Marssireitti 1 Viipuri-Helsinki

Venäjän puna-armeijan piti marssia Talvisodassa parissa viikossa Helsinkiin. Toki myös esimerkiksi Kemiin ja Ouluun, mutta tässä artikkelissa käsitellään marssia Viipuri-Hamina-Loviisa-Porvoo-Helsinki.

Puna-armeijan marssioppaassa Suomeen 1939 kuvataan suuri määrä erilaisia hyökkäysreittejä Suomen valloittamiseksi erittäin yksityiskohtaisesti:

- Tien itsensä tarkka kuvaus, leveys, pinta, ojitus, mutkaisuus, mäkisyys, bensiiniasemat, jne.;

- Hyödynnettävissä olevat viestiyhteydet (puhelinjohdot tien varrella);

- Sillat ja ylikulkupaikat tarkasti (leveys, pituus, kantavuus, rakenne, kunto);

- Sivu- ja kiertotiet;

- Vaikeakulkuiset paikat (suomalaisten mahdollisuus vastarintaan kapeikoissa, jne.);

- Asutuskeskukset (minkä verran puna-armeijan joukkoja voidaan majoittaa);

- Maihinnousupaikat ja paikat, joihin laivasto voi antaa tulitukea maavoimille;

- Johtopäätökset (miten hyvin reitti soveltuu minkinlaisten joukkojen käyttöön, jne.).

 

Muun muassa tämä salainen marssiopas todistaa miten huolellisesti Venäjä valmistautui hyökkäämään Suomeen – valloittaakseen koko Suomen ”takaisin”.

[i]

Poimintoja kirjasta

Reittiosuus N:o 1 Viipuri-Hamina (100 km)

Jätän yksityiskohtaisen kuvauksen pois, se on vastaava kuin reittiosuudessa N:o 4.

”Johtopäätökset

1. Tie ja sillat soveltuvat kaikkien aselajien liikkumiseen. Kivi- ja betonisiltojen kantavuus on enintään 12 tonnia. Motorisoitujen joukkojen liikkuminen välillä Virojoki-Hamina on hidasta jyrkkien mutkien ja nousujen vuoksi. Tien pientareita voi käyttää vain jalkaväki muutamissa kohdin. Lentotähystys on rajoitettua tiheän tiehen asti kasvavan metsän takia, ja metsä rajoittaa myös suuresti maanpäällistä havainnointia.

2. Järvien väliseen kapeikkoon voidaan rakentaa esteitä, joilla hidastetaan joukkojen liikennettä ja siirtoja, eritoten kun kierto- ja rinnakkaisteitä ei ole. Motorisoitujen joukkojen levittäytyminen on mahdotonta. Poikkeuksen tekevät Haminan tie ja alue, jossa voidaan pataljoonan suuruisetkin joukot järjestää lyhyessä ajassa hyökkäykseen lännen ja pohjoisen suuntiin.

3. Suurten asutuskeskusten vähyys joukkojen majoittamiseen lähelle tietä aiheuttaa suuria vaikeuksia.

4. Etelästä tulevia sivuteitä voidaan käyttää mereltä tapahtuviin maihinnousuihin sekä muonan ja ampumatarvikkeiden kuljettamiseen mereltä.”[ii]

 

Reittiosuus N:o 2 Hamina-Kymin kk-Ruotsinpyhtään kk (45 km)

Jätän yksityiskohtaisen kuvauksen pois, se on vastaava kuin reittiosuudessa N:o 4.

”Johtopäätökset

1. Tiet sopivat kaikkien aselajien liikkumiseen minä vuodenaikana tahansa. Osuudella Hamina – Kymin kk (18 km) jyrkät ja vaaralliset mutkat hidastuttavat motorisoitujen joukkojen liikkeitä erityisesti yöllä liikuttaessa ilman valoja. Jalkaväki voi käyttää tien reunoja muutamissa kohdin. Metsä estää tähystyksen ilmasta ja maasta.

2. Osuuden kehittynyttä posti- ja lennätinverkkoa voidaan käyttää toimivien joukko-osastojen viestiyhteyksiin.

3. Sillat sallivat kaikkien aselajien ja kuormien kuljettamisen.

4. Motorisoitujen joukkojen liikkeet ovat mahdollisia vain teillä ja avoimilla paikoilla, joissa mahdollista järjestäytyä hyökkäykseen (1-2 km). Parhaiten joukkojen ryhmittymiseen sopii seutu Samola – Saksala. Myllykylän, Länsikylän, Siltakylän alueet sallivat enintään kahden panssaripataljoonan ryhmittymisen lännen ja luoteissuunnan hyökkäyksiin.

5. Joukkojen majoitus lähelle tietä tuottaa suuria vaikeuksia.

6. Hyvin kehittynyt tieverkosto johtaa pohjoiseen ja luoteeseen Kymijoen suuntaan, tämän linjan pohjoispuolella joukkojen siirrot vaikeutuvat. Samansuuntaisten teiden liittyminen pääteihin hyvillä poikittaisteillä sallii motorisoitujen prikaatien toiminnan koko alueella.

