Jatkosodan
vastahyökkäysvaiheessa Suomi valloitti takaisin Venäjän miehittämänä
olleet Suomen alueet ja eteni osin kauemmaksikin itään saavuttaakseen paremmin
puolustettavat asemat. Kyseessä oli vastahyökkäys siksi, että Venäjä hyökkäsi
ensin, alkaen 22.6.1941 kello
6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan.
Rukajärven suunnalla hyökkäsi
kenraalimajuri Erkki Raappanan 14.
divisioona (14.D).
Tässä artikkelissa kerrotussa taistelussa
aiheutui tämän suunnan pahin kerralla koettu tappio.
Jalkaväkirykmentti 10:n toinen komppania
(2./JR 10) oli alistettu jalkaväkirykmentti 31:n kolmannelle pataljoonalle
(III/JR 31). Toiselle komppanialle oli alistettu konekiväärijoukkue JR 10:stä.
Pataljoonan komentaja kielsi hyökkäämästä
ilman tykistön tulivalmistelua, sillä divisioonan kaukopartio oli vähän
aikaisemmin käynyt alueella ja todennut alueen voimakkaasti linnoitetuksi.
Tykistö ei ollut vielä valmiina suorittamaan tulivalmistelua.[i]
2./JR 10 päällikkö kapteeni E. Laisto päätti
hyökätä avoimen suon ylitse ilman tykistön tulivalmistelua – vastoin
nimenomaista kieltoa.
Laiston komppanian hyökkäys alkoi 7.8.1941
kello 6.10.
”Komppania eteni kolmessa avoparijonossa
miltei aavalla suolla alle 30 metrin etäisyydelle metsäisiä kumpareita. Tällöin
vihollinen avasi voimakkaan tulituksen kaivetuista asemista edestä ja sivulta
usealla kone- ja pikakiväärillä. Vasta kello 12.35 olivat komppanian eloon jääneet
ja haavoittuneet saatu suolta pois. Hyökkäysosaston (pääasiassa 2./JR 10)
tappiot olivat 67 kaatunutta.”[ii]
Sodassa tulee tietysti omiakin tappioita.
Esimerkiksi partio joutuu väijytykseen. Tämä Ontrosenvaaran taisteluihin
liittyvä aukean ylitse vihollisen asemia vastaan tehty hyökkäys ilman
tulivalmistelua ja ilman kunnollista tulitukea oli kuitenkin yksinkertaisesti
typerää. Vihollinen vetäytyi lopulta yleistilanteen kehittymisen vuoksi –
ei ollut mitään tarvetta hyökätä avoimella suolla.
[i]
Tauno Oksanen, et al – Raappanan tiedustelijat; 2019; sivu 138
[ii]
Tauno Oksanen, et al – Raappanan tiedustelijat; 2019; sivut 138-139