää osastojen välisessä viestinnässä.
3. Koska alue on metsäistä, joki- ja järvirikasta
seutua, motorisoitujen joukkojen ryhmittyminen on vaikeaa. Ryhmittyä voidaan
vain teitä ja aukeita paikkoja pitkin. Sopivimmat paikat taisteluasemiin
ryhmittymiseen ovat linjalla Tesjoki – Lapinkylä – Hardom – Loviisa hyökättäessä
pohjois- ja luoteissuuntiin.
4. Kehittyneempi tieverkosto alueen keskustassa
sallii joukkojen siirrot vapaasti pohjois- ja luoteissuuntiin. Etelästä ovat
maihinnousuoperaatiot mereltä mahdollisia.
5. Joukkojen majoittaminen tien läheisyyteen on
aika vaikeata asutuksen hajanaisuuden vuoksi Porvooseen asti.
6. Samansuuntaisten ja kiertoteiden olemassaolo lisää
osuuden käyttökelpoisuutta. Etelään vieviä teitä voidaan käyttää
maihinnousuihin sekä muonan ja ampumatarvikkeiden kuljetuksiin.”[iv]
Reittiosuus
N:o 4 Porvoo-Hangelby-Helsinki (53 km)
”1. Tie
Tien pinta
on: hiekkaa, savea ja pientä soraa, perusta kivinen. Tie on suora ilman jyrkkiä
mutkia, ylä- ja alamäkiä. Välillä Mellunkylä – Helsinki tie on
asfaltoitu. Maasto tien molemmin puolin on kuivaa ja mäkistä. Tien pientareita
ei ole. Metsä ulottuu paikka paikoin tiehen asti. Bensiiniasemia on: Hangelby
1, Östersundom 1, Mellunkylä 1.
2.
Viestiyhteydet
Johtojen määrät:
Karlebyn kartano 16, Kulloo 8, Östersundom 2, Mellunkylä 2.
3. Sillat
ja ylikulkupaikat
a) Svartsåjoen
yli Karlebyn kartanolla betonisilta; pituus 38 m, kiertomahdollisuutta ei ole.
b) Söderkullan
kartanon luona silta, jossa on kaksi betonista siltatukea ja niissä rautaiset
palkit, pituus 56 m, kiertomahdollisuutta ei ole.
c) Silta
joka yhdistää Kulosaaren mantereeseen on puinen, pituus 45 m,
kiertomahdollisuutta ei ole.
d) Silta
joka yhdistää Kulosaaren Helsinkiin on puinen, pituus 150 m,
kiertomahdollisuutta ei ole.
4. Sivu- ja
kiertotiet
a)
Sivutiet:
Luoteeseen:
Porvoo – Kaarenkylä – Monninkylä – Vahijärvi – Sääksjärvi –Mäntsälä.
Tien
vieressä kulkee puhelinlinjoja, johtojen määrät: Saksala 25, Tuorila 22,
Vanhamoisio 16, Kaarenkylä 21, Monninkylä 14, Vahijärvi 13, Sääksjärvi 5,
Mäntsälä 14.
Olemassa
olevat bensiiniasemat: Kaarenkylä, Monninkylä, Vahijärvi, Sääksjärvi.
Sillat:
Tuorilassa betonisilta, pituus ≤ 10 m, leveys 4-5 m, kiertomahdollisuutta ei ole.
Vahijärvellä
kivisilta, pituus 3 m, leveys 4-5 m, kiertoteitä on.
Puha-Onkimaalla
puusilta kivisillä tukipilareilla ja rautapalkeilla, pituus 15 m, leveys 4-5 m,
kiertomahdollisuutta ei ole.
Mäntsälässä
puusilta, jossa kiviset tukipilarit ja rautapalkit, pituus 15 m,
kiertomahdollisuutta ei ole.
Etelään:
Gammelbacka – Grenlund 5 km.
Silvik –
Edersvik 22 km, soratie.
Pohjoiseen:
Karelbyn kartanolta pääsee rinnakkaistielle Hinthaara – Hevonselkä – Mäntsälä,
pituus 40 km, soratie.
Etelään:
Mickelsböle – Svartbäk 15 km, soratie.
Pohjoiseen:
Bergman – Sipoo – Yli-Kerava – Tuusula 24 km.
Vesterkullan
kartano – Östersundom – Fastböle 9 km, leveys 8 m, tien pinta on hiekkaa
ja soraa, tie on rikkoutunut.