7. Kotkan alueella voidaan tehdä maihinnousu mereltä.

8. Kymijoki on puolustuslinja siinä tapauksessa, että järjestetään puolustusrintamasuunta itään, jolloin turvaavina sivustoina ovat pohjoisessa järvet ja etelässä Suomenlahti. Joen länsipuolella on linnoituksia, jotka ovat peräisin venäläisruotsalaisen sodan ajoilta.”[iii]

 

Reittiosuus N:o 3 Vähä-Ahvenkoski-Loviisa-Porvoo (56 km)

Jätän yksityiskohtaisen kuvauksen pois, se on vastaava kuin reittiosuudessa N:o 4.

”Johtopäätökset

1. Tiet ja sillat soveltuvat kaikkien aselajien liikkumiseen. Tien laitojen käyttö liikkumiseen käy päinsä jalkaväelle vain muutamissa kohdin. Lento- ja maatähystys on rajoitettua metsän vuoksi. Koko osuudella, mukaan luettuna samansuuntaiset tiet, on 63 bensiiniasemaa [virhe].

2. Osuuden kehittyneitä posti- ja puhelinyhteyksiä voidaan käyttää osastojen välisessä viestinnässä.

3. Koska alue on metsäistä, joki- ja järvirikasta seutua, motorisoitujen joukkojen ryhmittyminen on vaikeaa. Ryhmittyä voidaan vain teitä ja aukeita paikkoja pitkin. Sopivimmat paikat taisteluasemiin ryhmittymiseen ovat linjalla Tesjoki – Lapinkylä – Hardom – Loviisa hyökättäessä pohjois- ja luoteissuuntiin.

4. Kehittyneempi tieverkosto alueen keskustassa sallii joukkojen siirrot vapaasti pohjois- ja luoteissuuntiin. Etelästä ovat maihinnousuoperaatiot mereltä mahdollisia.

5. Joukkojen majoittaminen tien läheisyyteen on aika vaikeata asutuksen hajanaisuuden vuoksi Porvooseen asti.

6. Samansuuntaisten ja kiertoteiden olemassaolo lisää osuuden käyttökelpoisuutta. Etelään vieviä teitä voidaan käyttää maihinnousuihin sekä muonan ja ampumatarvikkeiden kuljetuksiin.”[iv]

 

 Reittiosuus N:o 4 Porvoo-Hangelby-Helsinki (53 km)

”1. Tie

Tien pinta on: hiekkaa, savea ja pientä soraa, perusta kivinen. Tie on suora ilman jyrkkiä mutkia, ylä- ja alamäkiä. Välillä Mellunkylä – Helsinki tie on asfaltoitu. Maasto tien molemmin puolin on kuivaa ja mäkistä. Tien pientareita ei ole. Metsä ulottuu paikka paikoin tiehen asti. Bensiiniasemia on: Hangelby 1, Östersundom 1, Mellunkylä 1.

 

2. Viestiyhteydet

Johtojen määrät: Karlebyn kartano 16, Kulloo 8, Östersundom 2, Mellunkylä 2.

 

3. Sillat ja ylikulkupaikat

a) Svartsåjoen yli Karlebyn kartanolla betonisilta; pituus 38 m, kiertomahdollisuutta ei ole.

b) Söderkullan kartanon luona silta, jossa on kaksi betonista siltatukea ja niissä rautaiset palkit, pituus 56 m, kiertomahdollisuutta ei ole.

c) Silta joka yhdistää Kulosaaren mantereeseen on puinen, pituus 45 m, kiertomahdollisuutta ei ole.

d) Silta joka yhdistää Kulosaaren Helsinkiin on puinen, pituus 150 m, kiertomahdollisuutta ei ole.

 

4. Sivu- ja kiertotiet

a) Sivutiet:

Luoteeseen: Porvoo – Kaarenkylä – Monninkylä – Vahijärvi – Sääksjärvi –Mäntsälä.

Tien vieressä kulkee puhelinlinjoja, johtojen määrät: Saksala 25, Tuorila 22, Vanhamoisio 16, Kaarenkylä 21, Monninkylä 14, Vahijärvi 13, Sääksjärvi 5, Mäntsälä 14.

Olemassa olevat bensiiniasemat: Kaarenkylä, Monninkylä, Vahijärvi, Sääksjärvi.

Sillat: Tuorilassa betonisilta, pituus 10 m, leveys 4-5 m, kiertomahdollisuutta ei ole.

Vahijärvellä kivisilta, pituus 3 m, leveys 4-5 m, kiertoteitä on.

Puha-Onkimaalla puusilta kivisillä tukipilareilla ja rautapalkeilla, pituus 15 m, leveys 4-5 m, kiertomahdollisuutta ei ole.

Mäntsälässä puusilta, jossa kiviset tukipilarit ja rautapalkit, pituus 15 m, kiertomahdollisuutta ei ole.

Etelään: Gammelbacka – Grenlund 5 km.

Silvik – Edersvik 22 km, soratie.

Pohjoiseen: Karelbyn kartanolta pääsee rinnakkaistielle Hinthaara – Hevonselkä – Mäntsälä, pituus 40 km, soratie.

