Päämaja
31. XII. 1944
Ylipäällikön päiväkäsky
n:o 137
»Suomen sotilaat!
Luopuessani
nyt viimeisen kerran Suomen puolustusvoimain aktiivisesta johdosta, jääden
Tasavallan Presidenttinä ylipäälliköksi, palautuvat ajatukseni lähinnä
viimeisiin viiteen vuoteen ja niihin molempiin sotiin, jotka Suomen kansa tänä
aikana on joutunut kestämään.
Ylpeänä
ja kiitollisena näen edessäni ne lukemattomat harmaat rivit, jotka järkkymättömän
uskollisina tehtävälleen ovat suoneet minulle luottamuksensa ja tukensa. Lämpimät
ajatukseni kohdistuvat niihin, jotka taistelun ja koettelemuksen vuosien jälkeen
täytettyään viimeiseen saakka velvollisuutensa ovat palanneet rauhanomaisiin
tehtäviinsä, samoin kuin niihin nuoriin miehiin, jotka edelleenkin palvelevat
puolustusvoimissamme.
Hartain
ja kunnioittavin mielin muistelen niitä meistä, jotka eivät palaa näistä
sodista.
Nyt
on tämä kaikki takanamme; jäljellä ovat kestettyjen sotavuosien
yhteiskuntaamme lyömät jäljet sekä Suomen miesten ja naisten saavutusten
kunniakas muisto. Maailman kansat seisovat uuden ajan kynnyksellä. Sodan
kauhujen keskeltä nousee toinen maailma inhimillisine koettelemuksineen
ja kärsimyksineen, mutta varmasti tuoden tullessaan myös edistystä ja uusia
saavutuksia. Raskaana lepää aika kansojen yllä siihen päivään, joka on
yhdistävä kansakunnat keskinäiseen sopuun ja luova pohjan rauhanomaiselle työlle
ja yhteisymmärrykselle.
Eteemme
nousevat välirauhan ja sodanjälkeisen ajan lukemattomat pulmat. Vaikeudet
saattavat tuntua voittamattomilta, mutta nyt jos koskaan on meidän suomalaisten
jatkuvasti osoitettava niitä ominaisuuksiamme, jotka menneinä vuosina ovat
olleet voimamme: yksimielisyyttä ja itsehillintää. Jännittämällä kaikki
voimamme vankkumattomaan ja epäitsekkääseen työhön voimme selviytyä ajan
myrskyistä ja turvata itsenäisen valtakuntamme olemassaolon ja tulevaisuuden.
Monissa
taisteluissa karaistut entiset sotilaat, jotka nyt olette palanneet koteihinne!
Teidän asianne on kaikkialla maassamme ylläpitää sitä keskinäisen
luottamuksen ja toveruuden henkeä, minkä sodan yhteiset koettelemukset ovat
luoneet, sekä ympäristöönne kasvattaa uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen.
Aseveljeni!
Usein olen niin kuin nytkin kehottanut Teitä jatkuviin ponnistuksiin, vaatinut
Teiltä melkein mahdotonta, eikä koskaan ole kehotukseni ollut turha. Kiitän
Teitä loistavista sotilaallisista suorituksistanne, joita mikään maailmassa
ei voi himmentää. Kiitän jokaista johtajaa ja miestä maa-, meri- ja
ilmavoimissa, korkeimmasta päällystöstä rivimieheen - upseereita, alipäällystöä
ja miehistöä, unohtamatta lääkintähenkilökuntaa, lääkäreitä ja
sairaanhoitajattaria.
Kiitän
erityisesti lähimpiä työtovereitani, yleisesikunnan päälliköitä, päämajoitusmestaria,
tarkastajia ja aselajien komentajia, joiden taitavuus ja ahkeruus ovat keventäneet
vastuuni taakkaa. Samoin kiitän armeijan ja ryhmien komentajia, linnoitustöiden
johtajaa sekä meri- ja ilmavoimien, kotijoukkojen, ilmasuojelujoukkojen,
armeijakuntien ja divisioonien komentajia, jotka antaumuksella ja
menestyksellisesti ovat selviytyneet vaativista tehtävistään.
Kohdistan
lämpimän kiitokseni niille kymmenilletuhansille työläisille, jotka
rintamilla ja kotona -
usein henkensä
hinnalla - ovat
suorittaneet puolustuksemme
hyväksi työtä, mitä ei kyllin korkeaksi voida arvioida. Kiitän
rautatiehenkilöstöämme, joka ei ole kaihtanut enemmän vaaroja kuin
vaikeuksiakaan. Lopuksi kiitän kaikkia niitä, tässä nimeämättömiä, jotka
eri laitoksissa ja järjestöissä ovat antaumuksella tehneet työtä yhteisen
asiamme hyväksi. ja osaltaan olleet tekemässä mahdottoman mahdolliseksi.
Puolustusvoimaimme
nimessä - ja uskon tässä esittäväni jokaisen miehen mielipiteen -
kiitän sydämestäni
lottiamme, joiden uhrautuva toiminta myös vaarallisimmilla paikoilla on kautta
aikojen säilyvä ylevänä esikuvana Suomen naisille.
Toivotan
Teille kaikille menestystä ja sitä onnea, joka versoo vapaan isänmaan
kamarasta.
Ohjatkoon
Korkein kohtalomme Suomen parhaaksi!»
Mannerheim [i]