Latvia
otti itsenäisyytensä Vapaussodassa
vuonna 1918. Venäjä miehitti
Latvian vuonna 1940. Vuonna 1941 Latvia vapautui siitä Venäjän miehityksestä,
mutta Saksa alkoi puolestaan miehittämään Latviaa. Latvialaiset taistelivat
hyvin uutta Venäjän miehitystä vastaan, mutta Venäjä miehitti silti Latvian
uudelleen vuonna 1945.
”Latvian
kansanrintama järjesti suuren mielenosoituksen 25. maaliskuuta 1989 (25.3.1949
alkoivat suuret kyyditykset Siperiaan). Latvian, Viron ja Liettuan
kansanrintamat ryhtyivät yhteistyöhön ja vaativat perustettavaksi komissiota,
joka tutkisi Molotov-Ribbentropsopimuksen laillisuutta.”[i]
M-R-sopimus löytyy täältä
ja sen salainen lisäpöytäkirja täältä.
Venäjä valehteli puoli vuosisataa, ettei lisäpöytäkirjaa ollut olemassa.
Molotov-Ribbentrop-sopimuksen
50-vuotispäivänä 23.8.1989
baltialaiset järjestivät Tallinnasta Riian kautta Vilnaan kulkevan yhtenäisen
(600 kilometriä pitkän) ihmisketjun (noin kaksi miljoonaa ihmistä), jossa
ihmiset seisoivat Viron, Latvian ja Liettuan lippujen kera. Tämä ketju näytti
kansalaisten itsenäisyyden ja vapauden kaipuun maailmalle konkreettisesti.[ii]
”Vuonna
1990 Latviassa järjestettiin korkeimman neuvoston vaalit, ja kansanrintama sai
170 paikasta 134.”[iii]
”Puolue
poisti Riiassa Leninin patsaan ja muut julkiset neuvostomuistomerkit. Toukokuun
4. päivänä Latvian korkein neuvosto äänesti itsenäisyydestä ja päätti,
että se käytti korkeinta hallintovaltaa Latvian tasavallassa. Anatolis
Gorbunovs valittiin puhemieheksi ja Ivars Godmanis, Latvian
yliopiston professori, pääministeriksi. Mielipidemittausten mukaan 92 %
latvialaisista ja 45 % ei-latvialaisista kannatti itsenäisyyttä.
Kansanrintama
ryhtyi vaatimaan neuvostoarmeijan ja neuvostohallinnon poistamista Latviassa.
Riian neuvostoliittolainen sotilaskomentaja varoitti, että armeija saattaisi
puuttua asiaan sotilaallisesti. Tammikuun 2. päivänä 1991 Neuvostoliiton sisäministeriön
joukot eli ns. OMON-joukot eli mustat baretit piirittivät lehtitalon ja
lopettivat näin lehtien ilmestymisen. Baltian sotilasalueen komentaja informoi
pääministeri Ivars Godmansia siitä, että Latviaan on tulossa lisää
sotavoimia.
Tammikuun
10. [venäläisten - jp] interliike järjesti laajan tapahtuman, jossa vaadittiin
Latvian hallituksen eroa.
Neuvostojoukot piirittivät
Liettuassa Vilnan Radio- ja televisiokeskusta ja syntyneessä yhteenotossa
tappoivat 14 ihmistä ja haavoittivat 150 muuta. Riiassa 700 000 ihmistä tuli
kaduille ja ryhtyi rakentamaan barrikadeja tärkeiden julkisten rakennusten ympärille.
Mustat baretit terrorisoivat kaupunkia kolmen viikon ajan, ja 20. päivänä
tammikuuta he ulkoministeriön luona tappoivat neljä ihmistä ja haavoittivat
kymmentä.
Latvialaiset
rakensivat barrikadeja ja muita esteitä nimenomaan sen vuoksi, että vuonna
1940 neuvostojoukot marssivat maahan kenenkään estämättä. Barrikadeista ei
olisi ollut tositilanteessa panssareille juuri vastusta. Mutta niillä oli
vertauskuvallinen merkitys.”[iv]
21.8.1991
hyväksyttiin Latvian valtiollista statusta koskeva sopimus ja palautettiin
Latvian itsenäisyys.[v]
”Suomi
puolestaan ilmoitti, että sen vuonna 1919 ja 1921 Latvian tasavallalle antamat
tunnustukset olivat edelleen voimassa. Niitä ei ollut koskaan muodollisesti
peruutettu! Molemminpuolisesti perustettiin suurlähetystöt; Latvian suurlähettilääksi
Suomeen nimitettiin kääntäjä ja kirjailija Anna Zhigure.”[vi]
[Suosittelen kirjaa Anna Zigure, Latvian maa ja taivas, vuodelta
2000 - jp]
”Itsenäisestä
Latvian tasavallasta tuli Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen syyskuun 17. päivänä
1991. Perustuslakina käytettiin Latvian tasavallan vanhaa perustuslakia
vuodelta 1922.”[vii]
”Viimeiset
Venäjän joukot poistuivat Latviasta 31. elokuuta 1994.”[viii]
Nyt Latvia oli sitten ihan oikeasti itsenäinen ja riippumaton puoli vuosisataa
kestäneen Venäjän verisen ja raskaan miehityksen jälkeen. Latvian suureksi
ongelmaksi jäi kuitenkin edelleen suuri määrä venäläisiä Latviassa.
Latvian
edellinen presidentti Vaira Vike-Freiberga joutuikin presidenttikautenaan
toteamaan venäläisistä Latviassa: ”Jos haluavat olla venäläisiä menkööt
Venäjälle.” Laittamattomasti sanottu. Se pätee yhtä hyvin venäläisiin
mm. Virossa ja Suomessa.
[i] Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivu 106
[ii] Matti Lukkari, Viron itsenäistyminen, 1996, sivu 182
[iii] Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivu 106
[iv] Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivu 107
[vi] Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivu 109
[vii] Marjo Mela, Latvian historia, 1997, sivu 108
[viii] Anna Zigure, Latvian maa ja taivas, 2000, sivu 224