Etelään: Mickelsböle – Svartbäk 15 km, soratie.

Pohjoiseen: Bergman – Sipoo – Yli-Kerava – Tuusula 24 km.

Vesterkullan kartano – Östersundom – Fastböle 9 km, leveys 8 m, tien pinta on hiekkaa ja soraa, tie on rikkoutunut.

Jollaksen kartano – Helsingin pit. – Tuusula – Mäntsälä 64 km. Viikki – Tuusula, leveys 10-12 m, asfalttia. Tuusula – Lahti, leveys keskimäärin 6 m, tien pinta hiekkaa ja soraa. Nousut ja laskut eivät vaikeuta joukkojen liikkumista. Tien sivuilla on metsää, mutta myös paljon avoimia paikkoja. Tien koko pituudelta kulkee 35-46 johtoa. Suurehkoja asutuskeskuksia on ja ne ovat lähekkäin mahdollistaen siten hyvin joukkojen majoituksen.

Bensiiniasemia on Tuusulassa, Ohkolassa ja Mäntsälässä.

Sillat: Keravanjoen yli betonisilta, pituus 30 m. Ohkolassa betonisilta, pituus 8 m.

Kaikki sivutiet, jotka lähtevät pohjoiseen päätiestä, yhtyvät samansuuntaisesti kulkevaan tiehen, joka voi myös toimia kiertotienä.

b) Samansuuntaiset tiet:

Pohjoiseen: reitiltä Porvoo – Hinthaaran asema – Sipoo – Tikkurila – Helsingin pit. – Martinkylä lähtee samansuuntainen tie, joka yhtyy Huopalahden kohdalla, leveys 8 m, tien pinta hiekkaa ja soraa. Tie on suora ilman jyrkkiä mutkia, nousuja tai laskuja. Yksi nousu ja lasku on Hinthaaran aseman alueella 20°.

Koko pituudelta sen vieressä kulkee puhelinjohtoja (Hinthaarassa 44 johtoa). Molemmin puolin tietä on metsää, joka peittää liikenteen lentotähystykseltä ja rajoittaa maasta tapahtuvaa havainnointia.

Sillat: Hinthaarassa on kivisilta, pituus 15 m, leveys 5-6 m.

Tie ja sillat ovat sopivia kaikkien aselajien liikkumiseen.

 

5. Vaikeakulkuisia paikkoja

Sipoon, Sandbyn, Kallbäckin kartanon, Östersundomin ja Myransin seudut ovat vaikekulkuisia pienten järvien ja Sipoonjoen vuoksi.

Tämän osuuden siltojen hävittäminen aiheuttaa joukkojen liikkumiselle viivästystä siksi ajaksi mikä tarvitaan niiden korjaamiseen tai ylimenon järjestämiseen.

 

6. Asutuskeskuksia

Helsinki ja Suomenlinna (Sveaborg).

 

Johtopäätökset

1. Tämä tieosuus kuuluu strategisiin Helsingin – Viipurin välin osuuksiin ja sopii kaikkien aselajien ja erilaisten kuormien kuljettamiseen. Lentotähystys on paikka paikoin mahdollista avoimien paikkojen ansiosta, samoin maasta tapahtuva tarkkailu.

Maaston aukeuden johdosta joukkojen ryhmittyminen taisteluasemiin on mahdollista koko tieosuudella. Sopivimmat paikat hyökkäykseen ryhmittymiseen motorisoiduille joukoille tulevat olemaan alue Hinthaaran asemalta Karlebyhyn, Nygårdin asema, Tikkurila, Vesterkulla, Malmi.

2. Hyvin kehittynyttä posti- ja lennätinverkostoa voidaan käyttää joukko-osastojen väliseen viestitoimintaan.

3. Alueen kaikki 19 siltaa sallivat kaikkien aselajien ja kuormien kuljettamisen.

4. Kehittynyt tieverkosto, erityisesti luoteeseen, avartaa tätä aluetta ja sallii jalkaväkidivisioonan tai motorisoidun prikaatin toiminnan alueella.”[v]

Reitit Etelä-Suomessa

Oheisesta kuvasta näkyy miten runsaasti marssireittejä ja reittiosuuksia kyseisessä marssioppaassa käsitellään vastaavasti kuin tässä artikkelissa käsiteltiin yhtä reittiä. Tässä artikkelissa tosin käsiteltiin yksityiskohtaisesti vain yhden reitin yhtä reittiosuutta – eikä edes koko reittiä. Pohjois-Suomesta on vastaava osio erikseen – pitihän ryssien päästä tervehtimään ruotsalaisia rajavartijoita Ruotsin rajalle.

Venäjä valmistautui todella huolellisesti valloittamaan koko Suomen ”takaisin”.

[vi]



[i] Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011; sivu 77

[ii] Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011; sivut 80-82

[iii] Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011; sivut 82-84

[iv] Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011; sivut 84-87

[v] Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011; sivut 87-89

[vi] Antero Uitto – Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 (Uudistettu); 2011; sivut 78-79

Talvisota

Etusivulle

free counter