Mannerheimin päiväkäsky 31.12.1944

Päämaja                                                                                                     31. XII. 1944

                                                 Ylipäällikön päiväkäsky

                                                             n:o 137

»Suomen sotilaat!

Luopuessani nyt viimeisen kerran Suomen puolustusvoimain aktiivisesta johdosta, jääden Tasavallan Presidenttinä ylipäälliköksi, palautuvat ajatukseni lähinnä viimeisiin viiteen vuoteen ja niihin molempiin sotiin, jotka Suomen kansa tänä aikana on joutunut kestämään.

Ylpeänä ja kiitollisena näen edessäni ne lukemattomat harmaat rivit, jotka järkkymättömän uskollisina tehtävälleen ovat suoneet minulle luottamuksensa ja tukensa. Lämpimät ajatukseni kohdistuvat niihin, jotka taistelun ja koettelemuksen vuosien jälkeen täytettyään viimeiseen saakka velvollisuutensa ovat palanneet rauhanomaisiin tehtäviinsä, samoin kuin niihin nuoriin miehiin, jotka edelleenkin palvelevat puolustusvoimissamme.

Hartain ja kunnioittavin mielin muistelen niitä meistä, jotka eivät palaa näistä sodista.

Nyt on tämä kaikki takanamme; jäljellä ovat kestettyjen sotavuosien yhteiskuntaamme lyömät jäljet sekä Suomen miesten ja naisten saavutusten kunniakas muisto. Maailman kansat seisovat uuden ajan kynnyksellä. Sodan kauhujen keskeltä nousee toinen maailma inhimillisine koettelemuksineen ja kärsimyksineen, mutta varmasti tuoden tullessaan myös edistystä ja uusia saavutuksia. Raskaana lepää aika kansojen yllä siihen päivään, joka on yhdistävä kansakunnat keskinäiseen sopuun ja luova pohjan rauhanomaiselle työlle ja yhteisymmärrykselle.

Eteemme nousevat välirauhan ja sodanjälkeisen ajan lukemattomat pulmat. Vaikeudet saattavat tuntua voittamattomilta, mutta nyt jos koskaan on meidän suomalaisten jatkuvasti osoitettava niitä ominaisuuksiamme, jotka menneinä vuosina ovat olleet voimamme: yksimielisyyttä ja itsehillintää. Jännittämällä kaikki voimamme vankkumattomaan ja epäitsekkääseen työhön voimme selviytyä ajan myrskyistä ja turvata itsenäisen valtakuntamme olemassaolon ja tulevaisuuden.

Monissa taisteluissa karaistut entiset sotilaat, jotka nyt olette palanneet koteihinne! Teidän asianne on kaikkialla maassamme ylläpitää sitä keskinäisen luottamuksen ja toveruuden henkeä, minkä sodan yhteiset koettelemukset ovat luoneet, sekä ympäristöönne kasvattaa uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen.

Aseveljeni! Usein olen niin kuin nytkin kehottanut Teitä jatkuviin ponnistuksiin, vaatinut Teiltä melkein mahdotonta, eikä koskaan ole kehotukseni ollut turha. Kiitän Teitä loistavista sotilaallisista suorituksistanne, joita mikään maailmassa ei voi himmentää. Kiitän jokaista johtajaa ja miestä maa-, meri- ja ilmavoimissa, korkeimmasta päällystöstä rivimieheen - upseereita, alipäällystöä ja miehistöä, unohtamatta lääkintähenkilökuntaa, lääkäreitä ja sairaanhoitajattaria.

Kiitän erityisesti lähimpiä työtovereitani, yleisesikunnan päälliköitä, päämajoitusmestaria, tarkastajia ja aselajien komentajia, joiden taitavuus ja ahkeruus ovat keventäneet vastuuni taakkaa. Samoin kiitän armeijan ja ryhmien komentajia, linnoitustöiden johtajaa sekä meri- ja ilmavoimien, kotijoukkojen, ilmasuojelujoukkojen, armeijakuntien ja divisioonien komentajia, jotka antaumuksella ja menestyksellisesti ovat selviytyneet vaativista tehtävistään.

Kohdistan lämpimän kiitokseni niille kymmenilletuhansille työläisille, jotka rintamilla ja kotona - usein henkensä hinnalla - ovat suorittaneet puolustuksemme hyväksi työtä, mitä ei kyllin korkeaksi voida arvioida. Kiitän rautatiehenkilöstöämme, joka ei ole kaihtanut enemmän vaaroja kuin vaikeuksiakaan. Lopuksi kiitän kaikkia niitä, tässä nimeämättömiä, jotka eri laitoksissa ja järjestöissä ovat antaumuksella tehneet työtä yhteisen asiamme hyväksi. ja osaltaan olleet tekemässä mahdottoman mahdolliseksi.

Puolustusvoimaimme nimessä - ja uskon tässä esittäväni jokaisen miehen mielipiteen - kiitän sydämestäni lottiamme, joiden uhrautuva toiminta myös vaarallisimmilla paikoilla on kautta aikojen säilyvä ylevänä esikuvana Suomen naisille.      

Toivotan Teille kaikille menestystä ja sitä onnea, joka versoo vapaan isänmaan kamarasta.

Ohjatkoon Korkein kohtalomme Suomen parhaaksi!»

                                                                                                                                                                         Mannerheim [i]



[i] Erik Heirichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa II, 1960, sivut 470-472

Jatkosota

Etusivulle

free counter