Jollaksen
kartano – Helsingin pit. – Tuusula – Mäntsälä 64 km. Viikki –
Tuusula, leveys 10-12 m, asfalttia. Tuusula – Lahti, leveys keskimäärin 6 m,
tien pinta hiekkaa ja soraa. Nousut ja laskut eivät vaikeuta joukkojen
liikkumista. Tien sivuilla on metsää, mutta myös paljon avoimia paikkoja.
Tien koko pituudelta kulkee 35-46 johtoa. Suurehkoja asutuskeskuksia on ja ne
ovat lähekkäin mahdollistaen siten hyvin joukkojen majoituksen.
Bensiiniasemia
on Tuusulassa, Ohkolassa ja Mäntsälässä.
Sillat:
Keravanjoen yli betonisilta, pituus 30 m. Ohkolassa betonisilta, pituus 8 m.
Kaikki
sivutiet, jotka lähtevät pohjoiseen päätiestä, yhtyvät samansuuntaisesti
kulkevaan tiehen, joka voi myös toimia kiertotienä.
b)
Samansuuntaiset tiet:
Pohjoiseen:
reitiltä Porvoo – Hinthaaran asema – Sipoo – Tikkurila – Helsingin pit.
– Martinkylä lähtee samansuuntainen tie, joka yhtyy Huopalahden kohdalla,
leveys 8 m, tien pinta hiekkaa ja soraa. Tie on suora ilman jyrkkiä mutkia,
nousuja tai laskuja. Yksi nousu ja lasku on Hinthaaran aseman alueella ≤
20°.
Koko pituudelta sen vieressä kulkee puhelinjohtoja
(Hinthaarassa 44 johtoa). Molemmin puolin tietä on metsää, joka peittää
liikenteen lentotähystykseltä ja rajoittaa maasta tapahtuvaa havainnointia.
Sillat: Hinthaarassa on kivisilta, pituus 15 m,
leveys 5-6 m.
Tie ja sillat ovat sopivia kaikkien aselajien
liikkumiseen.
5. Vaikeakulkuisia paikkoja
Sipoon, Sandbyn, Kallbäckin kartanon, Östersundomin
ja Myransin seudut ovat vaikekulkuisia pienten järvien ja Sipoonjoen vuoksi.
Tämän osuuden siltojen hävittäminen aiheuttaa
joukkojen liikkumiselle viivästystä siksi ajaksi mikä tarvitaan niiden
korjaamiseen tai ylimenon järjestämiseen.
6. Asutuskeskuksia
Helsinki ja Suomenlinna (Sveaborg).
Johtopäätökset
1. Tämä tieosuus kuuluu strategisiin Helsingin
– Viipurin välin osuuksiin ja sopii kaikkien aselajien ja erilaisten kuormien
kuljettamiseen. Lentotähystys on paikka paikoin mahdollista avoimien paikkojen
ansiosta, samoin maasta tapahtuva tarkkailu.
Maaston aukeuden johdosta joukkojen ryhmittyminen
taisteluasemiin on mahdollista koko tieosuudella. Sopivimmat paikat hyökkäykseen
ryhmittymiseen motorisoiduille joukoille tulevat olemaan alue Hinthaaran
asemalta Karlebyhyn, Nygårdin asema, Tikkurila, Vesterkulla, Malmi.
2. Hyvin kehittynyttä posti- ja lennätinverkostoa
voidaan käyttää joukko-osastojen väliseen viestitoimintaan.
3. Alueen kaikki 19 siltaa sallivat kaikkien
aselajien ja kuormien kuljettamisen.
4. Kehittynyt tieverkosto, erityisesti luoteeseen,
avartaa tätä aluetta ja sallii jalkaväkidivisioonan tai motorisoidun
prikaatin toiminnan alueella.”[v]
Oheisesta kuvasta näkyy miten runsaasti
marssireittejä ja reittiosuuksia kyseisessä marssioppaassa käsitellään
vastaavasti kuin tässä artikkelissa käsiteltiin yhtä reittiä. Tässä
artikkelissa tosin käsiteltiin yksityiskohtaisesti vain yhden reitin yhtä
reittiosuutta – eikä edes koko reittiä. Pohjois-Suomesta on vastaava osio
erikseen – pitihän ryssien päästä tervehtimään ruotsalaisia
rajavartijoita Ruotsin rajalle.
Venäjä valmistautui todella huolellisesti
valloittamaan koko Suomen ”takaisin”.
[i]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivu 77
[ii]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivut 80-82
[iii]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivut 82-84
[iv]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivut 84-87
[v]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivut 87-89
[vi]
Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011;
sivut 78-79